*::* JOULUpallojen maanantai*::*
Kommentit (29)
Ensiksi isot onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille! Ihan herkistyy, kun lueskelee pienistä nyyteistä. ONNEA! :)
Lueskelemassa olen käynyt, mutta kirjoittamassa en juuri..
Samoja vaivoja muilla tuntuu olevan, kuin itselläkin. Turvotusta, unettomuutta, väsymystä, kiukkuisuutta ja maltamattomuutta.
Pelkään, että meidän tytsy ei synny sen takia, kun äiti on kireä kuin viulun kieli..
Pitäis nyt alkaa relaamaan ja ottaa esikoisen kanssa oikein spesiaali kahdenkeskistä aikaa, kun siihen vielä mahdollisuus on.
Paljon tsemppiä kaikille loppurutistukseen!
Yritetään nauttia tästä loppuraskaudesta, tätä mahaa tulee kuitenkin jossain vaiheessa ikävä.. uskomatonta, mutta totta.
hillis 38+5
nyt on luettu viimeiset viestin viikonlopun pinosta, kylläpä meille tapahtuu, ja pian on MEIDÄN KUUKAUSI.
Me mentiin naimisiin muuten joku aika sitten. Kahdestaan. Juhlat pidetään ensi vuonna. Ihana hääyö 5 tähden hotelli Kämpissä, suosittelen siellä yöpymistä joskus, oli niin ihanaa.
icestar missä maassa asut? Jännältä kuulosti, ethän rasita nyt itseäsi liikaa siellä pitkillä päivillä seisaaltasi.
joulunlapsi miten päänsärky, toivottavasti sait apua ja selvyyden mistä se johtui, eikös se voi olla merkki jostain..
tänään pitkä kokous valtuuskunnassa johon mut valittiiin, ihan kiva lähteä, pääsee kärryille ajankohtaisista asioista. Saan siellä lounaankin, tulee vaihtelua eineksiin ;-) Vaalilupauksena lupasin tiedottaa kokousten kulusta, pitää miettiä toteuttamistapaa :-) lepään hetken ja sit rupean valmistautumaan.
Kivaa maanantaita, ja paljon kannustavia ajatuksia niille joilla pian tapahtuu.
t. Heini ja masumyllertäjä rv 35
Ihan ensimmäiseksi: Onnea Heinille ja miehelle!! Olkoon yhteinen taipaleenne ruusuilla päällystetty ja sopivasti risuilla maustettu :))
Eipä päättänyt meidän toukka sitten syntyä viikonlopun aikana - höh. Supisteli kyllä lupaavasti vaan niinhän tuo on tehnyt jo jonkin aikaa... Tämä synnytys taitaa mennä pitkän kaavan mukaan :o Tänään olisikin raskausviikoissa esikoisen syntymä (38+2) elikkä kolmas raskaus tekee ennätystä :)) Mahdanko kokea sen maagisen 40 vkoa *toivoo päinvastaista* :))
Kalenteria tuossa juuri päivitin ja huomasin ilokseni olleeni aikas " viksu" kun ei mitään pakollisia menoja ennen joulua, lukuunottamatta neuvoloita ja poli-käyntiä. Mukavia juttuja vaan: synttäreitä ym. :)) Harvinaislaatuista minulta jolla yleensä menoa menon perään :o Huomasin myös semmosen ikävän asian että äippäloma loppuu jo 17.09.07 - - jäiks! Eihän toukka ole sillon kun vasta 9kk vanha :// Voi voi sentään...
Mitäpäs siinä viikonlopun pinossa oikeen olikaan... Pyydän anteeksi, en muista (häpeäkseni täytyy tunnustaa että oma napa vie kaiken ajatusmaailman). Taidanpa lukaista pinon uudelleen oikeen ajatuksella läpi... Palaillaan :)
Voikaa paksusti joulunpiparit :))
RauPotar ja toukka 38+2
Täälä on yks erittäin väsynyt ja ärtynyt odottaja.
Nukkumisesta ei tule enään mitään.. sekös on raivostuttavaa. Sit nää jatkuvat kivut, särkee selkää ja vatsaa ja liitoksia ei meinaa pää kestää.
Miehenkin mielestä olen nyt paljon kipeämpi, kun kahden ensimmäisen aikana. Jos tätä jatkuu vielä kuukausi niin ei kyl tällä äipällä ole energiaa synnyttää. Tänää piti lähteä kaupungille hillumaan, mut ei taida onnistua.
Et semmonen valitus virsi näi aamuun.. kun ei viitsis jatkuvasti ukolle valittaa se kun niin yrittää helliä ja kuunnella(eilenkin varmaan tunnin silitteli kipeää vatsaa).
Sit muihin asioihin: Mrs cruiser on jo varmaan nyytinsä saanut.. Jännää! Jääkö meitä enään joulukuulle ketään??
Jaksaisko vauvautuneet käydä kertoilemas tonne synnytys puolelle tarinansa? Ja muutekin saa käydä vauvantuoksuisia kuulumisia meille kertomassa. :)
TUNNEHERKYYS: Pakko kertoa yks oma juttu. Vaihdettiin tos tosiaan oma auto hiljain ja kun ukko lähti meiden vanhaa ja hyvin palvellutta autoa viemään niin itku tuli.. hyvä etten pärään soittanut et tuo se takas. (huom. minä olen vielä se joka on auton vaihtoa VAATINUT jo vuoden).
SINIKELLO: kyseli käynnistyksestä jos paikat on ihan kiinni. Itsellä esikoinen käynnistetiin ja se sit kesti melkeen vuorokauden 22h just sen takia et paikat piti aueta. Täysin yksilöllistä kuitenkin ja voit selvitä hyvinkin helpolla.
Nyt menen kokeilemaan josko tulis vielä uni.
Nefili
Huomenta! Arvatkaas oliko ihanaa herätä ILMAN päänsärkyä!! Yöllä tuli uni vasta kolmen maissa, kun eilen meni melkein koko paivä nukkuessa. Nyt on kyllä virkeä olo! Olen lähdössä yksin ostoksille, ihanaa. En ole viime viikkoina tehnyt (paitsi ollut kotona) oikeen mitään yksin ja kaipan sitä.
Valvomisesta kärsivät minun lisäkseni ainakin äitikuu ja Nefili. Tsemppiä molemmille öisiin hetkiin! Eikö olekin outoa, miten yöllä aika on ihan erilaista kuin päivällä? Tekisi mieli laittaa yöllä kynttilä palamaan ja rauhallista musiikkia ja vain odottaa ajan kululmista...
Heini, onnea sinulle avioliittoosi! Toi Kämpin yö kuulostaa ihanalta. Olen miettinyt, että mikä syy pitäisi olla, että pyytäis ukon viemään sinne joskus yöksi... Se on paha kun asuu niin lähellä... Neljä yötä JOULUKUUHUN! Kivasti Heini oli sanottu, että se on MEIDÄN kuu!
Ei tullut vaavi viikonlopun aikana tännekään, RauPotar! Mun esikko syntyi tasan laskettuna päivänä, johon on tässä raskaudessa 6 yötä. RauPotarilla alkaa nyt jo ennätysaika. Varmasti kärsimätön olo. Jokaisella on kuitenkin varmaan se oma " henkinen takaraja" . Kovasti odottelin ja viikonlopun jokaisena iltana oli pari kovaa supparia. Ne tuntuvat kovenevan päivittäin, toivottavasti pehmittävät paikkoja valmiiksi! Mullakaan ei ole mitään erityisiä menoja enää sovittuna ennen joulua. Esikoinen on syntynyt 13.12., joten ne synttärit tulee vielä järjestettyä.
Hilloviili, mulla on välillä kanssa pinna tosi kireenä. Oikein pitää pinnistellä, että jaksaisi esikon juttuihin välillä keskittyä. Kun tuntuu ettei mikään muu ole kovin kiinnostuavaa, kun että MILLOIN SE SYNTYY!!!! Ja totta varmasti sekin, että mahaa tulee joskus vielä ikävä. Meillä ainakin tod.näk. viimeinen raskaus, kyllä sitä vielä ehtii haikeilemaan myöhempinä vuosina.
( . ) Päänsärky tosiaan onneksi helpotti eilen iltapäivällä. En kyllä muista milloin olisi ollut niin heikko olo viimeksi. Sain verenpainemittarin lainaan ja tarkistelin paineita, onneksi olivat ihan hyvät. Muutoin olisin kyllä lähtenyt sairaalaan näytille. Esikoisen kanssa oli noita raskausmyrkytyksen oireita, joten nyt yritän olla ajan tasalla. Kiitos Heinille, kun kyselit vointia, siitä tulee aina niin hyvä mieli :) ! Tuntuu että oma maha on valahtanut alaspäin. Ylhäällä on " tyhjää tilaa" . ja valkovuotoa tulee paljon, limatulppaa ei ikävä kyllä ole vielä näkynyt.
UUSI GALLUP: tuleeko vaavi tällä viikolla? Kenellä on vielä vähemmän viikkoja, niin milloin uskot SEN tulevan? Mikä on sinun " henkinen takarajasi" , johon olet mielessäsi varautunut? Ja jos siitä menee yli, niin hermot loppuu??
Itselläni on ollut sellainen olo, että vaavi syntyisi tämän viikon torstaina. Ehkä se on toiveajattelua, ehkä toivon saavani ensi kuussa jo kahden lapsen lapsilisän :) ! Henkinen takarajani on 13. päivä joulukuuta. Silloin vauva olisi jo 10 päivää yli ja se on esikoisen synttäripäivä. Jos sen jälkeen menee, niin hermonriekaileita joudutaan keräämään Vantaalta Hankoon asti...
Voikaapa hyvin kaikki, t. Maituliini 39+1
Täällä taustalla olen kuulumisia lueskellut ja ajattelin laittaa omiakin välillä =).
Onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille ja voimia vauvanhakureissulla oleville tai sinne kohta lähteville. Oma lähtemiseni on vielä kaukana ;-).
Mikähän siinä on kun vatsan yläosa, ihan siis se kohta, mistä vatsa lähtee " pallona" , on koko ajan puutunut tai sitten muuten kipeä... Millähän tuota saisi helpotettua? Sama vaiva oli kyllä esikoisessakin, mutta inhottavalta tuntuu!
Toinen kurja vaiva on aamuinen kurkkukipu =(. Ei varmaan vakavaa, kun vaivaa vain aamuisin, mutta ikävää silti.
Muuten olo on aika hyvä, uni tosin maistuisi ihan koko ajan. Ja jäävesi...
Kolmenmami rv 36+3
ei ole pakko vastata kun aihe on hiukan kummallinen ehkä joidenkin mielestä. Mutta jos joku mielipide asiaan on niin haluan kuulla kaikenlaisia näkemyksiä...
G: Elikäs koska vauvan sielu syntyy / siirtyy syntyvään vauvaan/ on olemassa?
En osaa kysymystäni lyhyesti muotoilla, mutta selitän hiukan. Elikäs näiden maallisten asioiden ja hankintojen lisäksi olen kovasti pohtinut hengellisempää puolta, lapsen tarkoitusta tulla tähän maailmaan. Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja juuri tämän lapsen on määrä syntyä meille juuri silloin kun se sitten syntyy. Eli ettei ole sattumaa lopulta koska ja kuka meille muuttaa, vaan ajattelen että tälläkin lapsella on joku suuri asia meille vanhemmilleen opetettavana (tietysti myös muita elämäntarkoituksia kuin vain omanapaisesti muhun liittyviä, mutta ajattelen että opin häneltä kuitenkin paljon kuten olen esikoiseltammekin oppinut.)
Toinen puoli kysymystä liittyy ns. sielunvaellukseen tai uuden sielun syntymään, itse uskon että on olemassa ns. vanhoja sieluja mutta myös " uusia" . Jos meille syntyy ns. vanha sielu, koska se siirtyy pieneen lapseen? Kun hedelmöittyminen on tapahtunut? Rv 12? Kun viikot täynnä rv 38? Vasta syntymän hetkellä? Periaatteessa sama kysymys kuuluu vaikka ei sielunvaellukseen uskoisikaan, koska uusi sielu sitten syntyy? Masuvauva kuulee, tuntee ja aistii nyt jo. Kehittyykö se sielukin pikkuhiljaa muun ohella? Voiko sielu olla aluksi ohut ja hento ja vahvistuu sitten?
Etenkin astrologiasta kiinnostuneiden mielipiteitä toivon saavani, mutta kaikki toki saavat vastata tai olla vastaamatta, jos aihe liiana vaikea/ henkilökohtainen tai kysymys on mielestänne tyhmä. En pahastu. Olen vaan nähkääs valvonut aamu neljästä... on aikaa miettiä kaikenlaista...
nyt kipinkapin liikkeelle. Ja maallisten asioiden pariin!
äitikuu
Luin pikaisesti viime pinot läpi.
TINURI, hienoa, että tutustuminen synnäriin oli sujunut hyvin! Onnea HYRRE, VATTU ja SIGRID! Onnea myös HEINILLE avioliiton satamaan purjehtimisesta. MRSCRUISER taisi lähteä synnyttämään. Onnea ja tsemppiä sinnekin! PIKKUSISKO muisteli, että minulla olisi tullut vuotoa. Aloin jo ihan epäillä omaa järjenjuoksuani ja miettiä, onko tullut vuotoa, hih. Ei ole tullut, ei ole mitään oireita synnytyksen käynnistymisen suuntaan, joten taisit sekoittaa minut johonkin toiseen. Eikä se mitään. :-)
Tsemppiä vielä SINIKELLOLLE tämän päivän käynnille. Käynnistetystä synnytyksestä minulla ei ole omakohtaista tietoa. Onnea kovasti matkaan, jos synnytys käynnistetään jo saman tien!
MILLOIN VAUVA SYNTYY? Tätä kysyttiin. Menkkojen mukaan la on 13.12. Virallinen la on 19.12 (syynä varhaisultran tehneen lääkärin erikoinen raskauskiekko ja ultran mittausheitto). Toivon hartaasti, että vauva syntyisi siten, että pääsisimme jouluksi kotiin. Lauantai-iltana supistelikin erityisen paljon. Tosin lähinnä epämiellyttävän kivuttomasti, ei siis varsinaisen kivuliaasti. Joku puhui jatkuvasta vanteesta, ja sellainen tuntui olevan minunkin vatsani ja alaselkäni ympärillä. Lepo auttoi siihen, ilmeisesti kohtu ärtyi shoppailusta ja siivoamisesta. Esikoinen syntyi rv 35+3, ja se etappi on ohitettu ajat sitten. Luulen, että minulla tähtäin on tuossa lasketussa ajassa, joka on määritetty menkkojen mukaan eli 13.12. Jotenkin toisaalta olen alkanut valmistaa itseäni sitä varten, että tämä synnytys joudutaan käynnistämään. Saa nähdä!
SIELU. En osaa vastata omalta osaltani äitikuun gallupiin, mutta mielelläni luen muiden vastauksia. :-) En nimittäin kuulu niihin, jotka pohtivat näin syvällisesti tämän tyyppisiä asioita.
VAUVAN PÄÄHINE. Tätäkin mietittiin. En ole ihan varma, mutta meiltä taitaa löytyä jokin ohut kypärämyssy tai puuvillapäähine. Sen päälle kai laitamme sitten toppapuvun kanssa samaan settiin kuuluvan toppahatun.
VAUVAN LIIKKEET. Olen itsekin huomannut, että vauvan liikkeet ovat vähentyneet. Viikonloppuna ehdin jo huolestua pariin otteeseen, sillä vauva on liikkunut todella ahkerasti ja usein tähän asti. Onneksi sain kuitenkin laskettua sen 10 liikettä per tunti.
MITÄ KAIPAA, KUN EI RASKAANA. Taisi pikkutapiiri miettiä sitä, mitä kaipaa ajasta, jolloin ei ole raskaana. Minulla meinaavat seinät kaatua välillä päälle, kun olen " vain" kotona. Kaipaan ilmeisesti työpaikan aikuiskontakteja, en kyllä itse työtä. :-) Erityisesti kaipaan kuntosalilla käyntiä ja siihen liittyen " normaalioloa" , kun ei ole kömpelö ts. voi olla nopea liikkeissään ja käänteissään. Jotain ruokavalioon liittyviä asioitakin kaipaan: maksatuotteita ja aurinkokuivattujen tomaattien makuista tuorejuustoa. :-) Toisaalta yritän nauttia tästä ajasta, kun vielä saa nukkua yönsä yhteen menoon. Ihan hirvittää se alkuaikojen univaje.
Tästä voisikin tehdä gallupin: MITÄ ASIOITA PELKÄÄTTE TULEVASSA VAUVA-ARJESSA?
Itselläni pelottaa tosiaan se univaje. Sekin mietityttää, onko vauvalla vatsavaivoja (esikoinen karjui iltaisin puolivuotiaaksi asti). Imetyksen käynnistyminen ja maidon riittäminenkin arveluttavat. Samaten esikoisen suhtautuminen pikkusisarukseensa. Sekin on käynyt mieleessä, tulvahtaako se valtava rakkaus ihan heti synnärillä vai vasta myöhemmin. Esikoisen kohdalla siihen meni aikaan, mutta siihen oli kyllä olemassa selviä syitä, miksi en oikein antanut itselleni lupaa rakastua ja kiintyä häneen heti.
Jep. Taitaa olla parasta lopettaa tämä novelli tähän. Tänään on luvassa pullan leipomista ja piparien paistamista. Esikoinen odottaa kieli pitkällä, että pääsee leipomaan (valmis)taikinasta pipareita.
Mukavaa viikon alkua!
Iituli rv 37+5
Heti aluksi suunnattoman suuret onnittelut kaikille synnyttäneille!!!! Minun tulee harvemmin avattua nettiä viikonloppuisin, jotenka luen tällaiset tapahtumat aina hieman jälkikäteen. Onnea, Onnea, Onnea!!!
Äitikuun gallup vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta. En itse oikeastaan osaa kysymyksiin vastata tai edes kommentoida. Mutta olen kuitenkin usein miettinyt vastaavia asioita työni (ja omien henkilökohtaisten mielipiteideni) vuoksi. Ehkä tuntuu hieman raa' alta alkaa tässä vaiheessa käsittelemään sellaista asiaa kun raskauden keskeytys, mutta työssäni naistentautien puolella olen useaan otteeseen huomannut pohtivani sitä, koska sikiö lakkaa olemasta pelkkä sikiö, tai solumöykky ja koska siitä tulee ihmisen alku jolla on oikeus syntyä ja elää täällä maanpäällä. Olen muutenkin hieman samoilla linjoilla äitikuun kanssa eli jokaisella syntyvällä (tai vielä syntymättömällä) lapsella on jokin tarkoitus, jokin " viesti" tai " opetus" mikä tuoda meille maan päällä tallaaville ihmisille.
Oma napa tuottaa edelleenkin ristiriitaisia ajatuksia. Vaikka tämä lapsi on ollutkin toiveen ja yrityksen alla melkein 6 vuotta, niin nyt kun se (tai hän) on tässä, melkein valmiina syntymään, niin koen oloni todella sekavaksi. Toisaalta odotan kovasti lapsen syntymää jo senkin vuoksi että tämä tukala olo hieman helpottaisi. Toisaalta taas en osaa ollenkaan kuvitellakaan että meillä on ihan oikeasti kohta vauva!! Vaikka kaikki tavarat on jo hankittu ja paikallaan, eikä ole sellaista hetkeäkään että unohtaisi vauvan läheisyyden ja tulevan syntymän niin siitä huolimatta ajatus lapsesta tuntuu jotenkin kauhean kaukaiselta ja vieraalta.
Ehkä osatekijänä on se että olen varmaan omalla tavallani ehtinyt näiden 6 vuoden aikana tehdä jonkinlaista " surutyötä" sen eteen, että meille ei enää siunaannu lapsia enempää. En tarkoita tällä ettenkö rakastaisi ja nauttisi meidän kahdesta pikkupirulaisesta =), vaan vauvan kaipuuni on ollut ajoittain suorastaan raastava ja nyt kun hetki onkin käsillä, niin en tiedä mitä ajattelisin tilanteesta. Kyllä ihmismieli on sitten outo!!
Tästä oiva aasinsilta toiseen gallupiin eli vauva-arkeen. Minua ei oikeastaan pelota vielä mikään, osittain noista em. syistä, eli en ole oikeastaan koko asiaa sisäistänyt (eikä tässä olekaan ollut kun 36 viikkoa aikaa sisäistää asiaa, heh heh). Mutta mielessäni pyöriviä lähinnä sellaisia asioita kuin: olemmeko hieman hulluja kun lähdemme taas tällaiseen rumbaan mukaan, juuri kun tytöt ovat kasvaneet sen verran vanhoiksi että pärjäävät jo hieman itsenäisesti eikä heitä tarvitse paapoa.
Nuorempi neitimme on myös kovin innokas hoitamaan ystävieni lapsia, iältään 1-3 vuotiaita, ja välillä hieman mietityttää että ymmärtääkö 8-vuotias lapsi sen että vauvaa ei voi esim. nostella samalla lailla kun 3-vuotiasta lasta. Olemme kyllä näistä asioista kovasti kotona puhuneet. Nuorimmainen totesi tänä aamuna eskariin mennessä että kohta hänen täytyy itse alkaa pukea kurahousut kun äiti ei enää ehdi auttamaan kun äidin täytyy vain hoitaa vauvaa =). Toivon myös että osaan järjestää aikaa myös vanhemmille lapsille. Vaikka ovatkin jo " isoja" tyttöjä, ovat kuitenkin vielä pieniä lapsia. Nyt kun hormoonit jylläävät, tulee vääjäämättä välillä sellainen olo että olen oikea pirttihirmu, kammoäiti, joka ei tee muuta kun huutaa nuppi punaisena lapsilleen joka asiasta. En halua että lapset muistavat minut sellaisena... Vaikka en oikeastaan taida huutaa yhtään sen enempää kuin muutkaan äidit, nyt vain jotenkin tuntuu siltä.
Huh, huh, tulipahan varsinaisen oma napainen romaani. Jos lähtisi vaikka hieman hypistelemään vauvan vaatteita ja keräämään tunnelmaa....
Teppis 36+2
Käväisin muutama viikko sitten Pikku Kipparissa Isossa Omenassa ja siellä myyjä suositteli lämpimästi vastasyntyneelle talvivauvalle sellaista inka-mallista pipoa. Siis sellaista kudottua (vuorillista kylläkin), jossa tulee läpät korvien päälle. Sanoi että on ehdottomasti suosituin pipomalli mitä heillä myydään vastasyntyneille. Pieni lapsi kun ei juuri hyöri ja pyöri ja liikuttele päätään niin että pipo pääsisi kääntyilemään. Ja ei taas ole liian paksu, niin että painaisi vauvaa. Ja alle tietysti esim. Ruskovillan myssy tai kypärämyssy.
ei ole todellista :( tänään viikkoja kasassa 39!! eli
laskettuunaikaan jäljellä YKSI VIIKKO, eikös ne lääkärit anna mennä 2vk lasketun yli, elikkäs 3vk päästä meillä on vaavi ainakin.
nyt jos vauveli on syntyäkseen viikolla niin toivotaan että ajoittaa tulonsa niin, että iskä kerkeää kotiin (työmatkaa n.puolituntia)
kyllä tästä palstasta on tullut sellanen henkireikä :) ei tarvitse miehen kuunnella kaikkia valituksia ja vaivoja vaan on voinut purkaa ne tänne.
taisi tossa ylempänä tulla vastaus syntymä gallubbiin jota jatkan vielä sen verran,että jotenkin sellainen olo että mulla menee vedet ja sitten alkaa supistelut. tätä kuuluisaa limatulppaa ei ole meillä näkynyt :( mutta eihän kaikilla ole tullut sitä ennen synnytystä, eihän?
SINIKELLO: minulla oli esikoisen kanssa samatilanne. käynnistivät raskausmyrkytyksen takia rv38 ja ilmoittivat tyynen rauhallisesti että käynnistys saattaa kestää jopa viikon, lähtökohdat oli juuri samanlaiset kun sinulla. kuinkas ollakkaan sain 2kertaa pillerinmurusen ja sitten mentiin ja vauhdilla :D
HEINI: mistä kummasta saat energiaa noin paljon? taisit olla viimeisiä joka meistä oli vielä pystyssä, pelailit golffia ja me jo petipotilaina ;)
NEFILI: sama rata jatkuu täällä. selkä kipeä kaikki kipeenä mutta yritetään jaksaa :) jooko?
IITULI: mä vannon kans valmistaikinoiden puolesta :) varsinkin piparitaikinan. pääsee helpommalla kun voi leipoa heti eikä tarvitse odotella.
mutta nyt puuron keittoon. juu mä saan unensta kiinni 02 joka yö niin tulee nukuttua hiukkase myöhään :) onneksi esikoinen on saanut äidin unenlahjat.
voikaa kaikki hyvin!! koitetaan jaksaa ajatuksella: tiedä vaikka lähtö nyytin hakuun tulee tänäiltana ;)
erkkierika rv tasan 39
on se muuten hassua kun ensin pelkää että saako keskenmenon ja nyt joutuu pelkäämään että osaako vauveli ulos. mutta en ole onneksi tietoinen että yksikään vaavi jäänyt mahan sisälle asustaan, eihän ole? ;)
Hui, näitähän täytyy oikein miettiä ajan kanssa...
[b]SIELUSTA[/b]
[b]äitikuun[/b] tavoin ajattelen, että jokaisella meillä on tarkoituksensa syntyä juuri siihen perheeseen, johon synnymme. Oppiaksemme ja opettaaksemme. En pelkästään usko sielunvaellukseen, se on minulle jonkinlaista varmaa sisäistä tietoa :)
Olen itsekin pohtinut tuota sielun siirtymistä... Omien raskauksien myötä myös suhtautumiseni aborttiin on muuttunut, jos ei jyrkemmäksi niin ainakin mietteliääksi, sen verran aikaisin olen kummassakin raskaudessa tuntenut lapsen " läsnäolon" . Uskon kuitenkin, että jos raskaus keskeytyy syystä tai toisesta, on siihenkin tärkeä syy. Jos joku sielu tänne haluaa syntyä, niin myös käy. Itse en sinänsä usko " uusien" sielujen tuloon, mutta voisin kuvitella, että meille syntyy myös sellaisia sieluja, jotka eivät ennen ole syntyneet tänne fyysiselle maapallolle!?
äitikuu:
Masuvauva kuulee, tuntee ja aistii nyt jo. Kehittyykö se sielukin pikkuhiljaa muun ohella? Voiko sielu olla aluksi ohut ja hento ja vahvistuu sitten?
Minä luulen, että sielu ei sinänsä " vahvistu" tai kehity vauvan kasvaessa, mutta että alkuun se ei ole niin vahvasti " kiinnittynyt" sikiöön. ...Sielulla olisi siis eräänlainen " harkinta-aika" :) Ja kun suurin osa keskenmenoista tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa, voisi kuvitella, että sen jälkeen sielun päätös syntyä juuri näille vanhemmille olisi jotenkin varmempi :D
[b]MILLOIN VAUVA SYNTYY?[/b]
No, itse en uskaltaisi asettaa takarajaksi kuin sen ehdottoman (?) 42+2 mutta synnytyssairaalakäynnillä sanottiin, että heillä kyllä käynnistellään jo kun 41 viikkoa tulee täyteen, riskien vuoksi. Jostakin syystä minulla on sellainen tunne (toiveajattelua :)), että tämä lapsi tulisi hiukan ennen laskettua aikaa. Esikoinen syntyi 40+2, se taitaisi olla tässäkin se " kipuraja" jonka jälkeen odotus tuntuisi ihan sietämättömältä piinalta :D
[b]PÄÄHINE eli PIPA[/b]
Kypärämyssyjä löytyy, myös Ruskovillan ohut villainen. Haalarissa on hyvä huppu ja vauvahan matkustaa tietysti lämpimässä autossa kotiin, mutta varmuuden vuoksi kotiintulovaatekassiin pakataan pieni Kivat-merkkinen villahattu :)
[b]LIIKKEET[/b]
Ovat kovasti vaimentuneet viime aikoina, ja välillä tulee itsekin kuulosteltua. Taitaa vain olla tilanahtaudesta kyse, ja siitä, että vauva on tällähetkellä sellaisessa asennossa, että potkut tuntuvat " sisäänpäin"
[b]MITÄ KAIPAA (ajalta e.r.)?[/b]
Sitä, että voisi nukkua ihan itse valitsemassaan asennossa :). Närästyksettömyyttä! Homejuustoja ja silloin tällöin lasillista punaviiniä. Graavia ja kylmäsavua, vaikkeivät ne muutenkaan mitään " arkiruokaa" ole :D
[b]MITÄ ASIOITA PELKÄÄTTE TULEVASSA VAUVA-ARJESSA?[/b]
Aika lailla samoja varmaan kuin gallupin aloittaja, Iitulikin :) Unettomia öitä. Lapsen mahdollista moniallergisuutta. Omaa jaksamista kahden lapsen äitinä. Väsyneisyydestä johtuvaa riitelyä puolison kanssa, vaikka tiedänkin sen olevan ohimenevää. Oman ajan ottamisen vaikeutta, siis ihan omasta syystäni :)
Esikoistakaan en olisi millään halunnut jättää hoitoon, mutta nyt jälkikäteen ymmärrän myös sen, että on hyväksi tehdä edes pieniä hetkiä " itselleen" ja miksei parisuhteellekin. Parisuhde kyllä kestää arjen ja ehtiihän tuota laatuaikaa viettää myöhemminkin :D, mutta omaa päätä on hyvä tuulettaa ihan pienillä omilla jutuilla. Vaikka kaupassa käynnillä, kunhan sinne pääsee YKSIN :) Ja isän kanssa jättämistä en laske hoitoon jättämiseksi, huom.
Hmm, näin tyhjentävien gallupien jälkeen ei taida jäädä mitään sanottavaa... Tai sittenkin muisti palailee pätkittäin, [b]HEINIÄ[/b] onnittelen minäkin! Ja jos en ihan väärin muistele, niin [b]icestar[/b] asui Kanadassa? Onko sielläkin tuo kotona synnyttäminen yleistä, kuten esimerkiksi Keski-Euroopassa tuntuu olevan? Täällä suurten etäisyyksien maassa neuvolasysteemikin on erilainen eikä meillä ole " omia" synnytyslääkäreitä, mutta ei tuo ajatus kotisynnytyksestä ihan kamalalta tunnu, jos se olisi täälläkin yleistä. Mutta näin ollen pidän täällä parempana tuota sairaalaa, joskin vähemmän " medikalisoitua" saisi synnyttäminen olla!
Ja nyt pinoa kasvattamaan tällä megapläjäyksellä :D
Tinuri ja Itupulla eli " Alpi" , kuten iskä on ryhtynyt nimittämään :) rv 37+2
Minä taastäällä olen kuulunut " takajoukkoihin " eli käynyt kyllä lukemassa pinoa joka päivä,mutten ole saanut aikaiseksi laittaa omaa tekstiä...
Todella ihanaa saada " vertaistukea" ,kun löytyy samoja vaivoja muiltakin.
Minua vaivaa henkilökohtaisesti unettomuus myös.Kun nukkumaan pitäisi mennä, niin uni ei tulekkaan..ja kaikki vauva-asiat alkavat pyöriä päässä.
Asumme tällä hetkellä remontin keskellä myös ja välillä näyttää uhkaavasti siltä ,ettei loppua näy...
Vauva-arki myös mietityttää...jatkuvatko kovin rikkinäiset yöt ja miten se vaikuttaa koko perheeseen..moniallergisuudet olivat myös " nykyisen" kuopuksen riesana.Hänellä oli n.kymmenkunta ruoka-aineitta, josta sitten piti loihtia kaikki ruoat,niin arkeen kuin juhlaankin.Ja alku olikin yhtä itkua , kun allergiat selvisivät vasta ,kun poika oli kymmenkuinen. Hänellä ei näkynyt ruoka-allergioita verikokeissa eikä prick-testeissä.Vain altistamalla yksi aine kerrallaan saatiin aina varmuus käykö ko. aine vai ei .No kaikesta kyllä selvittiin, mutta en tosiaankaan haluaisi kokea samaa uudestaan..
Vauvagallupeihin muuten oli mielenkiintoisia kysymyksiä vauvansielusta ym.. itse henkilökohtaisesti en myöskään ajattele ihan noin syvällisiä.Enemmän mietin tulevan vauvan tempperamenttia ja ulkonäköä ym.
Toivottavasti tämä meidän pitkä odotus kohta palkitaan.Itsekin kuulun niihin, jotka jo malttamittomina odottavat synnytyksen alkamista.
No johan helpotti purkaa näitä juttuja.
Terv.joulumuksu rv.37 tasan
Siis asia on hetimiten korjattava!
[b]Oma ( . )[/b)
Viime yönä supisteli ja usein! Kivuttomasti tosin, mutta heräilin vähän väliä vaihtamaan asentoa, että saisin kovettuneen vatsan taas rennoksi. Voi vauvaparkaa, saakohan hän siellä riittämiin happea kun kohtu on tiuhaan kivikovana? (Kaikenlaista sitä murehtii... Eiköhän tilanne ole kunnossa, samalla tavalla esikosestakin supisteli eikä tuossa villissä neidissä ole pahemmin vikaa ;))
erkkierika:
tätä kuuluisaa limatulppaa ei ole meillä näkynyt :( mutta eihän kaikilla ole tullut sitä ennen synnytystä, eihän?
[b]erkkierikalle[/b] kovasti jaksuja, kyllä se vauva sieltä vielä tulee. Aivan varmasti :). Ja totta, itseltäni tuo " kuuluisa" tulppa irtosi vasta synnytyksen ollessa kunnolla käynnissä. Eli ei se välttämättä irtoa etukäteen :)
Valmistaikinoista olen puolittain samaa mieltä; en kyllä tekisi torttutaikinaa itse, ellei esikoiselle olisi pakko tehdä allergian takia. Piparitaikinan taas haluan nimenomaan tehdä itse, se on minulle varma keino päästä joulutunnelmaan :) Eli tavallisen torttutaikinan meille leipoo Myllyn Paras, jonkinlaisen rahka/perunavoitaikinan teen esikoiselle ja piparit, ja sitten taas gluteenitonta piparitaikinaa en ENÄÄ IKINÄ yritä tehdä, luojan kiitos sellaista tekee Moilanen :DDD
Saimme tuparilahjaksi mm. ihania piparimuotteja (kerään erilaisia, hih), jalkapohjan muotoisia, isot äidille ja isälle, pienemmän esikoiselle ja ihan pikkuisen vauvalle :)
Tässä muuten aivan ihanan piparitaikinan ohje:
Piparit (Kodin Kuvalehden voittajaresepti joltain vuodelta ;))
250g voita (tai juoksevaa margariinia)
reilu 2dl sokeria
1,5dl siirappia
2tl neilikkaa
2tl kanelia
1,5tl inkivääriä
1tl pomeranssinkuorta
0,75dl kaakaojauhetta
2 munaa
3tl soodaa
noin 8dl vehnäjauhoja (osan voi korvata grahamjauhoilla)
Kiehauta rasva, sokeri, siirappi, mausteet ja kaakaojauhe. Jäähdytä,
vatkaa vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää
jauho-soodaseos. Anna levätä jääkaapissa yön yli.
Kauli ohueksi. Saat ihanan kimaltavan pinnan, kun kaulimisen lopussa
ripotat pinnalle kidesokeria. Ota muotilla kakkuja, paista 180° noin 6
minuuttia.
Hehkutteli Tinuri
Huikeat 8h unta viime yönä, olo on mahtava saatuani levättyä hyvin. Yksi vessareissu ja heti takaisin sänkyyn mennessä sain kiinni unesta. Mikäs sen ihanempaa, on tuota kaivattu jo.
Eilen illalla supisteli ja vatsaa kivisti, tuntui hirveän piukeelta vähän väliä, ja hetken tässä koneella istuessa tuntui kuin alapää puutuisi. Muutamat puukonviiltelyt tuntui myös,oiskos noiden tarkoitus availla paikkoja. Hyvä niin jos on, sillä malttamattomana odotan laitokselle pääsyä ja oman nyytin sylyyn saamista. Alkaa olemaan niin tuskaa tämän iskiaksen kanssa kun istuminen on niin vaikeata. Viikkojen puolesta tulevana viikonloppuna toivoisin jo jotain tapahtuvan.
Nyt pienet päivähuilit...
sonette 36+3
nyt kun ei töihin tarvise mennä on maanantaitkin ihan kivoja;D
mutta sit asiaan eli tunnen itteni jo vähitellen kättärin vakioasiakkaaks.... tuli nimittäin viime yönä taas soiteltua sinne. mutta aloitetaan alusta. varoitan jo valmiiks et voi olla hieman ällöä tekstiä;D mut koittakaa kestää tai hypätkää yli)
menin nukkumaan jo ennen yhtätoista ja unta riitti noin puol kahteen jolloin heräsin (nukun siis tavallisesti edelleen yöt tosi hyvin. max 2 vessa käyntiä yön aikana ja muuten vaan untapalloon ilman ongelmia).... housuissa outo kostea tunne. eikun vessaan tekemään tutkimusta. sieltä sit löyty limasia vaaleanpunaisia läiskiä... mut ei mitenkään desikaupalla sitä nestettä vaan läiskiä vaan. laitoin sit siteen ja hipsin takas sänkyyn, vaikkakin jo hetken mietin et otan samantien puhelimen käteen... minäkö nykyään hysteerinen;) ja vielä kun kaveri synnytti just näillä viikoilla vähän aikaa sitten omansa niin nyt miettii omaa tilannetta (rv 35 ja risat) mutta mutta siis tähän sänkyyn ja nyt alko sit se pyöriminen kun mietin et olikohan se jo lapsivettä kenties vai limatulppaa vai jotain muuta.... ???
no nukahdin sit kuitenkin ja viiden aikaan heräsin uudelleen ja taas vessaan tekemään tutkimusta. siteessä taas vaaleanpunaista " limaa" . Nyt en enää saanu mielen rauhaa vaan soitin kättärille ja päädyttiin sit siihen tulokseen et eiköhän se ollu vaan limatulppaa ja seurailen vielä tilannetta kotona. No tuli sit unikin vielä kun takas sänkyyn hipsin vaikka olin ihan varma et nyt vaan mietin ja mietin eikä unesta tietoakaan.
Nyt sitä vaaleanpunaista limaa on sit tullu koko aamun sillee vähitellen et siteeseen tulee niitä läikkiä mutta ei mitenkään sillee et koko pikkuhousut kastuis tai side lainehtis.... jos se nyt sit oli jo tulppaa niin kirmaankohan mä sit kohta jo synnyttämäänkin.... APUA!!!! enhän mä nyt vielä, monen muun piti mennä ennen mua ja mä vasta sitten joskus tammikuussa ehkä;DDD (la 26.12.) vai voikos tuota nyt sit tulla vähitellen pidemmänkin aikaa ennen kun mitään " oikeesti" alkaa tapahtumaan, kun ei supistuksista täällä oo vielä tietoakaan????
mut nyt ei siitä sen enempää... kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti;DDDD
kaikkien muiden jutut sit unohtukin tossa samalla...
paitsi että ONNEA HEINILLE AVIOLIITON JOHDOSTA!
NANI 35+6 (viikko ja yks päivä pitäis vielä ainaki pitää jalat ristissä että ne ottaa meiät haikaranpesään viikolla 37;D )
Eli osui ja upposi tämä sielu-aihe muhun. Olen kanssa työni puolesta ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta miettinyt tätä asiaa aika paljon! En ole tullut mihinkään tiettyyn " oikeaan" tulokseen, mutta monenlaisia ajatuksia on silti mielessä.
Pakko heti alkuun muistuttaa, että olen tosiaan kristitty, luterilaisen kirkon pappi. Eli ne jotka haluaa, niin hyppikää suosiolla yli :) !!
Itse uskon enemmän, että sielunvaellusta ei ole kuin että on. En kuitenkaan tiedä asiaa varmasti, joten tämä on olettamus. En myös usko siihen, että ihminen valitsisi mihin syntyy. Uskon, että Jumala tarkoittaa jokaisen ihmisen juuri sinne, johon hän syntyy. Jumalan tarkoitusta on minun turha lähteä miettimään, kun ei aivokapasiteetti kerta kaikkiaan riitä ymmärtämään. Eli uskon niin, että jokaisella lapsella on Jumalan antama tehtävä ja tarkoitus tässä maailmassa.
Sielunvaellusopin mukaisesti (itämaisissa uskonnoissa) ihminen määrittää itse kohtalonsa ja seuraavan elämänsä omilla teoillaan. Tämä on juuri se vieras ajatus minulle. Uskon armolliseen Jumalaan. Eli ihminen ei voi " ostaa" itselleen tuonpuoleista hyvää. Yksin armosta jne.
Uskon myös, että hedelmöittyneeseen sikiöön luodaan sielu samalla kun se lähtee kasvamaan. Sielu on aluksi " etäämmällä" fyysisyydestä ja kiinnittyy sikiöön pikku hiljaa lujemmin. Tässä kohdin antroposofinen ajattelu lienee vaikuttanut omaani. Vuosi sitten kesällä, kun päätimme keskeyttää raskauden lukuisten sikiövaurioiden vuoksi, tämä asia oli todella ajankohtainen. Tunsin, että kyseesä oli jo 14-15 viikoilla ihan " oikea" ihminen. Päätös oli osittain tästäkin syystä minulle äärimmäisen rankka.
Aborttia kohtaan ajatukseni ovat kaksinaiset. Toisaalta olen ilman muuta sitä mieltä, että naisella täytyy olla oikeus päättää omasta kehostaan. Toisaalta asia on kipeä, uskon että abortissa tapetaan ihmisen alku. En missään tapauksessa halua kuitenkaan tuomita ketään heidän tekojensa vuoksi, jokaisella ihmisellä on omat syynsä toimia juuri niin kuin toimii.
Lain mukaan taitaa vauva olla vauva, kun 22 raskausviikkoa on kulunut? Monelle äidille ja perheelle vauva on kuitenkin vauva jo päljon tätä ennen. Meidän pieni keskeytetty vauvanalkummekin sai hautajaiset (yhteiset) ja tuhka on Honkanummen muistolehdossa. Mielestäni on kaunista, että noinkin pienillä on käytännön tasolla mahdollisuus " ihmisarvoiseen" kohteluun.
Tämmöisiä mietteitä maanantaipäivänä... t. Maituliini edelleen 39+1
NANI: Limatulppa voi ihan oikeasti irrota todella paljon ennen synnytystä. Esikoisesta mulla tuli tulppaa reilu viisi päivää ennen synnytyksen käyntiin lähtöä ja kaverillani (joka soitteli juuri, että lähtee pian synnärille rv 41+1) limatulppaa alkoi tulla jo rv 32 eli nyt siis on vasta tositoimisssa vaikka tulppaa tulikin jo niin aikaisessa vaiheessa. Tosin se on merkki siitä, että jotain edistystä tapahtuu, muttei kerro aikataulusta. Ja edistyshän on ihan tervetullutta noillakin viikoilla vai mitä?
HEINILLE hurjasti onnitteluja ja haleja avioliiton johdosta! Mukavaa, että tekin saitte spesiaaliyön kahden kesken, mitä sitten muistella vanhana kiikkustuolissa ;-)
VAUVAN SYNTYMÄ: Esikoisella menossa tajuttoman huono nukahtamiskausi ja sitä on hieman tullut mietittyä, että miten sitä riittää esikoista nukuttamaan ja vauvaa hoitamaan kun esim mies on iltavuorossa? Sanoinkin kaverille, että esikoinen saa alkaa valvomaan tästä lähin siihen asti kunnes isi tulee (about 23.15) iltavuorosta kotiin ;-) Ei vaan, kai kaikkeen tottuu. Eniten koen olevani riittämätön kahdelle lapselle, mutta uskon, että myös minä pärjään niinkuin kaikki muutkin ovat pärjänneet ja me kaikki neljä täydennämme toisiamme emmekä päinvastoin.
Syntymäajankohdasta en oikein osaa sanoa. Kuten RauPotarilla, meidänkin esikoinen syntyi 38+2 eli ennätyksiä rikotaan täälläkin. Jotenkaan en osaa ajatella itseäni nelosella alkavilla raskausviikoilla, katsotaan miten käy...
SIELU: Hankala kysymys, jota en tosin ole paljoakaan miettinyt. Jotenkin vaan ajattelen, että lapsen sielu ja luonne kehittyvät masuaikana siinä missä lapsikin kehittyy fyysisesti. Jotkut liikkeet ja tietty rytmihän on vauvassa tunnistettavissa myös kun hän syntyy eli minä osaltani oletan, että se, miten vauva elelee ja olelee masussa on osa hänen luonnettaan ja sieluaan. Se alkaa kehittymään masussa ja jatkaa kehittymistä syntymän jälkeen. Toivon, että lapsieni sielut sisältävät viitteitä esim edesmenneen isäni sielusta, mutta siihen onko näin, en ikävä kyllä löydä mielipidettä.
Omaa napaa... Heräsin viime yönä esikoisen hurjaan itkuun ja kun menin käymään vierellä, oli neito kuin lämpöpatteri. Kuumetta on tälläkin hetkellä yli 39. Supistukset alkoivat vaivaamaan kun sain neidon nukahtamaan uudelleen. Ne on nyt koventuneet aika lailla, mutta eivät ole säännöllisiä. Samaten selkää ja häpyä vihloo ja viiltää urakalla... Saisi nyt olla masussa siihen asti, että esikoinen paranee.
Voikaahan hyvin kaikki muutkin, jotka unohdin erikseen mainita!
Tiina 38+4
heräsin neljältä ja siitä saakka oon kökkinyt täällä..... tuli nälkä mutta uni ei enää vessareisuun jälkeen...
Tänään on ultrankin mukaan viikot turvallisilla luvuilla, jee! Nyt rv 38+0 (ultra) ja kk- mukaan 38+6.
Enää ei VOI mennä kauan!! Eihän....???
äitikuu