***KOTILOT vkoon 48(?)***

Tenttiin pitää kohta kiirehtiä. Plääh, ei mitään motivaatiota opiskeluun. 3vkoa pitää kestää joululoman alkuun vielä...



Torstaina nla-lääkäri, selviää vähän toi mun verenpaineasiakin, että onko huolestuttava vieläkin...



Olikos se mani joka sanoi, että tää raskaus tuntuu ihan kuin esikoisen raskaus? Mulla ihan sama juttu! Tosin tää tulee tälleen vähän " eri erässä" , joten tavallaan tää onkin kuin eka raskaus. ;)



Pakko mennä! Hulda 11+4

Eilen sitten pamahti tissit kipeiksi ja suuriksi. Masuun sattui myös aivan älyttömän paljon, tuli jo pieni paniikki mitä se on. Mutta levätessä kipu rauhottui.



Tänään on jännä päivä kun soitan omalle lääkärille ja kerron raskaudesta. Sieltä sitten tulee kutsut kaikenlaisiin tutkimuksiin ja seurantaan. Oma jännityksensä tähän kun on odottaja vieraalla maalla.



Olen kuullut juttuja ystäviltä, että se kolmas on kaikista helpoin ja kivoin raskaus sekä kolmannesta vauvasta osaa nauttia eniten. Oletteko te kuulleet moista?



Lumituuli rv5+2

Minä täällä valmistaudun neuvolaan lähtöön, se on klo 10.



Joten tulen sen jälkeen sitten paremmalla ajalla kirjoittelemaan ja kertomaan neuvolakuulumisia.



LapaLepa rv 22+4

viikko 19+ alkaa.pahoinvointi on muuten loppunut.olen oksentanut jo pelkästä ajatuksesta, riitti ku

n kuopus huusi pyyhkimään !.olenkin miettinyt mitä 3vuotias kuopus tuumaa kun ei olekaan enää nuorin,ikä eroa tulee 3.5 v huhtikuussa.

kuulin viime viikolla että lapsen kromosomit ovat ok. lapsen sukupuoli luki paperissa mutta en halunnut sitä tietää.toisaalta tietohan on sata prosenttisesti varma,voi olla että rakenne ultrassa sen kysyn....



olen kuullut että kolmas vauveli olisi ihanin hoidettava.

oletteko muuten kuulleet että kolmannesta olisi pahimmat jälkisupistelut alatie synnytyksen jälkeen....



muuten raskaus mennyt samaa rataa.rinnat paisuneet 2 kuppikokoa ja näytän omenalihavalta n. 7kk asti.

ihokarvat eivät juuri kasvaneet kakkosesta, esikoisesta en edes seurannut.nyt hiukset ja ihokarvat kasvavat, olisiko mieshormonit kehissä ? kuinka muilla, oletteko ajatelleet



jouluvaloja olemme lisäilleet, sen valoporonkin löysimme.tuttavillemme syntyi neljäs tyttö.ostan varmaan marimekon ruokalapun ja tutti ketjun unikkokuosia.sellaiset aion hankkia meillekin.se unikkokuosinen tuttipullo tuli myyntiin kun kuopus reilun vuoden ikäinen,saampa nyt senkin



Aiha tai hulda: jompi kumpi jolla 2 tyttöä viikon loppuna havahtui tyttöoloon.minullekin olisi ehkä helpottava olo jos " olisi taas tyttö" .tyttöjen maailma on niin tuttu ,olemmehan olleet itsekin.en osaa oikein ajatella itseäni seisomassa maalivahtina ja pelaamassa mailoilla kun on tottunut pukemaan nukkeja hiuksia letittelemään.mutta lapsi itse opettaa kyllä pojankin äidiksi...ehäpä ymmärrän äitejä joilla poikien jälkeen on tyttären kaipuu.. meillä esim työillä on minun vanha marimekon iloinen taskumekko käytössä, samoin vauvaajan mekkoja.onhan siinä nostalgian ja jatkuvuuden tunnetta.esikoiselle olen jo siirtänyt sukumme jouluperinteitä eli samoilla resepteillä leivomme..

t. pellava

Enpä ole Kotiloihin pinoutunutkaan hetkeen..



Lumituuli kyseli kolmannesta raskaudesta..

Minä olen kuullut, että kolmatta synnytystä pelkää eniten ja muutenkin on epävarma olo lähes kaiken suhteen kolmannessa raskaudessa, mutta olis kiva jos toi pitäis paikkaansa, että kolmannesta lapsesta nauttii eniten!

Jälkisuppareista oon kuullu, että ne pahenee aina mitä useamman lapsen teet..



Mulla on alkanut alapää reistaan..Vihloo ihan hirveesti, kun yrittää kävellä tai muuten liikkua.. Mistä lie johtuu, mutta kivalta ei tunnu!



Meillä on jouluvalmistelut ihan jäissä -leipomisten osalta- kun uuni hajos!

Saapi nähdä mistä siihenkin kapistukseen rahat löytäs, kun pitää kuitenkin joululahjat ja vauvan kaikki tarvikkeet vielä ostaa!



Mulla on neuvolalääkäri ens viikolla ja sit nähdään onko kohdunsuulla tapahtunut mitään muutoksia, vai vieläkö se on tiukasti kiinni!

Välillä tuntuu siltä, että alapäästä yrittää joku tunkea väkisin ulos, mutta se saattaa olla sitä samaa vihlontaa, mistä mainitsin..



Tässä kuulumiset tältäerää

mammutti ja Vilppu Rv 28+3

Mites LapaLepa meni neuvolassa?



Mäkin oon kuullut että jälkisupistukset pahenis, mitä enemmän lapsia.. Näin on äitinikin sanonut, jolla neljä lasta. Ekan jälkeen ei oikeastaan jälkisupistuksia edes tuntunut! Tokan jälkeen tuntui kyllä varsinkin imettäessä, mutta olivat kyllä ihan suht siedettäviä. Saas nähdä..



Törmäsin tänään yhteen vanhaan kaveriin kaupassa, ja yllätys oli suuri kun olikin rv24 raskaana :O Ei siis mikään hyvä kaveri, mutta kuitenkin. Ihmettelin suuresti, kun olen kuullut että teettänyt pari aborttiakin ekan lapsen (3v4kk) jälkeen, ja ollut tosi kova menemään baariin ym. Nytkin on vaan kotona, mutta lapsi kuitenkin täysipäiväisenä perhepäivähoidossa, ja näin kuulemma jatkossakin. No, kukin tyylillään :)



Omaan napaan ei mitään erikoista, kaikki ollut ok. Ei pahoinvointia eikä päänsärkyä ole enää ollut, toivottavasti ei enää tulekaan ;) Sitä ultraa kovasti odotan, pääsee näkemään kuka massussa oikeen asustaa :) Odottavan aika vaan on niiin pitkä...



PP 11+1

Mulla oli vihdoin tuo kauan odotettu rakenneultra.Kaikki rakenteet oli normaalit,ja pikkuisella painoa 352g.Poikaa lääkäri meille sitten veikkaili,mulla on jo kumpaakin sukupuolta ennestään,mutta tyttönä oon kyllä vaavia pitäny.Nyt sitten ruvettava haaveilemaan pikku-pojasta=)

Tämän kolmannen raskauden kohdalla mulla ollu kaikenlaista vaivaa,mitä vaan kirjoissa lukenu,niin minä oon ne saanut=)Ja vauvan terveys huolettanu paljon enemmän kun aiemmissa raskauksissa,kun kaksi tervettä lasta,niin pelkää,että nyt käy jotain=(mutta ultra poisti kyllä pahimpia pelkoja.

Jälkisupistukset mulla oli jo kakkosen kohdalla kamalat,ja siihen päälle

10:n tikin kipu,niin oli kyllä sietämätöntäKipulääkettä antoivat sairaalassa,mutta tuntu ettei paljo ollut apua.Imettäessä oli nuo supistukset pahimmallaan.Nyt kyllä hirvittää jos ne vielä pahenee=(

Mieli kyllä piristyi tulla ultrassa=)toivottavasti muillakin kaikki hyvin!

Huiskutin 20+6

Hei vaan kaikille taas pitkästä aikaa. Viitaten tuohon otsikkooni, niin mulla olis huomenaamulla sokerirasituskokeeseen meno. YÄK:(

On tuota ylipainoa sen verran, että sen perusteella neuvolasta minut on sinne passitettu, kuten aiemmillakin kerroilla. Aiemmin arvot olleet ok, nyt vähän jänskättää kun on ikääkin taas vähän enemmän, että jos se elimistökin on jo vanhettunut ja jäänkin oikein roimasti " kiinni" . Saattaa vaan mokoma raskausdiabetes ennustaa myöhemmin puhkeavaa aikuisiän diabetestä. Olen kyllä jo päättänyt, että nämä raskauskilot eivät tällä kertaa jää riesaksi, sen verta tämä painonnousu tuntuu rasittavan olemista. Onneksi vauvan synnyttyä ollaan jo kevättä kohti kovasti menossa ja pääsee sitten toivottavasti pitkille vaunulenkeille.



Huiskuttimelle onnittelut onnistuneesta ultrareissusta, on se vaan niin kiva sitä pikkuistaan nähdä. Minulla vähän samanlaisia ajatuksia/pelkoja ollut kuin sinulla, että kun on jo saanut kaksi tervettä lasta niin sitten ajattelen, että eihän enää kolmas kerta voi mennä niin hyvin. Ei voi itselleen mitään, että välillä tulee ajateltua kaikenlaista. Onneksi kuitenkin suurimman osan ajasta on positiivisella ja iloisella mielellä. Ja onhan tämä olotila aivan mahtava kaikenkaikkiaan, eihän tästä voi kuin nauttia.



Viikonloppupinossa oli puhetta kodin koosta. No, me asustamme vuokralla 77:n neliön kerrostalokolmiossa (2.krs), jossa tupakeittiö (meikkiksen mieleen) sekä sauna. Ahdastahan se varmaan jossain vaiheessa rupeaa olemaan, kun nyt on jo säilytystilasta krooninen vaje. Etsitään sitten isompaa, kun on tarvis. Ei vaan haluttas tältä asuinalueelta kovin etäs lähteä, kun on niin mukava tuttavaperhe tuossa naapurissa.



Maha kasvaa ja vauva potkii kovasti. Töissä olen edelleen, viimeinen 6:n viikon perioidi käynnistyy ens ma eli tämä viikko mukaan lukien on 7vk töitä jäljellä. 9.1.07 on viimeinen työpäivä, sitten vapaita, lomia ja äippäloma alkaa 29.1. Että eipä olis paljon jäljellä. Helmikuun alulla on sitten ä-polilla synnytystapa-arvio, kun nuo aiemmat kullannuput ovat syntyneet sectiolla (siis -97 ja -00) ja nyt arvioidaan olisiko alatiesynnytys vielä mahdollinen, kun nyt tällä kertaa sitä niin kovasti toivoisin.



Eipä nyt tällä erää muuta täältä päin. Mukavaa viikkoa kaikille ja nauttikaamme tästä matkasta!



Rouvar Rv 26+0

Jospa minäkin sanasen pistän. Vaikka eihän mulla mitään se suurempaa aihetta ole. Onneks päivän tunnelmat jo lauhtumaan päin, olin ihan maassa heti herättyä. (Ehkä tuo kemiallinen piriste auttaa, pahimman koittaessa sorrun lääkitsemään itseäni suklaalla.) Jotenkin tässä arkena tuntuu että kaikki on ok, mikä kyllä on totta (kaikki rakkaat terveitä, oma koti ja ruokaa pöydässä ja muut kliseet päälle), mutta sitten tulee näitä päiviä kun kaikki mälsä poksahtaa tajuntaan kerralla. Mm se että olen kökkinyt nyt 3 vuotta kotona (asutaan liki metsässä kilometrien päässä keskuksista) ja ainoa aikuiskontakti on mies, joka tekee pitkiä päiviä vaikka vaan perustoimistotyötä tekeekin. Kun sitten tulee kotiin keskittyy lapsiin ja sen jälkeen tietsikkaan. Eli parisuhteen kunto on jossain täysin miinuksilla ollut jo pitkään.

Toisekseen tuo ukko sivullisille kommentoi välillä näitä raskaus- ja lapsijuttuja niin, että minä olen ihan että häh!!!! Kun tuossa julisti taannoinkin että uskoo kyllä että loppuraskaudesta voi väsyttää mutta että alussa... Mitähän se sit on luullut että minä puuhailin, huvikseni vaa otin kellon ympäri unia ja vielä päiväunet päälle ja kaikki kotityöt jäi tekemättä kun ei jaksanut. Ja mielialan heilahtelut, kuvitteli vaan varmaan että hänen kiusakseen sitä teen.

Lisäksi me asutaan ihan evakossa kun täällä kulmilla ei ole meille ystäviä eikä sukua, ja on ollut puhetta että muutetaan takaisin " kotikulmille" , mun työpaikkakin siellä odottais. Niin niitäkin puheita sitten peruu vieraille, ihan kuin mua uhmatakseen. Että välillä tulee sellanen olo että mikä maailmanluokan suomimacho sitä on tullut naitua kun sen tyyppisiä kommentteja heittelee. (joo joo on sillä hyviä puoliakin kun kerran 10 v jo ollaan toisiamme siedetty.)



Lisäksi viikonloppuna paksahti vielä lisäikävyys päälle. En kyllä myönnä olevani taikauskoinen, mutta kun olin ekan kerran raskaana -no niin siihenhän kuoli sikiö-, esikoisen raskausaikaan kuoli miehen sisko ja multa vanhempi sukulainen, ja kuopuksen aikaan miehen täti. Eikä muulloin ole kuolleita tullut. Jotenkin jo ajattelin että johan tässä hyvin menee kun ollaan jo näin pitkällä (vko 16+1) eikä vielä kukaan ilmoittautunut ehdokkaaksi, mutta nyt viikonloppuna kuultiin, että anopilla jotain varjostumia keuhkoissa... Ja sitten arvailua, mitähän se voisi olla kun tätskä poltellut 50 v tupakkaa ja sekä lapsensa että siskonsa kuolleet keuhkosyöpään... Tuntuuko vaan näin raskaana että nämä elämä ja kuoleman kysymykset olisivat enemmän pinnalla ( siis että ne vain huomaa paremmin.) Kun eihän se nyt voi olla mitään tiedettä että kun " tuo eukko on raskaana niin tapetaanpa sitten tasapainon vuoksi siltä sukua" .



Sori nuo yo tekstit, pitää vain vuodattaa jonnekin, välillä. Kun täällä kotona ei oikein lapset eikä seinät ymmärrä eikä mies kuuntele, hah haa..



Joo ja pari kommenttia mun muistaakseni piti pistää.



Joku pohdiskeli (Hulda?) onko kolmas helpoin: olen kuullut sanottavan, että ensimmäisen lapsen kanssa harjotellaan, toisen kanssa on väsynyt ja kolmannesta osaa jo nauttia. Kaks ekaa on meillä pitänyt paikkansa, antaa kattoa miten kolmas.



Pellava kysyi ihokarvoista. No jos kyse on mieshormoneista (ja viitaten siihen että sikiö olisi poika, vai?) niin mulla ainakin on kaks poikaa ja niitten aikaan karvat ovat kukoistaneet. Jopa niin että toisesta sain viikset (jee) ja toiselta karvoja pitkin reisiä. Ja tässä raskaudessa nyt näyttää tulleen pitkät mustat karvat jalkapöytien päälle. Mistä sitten tuo kertonee... ja oon kyllä enemmän maantien värinen kuin tosi tumma, mutta nuo karvat muualla kun päässä tuppaa aina olemaan sit mustia. Jos se pitää paikkansa että joka nainen on tyytymätön johonkin osaan kroppaansa niin mulla se on kyllä tää karvatilanne. Läskit ja selluliitit ja raskausarvet olkoot mun puolesta mutta noi karvat. Esikoinenkin oli huomaavainen pienenä, kampasi multa säärikarvat... voi millasen naiskuvan se raukka saa. (Koitan kyllä pitää nuita kurissa kaikin konstein, mutta luin jostain että hormonikarvoihin ei nyppiminen auta hillitsevästi vaan päinvastoin. Sekin vielä.)



No joo, antakaa anteeksi tämä totisesti mouhuava viesti tänään, toisella mielellä sitten toiste. Ja kyllä noitten teidän onnistuneitten ultrakäyntien kokemuksia lukiessa omakin mieli piristyy kyllä.



rv 16+1

Mä en taaskaan saanu yöllä kolmen jälkeen enää unta. Jätin sit menemättä kouluun, vaikka sieltä nyt pari viikkoo jo ollu poissa. Vähän tuntuu syylliseltä, mut en mä kykene laskee mun verenpainetta, jos m en öisin saa unta, käyn päivät koulua ja illat oon yksin kotona lasten kaa.



Tänä aamuna kerrottiin lapsille vauvasta. Esikoinen hymyili hämmentyneenä, mut kaiketi ihan iloinen asiasta. Toinen sitten ei noteerannut viestiä mitenkään. Nyt ois tarkoitus lähi päivinä kertoa sukulaisillekin, vaikken siitä oo yhtään innostunu...



Karvoista. Nyt kun tuli puheeks, niin muistan molemmissa (tyttö-)raskauksissani ihmetelleeni, kun ei säärikarvojakaan tarvi kovin usein poistella. Täytyypä seurailla miten tässä sit... x)



Mua muuten viikonloppuna ahdisti ihan sikana, kun luin, että lintuinfluenssan leviäminen Suomeen ens keväänä on suurempi kuin viime vuonna. Just kun mä oon sit viimeisilläni ja synnytän, niin eiköhän se leviä pandemiana koko maailmaan. :/ (Tän hysteerisen ajatuksen voi tietty laskea hormonien aiheuttamiks sivuoireiks varmaan...)



Hulda 11+5

Onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista, jotka siellä ovat käyneet. Mukavaa kun täällä kaikilla on aina hyviä kuulumisia kun ultrissa käyvät.



Itse siis kävin eilen neuvolassa ja siellä ei mitään ihmeempää. Paino oli onneksi noussut hyvin maltillisesti, 2,6 kg 8 viikossa eli 325 g/viikko. No kerkiihän se vielä pyrähtämään ylöspäin roimastikin, mutta toivon ettei. Kakkosen neuvolakortista katsoin et olin tässä vaiheessa jo painanut hieman enemmän mitä nyt eli jotain positiivista.



Eipä kai tässä tällä erää mitään muuta ihmeellistä!



LapaLepa rv 22+5

Kävin ultrassa eilen, näkyi syke ja ippis on oikeassa osoitteessa. Laskettu aika siirtyi parilla päivällä, nyt on kiva eräpäivä, 20072007! =)

Pikkuinen on jo 4mm pitkä, wau! Parin viikon päästä käyn uudestaan ultras, tohtoritäti tahtoo kurkata kuin ippis kasvaa, saan käynnin kaupan päälle, ei siis lisähintaa. Käynti maksoi Kela-korvauksen jälkeen 52 euroa, ei paha. Aamupahoinvointia ei ole, mut puolen päivän jälkeen alkaa kuvottaan, yööök. No, tää loppuu muutaman viikon päästä. En ole pojista oksentanut kertaakaan, toivottavasti hyvä tuuri jatkuu.



gigi rv 6+4

Tuli tuosta taas paino mieleen, kun Lapalepa siitä kirjoitti. Mulle ei tarvis yhtään tulla lisää painoa, kun sitä on raskauksista kaikenkaikkiaan jääny 10kg vyötärölle. Vaikka laihdutinkin peräti 12kg viime raskauden jälkeen ja sain sen painon siinä pysymään helposti tähän raskauteen saakka, niin jotenkin pelkään, ettei musta siihen urakkaan toista kertaa oo. Tai jos onkin, niin aina vaan se n. 10kg, eli ei tarvis tulla yhtään lisää painoa.



Toisaalta viime raskaudessa muistaakseni sain näillä viikoilla jo painoa parikin kiloa. Mut nyt ei oo tullu, pikemminkin alkuturvotukset kaikonnu ja vähän ehkä laskenu paino. Ekassa raskaudessa paino alko nousta vasta rv20. Saas nähdä miten nyt. Vielä ei oo mitään hillittömiä nälkä-kohtauksia iskeny niin kuin tuossa tokassa tuli. Ja nyt vahdin ruokavalioitani sen verenpaineen takia, josko siitä ois vähän apua.



Ootteko kaikki joutunu luopumaan kahvista raskauden takia? Mulle ei kahvi millään uppoa tässä eikä ekassa raskaudessa. Tokassa siemailin kaksikin kuppia kahvia ilman mitään ihmeitä. Mut kyllä on ollu kauheeta luopua kahvista, vaikka sitä ei YHTÄÄN tee mieli! Pitkään jouduin aamuisin ottamaan apri kulausta kahvia, että ei tuu päänsärky. Järkyttävää miten siihenkin jää niin riippuvaiseks.



Luin tuolta kesäkuisista, että mahat jo suurimmalla osalla näkyy. Mullakin tokassa näkyi tässä vaiheessa selkeesti. Nyt ei sit kukaan oo huomautellu eikä se mun mielestä pahasti ees pömpötä. Mahan äärivivat on ehkä vähän muovautunu erilaisemmaks. Saas nähdä koska pullahtaa esiin...

Kahvista Hulda kyseli... N tällä hetkellä uppoo sellainen pari kuppia päivässä, mutta tuossa alkuraskaudessa se ei tahtonut mennä alas. Töissäkin kahvitunnilla sai aina heittää puol kuppia kahvia pois kun ei millään saanut juotua. En mä tälläkään hetkellä sitä yhtä paljon juo kuin ennen raskautta, mutta tosiaan sen pari kuppia.



Autoista ja asunnoista oli puhetta tuossa viime viikolla. Niihin en tainnut mitään vielä kommentoida. Eli kumpaakaan ei tarvitse vaihtaa. Autona on 7 hengen tila-auto ja talossa on neliöitä about 300, joten hyvin mahdutaan molempiin.



Nyt täytyy mennä taas pakkaamaan matkalaukkuja...



LapaLepa

kävin tänään siis siellä sokerirasituksessa ja selvisin hengissä. Itseasiassahan se juoma oli näiden vuosien myötä kokenut melkoisen uudistuksen: hiilihappoista ja kokiksen makuista ja jääkaappikylmänä se pullollinen meni ihan kevyesti alas. Edellisillä kerroilla sen on ollut ihan vaan kirkasta äitelän makuista sokerista vettä. Olokin oli koko kokeen ajan hyvä, tosin vaavi riehaantui aivan valtavasti sen liemen juomisen jälkeen. Varmaan sokerihumalassa jytkytteli menemään ;)

Arvot oli 3,9-9,1-7.3. En muista täkäläisiä rajoja, mutta katoin netistä suomalaiset suositukset raskausdiabeteksen seulonnasta ja ne arvot eivät ainakaan ylittyneet. Täällä päin ne arvot mitataan sormenpäänäytteestä ja laskimosta otetaan aluksi vain se pitkäaikaisempaa sokeritasapainoa mittaava koe. Onkos muut käyneet? Miltä noi mun arvot näyttää muiden kuntien mittakaavassa, jos jollakin kokemusta? Huomenna ajattelin soittaa neuvolaan ja kysästä, mitä se täti sanoo.



Rasituskokeen jälkeen menin suoraan kaupungille naapurin rouvan kans ja siellä menikin useampi tunti, välillä piti käydä kahvilassa tankkaamassa, ja taas jatkettiin. Ite en ostanut kuin kaitaliinakankaan (jouluisen) keittiön pöydälle, mutta olin sitten seurana ja makutuomarina, kun naapuri teki hankintojaan. Kotia, kun selvisin niin tuntui että jalat ei enää kanna ja mahaakin niin kovasti rupes kovettelemaan, että otinpa sitten kunnon levot sohvalla.



Huomenna taas olis iltavuoro ja sit pari aamua, sitten olisikin piiitkästä aikaa kokonainen viikonloppu vapaata. Joo, ja viime yönä näin ensimmäisen kerran unta vauvan sukupuolesta ja se oli poika. Pystyin muka jotenkin näkemään sen vatsan läpi ja esittelin miehellekin:) Hassuja nuo unet aina välillä. No, nyt ei tulekaan muuta mieleen tällä kertaa.



Rouvar Rv 26+1

Jospa sitä taas kerkeisi istahtaa koneen äärelle...



Ensiksi täytyy ihan hehkuttaa, kun meitin 8kuiselle puhkesi nyt sitten eka hammas! Jopa isosisko kokeili kiinnostuneena, että mitä ihmettä se äiti hihkuu :)



Viime viikolla esikoinen sai sitten antibioottikuurin, kun pissatulehdus tuli taas. Muita oireita ei ole koskaan ollut kuin pissan vahva haju ja e-coli siellä taaskin mylläsi. Nyt sitten juodaan karpalomehua niin, että korvista tulee ulos. Mullakun toi vti kroonisena :( Ja nyt ekaa kertaa lääkäri sanoi, että se kun ei tartu, mutta taipumus siihen periytyy. Tosi kiva juu...



Mulla kans sokerirasitus sitten joskus edessä. Ja inha homma kyllä. Esikoisen kohdalla muistan kun tulin tosi pahoinvoivaksi siitä litkusta ja kävin yökkäilemässäkin ja yritin pitää sisälläni sen ällön juoman. No arvot ok ja oli nyt viimeksikin.



Kahvinjuonnista sen verran, että kyllä 1-2 kuppia päivässä alas menee, mutta sellasta " kahvihampaan kolotusta" ei ole ollut. Esikoisen kohdalla kahvi jäi kokonaan ja nyt tilanne sama kuin kuopuksen kohdalla.



Mä olen muuten ihan hurahtanut siihen ostamaani doppleriin. 1 tai 2 kertaa päivässä on PAKKO kuunnella vaavin sydänäänet ja esikoinenkin on ihan innoissaan siitä vekottimesta. Syke on ollut siinä 145. Eli kuopuksen kanssa samaa linjaa. Tyttö taitaa olla taas tulossa... Ihokin riemastui kukkimaan taas ihan kamalasti eli sekin oikeen kunnon tyttöoire...



Kohtukin on jo noussut korkeelle. Just tuossa navan alapuolella! Ei ihme että harjotussupparitkin tuntuu jo nyt. Valitettavasti. Selkä on kans kovilla ja mietin vaan jatkoa, että kuinkahan mun keikkahommien kanssa käy...



Ja nyt tullut uutena vaivana rytmihäiriöt. Kuulemma yleisiä, mutta inhottavia. Onko teillä?



Huomen aamulla mennään tutustumaan esikoisen päivähoitopaikkaan. Tai oikeastaan perustavat siihen päiväkodin viereiseen rakennukseen uuden 8lapsen alle 3v ryhmän ja meidän tytsy pääsee sinne. Kiva juttu. Tammikuussa sitten aloittaa. En tiiä vielä kuinka tehdään sitten kun äippäloma taas alkaa, että lopetetaanko hoito vai annetaanko jatkua. Kyseessä kuitenkin 3pv/viikossa hoito.



Että tällaista tänne.



AIHA Rv 14+4 (14 tasan)

Mulla on ennen ollu raskauden ja imetyksen aikana rytmihöiriöitä. (Ja kerran kun söin kortisonia pidemmän kuurin.) En oo niistä ollu huolissani, kun ne on melko normaalia. Mut nyt viime kesänä mulla alko tulee stressin seurauksena niitä iltaisin. Ja nyt sit aion sanoa torstaina lääkärissä myös näistä raskauden aikaisistakin, koska tilane on siis vähän muuttunu... (Tajuuks kukaan mistään mitä mä höpötän... x) )



Jos sulla ei edellisissä raskauksissa oo ollu, niin ehkä kävisin lääkärillä. Joillekinhan tulee niitä myös väsymyksestä herkästi jne, mut mulla ei oo ennen viime kesää ollut siihen taipumusta. En tiiä johtuko sitten siitä, että oli viimeiset päivät 25v:na... x) Ikäloppu raakki kun sain rytmihäiriöt vaivakseni?!

Kiva kun pääsit taas tänne puolelle. Nyt peukkuja, että kaikki menee hyvin bd!



Tänne ei kuulu kerrassaan mitään uutta. Tenava vaan potkii jo hurjasti, välillä alkaa vähän jo rasittaakin :) Maha on ISO. En käsitä miten tässä voi olla vielä 4 kk odotusta jäljellä, siis kuinka valtava musta oikein tulee, huhhuh... Töissä käynti alkaa olla jo aika raskasta, mutta onpa joululoma enää kahden ja puolen viikon päässä. Kai sitä sinne jaksaa sinnitellä. Sitten pidänkin kolmen viikon loman, kun täytyy pitää kertyneitä lomia pois ja tammikuussa oonkin sitten enää korkeintaan 3 viikkoa töissä ennenkuin aloitan äitiysloman. Tosin vähän suunnittelin, että jos silloinkin koittais saikkua hakea... Tuskin mä sillon enää kauheasti jaksan siivoilla jos se nytkin jo käy voimille.



Rouvar kertoi huojentavia uutisia sokerirasituksesta. Mua on kanssa hirvittänyt sen litkun juominen, kun kaikki on kertonut et se on ihan karseeta sokerilientä, mut jos se nykyään onkin " kokista" niin eihän siinä sit mitään :)



Kelan paperit sain tänään täyteltyä ja huomenna käyn viemässä, saa sit alkaa odotella milloin rahat kilahtaa tilille :)



No nyt ei kyllä irtoa tän enempää asiaa tältä erää. Palailen jahka on jotain tähdellistä :)



Luna ja " Aarre" rv 22+4

AIHA: Mullakin oli joskus n.Rv 15 tienoilla(en tarkkaan muista)sellasia kummallisia sydämentykytyksiä, varsinkin jos rupesin selinmakuulle. Siinä vaiheessa tuskin kohtukaan vielä hirmusesti paino mitään suonia tukkoon. Oikein semmosta kunnon jumpsetta ja tuntu, että välillä pumppu jättää lyönnin väliin ja sitten kirii hirmusella kiireellä tahtia taas kiinni. Tuntuvat aika inhalta ja ajattelinkin, että pitäskö jostain kysyä neuvoa. Sittemmin ovat jääneet pois, enkä olisi muistanutkaan ellen olisi viestiäsi lukenut. Että kaipa ne sitten harmittomia olivat, en vain aiemmilta kerroilla muista tuollaisia olleen.



Kahvinjuonnista: kun plussasin ja etovat olot alkoivat teki kahvin hajukin pahaa ja sitä myöten jäi sitten kahvin juonti pois. Tässä joku aika sitten kyläpaikassa otin kahvin, mutta meni vain puolikuppia ja myöhemmin illalla kamala närästys. Teetä olen lipitellyt pari kupillista päivässä.



Nyt on asettauduttava tuonne telkun ääreen, kun pian alkaa Pako. Muksutkin ovat jo petissään. Vaihdoin muuten tänään keittiön ikkunaan jouluverhon ja se uusi liina on pöydällä. Kivaa joulutunnelmaa, vaikka ulkona ei ole lumesta tietoakaan.



Rouvar Rv 26+1 (edelleen)

Mulla on kanssa tota rytmihäiriö vaivaa, tosin mä oon kärsinyt niistä jo neljä vuotta, stressiperäistä mullakin... Lisäksi on tiheälyöntisyyttä ja se oikeastaan mua enemmän nykyään enää vaivaakin, rytmihäiriöitä on aika harvoin. No, nyt raskauden aikana ehkä vähän useammin kuin ennen. Lääkitystä käytän päivittäin, beetasalpaajaa. Sydän on aikanaan tutkittu, eikä siinä ollut mitään vikaa. Inhottava vaiva vaan.