**** TOUKOTOIVEET VK 6****

Ihan vain että sivulla pysytään!! :)



Nyt on taas niin mukavaa olla raskaana. Pikku juttuja tulee ja menee, mutta olo kaiken kaikkiaan on mitä loistavin.



Väsymystä toki on havaittavissa. Ja tuntuu että mulla päiväunet vain pahentavat asiaa. Oon loppupäivän ihan tööt, jos nukun päiväunia. Pitää mennä heti petiin kun on saanut lapset hoitoon niin sitten tavallaan jatkaa yöunia. Sitten se toimii.



Mulla oli koko viikonlopun kestävä pitkä työjuttu ja hyvin jaksoin senkin. Lähetin tänään uuden hakemuksen kelaan ja haenkin äitiyslomaa varhennettuna. Se tietäisi sitä että äitiysloma alkaisi jo maaliskuun, olisikohan tokalla viikolla. Eli reilu kuukausi vielä töitä. Mun kohdalla on pakko vähän ajatella tätä kun on yrittäjä. Eipä oikein jäädä noin vain sairauslomalle jos elämä alkaa hankalaksi käymään. Nyt voin ottaa sitten ihan rennosti tuon loppuajan. Ja mä olen ihan varma että meidän neiti syntyy jo huhtikuun puolella. Katsotaan.... :)



Vauvan kotiintulo vaatetuksesta oli puhetta. Voihan se toukokuun alku olla vielä melkoisen koleaa. Muistan vappuja jolloin on satanut räntää. Varmaan vauvalle perusvaatetus ja sitten kunnollinen fleecepuku päälle. Meillä on ollut käytössä aikaisemmin sellainen turvaistuimeen asennettava lämpöpussi, joka oli todella kätevä. Vauvaa ei tarvinnut pukea pikkureissuille kovin paljoa ja esim kaupassa vain pussi auki niin oli mukavan viileää. Pussissa oli siis turvavöille reiät. Toisaalta kesäksi ei tuollaista pussia ehkä kande hankkia, vaikka suomen kesässä tosin menisi varmaan ihan mainiosti ja meidän vauvat on niin pieniä kesällä että lämpöä tarvitsevat kyllä. Ainahan siihen sairaalakassiin ylimääräinen paksumpi vaatekerta mahtuu varmuuden vuoksi, jos on epävarma mikä on sopiva vaatetus. Onneksi ne vaatteet on kuitenkin melkoisen pieniä. Kyllä mä meinaan taas noita ihan pieniä vaatteita jonkin verran hankkia, vaikkei ne kauaa kestä, sillä on vauvalla varmasti mukavampi olla sopivissa kuin liian isoissa vaatteissa ja on helpompaa itselläkin pitää vauvaa kun on ns. napakampi pakkaus :)



Kertokaapa nyt kaikki keskiraskauden fiiliksiä!!! AJATTELETTEKO JO KOVASTI TULEVAA SYNNYTYSTÄ?? ENTÄ UUDENLAISTA PERHE-ELÄMÄÄ? MITÄ MIELESSÄ TOUKOKUISILLA??



Palailen huomenna nla-lääkäri kuulumisilla.



Rakkain terkuin, Callaway ja neiti masussa

Nyt alkaa olotila olla jo sellainen,et voin palata normaaliin arkeen.olin siis viime viikon alusta saikulla sen rintakivistyksen takia,mutta keskiviikkona ultrassa ei onneks näkyny ainakaan niitä sappikiviä.ultran jälkeen kirmasin suoraan hammaslääkärin penkille ja siellä lähti sit kaikki neljä viisaudenhammasta yhdellä kitinällä. kun menin sinne,tuntui et pyörryn siihen paikkaan mut itse toimenpide oli todella kivuton,kiitos kilttien juurieni :) molemmat alapuolet piti leikata,eli siellä on nyt tikit ainakin viikon vielä. Kotiin pääsin sieltä hengissä,ja melkein kaksi vuorokautta kaikki meni niin kun pitääkin, mut toisena yönä ei enää särkylääkkeet pitäny kipua poissa,eli ei kun takas siihen samaiseen penkkiin! onneks ei ronkkinu,enhän saanut suutanikaan auki. Lääkäri määräsi toisen antibiotti kuurin päällekkäin menemään ja 600 buranaa kuurina kaks päivää ja sillä se sit onneks meni ohi.

Kyllä pelottaa ja harmittaa et jouduin buranaa syömään,se kun ei kuulemma ole suositeltavaa,mut lääkäri vakuutti et enemmän on haittaa siitä et olen todella kipeä sen ajan.Uskon häntä.



Tänään oli siis eka työpäivä 22.1 jälkeen ja oli aika outoa palata päiväkotiin,kun minut siirrettiin eri ryhmään loppu raskauden ajaksi.Kyllä kai se tästä.



Rintakipua ei ollut koko viime viikolla(kuinka ollakkaan kun makasin sohvalla koko viikon),mut tänään kun taas olin pystyssä 10h kipu palasi.taitaa merkitä sitä,etten kykene työskentelemään enää pitkään. Minulla onkin maha pitkulainen,ei pallomainen.ei ihme jos painaa sisuskalut ruttuun.



Callaway,en ole vielä oikein jaksanut ajatella synnytystä,viikonloppuna se palasi taas mieleeni kun juttelin siskon kanssa hänen synnytys kokemuksestaa (poika syntyi 22.1.09),mut en ainakaan osaa pelätä sitä,vaikka eka onkin tulossa.En vielä tiedä,taitaa se synnytyskin mennä jyväskylän sairaalaan,eli sekin lisää jännitystä tähän elämäntilanteeseen..



Kävin kirpparilla ostamassa tiippanalle lisää kampetta,nyt alkaa olla ainakin 56cm ihan tarpeeksi. Isompi pitää rueta seuraavaksi katselemaan. Kestovaippojakin löysin muutamat,hurraa!



Meidän kissat alkaa olla jo todella loukkaantuneita minulle,sillä masu asukki potkii juuri sillä hetkellä kun karvaiset neidit tahtoisivat nukkua sylissä.taitaa niistä runteistä tulla miikan kissoja kokonaan :)



nyt,on aika siirtyä sohvan ääreen seuraamaan hömppää,

mukavia viikonaloitushetkiä kaikille,voiton puolella ollaan jo! :x

Kiitos AngaT uudesta pinosta. Helmikuun on musta paras talvikuukausi; yleensä ihanat talvikelit, mutta kuitenkin mennään jo kovaa vauhtia kohti kesää, aamut ja illat on jo pikkuisen valoisampia.. Lisäksi mulla tulee tässä reilun parin viikon päästä neljännesvuosisata täyteen, huh, pian ei voi sanoa enää hyvällä tahdollakaan itseään parikymppiseksi, mutta väliäkö tuolla. Lähipiirissä ja töissä on muutamia kertakaikkiaan upeita neljättäkymmenettä käyviä naisia. Se tietty karisma, itsevarmuus ja korostuva persoona tekee heistä yhdessä upea ulkonäön kanssa uskomattoman upeita ja kauniita ihmisiä. Juuri tästä syystä esim oma rakas siippani vain paranee vanhetessaan (on mua reilun 7v vanhempi).



_Callaway_: Minkä alan yritys sinulla on? Oman yrityksen pyörittäminen on sen verran rankkaa touhua, että on varmasti ihan hyvä idea aloittaa mammalomailu aikaisemmin. nimim.yksityisyrittäjä-äidin tytär.



_vaatteista_: inventoin viikonloppuna jo hankittuja ja lainaksi saatuja vaatteita. Niitä alkaa olemaan jo aikamukavasti.. Millaista määrää te jo "lapselliset" pidätte sopivana esim 50 ja 56 cm vaatteille? (Olen nimittäin suuressa vaarassa vinksahtaa johonkin ihanaan lastenvaatekauppaan päästyäni ja ostaa kaapit täyteen toinen toistaan suloisempia vauvanvaatteita.) Olettaen, ettei ihan hulluna ja paniikissa halua olla koko ajan pesemässä ja silittämässä nyytin vaatteita, mutta että vaatteiden määrä pysyisi toisaalta edes jonkinlaisissa kohtuudenrajoissa?



_synnytyksestä_: odottelen kovasti puolentoista viikon kuluttua olevaa sype-käyntiä. Toisaalta jännittää ihan pirusti, toisaalta taas omaa oloa rauhoittaa, se, että toivottavasti oloni on taas hieman levollisempi kuin ensimmäisenkin käynnin jälkeen. Mieli ei ole muuttunut yhtään, pikemminkin päinvastoin. Lamauttavat, pelon ja paniikinsekaiset kohtaukset ovat onneksi vähentyneet, mutta niitä on yhä edelleen. En mielelläni pahemmin kerro kenellekään sype-käynneistä ja halustani saada sektio. Mies ja ainoastaan yksi hyvä ystävä tietävät. En jaksa, enka katso muutenkaan tarkoituksenmukaiseksi, ruveta väittelemään ja perustelemaan omaa kantaani kaikkitietävien ihmisten kanssa, joille koko asia ei nähdäkseni edes kuulu.



_perhe-elämästä vauvan kanssa_ olemme jutelleet menneellä viikolla ja viikonloppuna jonkin verran. Olemme miettineet mm sitä, miten hoidamme nyyttiä ja vanhempainvapaan pitoa. Tuntuu tosi mukavalta, että mies haluaa ja on tarvittaessa valmis jäämään vauvan kanssa kotiin. Toisaalta taas ensimmäiset viikot vauvan kanssa mietityttävät tosi paljon. Tieto siitä, että siippa on kotona apuna ja tukena on tosi tärkeä. Tällä hetkellä hänen läsnäolonsa, tukensa ja rakkautensa ovat muutenkin aikaisempaakin tärkeämpiä.



Yours sincerely,

C

Heippa!



En ole kirjoitellut pitkään aikaan tänne kun ei ole oikein ollut mitään kerrottavaa. Nyt viime neuvolassa joka oli viime viikolla oli verenpaine noussut 120/70 kun tähän asti on ollut jotain 100-110/50-60 ensin neuvolatäti katsoit sitä pitkään mutta en tiedä olisiko tuo popkorni ja salmiakki kuuri vaan tehoinnut noihin tuloksiin kun sanoi että ovat normaalit mutta kuitenkin jäi miettimään että kun on tähän asti ollut niin alhaiset paineet... No ei muuta kun ensi kerralla uudelleen. Sydänääniä sain kuunnella molemmista vauvoista oikein olan takaa kun vähän sanoin että edellinen tuuraaja ei niitä kunnolla kuunnellut. Äitipolille olisi taas meno ensi viikolla ja sitten taas saan nähdä vauvelit ultralla.



Onko teillä muilla muuten jo selkä ruvennut reistaamaan tosissaan? minä olen menossa huomenna fysioterapeutille sitä huollattamaan kun on ollut aika tukalaa pari päivää ja varmaan olisin jo sairaslomalla jollen tekisi niin lyhyttä päivää kun mitä nyt teen eikä selkä siinä vielä kerkeä niin paljoa kipeytymään. Toinen mikä on ruvennut särkemään on tuosta mahan yläpuolelta eli siitä mihin tuo kohtu loppuu ja varmaan on jotenkin yhteydessä selkään kun sitten päivälläkin makoilen niin kummatkin säryt helpottaa ei vaan kovin pitkäksi aikaa.



Oli tuo sf mitta kyllä jo 28 viikolla 26 neuivolassa ja esikoista odottaessa tuo sama lukema on ollut minulla viikolla32



No eipä tässä sen kummempia tällä kertaa toivottavasti saitte selvää taas sepustuksistani. nyt ei muut kun sänky kutsuu....



Julianna+tuplat rv 26+4

Piti vielä alkaa katsomaan helppoa elämää nauhalta, mutta päätinkin sitten tulla piipahtamaan täällä ja jättää sen huomiseen. Rytmi taas ihan sekaisin..herään aikaisin ja menen nukkumaan miten sattuu. Noh, kyllä se jossain vaiheessa alkaa painamaan.

Jahas, sitten hieman kommenteja viimeviikkoisiin ja uusiin juttuihin..



Christina84:Mulla asuu kanssa ystävät ympäri Suomea. Olen pikkupaikkakunnalta kotoisin, opiskelin aiemmin muualla ja nyt en ole montaa vuotta kerennyt asua täälläkään. Olen kuitenkin hyvin kotiutunut ja minulla on se onni tosiaan, että myös muutama hyvä lapsuudenystäväni asuu täällä. Jotenkin sitä haluaisi jo asettua johonkin, mutta katsotaan nyt.

Onnea myös tulevaan syntymäpäivään, eihän tuo ole vielä ikä eikä mikään!!



Hanna: Eihän nuo sun sokeriarvot kuitenkaan mitään ihan hälyyttäviä ollut. Mun mielestä se tunninkin arvo oli kuitenkin inhimillinen jos kerta raja on 10 ja sulla oli 10,9. Älä turhaan piiskaa itseäs ja pode huonoa omaa tuntoa painostasi ja elämäntavoistasi. Raskausajan diabetes on kuitenkin suht. yleinen ja helposti hoidettavissa ruokavalio muutoksilla. Nautiskele kauniista ilmoista ja käy säännöllisesti katselemassa niitä peuroja. Piristää mieltä ja tekee hyvää ololle. :)



AngaT: Noi lähetteet äippäpolille saa aina olon vähän varautuneeksi. Toisaalta on hyvä kun odottajista pidetään niin hyvää huolta ja joka asia tutkitaan, mutta sit siinä on just se, että itseä alkaa vähän hirvittää. Luulisi kuitenkin, että rakenneultrassa olisivat jo napanuoran huomanneet, jos olisi ollut jotain poikkeavaa.



RvT: Minä ainakin muistan sinut ja kiva kun tulit kertomaan taas kuulumisia. Ihanaa, poika siis tulossa. Voi onnea kovasti!! :o)



Voi Korasa...Miten jaksat? Onko unet yhtään helpottaneet? Entä työt? Itse olen myös sitä sorttia, että menen herkästi vaikka pää kainalossa töihin, etten vain jätä muita liriin. Kuitenkin pitäisi osata antaa itselleen lupa olla pois kun siihen oikeasti on tarvetta. Sullakin kuitenkin nyt pieni matkassa ja ajateltava on myös häntä. Lupaathan rauhoittua kotiin lepäämään. Nukut univelat pois ja pääset taas pikkuhiljaa arkeen kiinni. Voimia, voimia!



Jatkuu.........oli liian pitkä..

Callaway: Minustakin on ihana aika menossa raskauden suhteen. Jotenkin sitä on niin energinen olo ja päivät vaan hujahtaa silmissä. Hieno juttu se sun varhennettu äippäloma. Mietinkin miten noi jutut yrittäjillä oikein toimii, mutta ilmeisesti siis yrittäjillä on mahdollisuus jäädä automaattisesti varhennetulle äippälomalle, vai??



Nepsunen: Hyvä, että rintakivut ovat loppuneet ja sait viisauden hampaatkin nypitettyä. Mulla tuli semmoinen myötätunto vihlaisu tuonne suun perukoille, itse en kyllä moiseen "rääkkiin" haluaisi. Aika kovat lääkkeet olit tosiaan saanut, mutta eiköhän lääkäri tiedä mitä määrää. Paranemisia sinne ja toivotaan ettei ikenet ala tulehtumaan.



Julianna: Kiva kuulla että sielläkin sekä tuplat, että mamma voi hyvin. Mitä nyt tietenkin tuo selkä sielläkin reistaa ja se masun yläosa. Mulla on myös ajoittain ollut kipuilua vatsan yläosassa. Siinä mihin se "mahakaari" loppuu, ennen rintoja. Tuntuu kylläkin vain tietyissä asennoissa, varsinkin jos joudun istuallaan hirveästi kurkottelemaan ylävartaloa eteenpäin.



ON: Synnytyksestä...olen ajatellut synnytystä vaihtelevasti, mutta siltikin päivä päivältä se pyörii enemmän mielessä. Sanotaanko, että tuntemukset on tällä hetkellä sellaiset, että synnytyksen haluan ehdottomasti kokea ja sitä odotan, mutta silti on pieni pelko persuuksissa, se kun ei taida olla kuitenkaan ihan mikään läpihuuto-juttu. ;). Uudenlainen perhe-elämä ei sinällään jännitä. Elämä jatkuu tutuissa uomissa ja me yritetäänkin pitää kaikki mahdollisimman normaalina, vaikka meitä onkin sitten kolme. Ei mitään turhia paineita ja hössötystä. Tavallista arkea täynnä ihanaa vauvantuoksua. :)



Soittelin tänään sokerirasitustestin tuloksia neuvolasta. Arvot 4.9, 6.3 ja 3.4. Eli ei lähelläkään diabetesta. Th:n mukaan ennemminkin ala-arvoinen tulos. Ohjeeksi sain syödä säännöllisesti vähintään 2-3 tunnin välein, koska sokeriarvot niin matalat. Tästä hyvästä nautinkin tänään hyvällä omalla tunnolla pussillisen makeisia. Th sanoi, että nyt alkaakin tulla näitä alaraja-tuloksia, kun sokerirasitukseen passitetaan muutkin kuin riskiryhmät ja se tuntuu kuulema oudolta. Mutans-bakteeri tutkittiin aamulla ja sen tuloksia odotellaan seuraavaksi.



Masussa tapahtuu säännöllisesti potkuharjoitusta ja olenkin huomannut jo huolestumisen merkkejä itsessäni, jos on ollut muutaman tunnin hiljaisempaa. Yleensä kuitenkin rauhoittuminen ja pieni naputtelu vatsan pintaan saa aikaan jykevän vastauksen. Mulla on myös alkanut pohkeet kramppaamaan aivan armottomasti yöllä. Juon mielestäni riittävästi ja magnesiumiakin syön, mutta ei niistä ole apua ollut. Onko muilla samaa vaivaa tai jotain vinkkiä millä saisi krampit loppumaan??



Jopas, jopas. Aikahan vierähtikin kummasti. Alkoi sopivasti väsyttämäänkin. Nyt äkkiä petiin, ennen kuin menee ohi. En jaksa taaskaan oikolukea, kun on niin mahdottoman paljon taas kirjaimia, joten yrittäkää ymmärtää. :)



Terv. Rice + pikkune rv 27+0 tai 1

Soittelin eilen äitipolille...sain ajan vasta 23.2...ensin aattelin, että odotan sinne asti, kun kätilö kuitenkin puheli, että ei mitään ihmeempää tässä vaiheessa olis, että nauttia vaan raskaudesta ihan normaalisti jne... Varasin kuitenkin ajan yksityiseltä ja menen nyt sit torstaina sinne... Kyllähän toi vähän mietityttää, että onko kaikki hyvin vai ei...ja nythän on vielä epävarmaa, että onko siinä napanuorassa se yksi suoni vähemmän vai ei... eli voi olla ihan turhaa nämä kaikki mietinnät eli sen vuoksi on parempi selvittääkin heti...

Torstaina siis palailen tähän asiaan...



SYNNYTYS on välillä käynyt mielessä...lähinnä nyt ehkä tämän vauvan koon takia...olen vaan ajatellut, että ehkä se sieltä helpommin tulee ulos, jos on pienempi :) Eli jotain positiivista olen hakenut :) Välillä miettinyt myös, että mitäs jos nyt yhtäkkiä vaan tulis vedet, että uskoisko sitä edes, että synnytys oikeasti vois käynnistyä...ihan hulluja aatoksia välilä...



Toissapäivänä muuten kun makoilin sängyllä, niin vauva potkas tosi kovan potkun ja varmaan huitoi käsillä samalla...oikein itse hätkähdin sitä...ja sen seurauksena tuli supistus! Aattelin, että onpas itsetuhoinen kaveri masussa :)



Jäi vähän lyhkäseks tämä viesti, mutta ei kestä nyt istua koneella...



AngaT 27+3

Kaikille kuulunee suhteellisen rauhallista ja mukavaa keskiraskautta, mitä nyt joillakin selkä reistailee, itseni mukaan lukien, tosin viime päivinä onneksi vähän vähemmin. Ottakaahan vaan tukivyöt käyttöön, tuntuisi nimittäin helpottavan ja toinen helpottavan juttu tuntuisi olevan jalkojen venyttely, ihan perus pohje, takareisi, ja reisivenytykset istuen! Kannattaa kokeilla, mulla ainakin heti kipeät vihlaisut pakaroiden päällä, kävellessä maltillistuneet!



Anga T, melko pitkän ajan päähän sait ä-polille ajan, varmasti hyvä idea käydä yksityisesti tsekkauttamassa, ihan oman mielenrauhan takia!



Meillä edelleen vakaat aikeet lähteä thaimaan lämpöön kuukauden päästä, ja matka itseasiassa muuttuikin HÄÄMATKAKSI :O)))))!! Varattiin nimittäin aika maistraattiin matkalle lähtöpäivälle aamupäiväksi, iltapäivällä lähteekin jo lento :O))!! Tämä "toimitus" tulee olemaan hyvin riisuttu, vain äidit tulevat todistajiksi ja sitten 2010 kesällä juhlitaan isosti häitä, kirkkoineen päivineen. Sukulaisille ja lähimmille ajateltiin kuitenkin vielä jotain pienimuotoista "välijuhlaa" järjestää matkalta paluun jälkeen. Ihanaa olla sitten koko perhe samannimisiä ja alusta asti hunnin isi on "laillistettu" ilman mitään kivikautisia isyyden tunnustamisia :O)!!!



Synnytys on tosissaan enemmän päivittäin mielessä, ei pelottavana, enneminkin kovasti odotettuna tapahtumana, yritän olla kovasti ajattelematta kaikkia mahdollisia komplikaatioita, ja kuten, olikos se callaway, joka oli suunnitellut paperille tulevan synnytyksen kulun, kauniina ja ihanana, helpottavana tapahtumana, pyrin itse vastaavaan mielikuva harjoitteluun. Kuinka kaikki sujuu rauhallisesti ja mahdollisimman rentoutuneena, ei kivuttomasti mutta siedettävästi tuntuvana. Ilmoittaudun itse asiassa mammajoogaan harjoittelemaan sitä rentoutus osiota, sillä luulen että olisin muutoin niin jännittynyt synnytyksen hetkellä pelkästään vauvan tapaamisen odottelusta ja täysin uudesta tilanteesta, niin että paikat pysyisivät suljettuina kuin liimattu :O)))!!! Jospa tämäkin viulunkieli osaisi relata :O)!?



Kääk, työt kutsuu, palataan jälleen :O)))!!!



T. Hyttynen ja Hunni 24+5

Nla lääkäri takana ja kerrankin oli ihana, vanhempi naislääkäri paikalla. sydänäänet ovat tasaiset ja hyvät. Neiti pisti kunnon potkuja anturiin kun ihan villiintyi siinä samassa. Sitten mua rupesi tietty naurattamaan ne potkut ja masun toispuoleisuus ja siitä kuuntelusta ei meinannut tulla yhtään mitään. :) Hemppa nousussa vihdoinkin!! Paino pysyi vielä alla 70kg, mutta nousee nousee kovaa vauhtia, kuten pitääkin. Silti aina vähän kauhistuttaa. Joku oma dille mulla tän painon kanssa! Paikat hyvin napakat ja kiinni. Vauvan päätä tunnusteli alakautta ja sanoi että siinä se tuntuu ainakin nyt olevan pää alaspäin vaikka varmasti vielä pyörii ylös alas useampaan otteeseen.



juteltiin lääkärin kanssa synnytyksestä ja sanoin hänellekin että tässä pari päivää sitten mietin kuinka hullua on että kolmatta kertaa lähden synnyttämään näin innoissani. Mun mielestä se vaan on jotenkin niin tosi taianomaista, vaikka sitten itse kipeiden supistusten keskellä mietinkin että hulluko olen että täällä taas ollaan. Se kipein aika on kuitenkin niin hetki ja kaikki muu niin alkukantaista ja upeaa. Synnytykseen lähteminen on jännittävää ja kihelmöivää. Alku supistuksetkin ovat vielä sellaista itsensä tutkiskelua ja rentouttamista ja sitten kun saa ponnistaa niin se se vasta toimintaa onkin ja siinä en enää kipua ajattelekaan vaan vain sitä että kohta se vauva pullahtaa mun syliin. Ja se kun vauvan saa rinnalle. Voi kun tulee ihan ikävä kun ajatteleekaan sitä hetkeä kun pieni, kovan työn tehnyt, uusi ihminen asetetaan rinnalle ja maailmassa ei tunnu olevan mitään muuta kun minä, vauva ja isä päät vastakkain. Siinä ihan konkreettisesti kaikki muu katoaa ympäriltä. Ja sitten alkutohinoiden jälkeen kun kaikki pääsevät lepäämään ja nukkumaan ja kun siitä herää ja saa nostaa pienissä vaatteissa olevan äkäisen ja nälkäisen vauvan tissille niin voi hyvänen aika sitä onnea!!!! Ja vaikka meilläkin on aikaisemmissa synnytyksissä ollut pelkoa ja sydänäänten romahtelua ja vaikka mitä niin silti lähden uuteen synnytykseen niin onnellisena ja innoissani. Mulla varmaan viiraa päässä.....Oon ihan varma että tämä synnytys menee entistä helpommin!!! :)



Näin kun fiilistelen niin kaikki pelko pysyy poissa ja pystyn keskittymään siihen kertakaikkiseen fiilikseen kun vauvan saa syliin. OIH!! Aion todella aivopestä itseni mahtavaan synnytyskokemukseen!



Joku kyseli minkä alan yrittäjä. Olen siis Elämäntaidon valmentaja eli Life Coach. Mun erikoisuus on henkilökohtaiset ja ryhmävalmennukset (en ole siis juurikaan vielä yritysmaailmassa, enkä välitäkään olla) Perheet, parisuhteet ja uran löytyminen on ollut pääasiallisia valmennusaiheita, mutta aika kokonaisvaltaistahan tää meitin elämä on että siinä sivutaan kaikki elämän osa-alueet ihan rauhassa. IHanaa työtä ja en koe yrittämistä varsinaisesti yrittämisenä vaan elämäntehtäväni toteuttamisena ja joskus mietinkin miten onnekas olen kun saan tehdä työkseni sellaista mikä ei edes tunnu työltä. Mun käsittääkseni kuka vain voi aloittaa äitiyslomansa varhennettuna jos vain haluaa. 50 pvää ennen laskettua aikaa taitaa olla maksimi, eli mulla alkaisi jo muistaakseni 6.3. Sunnuntaitöitä saan sitten tehdä ja tienata kuinka paljon vaan. Se ei vaikuta. Ja pystyn tekemään paljonkin ryhmävalmennus- ja koulutuskeikkaa sunnuntaisin, joten hyvä järjestely.



Voi, työstäni voisin puhua vaikka kuinka, mutta se ei ehkä kuulu tänne. Ainoa mitä ajattelin että syksyllä tai ensi keväänä aloittaisin sellaiset "mentaalisynnytysvalmennus ryhmät" jossa kiinnitetään huomiota omiin uskomuksiin synnytyksestä ja käännetään ne positiiviseksi. Suurin osa meidän ajatuksista kuitenkin on uskomusperäisiä ja vain useaan otteeseen ajateltuja ajatuksia, joihin alamme uskomaan, esim pelot. TÄmän voi kääntää totaalisesti ympäri (kuten itse teen) ja syöttää itselleen ns. palvelevia uskomuksia aivan upeasta synnytyksestä. Kokeilen nyt tätä itse ja muutaman ystävän kanssa ja katsotaan miten toimii. Ainakin pelot pysyvät poissa ja odotuksen aikana fiilis pysyy hyvänä. Sekin on jo puolimatkaa. Uskon että mielen avulla voi vaikuttaa siihen mitä tuleman pitää. Tai näin olen vaikeatkin asiat kokenut itse. Hyvin vaikeasta uskomuksesta voi päästä upeaan kokemukseen. No nyt en paasaa enmpää tästä!!! :) :) Rakastan vaan tätä aihetta!!!



Joku taisi kysellä suonenvedoista ja krampeista. Olen niistä kärsinyt kummankin aikaisemman raskauden aikana ihan tarpeeksi. HUH! Nytkin on jo alkanut varpaat ikävästi iltaisin kipristelemään. Mulla auttaa lämpö ja jalat ylös hoito. Myöhemmin kun vauva helposti painaa reisien isoihin suoniin niin saattaa tulla ikäviä kramppeja. Multa lähti välillä ihan jalat alta. Sitten vaan hierontaa ja lämpöä kovasti ja asennon vaihtoa. Tällaista mukavaa tämä on välillä!! Nyt yritän pitää itseäni liikunnan avulla kunnossa ja juon extra paljon vettä ja pidän jalat illalla lämpöisenä. Katsotaan auttaako.



Ihanaa loppuviikkoa kaikille,



-Callaway ja neiti 26+5

Ajattelin jotakin tulla tänne naputtamaan, vaikka varsinaisesti ei ole kyllä mitään asiaa. Tuntuu, että ei vaan yksinkertaisesti tapahdu mitään kertomisen arvoista..



Täällä puhuttu jonkun verran synnytyksestä. Itse en ole asiaa sen kummemin miettinyt, vaikka kyllä se aina välillä mieleen juolahtaa. Jotenkin koitan kovasti torjua nuo ajatukset ja en näytä haluavan käsitellä vielä koko asiaa. En tiedä mistä mistä johtuu, mutta minun päässäni tuo ajatus synnytyksestä ei ole kovinkaan ruusuinen, vaikka ei itsellä siitä ole aikasemmpia kokemuksia. Ehkä tämä tästä vielä muuttuu, kun aikaa vaan menee enemmän. Jotenkin olen vaan ajatellut, että se tulee sit kun tulee ja menee miten menee..



Suonenvetoja on tälläkin aina välillä ja juuri tuossa pohkeessa. Itsellä auttanut, että laittanut tyynyn jalkojen väliin tai alle. Välillä sit joutunut yöllä nousemaan ja venyttämään jalkaa, jolloin veri lähtenyt taas kiertämään ja kipu lakannut.



Selkä reistailee todella pahasti, mutta ei tässä kait auta kuin kestää ja tuon Panacodin voimin selvitä. Taas oli pakko viimeyönä nousta ottamaan lääke, kun särky alkoi taas käydä sietämättömäksi ja häiritsi yöunia. Vielä olisi kuitenkin matkaa äippäloman alkuun. Mulla alkaa äippäloma 25.3., mutta oli tarkoitus, että teen maaliskuun loppuun asti töitä, jotta saan sitten täydenkuun palkan, kun eihän siinä ole kuin muutama päivä kuun loppuun.



Vauveli on todella vilkas ja ilmoitteleekin itsestänsä ahkerasti. Se on ainakin mukava huomata, että liikkuu paljon joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Maha kasvaa hurjaa vauhtia ja potkut tuntuvat vahvistuvan ja voimistuvan päivä päivältä.. Ei tässä loppujenlopuksi ole enää paljon aikaa. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että meidän pienokainen saattaisi hyvinkin tulla maailaan jo huhtikuussa, mutta sehän jää sitten nähtäväksi.



No, me jatkellaan taas tässä ja lähdetään syömään, vauveli meinaan jumppailee jo siihen malliin, että oliskohan aika mennä tankkaamaan... =)



Päivänjatkoja kaikille!



T:Murunen82 + vauveli

rv27+4

jaa, pitäiskö minunkin jotain raapustaa. Meinaa kirjoittelut jäädä yhteen kertaan/vko. Neuvola on perjantaina, sitä tässä nyt odotellessa. Olo on kyllä ihan ok,että ei kai siellä mitään erikoista. Sitä sokerirasitusta mietin, meillä ei oo puhuttu mitään koko asiasta. Kun joku puhui,että nykyään se tehdään melkein kaikille? No, täytyy kysästä jos täti ei ota asiaa puheeksi.



Mun olo on ollut mitä mainioin.. tai siis, kyllähän tuo maha hidastaa vauhtia ja muutamat käytännön asiat vaikeutuneet kuten esim. kenkien jalkaan laittaminen ;o)

Ostin sukset viime viikolla ja miehen kanssa sitten hiihdeltiin ihanassa säässä pari kertaa vkl. Ehkä liikainnostus sitten johti siihen,että sain jonkunlaisen vatsalihaksen venähdyksen?!! Hiihtäessä ei tuntunut pahalta, mukavasti hiihdeltiin reilu 10 km. Illalla sit aivastin ja voi kauhistus mikä tuska pienellä alueellä vatsan sivussa. Ei ihan kyljessä (vatsan sivuosassa),pikkasen kylkiluiden alla. Nyt se vaiva on pysynyt ja ei tunnu normaalissa elämisessä ja olemisessa, mut sit jos yskäsen, aivastan tai nousen makuuasennosta, niin vihlasee. Onkohan kellään tietoa mitä ihmettä tuo on? Pitää sitä neuvolassa kysyä, mut epäilen,etei se tiedä mitään. Mä edelleen omassa pienessä päässäni veikkaan sitä venähdystä..jos sattu niin,että potkasin ja suksi lipsahti alta..tiedä häntä, mut nyt ei pahemmin huvita aivastella.

Tämä päivä ollaan oltu kotona, lapset sairaina. Oon saanut hieman kaappeja järjestykseen jne. Ajattelin vielä sämpylää tehdä, kun kerrankin on aikaa.



Synnytyksestä on puheltu. Mua ei jännitä, oikeastaan oon ihan hyvillä mielin asian suhteen (vielä ainakin,kun aikaa on kuitenkin jäljellä). mun edelliset synnytykset on kuitenkin menny ihan ok, kestoltaankaan ei oo ollu ku 6 tuntia keskimäärin. Mut ainahan joka tilanne on erilainen ja edellisestä kerrasta on jo reilu 6 vuotta,että eipä sitä tiedä, miten sujuu. Mut en oo etukäteen murehtija-tyyppiä, täytyy vaan luottaa siihen sairaalan ammattitaitoon.



No ny täytyy laittaa sairastaville jotain pikkupurtavaa.

moikka kaikille!Eipä miullekaan tänne mitään kummempia kuulu, mutta aattelin olla aktiivinen kerrankin:)



Mulla kanssa ollut suonenvetoa pohkeissa ja nyt parina yönä oon huomannu, että yläreidet kipeytyy, jos nukun samalla kyljellä pitkään..uni muutenkin tosi katkonaista, heräilen ainaskin pari kertaa vessaan ja muutaman kerran muutenkin.. Mulla oli muutaman viikon jo tosi energinen ja pirteä olo, mutta sitten saitastuin flunssaan, olin koko viime viikon saikulla ja tuntuu, että vieläkin on voimat poissa..kotona ei ajksais tehä muuta kuin möllöttää ja kattoo telkkuu..noh, toivottavsti tää tästä taas helpottuu!



Synnytyksestä: Kyllä mua mietitityttää ja pelottaa tuleva synnytys..aina välillä oikeen havahtuu siihen, että se tosiaan on kohta edessä eikä ees pitkän ajan päässä..ja sit jotenkin, kun ei yhtään tiedä, mitä oottaa! entä, jos jotain menee pieleen jne..haluaisin synnyttää ihan normaalin alatiesynnyksen, mutta eihän sitä sektiotakaan voi poissulkee..kummatkin tuntuu tällähetkellä pelottavilta. ihan normaalia varmaan tää, eikä pelot tunnu mitenkään ylitsepääsemättömiltä, mutta aina kaikki uusi jänskättää..Pitää varmaan koittaa Callawayn metodia:) Tosi mielenkiintoselta muuten sun työs kuulostaa!



Eipä tässä varmaan muuta tällä kertaa:) talvisen aurinkoista viikkoa kaikille.)



T: Myrsky 27

Ajattelin kirjoitella, kun töissä on niin hiljaista...



Mitä kaikille kuuluu? Tänne ei oikein mitään erikoista...alapään luut on vaan aika kipeet, joskus tuntuu, että häpyluu puristuu kasaan ja nivuset on todella kipeät. Olen huomannut, että sauna auttaa noihin vaivoihin vähäsen. Onko muilla samanlaisia vaivoja?



Tyllerö möyrii masussa paljon, ja sehän on vaan merkki siitä, että kaikki on kunnossa. Hikka on usein, maha hytkähtelee kivasti. 4D-ultran jälkeen en ole jännittänyt mitään, siitä tuli niin varma olo, että kaikki on kunnossa ja että kaikki menee hyvin.



Ns. kuumia aaltoja on ruvennut tulemaan...tuntuu, että kokoajan on kuuma...huh huh...vaikka paikallaan istuisi.



Hassua ajatella, että enään noin 15 viikkoa jäljellä....kolme ja puoli kuukautta...toivottavasti se menee nopeasti.



Onko muilla muuten tullut rinnoista nestettä? Mulla tulee usein aamulla, huomaan vaan, että yöpaidassa on pienet läikät rintojen kohdalla. Aika jännää...



Mulla olisi töitä maaliskuun loppuun asti, sitten alkaisi kauan odotettu äippäloma. Tai no äippäloma alkaa vasta huhtikuun puolesta välistä, mutta kuiteskin. Ihanaa päästä järjestelemään paikkoja ja valmistautumaan oikein kunnolla vauvan tuloon.



En osaa yhtään miettiä, millaista meidän arki tulee olemaan...en tiedä yhtään miten mies muuttuu kun vauva tulee...miten koira reagoi...kaikki on niin arvoituksellista vielä...muutunko minä paljon lapsen tulon myötä...Kaikkea sitä pyörii pienessä päässä, mutta kait se on ihan normaalia. :D



Mutta mutta, kaippa sitä oikeesti pitää vähän jotain töitäkin yrittää tehdä...motivaatio on vaan niiiiiiin alhaalla!!!!



Palaillaan taas!



Katti-84

Eilen oli äitipolilla lääkärikäynti. A vauva on perätilassa ja sillä painoarvio 847g ja B vauva poikittain ja painoarvio 707g. A on kyllä myös hieman poikittain tai ei ainakaan ihan pystyssä ole ja noi asennot sit selittää sen miksi oikealla puolella en liikkeitä tunne. Lääkäri tuumas, että jos 32 viikkon mennessä A ei ole kääntynyt niin sitten ei ehkä mahdu enää kääntymään ja se tarkoittaa sit ihan suosiolla leikkausta, jota en haluaisi, mutta mikä vain on vauvoille parasta.

Mutta tuosta painoerosta, säikähdin heti kun lääkäri nuo mitat sanoi, että on passuuri ero. Tuumas kuitenkin ettei haittaa yhtään kun molemmilla on omat istukat joten toinen ei vielä toiselta ravintoa ja et toinen vain on isokokoisempi lapsi, kun yksilöitä ovat niin eivät aina voi olla yhtä suuria. 17% ilmeisesti oli tuo painoero. Mutta A oli pyöreämpi pää joka lääkärin mukaan vaikuttaa mittaustulokseen. Tietenkin sit kysyin heti etteihän ole liian suuri et onko jotain vikaa niin tuumas et ihan normaalikoinen se on mutta vain pyöreämpi. Joten kaiken pitäisi vauvoilla olla kunnossa.



B veikkasi tytöksi, mutta A ei osannut sanoa kun ei näyttänyt paikkojaan, joten tiedä vaikka olis poika kun on vähän suurempi. Mutta ainakin yksi tyttö olis tulossa.



Sairaslomalla olen nyt äitiysloman alkuun asti, sanoin lääkärille et kaksi viikkoa olen jo ollut ja tuumas heti et on niin pitkillä viikoilla et kirjoittaa nyt loppuun asti. Parempi niin sillä en usko et jaksaisin edes olla töissä. Liitoskipujakin tulee heti jos vähän enemmän liikkuu.



Tänään aloitin mittaamaan sokeriarvoja. Ennen aamupalaa paasto oli 5,3 ja saa olla 5,5 ja 1,5h jälkeenpäin 6,3 ja se sais olla 7,7. Muttasokeria en käyttänyt aamulla, jogurttikin oli sokeritonta enkä teehen laittanut sokeria, no en kyllä sitä juonut kun ei maistunut hyvälle, tykkään et sokeria pitää olla mutta tosi vähän liian makeasta en tykkää. Täytyy joku päivä syödä sillai et laittaa sokeria teehen ja syödä se jogurtti jossa on sokeria niin näkee mitä ne arvot sitten olis. Ja neuvoivat myös et kannattaa yhtenä päivänä herkutella vähän enemmän, vaikka karkkia ja jotain hyvää niin näkee sit senkin arvot et miten vaikuttaa sokereihin. Tuossa rasituksessahan sitä sokeria on niin suuri määrä et siinä viedään ihan äärirajoille sitä määrää.



Seuraava lääkärikäynti on 3.3 ja sit varmaan siirrytään kahden viikon välein käynteihin.



Onko Julianna teidän kaksosilla ollut minkälaiset painoarviot n. 25 viikon paikkeilla ja olikos teillä omat istukat ym. vai ovatko identtisiä. En nyt muista miten teillä oli. Onko sulle vielä ehdotettu sairaslomaa?



Katti-84 minusta nuo sinun kivut kuulostavat liitoskivuilta, sillä mulla on samanlaisia ja siskoni ainakin tuumas et liitoskipuja ovat. Eli reisien yläosaa särkee edestä ja takaa ja taipeesta myös ja häpyluun kohdalta. Oikein tuntuu et se kipu tulee luista asti. Pahenee jos paljon liikun niin sit särkee paljon. En oo hirveästi ottanut särkylääkkeitä et en tiedä olisko sit niistä vähän jotain apua.



Ja tuosta maidon tulosta, mulla ainakin on jo varmaan kuukauden ajan vähän jotain tullut. Huomaa esim. iltaisin kun on ottanut rintsikat pois ja on pelkkä yöpaita päällä, meinaa oikein pieni märkä läntti tulla yöpaitaan.



Ja synnytyksestä vielä kans. Me käytiin jo tutustumassa synnärille kun oli peruuttanut yksi pari joten terkkari ajatteli et meidän olis hyvä mennä ajoissa. Mulle tuli sellainen tunne siellä et rupes jännittämään ja haluais jo päästä synnyttämään ja hakea vauvat kotiin, mutta tietenkin siten et aika kuluis nopeasti ja olis toukokuu, ei silla et vauvat liian aikaisin syntyis.



Selkäkipuja mulla on ollut jo sillon kun jäin ekaksi saikulle eli kaksi viikkoa sitten, silloin tuli niitä supistuksia vähän enemmän, jotka on muuten paljon vähentynyt kun on kotona ja lepää. Ja nytkin pitkään autossa istuminne ottaa selkään ja nytkin kun tätä kirjoitan niin alkaa selkää särkeä.



Tulipa kerrankin kommentoitua jotain muutakin kuin vain omaa napaa, vaikka omasta navasta nuokkin kommentit kertoivat :)



Niin ja kohdundunsuu oli kiinteä ja kaulaa vielä 4cm jäljellä, onneksi ei ole siinä tullut mitään muutosta.



Vielä noista supistuksista et jos jollain oikein supistelee, niin mulla tosiaan se lepo on auttanut et kannattaa vaikka pari päivää pyytää saikkua jos siltä tuntuu, helpottaa varmaan ainakin jonku verran kaikilla tuo lepo siihen.



Jaksaakohan kukaan lukea näin pitkää kirjoitusta....

vettä molemmilla oli hyvin ja pienempi vastasi viikkoja ja isompi olis siis viikoissa edellä joten et tuo B ollut kuitenkaan liian pieni. Musta jotenkin tuntuu suurilta nuo meidän vauvat, no minä oon verrannut noita painoarvoita siihen tietoon joka on neuvolasta saadussa kirjasessa aina kunkin viikon kohdalla. Siinä oli muistaakseni näille viikoille et suunnilleen 650g. Ja samaten oli rakenneultrassa et pikkuisen muistaakseni isompia mitä sen kirjan mukaan.Tokihan on yksilöllistä mitä kukin painaa, mut ajattelin et kun kaksoset yleensä on pienenpiä ainakin synnyttyään et ne olis nytkin vähän pienikokisempia.

Onkohan ne nyt sit jo jotain sokerivauvoja, toivottavasti eivät jättiläisiksi kasva :)



Synnytyksestä vielä sen verran et mä en siis toisaan haluasi sektiota haluaisin ihan alakautta synnyttään, mutta tietenkin mikä on vauvoille parasta. Lääkäri sanoikin et jos käy niin et molemmat kääntyy niin ei haittaa eli A olis hm... hitto miksikäs sitä nyt oikein nimellä sanottiin, no mut kuitenkin pää alaspäin niin ei haittaa vaikka B on perätilassa kun se kyllä sit mahtuu tulemaan kun A on tilan jo tehnyt :)

Mutta jos A ei käänny niin sit ei voi alakautta synnyttään kun niitten päät voivat sit hangata toisiaan jos b oikein päin. Ei kait ensisynnyttäjien oikein annetakkaan synnyttää jos vauva on perätilassa. Ja kaksosia ei edes yritetä kääntää.

Tulinpahan ilmoittautumaan pikaisesti, jotenkin on nyt niin paha olo, etten jaksaisi muuta kuin nukkua. :( Esikoisella on nyt alkanut nyt oikein toden teolla (esi)uhmaikä ja kun tässä samalla vielä tekee hampaita, eli karjuu öisin pari tuntia, niin tällä äärimmäisen väsyneellä äidillä ei riittäisi kyllä pinna sitten ollenkaan..



Masussa kai kuitenkin kaikki on kunnossa, joten yritän siitä iloita, vaikka todellisuudessa kauhistuttaakin, että miten oikein muutaman kuukauden kuluttua jaksan. Nooo, toivotaan että tuo tuleva isoveli vähän tasoittuu siihen mennessä, nyt kun joka asiasta on tapeltava.



Itse en edes uskalla ajatella vielä synnytystä, keskityn nyt vaan toivomaan että tuo vauva kääntyisi pian oikeaan asentoon ja pysyisi siinä. Tietysti on mahdollista, että vauva kääntyy vielä juuri ennen syntymää, mutta jotenkin en nyt uskalla luottaa siihen, kun esikoinenkin oli loppuun asti perätilassa.



Jep, kävin tässä välissä oksentamassa, joten enpä taida tosiaan olla ihan kunnossa nyt... :( Taidanpa painua sänkyyn nyt, ihan tärisyttää..



Miimi, 27+jotain

Ihana ilma oli eilen. Uskaltauduin jäällekin koiran kanssa ja oli kyllä ihan liikaa päällä siinä auringon paisteessa. Nyt sitten taas pilviä taivaalla, mutta eipä haittaa kun töihin olisi lähtö. Mies on sairaslomalla koko viikon ja tuntuu ihan hassulle kun palloilee tuossa kotona. Ei se edes osaa tehdä mitään, kun ei ole tottunut kotona olemaan. Ihmettelee kun minä keksin koko ajan jotain puuhasteltavaa.



Hyttyselle superpaljon onnea ja hyvä, että uskaltauduit lähtemään sinne reissuun. Teille tulee varmasti kiva häämatka!!

Mulle tuli ihan tippa linssiin kun luin Callawayn ajatuksia synnytyksestä. Sulla on tosi ihana ajattelutapa ja se tarttu kyllä muhunkin. Nyt aloin vaan entistä enemmän odottamaan tulevaa, vaikka se välillä vähän jännittääkin.

katilla ja Hannalla oli liitoskivuista puhetta. Kai ne minullakin sitten niitä ovat. Juilii välillä tosi kovasti alapäästä ja tosiaan tuntuu kuin siellä luut rusentuisivat. Olen myös miettinyt tuota meidän koiravanhuksen reaktiota uudesta tulokkaasta. Koiralla ikää jo kuitenkin 10 v. , eikä ole liiemmin ollut lasten kanssa tekemisissä. Lähinnä on kiinnostunut vauvoista, mutta liikkuvat taaperot ovat pelottavia. Katsotaan nyt miten lähtee sujumaan. Pitää vaan ottaa touhuihin mukaan ja huomioida.



Nukuin viimeyönä tosi huonosti. Heräsin usein kipuun alavatsalla ja alaselässä. Tuntui aivan siltä kuin olisi menkat alkamassa. Tietääkö kukaan mitä voisi olla?? Ei kuitenkaan tuntunut supistuksilta. Mulla ainakin harkkasupparit ollut lähinnä sellaista epämiellyttävän tuntuista mahan kovettumista. Nyt on kuitenkin taas ihan normaali olo ja kaveri liikkuukin vilkkaasti.



Mukavaa viikon jatkoa!!



Terv. Rice + pikkune rv 27+2 Jeeee, tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan!!

Eli huomenna lääkärineuvola, joten sitä nyt jännätään, että kaikki olis hyvin. Supistuksia tulee 10-15 päivittäin, joten sen puolesta vähän jänskättää mitä tohtori sanoo. Häpyluu myös nykyään kipeytyy inhottavasti jos tulee ahkerasti touhuttua koko päivä. Arvioiko lääkäri käsikopelolla tulokkaan painoa vai saanko seuraavan painoarvion vasta uä:ssä 36 viikolla?



Missä vaiheessa olette saaneet äitiyspakkauksen? Itse sitä jo kovasti odottelen. Palkanlaskija lähetti tietääkseni hakemuksen Kelalle viime viikolla. Viikonloppuna tuli ostettua vaunut ja pinnasänky ja jo kovasti haluaisin tuon lastenhuoneen kuntoon, mies vaan toppuuttelee, että ei vielä mikään kiire ole.



ja taas supistaa...



kesäheinä + juniori rv27

Täällähän minä teidän juttuja olen lukemassa. Kiva kuulla Hannan kaksosista. Heillähän on painoa jo tosi kivasti. Kun ajattelee että pienimmät keskosvauvat selviävät jo puolikiloisinakin kun hyvin käy. Eiköhän ne teidänkin pikkuiset pysy matkassa loppuun asti.



Ihanaa kun teillä osalla on koiria kotona. Itse tosi mielelläni ottaisin, mutta nyt tilaa vielä liian vähän. Meillä kyllä perhepiirissä paljon eläimiä. Äidilläni 5 kissaa ja isälläni koira ja kissa ja anopilla iso villakoira. Kaikkien kanssa olemme tekemisissä viikottain. Villis asuu meillä tosi usein, joten lapset ovat tottuneet ihan heti syntymästä ihanaan, isoon otukseen. Mä olen ollut tosi "höveli" noiden elukoiden kanssa ja koira on ollut lastehoidossa mukana alusta loppuun. Siksipä nuo kai rakastavatkin toisiaan niin kovasti. Musta on ihanan hellyyttävää nähdä kuinka Ilo (koiran nimi) huolehtii pikkuisista vaikka välillä on sitä viharakkaus suhdettakin havaittavissa. On käsittämättömän kärsivällinen ollut taaperoikäisten kanssa ja meillä kyllä pidetään tarkkaa huolta että ihan pienikin ihminen ymmärtää eläimen arvon ja toisaalta eläin ymmärtää lapsen arvon (joka on ns. koirien arvojärjestyksessä kuitenkin itseään yläpuolella) Uskon että koirien kanssa menee loistavasti kun nuo saavat olla kaikessa mukana ja samalla luottaa siihen että on paikka ja aika jossa he saavat olla myös täysin rauhassa.



Koirakommentteja tällä kertaa!!



-Callaway

-Hannalle- Meidän kaksosille on viimeksi tehty painoarvio viikoilla 23+6 ja olivat silloin A 592g ja B 571g. Seuraava kontrolli on ensi keskiviikkona eli viikoilla 27+6. Olen kanssa katsellut tuota kirjasta minkä sain neuvolasta että hyvin menisivät kummatkin vauvat keskiarvon mukaan ainakin vielä tässä vaiheessa. Meillä oli kans vauvat samalla lailla kun sinullakin eli A perätilassa ja B poikittain. Hirveitä ovat liikkumaan että varmaan on äiti ja isi helisemässä vielä jos ja kun sama meno jatkuu syntymän jälkeen ;). Meidän kaksosilla on omat sikiöpussit (eli ei identtiset),mutta istukasta ei ole varmuutta onko sama vai eri kun ultralla ei ole varmuutta saanut siihen jos on eri istukka niin ovat tosi lähekkäin

Sairaslomalla en vielä ole mutta olenkin tehnyt osapäiväistä työtä koko raskauden ajan, että varmaan sekin on vaikuttanut asiaan ettei vielä ole saikulle tarvinnut jäädä. Olen kyllä huomannut että maksimissaan kolme neljä tuntia pystyy koneen ääressä enää olemaankaan. Oma yritys kun on ja yksin tekee niin ei sitä oikein voikkaan kenellekkään töitään lykkää. Onneksi on kuitenkin tuttava olemassa joka on luvannut auttaa minua tarvittaessa.



Lisää kuulumisia sitten ensi viikolla äitipolin jälkeen.



Julianna+tuplat 26+5