Alapää synnytyksen jälkeen?

Toivon sydämstäni ettet ole kohtalotoverini ja kärsi emättimen laskeumasta, joka voi olla hyvin monenlainen. Sain sellaisen ensimmäisen lapseni synnytyksessä ja olin lähes vuoden vain ihmeissäni ja hämmentynyt sekä vailla tietoa, vaikka jälkitarkastuksesta lähtien pyysin ja etsin apua. Toivon, että jos kohtaat samaa vähättelyä ja hymähtelyä kuin itse aikanani, et saisi siitä haavoja sieluusi ja kokisi turhaa häpeää. Sain myös runsaasti väärää tietoa mm jumppaohjeita, joilla tähän vaivaan ei pysty mitenkään vaikuttamaan.



Neuvoisin sinua hakeutumaan erittäin pätevälle ja empaattiselle gynelle, joka osaisi vastata juuri sinun kysymyksiisi ja vaivoihisi. Itsellä kesti sellaisen löytyminen yli 5 vuotta ja nyt odottelen rauhallisin ja luottavaisin mielin korjausleikkaukseen pääsyä. Sain kuulla tältä kokeneelta ammattilaiselta, ettei ole koskaan nähnyt näin huonoa tilannetta ikäiselläni. Vaikka se oli surullista kuultavaa, oli se myös helpottavaa. En ollutkaan turhasta valittava ja vaivoja keksivä hankala tapaus.



Jos löydät kohtalotoverin, ota tilaisuudesta vaari ja kysele leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Olen kahlannut monia keskustelupalstoja läpi, enkä ole tavannut ketään laskeumaleikattua. Tosin syy saattaa olla se, että ne leikatut keskustelevat yleensä jo jollain senioripalstoilla eikä täällä hiljattain synnyttäneiden joukossa.



Kaikkea hyvää vointiisi, toivottavasti saat tietoa ja apua mutkattomasti!

Kun olet ollut leikkauksessa, voisitko kertoa kokemuksiasi? Vähän tuntuu siltä että vastaavaa saattaa olla edessä, koska tilanne ei ole synnytyksen jälkeen kauheasti muuttunut.

Olen nyt jo pari kertaa valittanut vaivoistani. Tuo allaoleva tuntuu niin tutulta. Valitettavasti...

Toivon sydämstäni ettet ole kohtalotoverini ja kärsi emättimen laskeumasta, joka voi olla hyvin monenlainen. Sain sellaisen ensimmäisen lapseni synnytyksessä ja olin lähes vuoden vain ihmeissäni ja hämmentynyt sekä vailla tietoa, vaikka jälkitarkastuksesta lähtien pyysin ja etsin apua. Toivon, että jos kohtaat samaa vähättelyä ja hymähtelyä kuin itse aikanani, et saisi siitä haavoja sieluusi ja kokisi turhaa häpeää. Sain myös runsaasti väärää tietoa mm jumppaohjeita, joilla tähän vaivaan ei pysty mitenkään vaikuttamaan.

Pitäisi meidän äitien vain rohkeasti tulla esiin vaivoinemme. Eivät nämä synnytyksen aiheuttamat terveysongelmat ole mitenkään vähäpätöisempiä kuin muutkaan terveysongelmat.

ovat paljon yleisempiä kuin missään julkisesti ja virallisesti annetaan ymmärtää. Vasta viime aikoina ovat naiset alkaneet (ainakin toivottavasti) enemmän aukaista suunsa ja kertoa, miltä elimistö oikeasti tuntuu alatiesynnytysten jälkeen ja vaatia korjauksia mikäli vammat ovat tarpeeksi pahat eli siis usein käytännössä invalidisoivat.



Itsellä on mustaa valkoisella siitä, että varsin korkea-arvoiset lääkäri(sedät) sanovat että lähes kaikki naiset repeävät varsinkin ensisynnytyksessä ja että kyse on nimenomaan lantionseudun sisäelinten, lihasten, hermojen ja sidekudosten pysyvistä repeämisistä. On aivan turha kuvitella, että kaikilla naisilla kudokset vain kauniisti joustavat kuminauhan tavoin synnytyksen aikana ja sitten palautuvat ilmiömäisen nopeasti täysin ennalleen. Näin ei missään nimessä läheskään aina tapahdu, pikemminkin päinvastoin. Onnekkaita ne harvat, joilla elimistö tosiaan palautuu kutakuinkin ennalleen. Mutta yleensä siis kaikille naisille jää tietysti pysyvät jäljet elimistöön niinkin (älyttömästä) uskomattomast ponnistuksesta kuin mitä liian suuren mötikän tunkeminen ulos liian pienestä aukosta saa aikaan. Anteeksi vaan hieman provosoivat ilmaisut, mutta se on ehkä vastareaktio kaikelle hyssyttelylle ja höpöttelylle mitä viralliset tahot tästä asiasta kertovat.



Lievää kohdun laskeumaa pidetään jopa täysin normaallina tilana alatiesynnytyksen jälkeen. Nuo pullistelut emättimen aukosta ovat siis luonteeltaan todellakin pysyviä, ja johtuvat lantionseudun sisäelinten ja niiden tukikudosten pysyvistä repeilyistä. Tällöin sisäelimet kuten virtsarakko, kohtu ja peräsuoli joko kaikki tai joku niistä painuvat alaspäin ja näkyvät kudospullistumina emättimen suuaukossa. Nämä laskeumat puolestaan voivat aiheuttaa ja niihin liittyä varsin yleisesti eriasteisia pidätysongelmia niin pissan kuin kakankin kanssa. Lisäksi oireina on mm. juuri nuo hankautumiset jotka osaltaan voivat myös aiheuttaa tulehduksia yms.



Monilla hormonitoiminnan muuttuessa varsinkin imetyksen jälkeen synnytyksessä tulleet vammat lievenevät mutta jäävät siis itse asiassa elimistöön, ja sitten taas vaihdevuosien aikaan kun hormonitoiminta jälleen muuttuu, vanhat vammat ikään kuin tulevat uudelleen esiin. Silloinhan tehdään suurin osa korjausleikkauksista, tosin nykyään alkavat korjausleikkaukset yleistyä jo nuoremmille osin sen takia, että naiset pikkuhiljaa alkavat vaatia normaalia elämää jo aikaisemmin ja myös sen takia, että leikkaustekniikat ovat kehittyneet. Esimerkiksi virtsarakon laskeumaa emättimen etupuolella pystytään hyvin korjaamaan ja jos kärsii ponnistusinkontinenssista, niin siihen on oikein kelpo leikkaus (TVT) jolla tuetaan virtsaputkea takaisin oikeaan asentoon. Kestää näemmä jopa uuden raskaudenkin täysin hyvin!



Minua on siis korjailtu parikin kertaa alatiesynnytyksen jälkeen, ja korjaukset paransivat elämänlaatua todella paljon. Ensiarvoisen tärkeää on löytää hyvä yksityinen lääkäri joka kuuntelee ja osaa todellakin tehdä korjausleikkauksia. Ja erittäin hyvin korjaukset kestivät uuden raskauden, sillä niinkuin lääkärit sanoivat, itse synnytyshän se on naisten lantionseudun sisäelimille se pahin juttu, raskaus ei vaurioita elimistöä läheskään yhtä pahasti.



Ja turha tosiaan kuvitella että kyse on vain muutamien epäonnekkaiden ongelmasta, vaikka kohtasin aikoinani myös plajon vähättelyä ja ihmettelyä. Suurin osa naisista vain vaikenee ja kärvistelee ongelmiensa kanssa. Onhan Tena-mainos varsin hyvä todiste siitä, mitä synnytykset saavat ja kuinka laajasti aikaan: miljoonien naisten käyttämä tuote...

Miten voi olla mahdollista, ettei näistä asioista yleisesti puhuta lainkaan totuudenmukaisesti?! Annetaan ymmärtää että pahimmat vaivat synnytyksen jälkeen ovat roikkuva vatsanahka ja satunnainen virtsankarkailu joskus viisikymppisenä.



Ja lantiopohjalihasten jumpastakin on saatu hyvä keino syyllistää naisia: ongelmathan johtuvat tottakai vain siitä ettei ole 15-vuotiaasta asti tehnyt sataa jumppaliikettä päivässä.



Mihinköhän on edetty sadassa vuodessa siitä, kun tytöille ei kerrottu kuukautisista kun ne olivat niin suuri häpeä...

Erittäin asiallinen ja informoiva viesti aiheesta, josta kukaan ei tunnut julkisuudessa puhuvan. Itselläni ei onneksi ole kokemusta kyseisistä ongelmista, koska olen ekan lapsen synnyttänyt sektiolla ja toisenkin tulen samoin synnyttämään juuri siitä syystä, että en halua ottaa riskejä sen suhteen itse vammaudun loppuiäkseni tai lapsi vammautuu. Lähipiirissä sen sijaan on valitettavan monta tapausta, joissa paikat eivät ole palautuneet pitkänkään ajan kuluttua itsekseen. Aina korostetaan sektion riskejä, mutta miksi alatiesynnytyksen haitoista voi kukaan julkisuudessa kertoa totuudenmukaisesti???

Olen osittain samaa mieltä edellisen kirjoittajan viestistä: olisi tärkeää puhua näistä asioista avoimesti, mitä ei useinkaan tehdä mm. siksi, että sektio on yleensä yhteiskunnalle se kalliimpi vaihtoehto. Mutta ei se aivan niinkään mene, että alatiesynnytys on kaiken pahan alku ja juuri. Olen sitä mieltä, että avoimesti on asioista puhuttava eikä synnyttäneen äidin ongelmia saa terveydenhuollossa vähätellä. Yhden lapsen synnyttäneenä en kuitenkaan koskaan vaihtaisi sitä kokemusta pois ja jatkossakin toivon pääseväni alateitse synnyttämään.

voit olla varma, että jos suinkin löydän leikkaukseni jälkeen foorumin, jossa asiasta kaivataan kokemuksia tai vertaisinfoa niin jaan sitä sitten mieluusti. Sen verran turhauttavaa tämä hiljaisuus on ollut. Alkuvuodesta olin synnyttämässä kolmatta ja viimeistä lastani. Saliin änkesi sellainen oikein rikkiviisaan oloinen mieskandi. Sanoin sillekin, että katsopa poika tarkkaan, että osaat ottaa todesta kun sulle tällaista tullaan näyttämään.

Kertoisitko vähän tarkemmin, miten sulla tuo laskeuma elämää haitannu, miten ne vaivat on ilmenny? Kun tässä nyt jo itsekin kaikenlaista oon alkanu kuvittelemaan tätä ketjua seuratessa ja kun ei toi omakaan värkki ihan kunnossa ole, niin mietin sitten, että mikähän tässä mahtaa "kuulua asiaan" ja palautuu vielä itsekseen vai palautuuko mikään ja tarviskohan tässä jo itsekin lähteä lääkärikierrokselle.. Kun tosiaan kaikki kunnallisen puolen lääkärit on vaan sitä mieltä, että "hyvältä näyttää, kaikki on kunnossa"....

mutta itsellä tuo emättimestä ulospullottava kahden tennispallon kokoinen mötti sisältää peräsuolta, ylempää suolistoa sekä rakkoa. Tämä aiheuttaa sen, että kyseiset paikat eivät tyhjene itsestään vaan vaatii kädellä avustamista. Rakossa seisova virtsa on hyvä elatusalusta pöpöille ja virsatulehdukset ovat tuttu vaiva. Peräsuolessa seisova uloste kovettuu murikoiksi. Piereskelykään ei ole mikään helppo juttu. Kaasut kun eivät pääse ulos, lähtevät vaeltamaan takaisin ylös suolistossa - kouristelevia kylkikipuja ja mahtavia turvotuksia. Pullottava mötti (= virallisemmin cele) on emättimen limakalvoa joka housuihin hangatessaan rikkoontuu vereslihalle. Olen saanut vauriot esikoisen synnytyksen yli tunnin mittaisessa ponnistusvaiheessa. Kyseessä imukuppisynnytys. Sen jälkeen olen saanut vielä kaksi lasta. Raskausaika pahentaa vaivoja melkoisesti. Nyt on lapsiluku täynnä ja kauan odotetulle leikkaukselle näytetään vihreää valoa.



En osaa sanoa ovatko minulle kerrotut asiat yleispäteviä vai vain minun tilanteeseeni sovellettavia. Itsellä sidekudostyyppi on palautumaton, joten tällaiset vauriot todennäköisempiä kuin "normaaleilla". En tietty ole tiennyt koskaan sidekudostyypistäni, niin kuin ei valtaosa maijameikäläisistä - oletan. Korjausleikkausta ei tehdä ennenkuin lapsiluku täynnä, sillä uudelleen repeämisen riski suuri vaikka suunnittelisi sectiota. Kohdun paino voi saada kyseistä tuhoa myös aikaan. Uudelleen korjatun tulos olisi aina heikompi kuin ensimmäisen korjauksen. Siksi olen sinnitellyt vuosia.

Joku tuolla ylempänä mainitsi yksityislääkärin "hankkimisen". Erikoismaksuluokka on poistunut tämän vuoden alkupuolella, joten yksityistä kautta hankittu lääkäri, joka leikkaisi kunnallisella puolella kohtuu kustannuksin on poissuljettu vaihtoehto. Jos takatasku on tarpeeksi paksu, voi tietysti edelleen asioida yksityissairaalan potilaana.....

Kysyisin vähän tällaista arkaa asiaa... Eli onko muilla ollut alapää jotenkin outo/oudon näköinen synnytyksen jälkeen _pysyvästi_ ?



Mulla on poika jo 10kk ja silti tuntuu ettei alapää ole palautunut ennalleen; se on ihan erinäköinen, ikäänkuin sisukset olisi osittain pullahtanut ulos. Myös sisällä tuntuu yhdynnässä kipeä kohta vieläkin.



Jälkitarkastuksessa ei ainakaan lääkäri sanonut että mikään olisi oudosti, eikä nyt uuden raskauden lääkärintarkastuksessa.



Asia häiritsee mua, vaikkei siitä nyt kauheesti olekkaan varsinaisesti vaivaa, ja mietin minkäköhän näköinen se mahtaa olla toisen synnytyksen jälkeen...

Takana jo kaksi synnytystä, viimeisimmästä nyt aikaa 7kk. Esikoisen jälkeen kattelin, että onhan toi värkki ehkä jonkin verran eri näköinen kuin ennen, tän kakkosen jälkeen murehdin asiaa hyvinkin paljon, kun tosiaan näytti siltä, ku tavara tursuis jotenki ulos. Nyt en oo enää viitsini edes peilailla, luotan lääkäreitten lausuntoihin, että kaikki on ihan kunnossa ja kun miehelläkään ei oo pahaa sanottavaa, niin olkoon.

Tehtiinkö sulle episiotomia? Leikkausarpi voi olla se, mikä sulla aristaa. Mulle tehtiin eppari ekassa synnytyksessä ja sen arpi aristaa edelleen. Lääkärin hoito-ohje oli vaan " venyttelyä ja harjoittelua mahdollisimman paljon" ;) mies oli tästä reseptistä kovin mielissään..

Jos episiotomia tarkoittaa välilihan leikkausta niin joo, mulla jouduttiin leikkamaan noin 20 tikin verran.



Mietin tossa et jos kerta peräpukama on suonikohju niin voisikohan sitten emättimeenkin tulla pukama?

Joko emättimen etuseinämän laskeuma eli kystosele tai takaseinämän laskeuma eli rektosele. Kohdunlaskeumasta olisi lääkäri kyllä maininnut.

...sille tehdä mitään?

...että voiko tuollainen laskeuma pahentua uuden raskauden aikana?

Musta tuntuu että ongelma olisi pahentunut nyt kun olen uudelleen raskaana, jo puolessa välissä, ja maha alkaa olemaan iso.

Voisiko se myös mennä paremmaksi raskauden jälkeen....?

tai olettaisin ainakin niin, itsellä toisen synnytyksen jälkeen tuntui että jotain " pullottaa" , ja surffailin netistä tietoa, ja jo pelästyin, että onko mahd. joku kohdunlaskeuma tms. kävin gynellä, ja totesi, että synnytyksen jälkeen on limakalvot kuivat jne. varsinkin jos imettää, että oli kuulema ihan normaalia. ekan synnytyksen jälkeen tuntui leikkaushaava kiristelevän ja puristelevan pitkään synnytyksen jälkeen.

Olen täällä ja hengissä :)!!! Laskeumaleikkauksesta aikaa kohta 3 kk ja kaikki ihan ok. Leikkauksen piti olla päiväkirurginen toimenpide, mutta jouduin jäämään sairaalaan kivun hoitoon. Olin aivan hirmuisen kipeä 5 vrk:tta. Leikanneen lääkärin mukaan toisilla ei kipuja juuri ole ja toiset kovastikin kipeitä -syytä hän ei osannut sanoa.



Kotona ehdin olla vajaan vkon, kunnes nousi kova kuume ja jouduin vielä muutamaksi päiväksi sairaalaan infektion vuoksi. Koko alakerta oli tosi arka paikka n 5 vkon ajan ja kaduinkin jossain vaiheessa jo koko operaatiota. Tosin katumiseen vaikutti suuresti se, että arki meni vallan monimutkaiseksi kun kolmen alle kouluikäisen kotiäiti heittäytyy sairaaksi.



En saanut nostaa 10kk ikäistä kuopusta kuukauteen enkä pyllistellä, kyykistellä, kurotella enkä nostella taakkoja. Kaikki kummin kaimatkin oli pyydetty apuun, kun ei meidän talous kestänyt väestöliton hoitajien hintoja eikä MLL:n hoitajia ole koko kunnassa kuin ilta ja viikonlopun tarpeisiin (meille tarvittiin päiväksi apua kun mies oli töissä). Mies käytti kaikki lomansa ja kunnan sosiaalitoimen hoitajat peruivat tulonsa osalta aikaa. Tilapäista huostaanottoa vilautettiin ratkaisuksi!!!!



Kaikesta räpiköitiin ehjin nahoin. Sairaslomaa sain 4 vkoa (vanhepainvapaa loppui 2 vkoa leikkauksen jälkeen) ja se meni kyllä ihan tarkalleen toipuillessa. Tässä maistelen normaalia elämää. Meni 5 päivää siihenkin, että opin mikä tunne tarkoittaa kakkahätää. Meinas aina käydä kuin 2vuotiaille, että huomaa vasta kun on jo housussa.



Lääkäri arveli, että 10 vuoden päästä olen taas leikkauspöydällä. Korjaustulokset eivät ole pysyviä...



Kaikkea hyvää kohtalotovereille! Pidetään itsestämme ääntä niin ehkäpä joku päivä nämäkin asiat ehkäistään ja hoidetaan asiallisesti!!

Asiallinen ja tärkeä ketju! Sinulle pehmistyttö, voimia toipumiseen ja toivotaan että asia olisi korjaantunut ainakin paremmaksi mitä se on tähän saakka ollut.



Itse olen kokenut rankan imukuppisynnytyksen ekalla kertaa, ponnistusvaihe oli tunnin luokkaa (aktiivinen), ilman kummempia supistuksia ja lopulta vauva vedettiin imukupilla. Tuloksena laajat 2-asteen repeämät. Pissa- ja kakkavaivat seurasivat pitkään hankalina, pierua en pysty vieläkään pidättämään (mutta olen oppinut hallitsemaan sitä jotenkin...) Tuntuu lohdulliselta, että muillekin on vain "hymistelty," itse olen moneen kertaan kuullut että minulla on ollut "vain" 2-asteen repeämät, mitä siis valitan? niitä ei siis edes noteerata. Arpia särki toista vuotta, yhdynnästä nauttimisesta ei oikein voi puhuakaan. Toinen synnytys meni hyvin, mutta pissavaikeus paheni ja tunnon palautuminen kesti kauemmin. Nyt on kolmas kerta ovella ja olen kauhuissani, vauva on taas luultavasti yli nelikiloinen jos tästä pari viikkoa vielä menee, pahimmillaan siis neljä viikkoa... Olen varma että kuolen jos sängyllä joudun ponnistamaan.



En osaa sanoa noista laskeumista muuta, kuin että minulla on ystävä jolla on kohdun- ja emättimen laskeumat jotka tulivat jo eka synnytyksessä (23-vuotiaana) ja pahenivat toisella kertaa. Lääkäri on todennut että korkeintaan yhden synnytyksen voi vielä kestää, sen jälkeen on oman terveyden riskeeraamista.



Voimia, meille kaikille... nostetaan kissa pöydälle ja häntä pystyyn :)