Loppuraskaus ja pienen esikoisen hoito, miten olette jaksaneet?

Meillä pojilla ikäeroa 1v5kk. Puolestavälistä raskautta alkoi vaivaan issias ja liitos kivut ja välillä muutenkin selkää särki jne.

Muutettiin ok-taloon muutama kuukausi ennen synnytystä ja kaikkine vaivoineni kantelin poikaamme yläkertaan nukkumaan ja sit alakertaan kun heräs. välillä meinas mennä jalat alta kun issias vaivas niin pahasti mut pakko se oli selvitä. Onneks nuorempi syntyi sit itellään rv 38. :) Nyt rv 11 ja olo on hyvä,toivottavasti vaivat ei ala yhtä pian. Iso apu on kyllä jo se,että nuorempikin kävelee hyvin eikä tarvi kanniskella enää niin paljoa ja vauvan syntyessä on ehtinyt juuri täyttään 2v.



Jaksamisia sinulle..onneksi olet jo hyvillä viikoilla niin ei enää kauaa tarvi kärvistellä. :)

Itsellä ei ole kokemusta asiasta kun esikoista odotan.

Mutta olenkin miettinyt että miksi tehdä lapset niin putkeen jos tuntuu ettei jaksa niitä hoitaa.

Raskausaikana voi olla kaikenlaisia vaivoja, ja ei varmasti helpota jos on vaippaikänen pyörimässä jaloissa ja kaipaa kokoajan huomiota.

Tietysti on helppo tehdä lapset suht peräjälkeen, että on seuraa ja leikkikaveria toisesta, mutta kannattaa myös miettiä omaa jaksamista.

Itse olen ainakin päättänyt että lapsien ikäeroksi tulee vähintään 3-4 vuotta jotta raskaus menisi helpommin ja ehtisi nauttia kunnolla lyhyestä vauva-ajasta kun isompi on jo omatoiminen eikä tarvitse viidyttää kokoajan.



Mutta voimia ja jaksamisia sinne helteeseen



Enkeli-81 rv 38+6

enkeli-81:

Itsellä ei ole kokemusta asiasta kun esikoista odotan.

Mutta olenkin miettinyt että miksi tehdä lapset niin putkeen jos tuntuu ettei jaksa niitä hoitaa.

Meillä ekaa tehtiin 2v. ja hoitojonossakin oltiin. Toka tärppäsi 2. kierrosta ja ikäeroa tulossa 1v8kk. Rankkaa tulee varmasti olemaan, mutta pakko se on kestää kun vaihtoehtona olisi ollut se että toista ei olisi myöhemmin ehkä saanutkaan (ainakaan kovin helpolla).

en ala selvitellä mitään syitä, miksi lapset ovat pienellä ikäerolla. Toivottavasti itse onnistut hankkimaan lapset juuri haluamallasi ikäerolla. Ja jokaisessa ikäerossa on varmasti omat huonot puolensa, tulet sen sitten huomaamaan. Ei 3-vuotias vielä pärjää itsekseen, jotta äiti saisi levätä, jos sitä toivot. Ja jos pyysin kokemuksia äideiltä, joiden lapsilla on pieni ikäero, niin ei kai sinun kannata silloin vastata?



Käsittääkseni tällä palstalla saa kysellä kohtalotovereita ja vertaistukea, vai olenko ymmärtänyt väärin? Jos pienen vauvan äiti valittaa täällä väsymystä, niin voihan hänelle vastata, että mitäs hankki lapsen, sellaista se sitten on! Joskus vaan helpottaa, kun tietää, että toisillakin on ollut samanlaisia ongelmia ja niistä on selvitty.



Tosiasia vaan on, että kun lapsia on ennestään (minkä ikäisiä tahansa) niin raskausaika on erilaista kuin esikoista odottaessa.

mulla esikoisen ja kakkosen välissä 1v ja 11päivää, toisen ja kolmosen välissä 2v ja 2 päivää, kolmannen ja neljännen välissä 1v ja 10 kk, neljännen ja viidennen välissä 2v ja 2kk ja nyt viidennen ja kuudennen väliin tulee yli kuusi vuotta. Meillä myös oli tilanne että itse sain lapset hoitaa ja apua oli turha pyytää koska silloin sai juuri kommenteja että " miksi sitten hankit lapsia jos et jaksa niitä hoitaa?" Mutta mulla oli tosi kiva mammaporukka puistossa jonne aina aamupäiväksi raahauduin siellä annoin lapsen tai lasten leikkiä ja yritin sen ajan vieressä huilia. Kotona ruuat oli valmiina( tai sitten syötin loppuajan lapset ulkona) ei kun vaan mikroon ja äkkiä lasten syöttö jotta itsekin pääsin päiväunille. Eli yritin tehdä vaan pakolliset ja muuten huilia kokoajan. Voin uskoa että sulla alkaa tämä helle ottamaan jo koville mutta onneksi se on vain päivistä kiinni koska sulla on jo pikkunyytti kainalossa.



Voimia synnytykseen ja minä ainakin olen ylpeä lapsikatraastani nyt voin sanoa että lyhyt ikäero kannatti.



Annlinn ja lapset 13v, 12v, 10v, 8v, ja 6v sekä masuvauva

Tietenkin ymmärrän tilanteen, jos pitää ns sairauksien tms. takia saada lapset nopeasti tehtyä..ei se itsellänikään kovin helppoa ollut tuo raskautuminen..

Ja täähän on nimenomaan palsta mistä haetaan vertaistukea.Ja mielenkiinnolla sen takia myös luen näitä, koska jos kuulen/luen että on vaikeeta ja raskasta olla pienten lasten kanssa ja raskaana niin myös varmasti juuri sen takia ajattelen etten välttämättä hanki lapsia niin peräkkäin. Sen verran minun mielestä tulisi ajatella omaan hyvinvointia, että ei revi itseensä loppu lasten kanssa.Mielummin sitten lapset vaikka vähän isommilla ikäeroilla niin ettei itse tarvitse kärsiä esim.masennuta/uupumista.koska myös sellainen vaikuttaa paljon lapsiin.

Toivon että sait tukea täältä ja jaksat loppuajan sinnitellä.Se pieni nyytti sitten palkitsee kun syliin saa =)

Ja toivotaan että nämä helteet loppuisivat pian jotta meidän olisi helpompi olla loppuaika.



Aurinkoa ja iloa odotukseen ja vauva-arkeen =)



Enkeli-81 rv 39

meil on esikoinen 1v 5kk ja nyt rv 35.. jaksan muuten hyvin, mutta nämä helteet! Ja olin kyllä minäkin hiukan ihmeissäni tuosta Enkeli81 kirjoituksista, toinen ei tuonut yhtään positiivisempaa kuvaa mielipiteestä. Mutta se hänelle suotakoon. Minäkään en eala erittelemään syitä (joita opn!) miksi haluan lapset pienellä ikäerolla, mutta mainitsen myös, että minulle tämä raskaus on ollut vaivalloisempi, kuin esikoisen odotus. Vaikkakin olen pää-ssyt helpommalla pahoinvoinnin suhteen. Mutta meilä vaavi on perätilassa, minulla on sokeriarvot koholla ja helteet aiheuttavat nyt turvotusta. Esikko onneksi oppi kävelemään kuukausi sitten. Töissä en jaksaisikaan olla, mutta kotona sa sentään ottaa rennosti ja jättää siivoukset yms. vähemmälle. Jostain on tingittävä että jaksaa. Ja korostan, että TODELLAKAAN en kadu yhtään, että meille on tulossa juuri nyt tämä pieni.

tunnin kunnes taas nukahti. Kanniskelemaan joutui yötä päivää. olin vielä kaiken lisäksi kolmivuorotyössä ja meillä myös suht pieni esikoinen (vauvan syntyessä n. 4v.). Myönnän että raskauden lopussa olin todella poikki. Univelkaa oli kertynyt todella paljon ja oma jaksaminen oli tiukalla kun kaikkia vaivojakin oli mm. isskias, liitoskivut, suonikohjut alapäässä ja pukamat. Kun olin vikaa kertaa ajamassa töistä kotiin äitiysloman alkaessa itkin koko matkan sillä niin väsynyt olin. Mitään konstia omaksi helpotukseksi en keksinyt muuta kuin että aina jos kuopus nukkui nukuin minäkin ja myös miehen ollessa vapaalla minä nukuin ja mies katsoi lapsia. Mentiin sieltä mistä aita oli matalin eli valmis ruokia syötiin, siivottiin vain välttämätön ja muuten vain oleiltiin. Ulkoilut oli pahimpia kun kuopusta jouti paljon auttamaan sillä olin viimeisilläni keskellä talvea ja lunta oli paljon. Sisällä poika käveli hyvin itse myös yläkertaan. Rankkaa siis oli mutta siitä selvisi kyllä kun ajatteli että tilanne ei kestä ikuisesti.



Meillä ei siis ihan mahdottoman pieni ikäero ollut mutta sen verran pieni että kyllä se tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin esikoisen ja kakkosen ikäero joka oli 2v4kk tai nyt kolmosen ja tulevan vauvan joilla ikäeroa tulee 2v7kk. Reilun 2v. kanssa olen päässyt paljon helpommalla. Vaan kun eipä noita ikäeroja voi aina niin tarkkaan suunnitella ja miettiä. Ja saattaapa se olla isoillakin ikäeroilla vaikea jos niikseen tulee.

Meillä esikoisen ja kakkosen välissä 1 v 7 kk, kakkosen ja kolmosen välissä 2 v ja nyt kolmoselle ja neloselle tulee ilmeisesti alle 2 v.



Olen vankkumaton pienten ikäerojen kannattaja, sillä ainakin meidän porukassa ne hyvät puolet (on seuraa ja leikkikavereita, sekä se että nämä vauvarumbat ovat sitten ohi " yhteen syssyyn" ) ylittävät huonot puolet (väsymys, en keksi muuta).



Uskon myös että väsymystä on jokaisessa pikkulapsiperheessä huolimatta lasten lukumäärästä, eli ei se useinmiten niin mene, että kaksi lasta tarkoittaa tuplaväsymystä ja kolme lasta triplaväsymystä jne.



Itsellä raskaus vasta rv 22+ mutta tuttuja liitoskipuja ja supistuksia jo on. Sitten vaan koitan ottaa rauhallisemmin, mutta täysipäiväisenä kotiäitinä lapset on hoidettava hyvin koko ajan. Avainsana meillä on päivälepo, eli 1 v ja 3 v nukkuvat päiväunet joka päivä, ja 5-vuotiaankin on levättävä hetki vaikkei uni tulisikaan, ja annettava äidin pötköttää ja lukea hömppäromaania. :) Lisäksi jaksamistani tukevat lyhyet työkeikat iltaisin ja treffit ystävien kanssa, eli jotain ihan omaa ja kotiarjesta poikkeavaa.



Ulkopuolisia hoitajia meillä ei ole, joten enemmän stressiä loppuraskaudesta aina aiheuttaa, että pääseekö mies synnytykseen vai ei...

Meillä poika 1v5kk ja toinen masussa 34vko. Ei ihmeellisiä niksejä ole, mutta lepää sinäkin kun lapsesi nukku. Itse menen iltaisin aikaisin nukkumaan ja nukun joksus myös päikkärit pojan kanssa. Paljon olen yksin, mies matkustelee, hoitoapua ei ole. Mutta meillä on omat rytmit, melkein aina samalla ajalla kaikki tehdään, poika nukkumaan aina kello 2000 yms. Omakotitalossa asutaan, olen antanut pojalla kiipeillä itse ylös ja alas rappusista (konttaileen) ja samoin saa mennä itse syöttötuoliin. Ei kyllä suostuu syömään itse ollenkaan.

Jaksamista sinne ja kyllä joskus on vielä kiva kun on niin pieni ikäero. MItä vanhempi sisarus, sen ennemmän ongelmia (mustasukkaisuus yms).

kewa ja poika 1v5kk ja toukka 34vko

Ymmärrän hyvin että ottaa voimille. Yritä olla turhaan rehkimättä, ja levätä aina kuin mahdollista (helpommin sanottu kuin tehty) ja lapsi heti isän kontolle, kun tulee töistä (jos vaan onnistuu, meillä on aina onnistunut, vaikka tekeekin ylipitkiä päiviä).



Itselläni ei ole kokemusta noin pienestä ikäerosta, ei tule olemaankaan, kun meidän lapsille tulee olemaan ikäeroa vajaat 4 vuotta. Mutta voinpi kertoa Enkeli-81:lle, että eipä 3½ vuotiaankaan kanssa niin helppoa aina ole. Meillä sattuu olemaan uhma menossa, ja tässä välissä on tullut palattua töihinkin, joten on aika jaksamista ensin olla päivät töissä, sitten hakea lapsi hoidosta (siinä välissä lenkitän koiran) ja heti tehdä ruokaa sekä muut välttämättömät kotityöt, samalla kun lapsi kaipaa seuraa. Ja raskaaksi tämän ainakin minulla tekee issiasvaiva, mutta töistäkään en pois haluaisi vielä jäädä (noin 7vkoa jäljellä). Joten kaipa se voi rankkaa olla milloin vain, oli ikäero mikä tahansa. Joten en kyllä menisi kenellekään sanomaan, että mitä hankit lapset pienellä ikäerolla! Sitä paitsi, nyt kun tulee lapset isommalla ikäerolla, niin kaikki pitää tavallaan aloittaa alusta, juuri kun toinen on alkanut jo itsenäisestikin toimia. Se kieltämättä aina välillä kauhistuttaa ja ahdistaakin.



Rv huomenna 28

Muistan kyllä, että raskasta oli silloin. Ota taaperosi kanssa mahdollisiman rennosti. Pärjääkö pikkuinen esim. vähemmällä kulkemisella ja ulkoiluttamisella? Ota kaikki mahdolliset keinot on käyttöön: videot pyörimään tai palikkasanko keskelle lattiaa: mistä puuhasta pikkuisesti tykkää ja jossa sinä pääset helpolla. Tärkeintä on nyt sinun hyvinvointi, kauaa et toivottavasti joudu kärvistelemään!