**SYKSYN TOIVEET elokuun alussa**

Kiitos tosiaan Västis synnytystarinasta. Mäkin alan noita lueskellessa ehkä pikkuhiljaa tajuamaan, että kohta tuo on itselläkin edessä. Jotenkin ei vaan meinaa tajuta..Hyvä, että kaikki meni mukavasti ja helpommin kuin esikoisen kanssa. Meillä on tainnut olla aika samanlainen vääntö ekojen muksujen kanssa, mullakin pitkä ponnistusvaihe, imukupilla veto ja pahat repeämät, ja sitten vielä se vauvan valohoito. Nyt olen jo koittanut henkisesti varautua vastaavaan, mutta toivon tietty, että ei saman kaavan mukaan menisi.



Tänään kävin neuvolassa, vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt ja sen myötä sf-mitta laskenut 33sta 31een. Jotain siis on tapahtunut, mulla kun noita supisteluja ei ole lainkaan ollut. Eipä ollut esikoisenkaan odotuksessa ennen kuin synnytys sitten alkoi. Eli odotellaan..



Jondeliini ja pikkuinen 37+5

Nyt oli mukava miettiä synnytystä, kun se oli kuitenkin aika inhimillinen (vaikka ei aina siltä tuntunut siinä pusatessa). Nyt tosiaan toipuminen on niin hyvin sujunut, että välillä unohdan, että vasta sitä on synnytetty ja tässä olisi vielä toipuminen käynnissä. Maanantaina meillä on neuvola, kun pojalla on ikää 2vk1pv. Nyt saa sitten tietää, miten on painoa ja pituutta tullut.Kovasti pieni mies tuntuu kasvavan, vaikka itse sitä on tietty vaikea hahmottaa.



Jondeliinillahan alkaa olla paljon jo viikkoja ja vauvan syntymä lähestyy. Itse luulin, että tämäkin menee lasketun ajan lähettyville kuten esikoinen, mutta syntyikin sitten yllätyksenä aikaisemmin. Esikko syntyi 40+4 ja nyt oli 38+2.



Kärttyli taidat oikeasti riemuita raskauskiloista? Eikös ollut niin, että olet painiskellut muuten alipainon kanssa? Itse nyt en yhtään pidä tästä raskausmahan muotoisesta mahasta. Vaunujen kanssa sitä kantaa ihan mielellään, mutta ärsyttää selittää kaikille puolitutuille (jos siis piipahdan yksin kaupassa), että kyllä vauva on jo syntynyt.. Taidan olla turhamaisempi kuin luulinkaan.



Tuutupiillakin viikot vierivät. Aika menee kyllä nopeasti. Pian uusia vauvoja putkahtelee.



Mukavaa odottelua viileimmissä säissä!! Ei muuten ne helteet tässäkään vaiheessa olleet niin ihanat, kun hiki vaan valui. Mutta uskon, että mahan kanssa olisi ollut vielä tukalampaa.



Västis

Poika nukkuu ja äiti heti koneella. Eilen sain sokerirasitustestin tulokset ja arvot oli ok, eli johtui vaan liiallisesta lomaherkuttelusta. Hyvä niin, tietääpähän nyt vähän välttää liiallista herkuttelua. Ensi tiistaina on äitipolilla lääkäri ja ultraus, ihan mukava nähdä minkä kokoiseksi on vauva kasvanut. Täällä meillä ei automaattisesti toissynnyttäjät käy vikassa lääkärissä sairaalassa, mutta mulla tuon ekan synnytyksen imukupin ja pitkän ponnistusvaiheen takia neuvolassa kysyttiin haluaisinko, että vielä ultrattaisiin ja tietty halusin. Neuvolassa kun meillä ei ole ultraa ja lääkäri on tavallinen tk-yleislääkäri.



Heltsylläkin jo perhevalmennukset kolkuttelevat ovella, muistan kuinka jännää se silloin oli ja ihan hyvää tietoa meillä ainakin sai. Varsinkin synnärille tutustuminen oli mieleenpainuva juttu.



Västiksellä jo supparit tihenee, taidat olla seuraava syysnyytin hakija..ellei sitten Levinia..



Nyt on pakko mennä lepäämään itsekin, jotta jaksan iltaan saakka kun olen menossa syömään kahden vanhan opiskelukaverin kanssa.



Jondeliini ja pikkuinen 35+5

ON: Meillä tuo 4-v ei nukahda muuten kuin kipeänä päikkäreille tai yövalvoskelun jälkeen. Ja tässä vaiheessa en viitsi enää nukkua päikkäreitä (mies on tullut töistä, kun yöunet voivat taas kärsiä). Viime yö oli kyllä ihan pe....stä. Supistelut herättivät parin tunnin nukkumisen jälkeen ja pitivätkin sitten hereillä. Mutta eivät olleet tarpeeksi kipeitä. Tuntuu ihan hölmöltä valvoa sellaisten vuoksi. Neiti herätti aikaisin ja tänään ei mahdollisuutta nukahtaa, vaikka kuinka yritin tyttökin nukuttaa. Voi olla, että supistukset johtuivat eilisestä shoppailukierroksesta, mutta toivon, että tänä yönä menee rauhallisesti. Olenkin tänään koettanut olla tosi iisisti, vaikka koti kaipaisi siivoamista. Neuvolassa käytiin. Painoa taas tulee, minulla voi enteillä synnytystä. Hemppakin alkaa vihdoin olla inhimillinen (vaikka 118 voi muille olla huono). Verenpaine yhä hyvä ja kaikki kunnossa. Vauva on laskeutunut, pää on jo syvällä. Ja siltä välillä tuntuukin, kun häpyluu ja muut ovat välilä tosi kipeät. Esikoinen ei ehkä tässä vaiheessa ollutkaan näin alhaalla. Paikat ovat muutenkin kyllä nyt valmiimmat. Neuvolasta oltiin lähdössä, kun terkka ovelle huuteli, että seuraavaa aikaa ei sitten tarvitse perua, jos synnyttämään lähdet, mutta soittele sairaalasta, kun tiedätte kotiutuksesta. Se kommentti pisti vähän miettimään, jos tässä vaikka lähtö tuleekin lähiaikoina. Sen vuoksi huominen jännittää kovasti, kun mies on työpaikan " huviretkellä" aamusta iltaan. Onneksi eivät ole kuin tunnin matkan päässä, mutta tuo minulle vähän jännitystä, jos supisteluja taas pukkaa. Koti siis saa olla tänään vielä kaaoksessa, että en saisi mitään stressiä aiheuttavia supisteluja yölle aikaiseksi.



Meillä esikoinen syntyi 40+4, joten sen vuoksi itse en ole vielä ihan ajatellut synnyttää.. ;) Limatulppa lähti silloin kahta vuorokautta aiemmin. Tosin molemmissa raskauksissa tuo virallinen päivämäärä on heittänyt siitä oletetusta ovulaatiosta, mutta alunperin ajattelin vauvan syntyvän lähellä LA:ta. Nyt alan jo valmistautua synnytykseen henkisesti, joten minulla taitaa tulla pitkät viikot eteen..



Jondeliini: Hyvä että sokeriarvot olivat kunnossa.



Pitää yrittää pitää pinoa ylhäällä.



Västis 37+6

Yritän keksiä tekemistä supistelujen välille.. Eilen siivoilu teki supistuksia ja niitä on ollut nyt koko yö. Tiheimmillään 5 min välein, mutta usein väliä enemmän ja aika epäsäännöllisiä. Pitävät kuitenkin hereillä, vaikka pari tuntia sainkin nukuttua.



Taitaa olla sen verran aamu, että kokeilen nyt suihkua. Saa nähdä loppuuko vai tihentyykö supistelut. Jos vain jatkuu tällaisenä, niin olen ihan raatona koko päivän.



Västis rv38+1

Taa on ihan hyva idea laittaa kuukausipinoa meille ja sitten kerrotaan vaan kuulumisia!!!



Vastis se sitten ' jo nyt' karsii noista suppareista! Kylla sina se suraava oot: jondelini, mulla saiskin viela menna jokunen viikko!



Kun en nyt millaan luopuis tasta viimosesta masustani, vaikka mies irvailee etta hei, tehdaan heti toinen peraan; ei kiitos, ei mun fysiikalla!

Makin siis kuulun niihin jotka yrittaa kaiken pistaaa jonnekin muistin kaukaisiin syovereihin, etta mummona saan muistella!?!



Hmmm, oon nyt pyoriny muutaman paivan naissa meitin eloaleissa; enka oo loytany sitten yhtaan mitaan, oikein arsyttaa! Nekin muutamat suunnitellut vaatteet on otettu alen alta pois hyllyilta! Grrr...

Viela olis parit kauppakeskukset kiertamatta, mutta kun mulla kostautuu tuo kavely jalkojen hervottomana turvotuksena!

Viela tuleva viikko pitais ottaa iisisti, sitten lekurin mukaan saisin melkein paallani pomppia jos huvittaa; eli vauvalle annettaisiin jo lahtopassit?

Tarkotuksena olis loytaa joku ihan ohut potkupuku (meil on vielakin hervottoman kuumaa +35°) ihan sille ekalle paivalle oikeestaan, kun sitten alan jo vahentaa vaatekertaa tyyliin potkarit ja sukat ohuen lakanan kanssa!

Eilen loysin ekan kerran kaupankin joka myy keskosille sopivia vaatteita, ei oo ennen taalla tullukaan vastaan.



Ja sitten olis ne rattaat+kantokoppa hommaamatta ja ihan hygienia juttuja apteekista seka vesipullo. Eikohan me ainakin aluks sitt' parjattais, ainahan sita sitten kauppaan paasee...



Mutta nyt jatkan huilimista, nukuin asken tunnin paikkarit kun yot on yhta hellaveittia tuon unen kanssa! Josko tuo nelonenkin (4v) ihan pienet unet ottais nain lauantaipaivan kunniaksi, heh!

Voikaahan hyvin

- levinia ja Hope neito rv 35+1 -

Tultiin anoppilasta. Ulkoiltiin ja paisteltiin makkaraa. Muksut juoksenteli koko päivän pihalla ja nyt ovatkin harvinaisen rauhallisia ja töllöttävät dvd:ltä Lehmäjengiä.



Ramasee kivasti itseäkin kun on ollut monta tuntia pihalla. Varmasti maistuu yöunet koko porukalle tänään kun vielä saunaan illalla mennään niin...nukkumatti tulee nopeasti.



Risella rv 34+1

Olipas tipahtanut ketjumme tää, voisin huomenna kirjoittaa lisää.

Nyt en enää muista kuka, mutta joku meistä taitaa olla pian lähdössä synnyttämään, merkeistä päätellen. ja jos tällaista hellettä piisaa, niin varmaan ihan mukava päästä mahasta eroon. Minä ainakin kärsin tästä kuumuudesta.



Loma meni mukavasti ja reissusta palattuamme kissakin löytyi. Nyt ajattelin ruveta laittamaan akvaariota. Jospa tuo kissakin sitten viihtyisi kotona paremmin.



Muuten ei vointiin kummempia, 70 kiloa on tainnut mennä rikki ja kovasti ihmiset hämmästelevät kokoani. Saas nähdä mitä neuvolan täti sanoo viikon päästä. Tyttö aloitti päiväkodin eilen ja tuntuu olevan oikein innoissaan ja viihtyvän mainiosti. Itse olen nämä kaksi päivää shoppaillut ja hoitanut kelan asioita. Ensi viikolla kai voisin ruveta siivoamaan kaappeja ja järkkäämään paikkoja, niin ja se akvaariokin pitäisi laittaa. Puuhaa kyllä riittää. Syyskuulle en loppujen lopuksi uskalla hurjan paljoa hommia jättää, kun silloin olisi tarkoitus ryhtyä kirjoittamaan gradusta artikkelia eri alojen lehtiin.



Nyt ei irtoa tämän kummoisempia ajatuksia.



-kärttyli ja pikku-kärttyli 29+6-

nytpä sitten vihdoin saapui ne helteet tänne suomeenkin, eikä vaan sinne levinialle. ja kyllä huomaa että nukkuminen on heti paljon vaikeampaa. muutenkin saa yöllä ravata veskissä parin tunnin välein, mutta nyt vrasinkin alkuyö on tuskanen kun on vaan niiiiin kuuma ettei uni meinaa tulla. ei paljoa auta vaikka parvekkeen ovi on auki. muuten ei tuo kuumuus ja hieno ilma niinkään haittaa kuin öisin, pitää vaan muistaa juoda paljon ja pysyä varjossa.



hienoa jondeliini että sokeriarvot olivat kunnossa. ja viime viikollako sulla oli äippäpoliaika? minkäslaisen painoarvion sait?



mites västiksen supistelut? ootko saanut nukuttua ollenkaan vai ootko kenties jo päässytkin tositoimiin?



harmi levinia kun ei alesta oikein löytynyt kummempaa:( musta tuntuu kans et jos menee varta vasten ettiin jotain ja ois rahaakin tuhlata, niin silloin harvemmin mitään löytää.



hienoa että kärttylin loma meni hyvin. ja etä kissakin palasi kotiin. koskas sun äippälomas alkaa? taitaa aika samoilla ajoille mennä meillä. mulla viiminen työpäivä 9.9.



ON: lomalla ollaan. ja hienon ilman lisäksi loma on ollut ERITTÄIN hyvä tähän asti, ja tietysti toivoa sopii että loppuun saakka, sillä pe aamulla lähdetään miehen kanssa neljäks päivää roomaan. viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa tervehtimässä mun mummua maalla ja pestiin matot. mattojen pesu olikin ainoo ohjelma jonka olin itselleni järkännyt tälle lomaviikolle, ihanaa et sen sai heti alkuun tehtyä. maanantaina sitten tuli äippäpakkaus vihdoin. samalla kun hypistelin sen läpi kokosin kaikki muutkin vauvanvaatteet yhteen ja listailin mitä vielä tarvisi hankkia. mutta viikko vaan parani tänään kun tuli soitto että olemme saaneet kolmion! ja mikä parasta se on tuosta naapurirapusta eli ei juuri tarvitse edes pakkailla tavaroita, kunhan kannetaan sisäpihan kautta sisälle. tuntuu niin ihanalta kun tääkin asia järjesty nyt ennen vauvan syntymää, syyskuun alussa päästään muuttaan, kun ei ollut asiasta mitään varmuutta.

muutenkin oma olo on ihan hyvä. närästysvaiva on alkanut oikein kunnolla, ei oo renniestä kyllä mitään apua, niinpä hain apteekista caviskonea purutabletteina, tehokas mutta hyi ***** mikä makuinen! yök! toinen ikävä vaiva on oikean puolen nivuskipu, joka tuntuu kävellessä jonkin verran mutta erityisesti öisin kun yrittää vaihtaa asentoa. tylsää. mutta pienillä vaivoilla siis mennään.



nettipimentoon painutaan täällä huomisillasta tiistaihin asti, joten nyt jo kaikille hyvät viikonloput ja voinnit!





heltsy ja kaveri 30+3

Ei mitaan kummempaa uutta kuuman auringon alla taallakaan!



Jos noit SYYSSISSIT lueskelee tata pinoa, niin ei oo ihan sama pino, ja meillakin oli jo viime vuonna tata aloittaessa ISO lista mukana joista jaljella kahden kaden sormilla laskettavat ystavat!!!

Kylla mukaan siis mahtuu kirjoittamaan!



Heltsyllakin se vaan tapahtuu myonteisessa mielessa; kivaa muuttoa teille ja viela kun noinkin helpolla paasette!

Makin jouduin ostaan tuota Gavisconea narastykseen ja mika pahinta; meilla sita on vaan LITKUNA yok, niinku sakin sanoit, mutta paa-asia etta auttoi pahimman yli. Parjasin meinaan tahan asti pelkalla piiman juonnilla!

Nyt ei iltasellakaan enaa oikein ruoka maistu, kai sekin jotain alitajuntaista kun sitten narastaa ja muutenkin nukun oisin jo tosi huonosti! Yolla vaan on sitten nalka.

Vessassa ei tarvii kayda oisin, meen just ennen nukkumista joskus 01-02 ja sitten aamusta kun heraan klo 05-06!



Nyt on Hope neidon kamatkin sitten kutakuinkin kasassa; kassia en viela oo pakannu ja puuttuu joitain apteekkijuttuja ja sitten ne rattaat ja kantokoppa jos loytais sitten sen mita ennen aleita haaveilin ja kavin kattomassa!

Mutta ei nyt muuta

Voikaahan hyvin kaikki

t. levinia ja Hope rv 35+5

Juu se vaivaa täälläkin, mutta ei onneksi yhtä pahoin kuin tyttöä odottaessa. Mulla sentään vielä renniet tepsii, jos ne muistaa ottaa hyvissä ajoin, eli heti syönnin jälkeen ennen kuin närästys on ehtinyt kunnolla edes alkaa. Ja nuo lakritsin makuiset ovat toistaiseksi vielä ihan hyviä. Tyttöä odottaessa, mulla oli pari viimoista kuukautta reseptilääkkeet närästykseen ja siihen verrattuna tämä on kyllä yhtä juhlaa.



Heltsyn kysymykseen. Jos päiviä lasketaan niin, mulla alkaa äippäloma varmaan sitten 13.9.. Päätöstä ei ole vielä tullut, kun olin unohtanut jonkun kohdan rastittaa siitä kelan lapusta. Mutta toisaalta sillä ei ole väliä kuin ehkä pikkuisen taloudellisesti, kun nyt oon työttömänä. Tietty jos jotain sijaisuuksia saan, niin sitten. Pakkausta en oo vielä saanut, tulenee parin viikon sisällä. Onnea uuteen kotiin Heltsylle.



Jokohan se Västis on poksahtanut, kun ei ole aikoihin kuulunut? Ja mitenköhän menee Jushkalla?



-kärttyli ja pikku-kärttyli 30-

lämmin on, mutta oikeasti vaan nautin tästä, vaikka hiki virtaakin. Meillä sisällä on onneksi ihan kohtalaiset olosuhteet, vaikkei ilmastointia olekaan. Ja meren rannassa kun asutaan niin pihallakin tuulee jossain kohtaa melkein aina vähäsen.



Taitaa olla Västis jo vauvanhakureissulla kun ei ole kuulunut ja taisi supistella jo jokunen aika sitten. Kohta saadaan varmasti vauvauutisia..



Mulla oli tosiaan se äitipolin lääkäri ja ultra tällä viikolla ja tällä hetkellä vauvan kokoarvio on 2.9 kiloa ja ennustettiin tuollaista 3,5 kiloista syntyväksi. Ihan passelin kokoinen siis, samaa luokkaa esikoisen kanssa. Paikat oli vielä kiinni ja lääkäri sanoikin suoraan, että jossei ihmeitä tapahdu niin ei kannata ennen laskettua aikaa ruveta edes odottelemaan. Tähän olen kyllä jo asennoitunut kun esikoisenkin kanssa meni 8 pvää yli. Kuukauden päivät siis vielä ainakin..Eipä tuo mitään, meillä on nyt aika leppoisaa esikoisen kanssa kotona, päivät menee tosi mukavasti. Näillä helteillä ollaan oltu rannalla melkein joka päivä ja perhekerhot ja seurakunnan kerhokin alkaa ensi viikolla. Nautin nyt tosissaan tästä ajasta kun saa aikaa viettää esikoisen kanssa ihan kahden. Vauvan vaatteetkin odottaa vielä silitystä, joten eipä ole kiirettä senkään puolesta. Ja vaunut on pesemättä, turvakaukalo varastossa, sänky laittamatta..jotenkin ei vaan tunnu yhtään vielä siltä, että vauva olisi tulossa vielä pitkään aikaan. Ja näillä helteillä en noihin puuhiin viitsi ryhtyä, odottelen niitä viileämpiä päiviä kun vietetään enemmän aikaa sisällä.



Eipä nyt muuta, pitänee mennä tuota pojua herättelemään päikkäreiltä kun ei sitten meinaa illalla rauhoittua jos liian pitkään nukkuu..



Koittakaahan nauttia näistä helteistä, ei ne varmasti kauan kestä..

Jondeliini ja pikkuinen 36+5

Poika syntyi sunnuntaina 5.8. rv 38+2. Pari päivää ja yötä olikin ollut jo supisteluja. Mitat 50 ja 3600. Oikein rauhallisen oloinen poika, vaikka osaakin oikeuksiaan vaatia.. Ja tietenkin ihana. Kotiuduimme tänään, kun halusin varmistua, että biliarvot pysyvät kunnossa. Ja tällä kertaa ei siis jouduttukaan valohoitoon. Ihanaa olla kotona. Isosisko on vuoroin auttavainen, vuoroin mustis.



Käyn myöhemmin päivittämässä tietoja/lukemassa uutisia, mutta nyt olen vielä hieman väsähtänyt. Supistelut ennen ja jälkeen synnytyksen ovat verottaneet yöunia aika lailla..



Nyt täytyy mennä.



Västis ja poika, lähes 4vrk

Onnea tuhannesti koko perheelle pienen pojan johdosta, niin vähän arvelinkin, että synnyttämään olit lähtenyt.. Nyt näitä syyssissejä alkaa siis tupsahdella ja kohta jo omakin vuoro.



Lohduttavaa myös kuulla, että esikoisen korkeat biliarvot ei välttämättä toistu tokalla. Meillä kun poika oli pari yötä valohoidossa ja nyt jo henkisesti varaudun siihen myös..



Nyt iltapalan tekoon..

Toinen poika tuli tähän joukkoon!

pakko oli vielä tulla nopeeta onnitteleen västistä pikkuprinssin johdosta kun huomasin et niinhän meidän arvailut oli osuneet oikein ja lähtö tositoimiin oli tullut. ONNEA tuhatmäärin!



nyt nukkumaan, aamuyöstä lähdetään ajeleen kohti helsinki-vantaata. tiistaihin!



heltsy

ONNEA VÄSTIS PIENESTÄ PRINSSISTÄ!





Omaa napaa lyhyesti: Ensi viikko olisi vielä töitä (+ tää viikonloppu, blaah), mutta sitten pääsen äitiyslomailemaan! Kamala oikeesti, miten nopsaan tää aika menee. Ensi viikonloppuna me myös saadaan se koiranpentu kotiin, joten vipinää riittää. Katseltiin miehen kanssa just eilen allakoita ja suunniteltiin viikonloppumenoja, kun tajusin, että hei hei hetkinen, syyskuun puolessa välissä pitää jo alkaa viimeistään himmailla, jos vaikka pääsisi synnyttämään. :)

Vointi on ollut hyvä, töissäkin olen jaksanut tosi hyvin, vaikka etukäteen vähän pelotti. Kuumat ilmat kiusaa, kun nestettä meinaa kertyä ihan liikaa. Jalat on kuin elefantilla...



Tuutupii kera Masulin rv 34+3

Tässä synnytyskertomusta pitkän kaavan mukaan. Perjantaina 3.5. alkoivat illalla kivuliaat supistelut, joissa ei kuitenkaan ollut säännöllisyyttä. Yö meni valvoessa. Seuraava päivä meni myös supistuksia vastaan ottaessa, mutta pystyin mm. tekemään jonkin verran kotitöitäkin ja mm. grillattiin ja syötiin ulkona ja leikin esikoisen kanssa. Äitini miehineen tulivat meille ja käytiin varuilta läpi, mitä tehdä, jos lähtö tulee yöllä. Seuraavana yönä olikin jopa parin tunnin tauko supistuksista ja sain vähän nukuttua. Supistukset alkoivat taas yöllä jossain vaiheessa. Olin niin väsynyt, että nukuin supistusten välillä (olivat kai 8-15min välein). Aamulla sitten tulikin tauko supisteluissa ja ajattelin jo, että jos ne supistelut loppuvatkin.



5.8. kello 9.30 alkoivat kipeämmät supistukset. Joutui jo kunnolla miettimään, miten pärjää supistelujen ajan ja siten, ettei esikoinen huolestu. Hengittely, jyväpussi ja seiniin nojaaminen auttoivat. En enää hurjasti tehnyt muuta kuin huilasin väliajan/selailin lehtiä. Pientä ruskeaa vuotoa tuli puolenpäivän maissa ja sitten ruskea limatulppa irtosikin. Vasta sitten uskoin, että synnytys on lähellä. Miehelle sanoin, että alkaa valmistautua siihen, että ehkä pian lähdetään, kun supistuksiinkin tuli vähän lisää ytyä. Äitiäni pyysin ruokaa laittamaan, koska oli nälkä. Ruuan ollessa valmis, en enää pystynytkään syömään juuri mitään. Ajattelin, että ollaan vielä kotona, mutta en enää kestänyt supistusten aikana kotona ollutta meteliä ja ihmismäärää, vaikka supistusten välit olisin vielä kestänytkin. Automatkalla ajattelin jo, että ne supistukset loppuvatkin tähän, kun päästiin aika pitkälle ennen ekaa supistusta. Autossa kyllä supistukset olivat niin inhottavia, etten enää halunnut kääntyä takaisinkaan. Autosta kävelin ovelle jo sen verran hengästyneenä, että kätilölle en voinut puhua mitään. Kätilö vaan totesi, että olet näköjään tullut synnyttämään (äitini sanoi myöhemmin, että lähdin aika kalpeana matkaan). Vielä itse oli epäuskoinen, että onko tämä nyt synnytystä, kun supisteluissa ei ollut vieläkään säännöllisyyttä. Kello oli sairaalaan tullessa 13.30 ja vuoron vaihto oli edessä. Kätilö totesi kohdunsuun olevan auki 4-5 senttiä ja kysyi toiveita synnytyksestä. Mies kävikin sitten soittamassa kotiin lapsenvahdeille, että tänne jäädään..



Toiveissa oli luomusynnytys, koska edellisessä synnytyksessä epiduraali epäonnistui. Etukäteen olin ajatellut, että koetan olla mahdollisimman pitkään ilman selkärankapuudutteita. Sain siinä käyrällä ollessa aqua-rakkulat (4kpl). Vaikka niiden laitto tuntuu yhtä paljon kuin supistukset, niin ne helpottivat kipua taas sen verran, että pystyin makaamaan käyrällä sängyllä. Miehen käsien puristaminen auttoi myös. Käyrältä seuraava kätilö vei minut ammeeseen 14.30, jossa olin tunnin. Tällä kerralla halusin itse ammeesta pois, kun supistuksissa tuntui olevan potkua aika paljon ja ammeessa ei ollut mitään, mitä puristaa, paitsi suihku ja sen letku. Kätilön tutkimus ja olinkin 8 senttiä auki 15.30. Sain toiset aquarakkulat. Seuraavat käyrät otettiin keinutuolissa istuen, jossa myös opettelin ilokaasun käytön. Tällä kertaa jopa opinkin sen ja kaasu auttoi. Pahinta oli se vaihe, kun supistus nousi. Huippu tuntui jo ihan ok:lta, koska tiesin, että nyt supistus alkaa laskemaan. Vähän aikaa otin supistuksia vastaan seisomatelineellä ja kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua. En heti halunnut sitä, koska edellisellä kerralla kalvojen puhkaiseminen sai supistukset tuntumaan aivan kamalilta. Kun supistusten aikana alkoi jo hieman ponnistuttamaan alkoi luottamus luomusynnytystä kohtaan mennä. Kätilö vakuutti, että kalvojen puhkaisu tässä vaiheessa on eri juttu, kuin edellisellä kerralla alkuvaiheessa ja sanoi, että kalvojen puhkaisun jälkeen vauva on puolessa tunnissa ulkona. Kerroin, että en usko selviäväni siitä, kätilö totesi, että kai selviät, kun olet tähänkin asti selvinnyt. Kalvot puhkaistiin 16.30. Ihmeekseni kalvojen puhkaisun jälkeen olin hetkessä 10 senttiä auki ja supistuksia ei ollutkaan heti. Kätilö siinä selitti, että kohtu nyt lepää hetken ja kohta alkaa ponnistusvaihe. Ponnistelin vähän aikaa kyljeltään, mutta asento ei tuntunut hyvältä. Selälleen siirryin ponnistamaan, kun alkoi jo tuntua, että ehkä jotain tapahtuu. Ponnistaminen ei sujunut nytkään ihan itsestään, vaan joudin tosiaan tekemään töitä. Tuntui, että supistus loppuu aina vähän liian lyhyeen. Tällä kertaa kuitenkin ponnistusvaihe oli (vain) 20 minuuttia pitkä ja poika oli ulkona 17.02 (vaikka kätilö veikkasi, että on ulkona ennen kello 17.00). Oli hienoa nähdä, että poika voi hyvin ja saada poika melko pian rinnalle (edellisessä synnytyksessä tyttö vietiin heti elvytettäväksi). Pojan mitat olivat syntyessään 50cm, 3600gr ja pipo 36. Täsmällisiä lukuja.. Ja ihmeekseni syntyi jo rv 38+2.



Olin synnytyksen jälkeen älyttömän kipeä lihaksista ja seuraava yö (ja sitä seuraavakin) menikin lihaskipujen ja supistelujen parissa kärvistellen, vaikka kipulääkkeetkin auttoivat vähän. Jälkisupistukset olivat tosiaan kamalia, kroppa oli myös väsynyt, mutta toipuminen on ollut todella nopeaa verrattuna edelliseen yli tunnin ponnistusvaiheeseen, epistomiaan ja imukuppiin verrattuna. Ja ihmeekseeni selvisin ilman selkäpuudutteita. Myös ymmärrys synnytyksen kulusta oli aika hyvä koko ajan, koska nyt synnytys sujui melko nopeasti. En ollut niin väsynyt huolimatta lyhyistä yöunista huolimatta.



Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka maidon nousu olikin taas aika kivuliasta. Nyt säästyin myös rikkonaisilta rinnanpäiltä sekä alkavilta rintatulehduksilta.



Kotona on mustasukkainen 4-vuotias, joka ei haluaisi tuollaista pikku inisijää meille asumaan. Silti kotona on ihana olla sairaalan jälkeen ja kotona on lähtenyt arki rullaamaan, koska mies on isyyslomalla.



Västis ja poika 5vrk

pikkupojasta!!!

Hienostihan tuo sun synnytys kaynnistyi ja meni kuitenkin ihan normaalirytmiin!!! Vaikka se ponnistusvaihe onkin jarkky ilman puudutuksia niin kuitenkin parempi nain- ainakin mun kolme viimosta on olleet ' helppoja' synnyttaa luomuna kivuista huolimatta!





Oma napa voi hyvin -rauhottumaan pain ollaan jo taallakin ja nyt saisi jo alkaa liikkua/ kavella normaalisti. Parin viikon paasta jos viela olis kasassa uudelleen lekurille, etta vahan ' venyttelee' paikkoja auki jos olis tarvetta?! Vime tarkastuksessa kun kohdunsuu oli jo raollaan...



Uimaan oltaisiin menossa tanaan; tosin ma toimin vaan kuskina kun en enaa altaalla viitti kollotella.

Ja aattelin kayda kampaajallakin, eilen olin jalkahoidossa!



Mutta voikaa hyvin, levinia ja Hope neito rv 36+1