Olen ihan hulluna älykkäisiin, ystävällisiin ja vaatimattomiin miehiin.

Tämä nyt on ihan kauheaa sanoa, mutta... minä oikeasti ajattelin, että noilla avuilla pelkästään ei kukaan miestäni huolisi muuta kuin minä :( Se mies on AIVAN liian hyvä minulle, sen tiedän: älykäs, ystävällinen, pitkäpinnainen, täysin kunnollinen mies, erittäin hyvä sängyssä (hyvin varustettukin vielä), hyvä isä lapsille... mutta kun ei ole ulkonäöllä ja charmilla siunattu, niin olen ajatellut monta kertaa että jos minä jättäisin, niin mies sitten jäisi yksin. :(

mutta monella alalla älykäs ja ennen kaikkea looginen ajattelija (joskin hiukkasen hidas temperamentiltaan)



Mukava juttu, että muutkin arvostaa tällaisia ominaisuuksia :)

mun pitää usein puhuttelu itselleni; sanoa, etten voi olla niin pinnallinen, että kun näin hyvän miehen löysin, en voi antaa ulkoisten seikkojen vaikuttaa. Ja lopulta en antanut ja tyytyväinen olen ratkaisuuni. Komistuksia vaan kadulla ja muualla katselen, miestäni rakastan.