tuulimunako?

Onnea kovasti sydanaanista! Ei se mitaan Aurora. me kaikki tuijotamme (kirjaimellisesti) omaan napaamme naissa vauva asioissa :-)



Minullekkin kuuluu hyvaa " tuulimunani" on elossa ja hanella on myos sydanaani.

Kiitos vaan kaikille onnitteluista.. Nyt on jo oireitakin alkanut ilmaantumaan=) Ja paljon onnea myös hurircanesille iloisista uutisista=) Näin ne tilanteet vaihtelee ja hienoa että meillä molemmilla nyt sitten hyvään suuntaan. Nyt vaan toivon ettei masu kasva ihan niin isoksi kun viimeeksi, silloin en kyllä todella nähnyt muuta kun oman napani=) Pääasia kuitenkin että kaikki hyvin. Laittelehan vaikka kuulumisiasi tänne. Meillä eka neuvola on nyt 27.pvä. Se vähän jännittää sillä viime joulukuisessa keskenmenossa oli neuvola samaan aikaan ja silloin sydänääniä ei saatu kuulumaan ja samana päivänä sitten selvisi että on mennyt kesken.. Hurjaa muutenkin kun olen noita neuvolakortteja vertaillut, olen ollut 3 vuotena samaan aikaan raskaana ja lasketut ajat olleet aina heinäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Ehkäpä tämä on nytten sitten se kuuluisa kolmas kerta=)

Tulipa paha mieli kun luin juttusi, hurircane. En todella halunnut kirjoituksellani ketään loukata tai muuta, mutta sillä hetkellä oma olo oli niin kurja että en osannut ajatella kuin itseäni. Totta kai ymmärrän että tuo sinun tilanteesi on aivan erillainen ja kamala kokemus. Anteeksi siis jos loukkasin se ei siis ollut tarkoitus. Enkä minä mitenkään tuomitse muutenkaan aborttia jos vaan elämäntilanne tms ei muuta vaihtoehtoa anna. Sitä on näiden omien kokemusten jälkeen tullut aika paljon suvaitsevammaksi asioiden suhteen jotka ehkä ennen jyrkemmin tuomitsi. Sitä kun ei koskaan voi tietää että onko sitä joskus samassa tilanteessa mistä on jonkun aiemmin itse tuominnut..

Mutta siis alkuperäiseen asiaani.. Tänään oli lääkäri ja nyt siellä jo näkyi sykkeet=) Eli siis kyse ei ollutkaan tuulimunasta kuten ensimmäinen diagnoosi oli. Raskaus ei vaan vielä ollutkaan niin pitkällä kun mitä aluksi luultiiin. Joten toistaiseksi kaikki on hyvin. Nyt vaan tarvitaan hyviä hermoja jotta selviää aina seuraavaan kontrolliin.. Sitä vaan miettii että mitä jos kaavinta olisi suoritettu ilman enempiä tutkimuksia.. Mutta onneksi välillä hyviäkin uutisia=)

Nyt pitäisi sitten varata neuvolaa ja niskaturvotusultraa..



Kiitos kaikille tuesta=)

Olipa varmasti upea tunne kun sydänäänet löytyivät :). Onnea nyt matkaan ja enkeleitä pienen suojaksi!

minulla ei ole kokemusta tuulimunasta, mutta ajattelin nyt kuitenkin vastata. Omien raskauksieni kohdalla oireet eivät ole alkaneet samoihin aikoihin, toisesta pahoinvointi alkoi jo ennen plussaa, toisesta vasta viikolla 8 (ennen sitä ei oireen oiretta). Oliko sinulla viimeinen testi joka antoi sen epäselvän plussan? Voihan olla että raskaus on käynnistynyt myöhemmin kuin kierto antaa ymmärtää. Ja noilla viikoilla ei kai ultrassa joka tapauksessa vielä pitäisikään näkyä juuri mitään, eli siitäkään ei varmasti vielä voi mitään päätellä.



Tästä vastauksesta ei varmaankaan sen suurempaa hyötyä ole, mutta toivon että teille tämä raskaus toisi sen vauvan. Tsemppiä, toivottavasti saat ensi viikolla hyviä uutisia!

Ehkäpä tämä pessimismi johtuu noista aiemmista huonoista kokemuksista eikä uskalla vaan antaa itselleen lupaa edes toivoa että kaikki olisi hyvin. Kaikki sanoo että eihän teille enää niin voi käydä mutta itsellä on kuitenkin tietyllä tavalla toivo mennyt.. Ja se juuri pahentaa asiaa kun huonosti on käynyt niin alkuraskaudessa sekä aivan lopussa. Ei voi huokaista helpotuksesta kun ns vaarallisin aika vko 12 jälkeen on mennyt. On vaan ollut pakko vähän kovettaa itseään jotta on selvinnyt rankoista kokemuksista, etenkin tyttäremme kuolemasta.

Kysyit plussa testistä. Se oli 3 testi ja heti sen jälkeen 4 taas antoi negatiivisen tuloksen. Jotenkin vaan tuntuu hämärältä kun on olleet eri merkkisiä testejä ja eri paikoista ostettuja. Ns herkimmät testit ovat näyttäneet negatiivista. Mutta pakkohan se verikokeesta otettu positiivinen tulos on uskoa.. Taas vaan pitää odottaa ja uskoa.. Odottaminenhan näissä asioissa on pahinta. Pelottaa vaan jos taas joutuu tyhjennykseen. Keskenmenossa minulle tehtiin kaavinta ja nyt lääkäri puhui että tässä tapauksessa sitä ei tarvitse tehdä vaan tyhjennys tapahtuisi lääkkeillä, jos nyt sitten on kyse tuulimunasta. Ei ainakaan lääkäri uskaltanut kauheasti toivoa antaa mutta se johtuu varmaan siitä että tietää historiani ja sen takia arviot tilasta ovat vähän varovaisia..



Mutta ensi viikollahan se sitten selviää missä mennään. Kunhan pää vaan sinne saakka kestää;) Onni on että käyn edelleen terapiassa tyttäremme kuoleman takia ja näitäkin asioita siellä pystyy ammatti-ihmiselle purkamaan..

varmasti tuolla taustalla on vaikeaa uskoa enää onnistuneeseen raskauteen. Mutta näin ulkopuolisen korvin ei tuo tilanne ihan toivottomalta kuulosta. Vaikka ihan järkevää taitaa olla iloitsematta (tai surematta) liikoja ennen kuin jotain varmaa selviää. Todellakin varmojen tietojen odottaminen on pahinta ja aika menee silloin hitaasti. Pidän peukkuja puolestanne bd, toivottavasti saatte ensi viikolla hyviä uutisia. Ilmoittelehan täälläkin miten kävi.

Ei se tosiaan vielä noin varhaisessa vaiheessa välttämättä näy ultrassa. Itselläni on kaksi onnistunutta raskautta, nyt viime kuussa sitten oli tällainen tuulimuna. Raskaus erosi aiemmista siinä, että ei ollut juurikaan oireita. Aiemmista oksensin tosi paljon ja olin tosi väsynyt heti testin tekemisen jälkeen ja tätä sitten jatkuikin loppuun saakka. Nyt tosiaan ei tuntunut missään, ja siksi kävinkin ultrassa, jossa todettiin, ettei sikiötä ole vaan pelkkä ruskuaispussi. Jouduin sitten kaavintaan 9. viikolla. Toivotan sulle kumminkin parempaa onnea, eihän noista oireistakaan voi kaikkea päätellä, raskaudet voi olla niin erilaisia.

..eli tulin juuri lääkäristä ja siellä todettiin keskenmeno..jotenkin sen näköjään vaan vaistoaa. Nyt pitäisi päättää että kuinka tyhjennys tehdään. Kaavinta oli aika traumaattinen kokemus mutta lääkkeillä tehtävässä tyhjennyksessä kivut pelottaa.. Toisaalta pelkään myös piikkejä ja nukutusta joten molemmat vaihtoehdot tuntuvat kamalilta..enkä tiedä kumpi olisi ns pienempi paha.. En tiedä miten muualla mutta täällä meillä abortissa olevat ja keskenmenon takia kaavintaan menijät odottavat toimenpiteitä samassa huoneessa ja on kamalaa kuunnella kuinka muut kiittelevät hoitajia ja lääkäreitä sydämensä kyllyydestä kun asia on saatu hoidettua..



Että näin tälläkin kertaa..voihan se olla että lähtee tulemaan itse ulos..



Kiitos vielä kerran kaikille tuesta ja kannustavista kommenteista!!

Otan osaa. Noin rankalla historialla olisi kyllä suonut teille jo vihdoin ja viimein sen vauvan. Mutta parempaa onnea jatkossa, jos kyse on sattumista niin luulisi ensi kerralla jo onnistuvan. Vaikealta varmasti tuntuu jatkaa yritystä. Mutta virtuaalihalaus täältä ja voimia toipumiseen!

Toivon sinulle aurora24 jaksamista. Olen sivusta tarinaasi seurannut aiemminkin ja todella pahalle tuntuu, että jollekkin noin paljon epäonnea suodaan. Halaus sinulle täältä, toivotaan parempia aikoja.

Eli tänään kävin sairaalassa (tähän saakka tutkimuksia on tehty yksityisellä) ja sielläkään ei ultrassa näkynyt mitään enempää kuin aiemminkaan. Lääkäri halusi kuitenkin olla 100% asiasta. Siis että raskaus on mennyt kesken. Määräsi meidät sitten vielä verikokeeseen jotta selviää että onko raskaushormoonin määrä tippunut/pysynyt samana. Vastaus tuli ja arvot ovat nousseet. Tänään piti hakea tyhjennys lääkkeet töiden jälkeen mutta nyt suunnitelmat siis muuttuivat. Uusi kontrolli olisi 11.pvä mutta tilasin ajan jo 7 pvä yksityiselle josko jotain siellä selviäisi. Tuntuu vaan että pää hajoaa tähän odottamiseen..



Ilmoittelen sitten kun tiedän jotain lisää..

Aurora, Kirjoitit kuika abortin tekeneet kittelevat henkilokuntaa etta tulipa asia hoidettua. Olen itse kokenut abortin kun tulin raskaaksi raiskauksen jalkeen. Se oli todella raskas kokemus. Viela leikkauspoydallakin itkin niin etteivat he tahtoneet saada minua nukutettua. Olen katunut tuota ratkaisua monet kerrat vaikka silloin tuntuikin etta miten voisin kasvattaa raiskaajan lapsen. Nyt odotellessani, etta tod. nakoinen tuulimunani menee kesken (Rv. 6+3) olo on yhta surullinen mutta lisaksi mielta kalvaa vielakin syyllisyys 10 vuotta sitten tehdysta abortista ja pohdin rankaiseeko Luoja minua siita. Molemmat kokemukset ovat naiselle yhta rankkoja minusta. Ala kiltti ajattele etta abortti olisi helppo ratkaisu. Itselleni se aiheutti syvan masennuksen.