~ EX-HAAHUT viikkoon 46 ~

Ja pahoittelut viime viikon hiljaiselosta! En ymmärrä mihin se aika kuluu, tai tiedän kyllä... Töihin.



Mutta nyt olen aatellu ruveta täällä palstaileen " enempi" kun tuntuu että eihän normaalitilanteessa olevat ihmiset jaksa tätä hehkutusta, saati sellaiset jotka itse yrittää vauvaa jne.



Ja ensin OMANAPA: Viime viikko oli kyllä ihana viikko kaikin puolin! Niin paljon ihanaa tapahtui Vilperttiin liittyen että en meinaa nahoissani pysyä! Tiistaina kävin neuvolassa, sen taisinkin vielä tänne kirjoittaa.



Keskiviikkona käytiin lastentarvikeliikkeessä, käytiin kattelemassa pinnistä ja voi mitä kaikkea sieltä kotiin kannettiinkaan! Pinnasänky, siihen reunus ja vuodevaatteet, amme ja turvakaukalo... Kaikki suuret ostokset on nyt siis tehty!



Torstaina Kelan sivuilla oli äitiysavustuspäätös: äitiyspaketti postitetaan kahden viikon kuluessa!



Perjantaina mies tunti eka kerran potkun mahan päältä.



Lauantaina käytiin ostamassa vielä uus tietokonepöytä sekä semmonen laatikosto jossa aion säilyttää vaippoja ym hoitotarvikkeita! Koottiin pinnis ja tietokonepöytä ja tehtiin Vilpertin nurkkaus valmiiksi!



Sunnuntaina eli eilen isäinpäivänä annoin miehelle " Isin kulta" -bodyn!



Pikkasen pelottaa nyt kun on sänky ja kaikki valmiina että tietääkö huonoa onnea... =o/ Mutta se nurkkaus on niin IHANA! ♥ Mää kuljen aivan pää pilvissä!



Koko viime viikko jäi melkeimpä palstailematta joten en jaksa ihan kaikkia asioita kommentoida, jotain kuitenkin:



TITI: Mää vähän luulen kans että ne lyömättömät lyönnit kuuluu asiaan, tai että ei oo vakavaa, mutta se on arvaus vain, ei mitään faktatietoa asiasta. Jos tuntuu ettet pysty oottamaan niin soita neuvolaan. Toivottavasti kaikki on hyvin!



ELISABETH: Samalla onnittelut plussasta ja pahoittelut vuodoista! Minäkin vuodin verta (tai olen vuotanut tämän raskauden aikana kolmeen kertaan) mutta ensimmäisen kerran rv 6 ja jotain. Edellisessä tuulimunaraskaudessa en vuotanut kertaakaan. Että ehkä se vuoto tai vuotamattomuus ei aina tarkoita sitä mitä olettaisi! Toivottavasti kaikki on hyvin!



KATRi se vain pitää meitä jännässä!



NIPPULA: Harmi että joudut noin aikaasi vuodelevossa kuluttamaan mutta vauvan parhaaksi se on tietenkin ja mitäpä sitä ei sen pienen mahassa asuvan ihmeen vuoksi tekisi =o) Koita " nauttia" kaikesta huolimatta!



EKA-VEKA: Mää oon kanssa miettinyt että pitäiskö käyä hampilääkärissä! Uskaltaiskohan sitä, kuitenkin poraavat....



SANI: " Ihanaa" että sielläkin on oireita kunnolla, se antaa luottamusta että vauvalla on kaikki hyvin vaikkei se pöntön halaaminen niin hääviä olekkaan!



TÄLLÄ VIIKOLLA olis torstaina se munuaisaltaan kontrolliultra! Kiva päästä taas näkemään pikkuinen salamatkustaja! Mää en jostain syystä pysty káuheesti keskittymään muihin ja muiden kommentoiminen on vaikeaa, niin kovasti pyörii vain aatokset oman navan ympärillä ;o) Tää on kyllä elämäni parasta aikaa =oD



Rasittavaa vain kun serminaapurissa on uus joka kyselee jatkuvastia jotain niin että on vaikea keskittyä omiin töihin, sitä joutuu neuvomaan koko ajan. Sille siirtyy mun työtkin sitten loman ajaksi. Siinäpä se työaika meneekin, toista neuvoessa, ja omia töitäkin pitäis tehä...



IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE!



Hannele + Vilpertti rv 26+1

Tuli niin iloinen ja hyvä mieli tuosta Hannelen kirjoituksesta! Kyllä se hyvä tuulikin vain tarttuu, ei pitäisi muita lukeakaan ; ) Ihanaa varmasti on Hannele suunnitella ja valmistella pikkuisen tuloa, hankkia tarvikkeita ja kuvitella sitten sitä vauva-arkea. Ei kannata näitä meidän " jo lapsellisten" vauva-ajan rankkuuksia lukea liian tarkkaan, kannattaa myös siellä vaaleanpunaisessa maalimasa leijua, ihan ansaittua näillä meidän historioilla!



Elisabeth, se tuhruilu voi olla tuosta hiivatulehduksestakin johtuvaa, mulla ainakin limakalvot menee ihan rikki kun on hiivaa ja silloin saattaa myös limakalvot vuodella pikkuisen verta. Tiedetään kaikki kyllä täällä ne alkupäivien ja viikkojen ihan järjettömät pelot eikä niitä järkiseikoilla saakkaan katoamaan! Täällä ollaan sun tukena ja pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä pikkuisen puolesta!



Titiä kanssa lohduttelen, tietääkseni tuollaiset rytmihäirät kuuluu sikiön kehitykseen. Vastahan siellä harjoitellaan.. ja sullahan oli kaikki rakenneultrassa ok, eli sydänvikaa EI ole kun rakenne ja virtaukset + suonet on kunnossa! Tunteet vaan menee tuhatta ja sataa ja kaikki, niin ilot kuin pelotkin voimistuu tässä odotusaikana. Ihanaa että sulla on noin tarpeillesi herkkä mies tukemassa hädän hetkellä. Osasi mielestäni sanoa juuri oikeita asioita! ´



Nyt en muista kenelle piti vielä kommentoida kun jakan taas pitää vain yhtä selainta auki..



Viikoloppu meni sitten risteilyn ja isänpäivän merkeissä, koneelle päinkään ei kerennyt vilkaisemaan! Risteily oli mukavaa vaihtelua, tosin aika yllätäävän rankaa jo tässä vaiheessa. Korolliset juhlakengät piti käydä vaihtamassa talvikenkiin jo heti ruuan jälkeen, kun jalat turposi juhlakenkiin liian isoiksi ihan ekan puolen tunnin aikana. Ruoka maistui kyllä ja yhdet lasilliset punkkuakin nauttisin hyvällä omallatunnolla ruuan kanssa. Väsy vaan meinasi iskeä loppuillasta, kun mehudrinkkien voimalla kukuttiin yökerhossa. Onneksi hyttikaverikin on rauhallisempaa sorttia, joten päästiin jo puolenyön jälkeen petiin. Tallinnassakin oli kiva pyöriä, turvotus vaivasi vaan kovasti koko kehoa. Illalla kun palailtiin taksilla, oli olo ihan kuin krapulainen, ehkä sitten syömällä hankittu. Ikävä oli kova poikaa, kun 1,5 vuorokauteen ei nähty. Mummulasta kun haettiin, oli ihana saada saunanraikas poitsu syliin ja halittiin ja suukoteltiin kovin. tollaset 3 vuotiaat on vielä niin suloisia kun noita ikävähellimisiä sietävät ja antavat takaisinkin!



Tänään olisi sitten neuvola, pelottaa ihan että miten paino on noussut kun tuollainen herkuttelureissukin on takana. Turvotusta ainakin löytyy kiitettävästä, on tainnut jäädä pysyväksi! Laivalta tuodun suklaatin syöntiä yritin rajoittaa illasta, ettei pissassa näkyisi sokeria iltapäivällä, vaikka eipä kai tuolla ole merkitystä kun sinne sokerirasitukseen joudun kuitenkin!



jeps nyt pitäisi tehdä töitäkin. kummasti keskin kaikkea muuta kivaa kuten surffailua vauviksella ennen kuin ryhdyn kaikista inhottavampaan hommaanm.. musition puhtaaksikirjoittamiseen : /



eka-vekara ja olisikohan jo rv 22+4

Eipä ole taas tällä mammalla inspiraatioita kommentoida monen monituisia viestejänne. Oli vaan pakko tulla tänne purkamaan tunteita, kun olo on kuin tosissaan pilven reunalta pudonneella. Lauantai oli varmaan elämäni ihanimpia päiviä: harrastan koirieni kanssa agilityä ja lauantaina olin niiden kanssa kisaamassa. Molemmat koirat tekivät puhtaan radan ja ottivat elämänsä toiset nolla tulokset! (Niille jotka eivät lajia tunne, niin ylempään luokkaan nouseminen vaatii 3 nolla tulosta; nyt siis molemmilta koiriltani puuttuu vielä yhdet!)



Sunnuntai iltana ¿ siis kun olin ensin ollut päivän töissä ja pari tuntia vetämässä toisille agilitytreenejä, vähän vaille kuus tunsin, kun iski äkillinen inkontinenssi. Kun siinä hetkisen manailin koirahallin nurkassa, että eihän kukaan vain näe, tajusin, että hitto ¿ ei se olekaan kusta vaan lorisin ihan rehellistä verta! Siinä viimeiset 5 minuuttia treeneistäni meni kuin sumussa ja olivat muuten varmasti elämäni pisimmät 5 minuuttia, kun en halunnut järkyttää niitä teini-ikäisiä koulutettaviani. Sitten kotiin varmaan rutkassa ylinopeudessa ¿ en edes tiedä kuinka lujaa kotiin ajoin.



Kotiovella oli vastassa 3-vuotias tyttäreni silmät kirkkaana: ¿Äiti me lähetään nyt mummille!¿ Olihan isänpäivä. Yritin siinä tytölle sanoa: ¿Että ei me tänään voida mennä mummille.¿ Sitten ilmestyikin jo mieskin eteiseen ja mun maailman romahti. En vain pystynyt enää pitämään itseäni kasassa vaan itkin kerta kaikkiaan sellaisia krokotiilin kyyneleitä. Jossain välissä selvisin vessaan asti toteamaan, että pöksyihin oli tullut hetkessä vähintää desi tai pari ¿ vessasta soittaessani synnärille wc-pönttöön lorisi vielä ainakin toinen mokoma. Sitten sain pyydystettyä paperiin jotain kiinteää, käsiin hajoamatonta, jolloin olin ihan satavarma jo, että tässä ei käynyt hyvin.



Sairaalassa odotimme varmaan tunnin, kun sunnuntaina päivystävää gyneä sai soitella kotoaan. Vuoto hellitti vähän. Mulla oli sellanen horkka tärinä päällä koko ajan, toivoin vain, että kaikki tulisi kerralla ulos, ettei tarvitsisi jäädä kaavittavaksi. No, ultrassa selvisi, että sikiö oli vielä sisällä. Täytenä yllätyksenä tuli, kun lääkäri totesi, että tällä on kyllä vielä syke. Se liikkui ja oli elossa! Ette voi uskoa, miten helpottavaa oli nähdä siinä kuvaruudulla pikkuinen, joka käänsi meille selkäänsä. Sydän löi todella selkeästi. Sydämen eteiset ja kammiotkin erotin siitä kuvasta ja pienen pienen selkärangan, kuin helminauhana. Istukka oli kohdun suun edessä, joten vuoto voi johtua siitä ¿ tai sitten syy jää mysteeriksi. Lääkäri ei lupaillut turvallista loppuraskautta, koska tällainen vuoto on kuitenkin epänormaalia ja tosiaan oli tullut se ¿kökkökin¿, mutta sanoi, että ei tässä vielä ole mitään hätää. Bakteeriviljelyt, verikokeet ja pissinäytteet ottivat ¿ niistä soitellaan perään.



Jäin yöksi sairaalaan seurattavaksi, mutta vuoto loppui jo ennen kuin kävin illalla nukkumaan. Aamulla ei ollut enää muuta, kuin kamala väsymys ja huimaavaa oloa. Viikon sain sairaslomaa, jona aikana ei sitten seksiä saa harrastaa ja kontrollin 2 vkon päähän. Agility pitää kuulemma jättää rv 20 jälkeen ¿ hassua sillä kahdella edellisellä kerralla olen juossut koirien kanssa kentällä suuri piirtein synnytykseen asti. Miten olin kuvitellut, että tämä raskaus ei voi millään olla sen kummallisempi, kuin kaksi edellistäni.



Tulipas romaani, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Olo on tosiaan, kuin norsulauma olisi juossut yli. Vuoroin itkettää ilosta, vuoroin vain siitä kun ajattelee, mitä olisi voinut käydä. Hengissä ollaan kuitenkin - niin minä kuin vauvakin.



Jaksamista teille kaikille!



Pirpaliina ja Manu rv 13+4

hui, ootpas saanut säikähtää oikein kunnolla. Ihanaa kuitenkin, että pikkuisella kaikki näytti olleen hyvin, ja eiköhän ole jatkossakin! Hannelella muistaakseni oli kanssa noilla tienoilla myös isompi vuoto, että josko joissakin raskauksissa tuo rv 12-13 olisi sellaista vuotoherkkää aikaa? No nyt otat kevyesti tän saikkuajan ja tosissaan ehkä kannattaa tuota agilitya miettiä (vaikkei vaarallista olekaan, niin juoksemista kyllä vissiin aika pitkälti), kun taitaa keho varoitella rehkimisestä.



voi vitsi muuten huomasin taas sekoilleeni palatessani lukemaan uusia kirjoituksia.. Miksiköhän mulla tulee edelleenkin toi haahut mieleen kun kirjoittelen. Eiköhän tässä ainaskin itsellään pitäisi olla jo ex-haahu olo. Mitä lie alitajunnan temppuilua kun ei ole meinaan eka kerta mulla.. en tiedä ootteko huomanneet, mutta välillä livahtaa multa väärä termi : )



ähky tuli lounaasta, vaakalukemakin nousi taas iltapäivää ootellessa. Damm, olisikohan pitänyt pitää mehulounas : /

PIRPALIINA: Toivottelen Sinulle pikaista toipumisesta hurjasta sunnuntaista. =/ Ei ihan noin vauhdikasta juttua isänpäiväksi saa kehitellä. =) Onneksi kuitenkin kaikki oli toistaiseksi hyvin sielä. Nyt sun on tosiaan vaan otettava lääkärin neuvoista vaarin ja ottaa ihan rauhallisesti ihan ensimmäiseksi KOKO TÄÄ VKO ja mieluusti tosiaan siitä eteenpäinkin. Näinhän se on, että jokainen raskaus voi tosiaan olla ihan erilainen...se mitä toisessa ei ollut, voi olla riesana seuraavassa raskaudessa. Mutta nyt vaan rauhallisesti sielä. *voimia*



EKA-VEKARA: Kiva kuulla, että se teidän laivareissu oli mukava. Harmistus, että se turvotus sua vaivaa. Kyllä tässä varmaan edessä yhdellä sun toisella on noiden korollisten kenkien vaihtaminen lattakenkiin. Ihan turvallisuus syistäkin hyvä tietty varsinkin ulkona liikkuessa, että olis matalat kengät. Ite kun niin kovasti vaan tykkään korollisista talvikengistäkin. Mutta vkonloppuna huomasin, että sen lisäksi että ulkona voi liukastua sellaisilla helpommin, niin vielä tuo selkäkin väsyy kovasti korkeilla koroilla. Joten mahdollisimman matalaa kenkää on täälläkin kinttuihin vedettävä. Toistaiseksi ei ainakaan tuota turvotusta ole pahasti ollut. Eilen vähän aamulla sormissa kun heräsin, mutta se meni sitten melki heti ohi. Löysitkö sielä Tallinnasta ihania vauvelin vaatteita tai muuta ihanaa tuomista?



HANNELE: Aivan ihana oli lukea tuota sun kirjoitusta viime vkosta. Itekkin huomasin, että itku taitaa olla siksi niin herkässä...ja varsinkin eilen isänpäivänä sitten kun hätäännyin noista sydämensykkeen omituisuuksista...kun sitä on jo niin hirmuisen kiintynyt tähän pieneen. Sitä ei vaan osaa sanoin kuvailla. Ja vielä kun näin miehen iloisen ja innostuneen ja ihmettelevänkin ilmeen kun hän siinä sitten tonki sitä ostamaani ammetta joka olin kyhännyt isyyspaketiksi. Oli se niin hellyyttävä näky. =) Oli tosi otettu siitä jutusta ja vielä ihmetteli, että missä ihmeen ajassa olen ton koko paketin saanut kyhättyä hältä salaa. =) Ihana näky varmaan kun teilläkin isäntä sitä pientä bodyä hypisteli. Ja olette jo ihanasti kaiken akuutin tarpeellisen saaneet hankittua. Kyllä noita vkojakin sulla jo niin hienosti alkaa olla. Wautsi!

Nyt pääset vielä pikku vintiötä kuikuilemaan sitten torstaina ultraan ja tietysti toivotaan, että sielä muutenkin on kaikki niin kun pitääkin. =)



ON: Pahoittelut ensin, että tosi vähän olen viime vkon aikana kirjoittanut. Kauhee kiire ollut töissä ja sitten kotona niin väsy uimareissun tai kävelyn jälkeen, että olen sitten maastoutunut vaan kotisoffalle kattomaan telsua ja siinä samassa joko tehnyt kirjontatyötä (joulupukki kaitaliina kohta valmis) ja tai sitten virkannut. Ihan vaan nautiskellut olostani. Täälläkin on muuten vaan leijuttu pilvissä kun kirmeli on niin kovasti masussa kirmannut ja pitänyt mulle seuraa. Miehen kanssa makuukammari puolikin on taas alkanut normalisoitua ja muutenkin taidamme olla jotenkin " uudelleen rakastuneita" ...tai joku ihme tässä on tapahtunut...tunteet ovat hirmuisen voimakkaat...ovat olleet aina, mutta nyt jotenkin erityisen herkkä fiilis. Ja kun mä en näy olevan ainut. Mies tosiaan eilenkin piti mua niin hyvänä, että itku pääsi jo pelkästä siitä kun on niin onnellinen sellaisesta ihmisestä rinnalla. Miten olen sellaisen itselleni löytänytkin? =) Joten ilmeisesti olen nyt jossain niin herkässä tilassa menossa tätä raskautta, että hepulithan sitten eilen tuli niistä sydänäänistäkin... ja itkusta ei meinannut tulla loppua. Ehti jo kaikkea kelata. Tänään jo rauhallisemmin ja aamulla kun kuuntelin äänet niin nyt olivat tasaiset ja normaalit, ei ainakaan tullut minkäänlaista väliin jääntiä sinä aikana kun ääniä kuuntelin. Mielikin sitten rauhoittui. Soitin kyllä neuvolaan ja kysyin tästä ja sanoivat, että voisin olla suht rauhallisin mielin just jos kerran rakenneultrassa ei sydämestä mitään poikkeavaa löydetty. Eivät kyllä suoraan sanoneet, että kuuluu asiaan että tuollaisia voi tulla, mutta sanoivat ettei pitäisi tuosta olla huolissaan. Olisivat aikaistaneet tälle päivälle mun neuvola-aikaa (ke:na kun on kuitenkin käynti taas), mutta sanoin että ei tarvitse muuttaa, että kun syke tänään tuntui tasaiselta, niin eiköhän me täällä pärjätä keskiviikkoon ja sen kysyivät, että liikkuuko vauva muuten vilkkaasti ja siihen oli kyllä helppo vastata, että kyllä liikkuu. Itestä tuntuu, että liikkuukohan vähän liikaakin. Kovasti tykkää ainakin tuota virtsarakkoa jo potkia joten luulen, että suurimman osan ajasta pököttää sielä pystysuunnassa potkujen suunnasta päätellen. Tulevat niin napakasti tuonne alas. Voi kai se käsinkin sinne nyrkkeillä, en tiedä sitten. Toivotaan, että kuitenkin neuvolassakin on kaikki ok keskiviikkona.



Pitäisi kai itekkin ryhdistäytyä, että kävisin kirjoittamassa useammin, mutta jotenkin tuntuu että täällä töissä on nyt sellainen rumba, että ei jää yhtään luppoaikaa muulle ja kotona ei jaksa aina konetta aukaista. Näinköhän on, että näin vilkasta tulee olemaan loppuun asti töissä ollessa ennen mammista. Jotenkin on fiilis, että voisin jo jäädä, enkä ihan tällästä tahtia kyllä jaksais. Mutta kai se vaan on pakko. Tai siis näinhän se menee, että kun on kiire niin työt yritän hoitaa normi päivän puitteissa, ettei tarttis tehdä yliöitä, mutta sitten ei ehdi tänne yhtään. Pöh !!!



Nyt meen syömään. Jaksuja kaikille! =)



titi75 ja kirmelin poikanen rv 22+3

Titille vaan nopsaan, en ostellu mitään vauvelijuttuja ja muutenkin shoppailut jäi aika vaatimattomaksi. En hakunnut niitä piraattirääsyjä ostaa pojallekaan kun ei niistä tiedä kuinka kutistuu kun 60 asteessa pesee ja väri saattaa aiheuttaa allergisia oireita tms. Muutenkaan en maissa jaksanut juuri keskittyä shoppailuun, ihasteltiin enemmänkin vanhan kaupungin tunnelmaa ja otettiin rennosti.. Ja totta puhuen, tilipäivän ollessa vasta ke, piti vähän rajoitella rahan käyttöä ; )



missäs muut luurailee : ) ?

nippula: Olet sitten aika totaalisessa vuodelevossa tosiaan, sinnikkäästi koeta jaksaa. Mua välillä kauhistuttaa, kun raahaan tuota kaksvuotiasta sylissäni pitkiäkin matkoja ja kotonakin saa paljon kanniskella. Ja sitten nuo jokapäiväiset rappuset neljänteen kerrokseen.. Mutta kai sitä sentään omia lapsiaan saa kantaa, vaikka muuten nostamista välttelisi. Masussa kyllä tuntuu välillä inhottavalta, jos liikaa nostelen.

Voisinpa minäkin muuten käydä hakemassa kirjastosta jonkun vauvantulo-kirjan esikolle, en ehkä vielä, kun tuntuu, et pieni odottaa niin kovasti ja vielä olis ne neljä pitkää kuukautta. Eipä ole noin pienellä vielä kovin hyvä aikakäsitys..



Enni-Maija: No juu, ei ollut ihanaa alkuun tosiaankaan se imetys. Olin niin katkeran pettynyt. Mutta näin jälkeenpäin olen iloinen, että jaksoin taistella. Imetin poikaa 1v2kk ikään ja saimme monta kuukautta siitä ihanasta imetyksestä siis nauttia. Alku-4kk oli vain silkkaa tuskaa.

Eipä teilläkään imetys helppoa kuulostanut olevan, mutta eri syystä. Mulla oli suuri kynnys tarttua pulloon imetyksen ollessa kivuliainta ja viedessä kaikki voimat, mutta palkaksi sain sen, että sain syöttää vauvaani siten, että itsekin siitä nautin. Saa nähdä, miten imetys sujuu nyt tän uuden vauvan kanssa.

Meillä poika kovasti kiinnittää huomiota mun rintoihin, hypistelee niitä päivittäin. (Kaipa ne ovat kasvaneet, vai onkohan niissä joku ihana tuoksu.) Ollaan yritetty sopia, että vauva saa syödä toisesta ja hän sitten toisesta. Toisaalta ollaan myös kerrottu, että pikkuvauva syö tisumaitoa ja isot pojat juo maitoa kupista.

Kunpa korvatulehdukses meni nyt pian ohi. Ja toivottavasti ti nla-lääkäris kaikki olis enemmän tai vähemmän hyvin!



katri72: Jopa sattui, viallinen testi... Kipaisepa nyt pikaiseen ostamaan uusi toimiva testi, eihän tässä jaksa odottaa enää, kun jännittää niin kovasti sun puolesta!



maria80: Jaiks, parvorokko toivottavasti pysyy kaukana teistä..

Mulla oli ihan yhdellä plussalla sitä sokeria virtsassa. Niin, siis katso, tuntia ennen neuvolaa olin juonut just kaks täyttä kupillista maitokaakaota. Voisiko se olla se syy? Itse näin toivon. Menen varmaan perjantaina uteliaisuudesta ja huolen vuoksi tekemään sen pissatestin, sittenpähän nään, onko siellä vielä sokeria. Enkä juo kaakaota ennen sitä.

Imetyksestä... Kokeilin lanoliinivoidetta, oli loistava apu! Myös rintakumit ja kaikki muut mahdolliset rasvailut, tuulettelut, suihkuttelut, sitruunamehua nänneihin ja maitopisaran sively nännin suojaksi ym... oli käytössä. Ainoa, mitä en kokeillut, oli kaveriltani kuulemani juttu, että tuore kaalinlehti liiveihin päiväksi ja nännit paranevat ja kipu helpottaa. Jos vaikeuksia ens kerralla, aion kokeilla myös kaalinlehtikonstia. Voi olla, että vauva imi jotenkin väärällä tekniikalla nännihaavaumien lisäksi. Aion tietenkin yrittää uudelleen, saa nähdä miten se nyt sujuu. Toivottavasti ainakin maitoa tulisi yhtä runsaasti. Ja ehkä mun nännit on niin arpiset nyt, ettei se enää niin sattuis (toiveajatteluako?).

Mä tahdon kans kunnon imetystuolin, kunhan muutetaan. Esikkoa imetin sängyssä tai sohvalla, ei kovin miellyttäviä paikkoja kumpikaan. Tyynyjen kanssa sai aina taistella.



titi75: En osaa juuri sanoa, kun en tarkkaan tiedä, miten tuo kotidoppler toimii. Mutta luulisin, että sikiön liikkuminen vaikuttaa, miten sydänäänet kuuluvat. En lähtisi ainakaan itse mitään suurta sydänvikadiagnoosia tekemään. Soitapa neuvolaan ja pyydä päästä sinne terkan kans ääniä kuuntelee. Jos syke olis kovin harva koko ajan, voisin huolestua. Silloin vois olla kyse esim. sikiön hapenpuutteesta.

Ymmärrän hyvin tuota sun tunnemyräkkää. Ensin itkee yhtä asiaa ja sit toista. Ja herkällä päällä on. Sama täällä.



Hannele-81: Teillä alkaa olla vauvatarvikkeiden puolesta aika valmista siis. Varmasti ihanalta näyttää tuo nurkkaus, mutta saat vielä tovin odottaa, ennen kuin vauva siinä tuhisee. Mulla ei olis hermot kestänyt katsoa tyhjää sänkyä. Laitettiin peti viikkoa ennen laskettua aikaa valmiiksi ja se tuntui hyvältä. Hienoa, että äitiyspaketti tulee niin pian jo!

Käy vain hammaslääkärissä, sitähän suorastaan suositellaan raskausaikana, kun raskaus saattaa muuttaa kiillettä ja aiheutta herkempää reikiintymistä tai enemmän hammaskiveä ym. Mä olen menos joulukuun alussa tarkastukseen.

Toivottavasti kaikki hyvin munuaisaltaan suhteen kontrollissa. Ajattele, sä pääset pian näkemään pikkuisen taas! Meidän muiden täytyy kai odottaa vaan kiltisti syntymään asti!



Pirpaliina: No johan teillä oli hurja isänpäivä! Onneksi kaikki vaikuttaa kuitenkin olevan edellene hyvin vauvelilla. Otahan hieman rauhallisemmin nyt, että kaikki menisi jatkossakin vielä hyvin. Voin vaan kuvitella, mitä kaikkea ehdit käymään läpi eilen. Varmaan jännityksellä odatat sitten rakenneultraa. Haleja:)



ON: Eilinen meni nopeasti. Aamulla onniteltiin miestä, oli niin otettu pojan piirtämistä korteista. Sitten oltiinkin koko pv reissussa, kanniskelin poikaa paljon ja oli kiirettäkin. Masu ei aina kyllä tykännyt siitä tahdista. Tänään on sitten ollut masussa tosi hiljaista. Pientä hiplailua vaan, toivottavasti vauva voi edelleen hyvin. Pitäis mennä pitkälleen kai... Mutta pakko lukea kuulumiset täällä, kun esikko nukkuu.

Ajatelkaa tytöt, me päästään muuttamaan!! Isompaan ja ekaan kerrokseen tammikuussa!! Koti on tässä samalla alueella, oon jo pari kertaa käynyt sitä kurkkimassa ulkoapäin. Joulukuussa päästään käymään asuntoa katsomassa, on nimittäin nyt jättiremontin alla. Että sitten varsin hienoon kotiin päästään toivottavasti muuttamaan. Olen niin iloinen siitä. Toivottavasti jaksan vielä tammikuussa sisustaa samalla innolla kuin olisin nyt jaksanut. Mutta olen niin onnellinen, että tämä muutto alkaa nyt näyttä mahdolliselta ja todelliselta.



Nyt lepäilemään hetkeks, Lizie & pikkuinen 23+1

EKA-VEKA: Ei ihme että reissaaminen on rankkaa, saatikka jossain korkkareissa tepsuttelu ;o) Minä oon menossa ens viikolla risteilylle mutta me ei käyä maissa. Ei huvita lähtiä ramppaamaan Tukholmaan, ennemmin shoppailee Suomen puolella sen mitä haluaa! Lähinnä mennään sinne vain syömään ja ostamaan tobleroneja =oP



PIRPALIINA: Aivan hirveä sunnuntai sulla!!! =o/ Luojan kiitos pikkuinen pysyi hurjasta vuodosta huolimatta matkassa! Nyt tosiaan vain otat ihan rennosti, olet saikulla vaikka koko loppuajan jos se niikseen menee! Ja vaikkei agility hirveän rankka harrastus olekkaan niin minä en moisen jälkeen varmaan uskaltais enää lähtä mukaan! Mutta määhän oon niin arka, yritin jo täällä kieltää ratsastuksen joltain ;o) Ite en etes rullaluistellu kesällä, mutta johtuikin enempi siitä väsymyksestä ja huonosta olosta. Nyt oon kyllä harkinnu hiihtoa, mutta mietin että ois varmaan parempi vain mennä perinteistä eikä luistella. No nyt alko mennä jo asian vierestä =o) Ihana kuitenkin että ultrassa näkyi pikkuinen vielä sykkeineen! Toivottavasti et enää tuon enempää vuoda!



TITI: Mää en oo nyt pitkään aikaan käynyt uimassa, pariin viikkoon, kun on ollut flunssa. Ehkä ens viikolla vois taas mennä jos tästä flunssasuus katoaa. Teillä on sielä varmaan samanlaista ku meilläkin! Meillä miehellä on joku ihan outo halimiskausi meneillään... =o) Kuulostaa tuo sunkin mies niin ihanan lutuselta ja hellyyttävältä! Älä ota paineita tänne kirjottamisesta, jos töissä on kiirettä. TÄällä on ollu vähän samat vinkeet. Tosin pikkuhiljaa näyttää rauhoittuvan. Minä lähden siskon kans ens viikolla risteilylle ja sen takia joudun pitämään pekkasen --> se tarkottaa sitä että jotta saisin jäädä joululta jo kotiin niin pitäis sekin päivä tehä sitten jossain välissä. Eli jotta saisin joululta jäädä niin sitä ennen pitäis tehä vielä 12 h plussaa! Saas nähdä sanko niin paljon tunteja kasaan...



LIZIE: Ei munkaan hermot meinaa kestää katsoa tyhjää sänkyä! Tuntuu kyllä että ois ihana saada se vauva siihen tuhisemaan NYT HETI! Mutta toisaalta on niin ihanaa tämä raskausaikakin, tämä pyöristyvä maha on juuri niin ihana kun aina haaveilin! =o) On se Vilpertin nurkkaus kyllä niiin suloinen että sitä pitää käyä vähän väliä kattomassa! ;o) Ihana kun pääsette muuttamaan tammikuussa. Vaan vielä pitäis sun muutama kuukausi jaksaa niitä portaita kavuta! Mutta ei enää kauaa!



HANNELE + vilpertti rv 26+2 - KAKSI YÖTÄ ULTRAAN =o)

Hengissä ollaan. Vuotoa ei ole tullut nyt sitten sunnuntai-illan. Saikulla siis olen ja pyykin pesua extremempää en ole uskaltanut tehdäkään. No, nyt sitten roikun netissä, kun ei ole muutakaan tekemistä. Eilen kylläkin kännykkä sanoi sopimuksen irti. Ei vaan enää lähtenyt lataamaan! Käytiin sitten illalla pikaisesti katsomassa mulle uusi puhelin ja äkkiä takaisin kotiin.



Ja kommentteja:



Hannele: Minähän se vielä ratsastamassakin kävin pari viikkoa sitten. Ja nyt kun alan ajattelemaan, niin 2½vkoa sitten agilityssä kompastuin koiraan (kun juoksi kerta kaikkiaan jalkoihin) ja kaaduin mahalleni. Olisikohan tuolloin tullut joku sisäinen hematooma, joka VAIN olisi purkautunut??? Toivottavasti, mutta kyllä mä taidan vaihtaa vähän kevyemmälle vaihteelle. Teilläkin on kova pesän rakennus meneillään. Tuttua, niin tuttua, kun on jo kaksi tervettä lasta olemassa.



Lizie: Meidän kunta ei tarjoa, kuin nt-ultran. Ehkäpä vauva halusi enemmän ¿kameran eteen¿, kun tällaisia kommelluksia järjestää. Nythän tulee pakolliset 2 ylimääräistä ultraa. :) On mullakin kiero mieli vetää huumoria aivan painajaismaisesta vuodosta¿ Sinäkin koita vähän relata siellä, ettei käy pikkuiselle pahemmin.



Titi: Kuulostaa ihanalta tuo elämä! Itsekin suunnittelin ottavani kutimet kohta esiin ja alkavani kutomaan pieniä sukkia ja tumppuja. Sen ehtii tässä hyvin tällä viikolla tekemään.



eka-vekara: me käytiin kanssa siellä Ti-ti nallen konsertissa lasten kanssa, mutta musta se ei ollut tänä vuonna niin hyvä kuin parina edellisenä. Lapset tykkäsivät hirmuisesti ja siitä on puhuttu nyt viikko tolkulla.



Kävin lukemassa muutkin kommentit viime viikolta. Kukahan se puhui, että sisko odottelee samaan aikaan¿ Silloin kun mä odotin esikoistani, niin sisko odotti kanssa samalla toistansa. Olin silloin (hölmöyksissäni ja hormooneissani) aivan varma, että sisko hankkiutui tahallaan raskaaksi, etten minä saisi nauttia ainoana odottajana olosta. No, onhan se nyt kiva kun on saman ikäinen serkku. :) Joku oli myös ollut laivalla. Meidän kanssa piti lähteä 27.11. Tallinnaan, mutta vähän fiiliksen mukaan¿ Sanoivat eilen kun olin kotiutumassa, ettei estettä lähtemiselle pitäisi olla, mutta tämä viikkohan sen näyttää mihin raskaus etenee ja heittääkö sängyn pohjalle.



Mun kaksi serkkua odottaa nyt ensimmäisiään. Molemmilla on ollut lapsen saanti häiriöitä, keskenmenoja ja muita ongelmia, joten olen erittäin onnellinen heidän puolestaan! Kerrankin elämä on jollekin todella oikeuden mukainen! Toisella on la helmikuussa ja toisella toukokuussa samoihin aikoihin kuin mulla.



Juu¿ Nyt etsimään kutimet ja rentoutumaan, ennen kuin lapset tulevat hoidosta kotiin. Vointeja kaikille masun kasvattelijoille!



Pirpaliina ja Manu rv 13+4

neuvolassa käyty eilen, mutta siitä sitten lopuksi tarkemmin, kaikki oli ihan hyvin ja normaalia, eli ei mitään hössöttämistä sen suhteen..



Lizie, ihanaa että pääsette uuteen kotiin!! Kyllä varmasti on ihan ehdoton juttu, että pääsette ekaan kerrokseen! Onko ihan maantasalla eka kerros vai yhdet portaat? No kuitenkin helpottaa paljon kulkemista ja varmasti ne lisäneliöt on tarpeen perheen kasvaessa! Aloittele vaan pakkailemaan rauhassa nyt kun jaksaa ja sitten muutossa toimit vaan työnjohtajana ; )Meillä myös muuten sama juttu imetyksen kanssa, ekat 3-6 kk oli vaikeaa, ensin juuri kipeiden rintojen, oman epävarmuuden kanssa, ja sittemmin rintaraivareiden kanssa. Mutta sinnikkyys palkitaan kyllä, meilläkin sitten rintaraivareiden loputtua alkoi se ihana imetys ja näin jälkikäteen jäi harmittamaan että vieroitin pojan tarkoituksella 1 v 1kk:n iässä ennen töihinpaluuta. Jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu hyvin vielä jatkaakin : ) Toivottavasti tämänkin pienen kanssa päästään noin pitkälle ja vielä pidemmällekin. Ei yhtään tunnu vieraalta ajtukselta tuo taaperoimetys. Mutta se kannattaa tiedostaa ensimmäistäkin odottavien, että imetys vaatii sisua ja näin kauniisti sanottuna verta, hikeä ja kyyneleitä ; ) Tarkoitan sanoa, että henkisesti siihen on hyvä valmistautua että ei se aina suju itsestään ja voi herättää myös niitä negatiivisia tunteita ja se KUULUU asiaan! juu, mussa on vähän imetysfanaatikon virkaa, pamauttakaa päähän jos karkaa mopo käsistä : /



Hannele, juu korkkarit oli epätoivoinen yritys hetken olla viimeistelty ja kaunis ; ) Matalat kengät olisi ihan ehdoton juttu, myös juhlakengissä. Oon vaan aina ollut korkoihmisiä, kaikissa kengissä korkoa ainakin jonkin verran. Pojasta jäin 1 numeron isompi kenkä ja taas taitaa jalka olla levinnyt lisää (+nää ainaiset turvotukset) että harva kenkä mulle meneekään nyt. Ihan kun siinä ei olisi liikaa jo, että vaatteet jää pieneksi, mutta kun kengät myös.. Eli ei oikein ole mukavia ja juhlavia kenkiä, jotka mahtuis jalkaan. Noh, täytyy nyt miettiä, mitä laittais jalkaan pikkujouluissa 2 viikon päästä, sielläkään ei viitsisi talvikengissä kulkea. Ihanaam, pääset just kohta moikkaamaan Vilperttiä, toivottavasti myös se munuaisallas olisi normalisoitunut pienellä!

Eipä ole sullakaan pitkä aika mammlomaan, milloinkas se virallisesti alkaisi? Mulla muistaakseni 8.2, mutta saas nähdä jaksaako loppuun olla. Talvilomaa aioin kuitenkin käyttää joulun välipäiville, enkä säästää sinne äippäloman alkuun.



ja sitten vielä omanapailua.



neuvolassa saatiin seuraavia lukemia



paino +680/vko ...ei nyt mielyttävän pieni lukema, mutta pienempi kuin viimeksi. taisi myös näkyä noi viikonlopun syäömiset laivalla..



turvotus + (noh ollut koko ajan enemmän tai vähemmän..



RR 133/74, mulle hyvä lukema



pissa puhdas!



hemppa 131, noussut pari yksikköä viimeketrasta vaikka muistan ottaa rautaa vaan pari kertaa viikossa..



Kohdunpohjan korkeus 19.5 (kumma juttu, aika maltillinen lukema vaikka on näinkin muhkea olo, ihan oli keskellä käyrää)



syke 158 (aikasemmin ollut 135, 150)



Kaiken kaikkiaan ihan mukava käynti, sai rauhassa turista mietteitään ja ei mitenkään terkka räyhänny kiloista tms. sain nyt sen lähetteen siihen sokerirasitustestiin, pitäisi käydä ennen ~rv 26, jolloin mulla on neuvolalääkäri. Sitten onkin mukava alkaa joulunviettoon, jos joutuu tiukalle dieetille : / arvatkaa vaan, ei mun selkäranka kestä olla herkuttelematta joulua..



Harmi ettei sitä energistä keskiraskautta ole vieläkään kuulunut. Aikaa ja energiaa ei tunnu riittävän, sen sijaan sellainen siivousvimma selvästikin nostaa päätään.. vaikea yhdistelmä, ei jaksaa eikä kerkiä, mutta harmittaa sotkut! Ja mulla kun on aina ollut hyvinkin boheemi siisteyskäsitys..? No mietin nyt, et jos ottais vaikka yksi huonekalu/kaapinovi/vaatekaappi kerrallaan aina kun sattuu huvittamaan ja kerkiämään, niin josko se kaaos talttuisi vähitellen tehden. Ja tilaiskohan ihan kunnon siivojaan käymään ennen joulua. Itse ei kyllä jaksa kaikkea puunata, varsinkin jos ja kun miehen ylityöt jatkuu vielä jouluun saakka.





Jeps, nyut töiden kimppuun ja myöhemmin täytyy lähteä katsomaan saiskos lindexin loppualesta itselleen sopivia rintsikoita kun vanhat ahdistaa kunnolla.



e-v rv 22+5

kun samaan aikaan kirjoiteltiin.



Hyvä että vuodot loppuivat, vaan kyllä varmasti aina säikäyttää. Voihan se tosissaan olla, että joku hematooma sieltä vuosi pois. Ja eihän nuo lajit, mitä sullakin on ollut harrastuksena itsessään vaarallisia ole, mutta kun ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua, jos esim heppa pillastuu tai koira kamppaa. Kuitenkin hyvä on hiljentää tahtia ja ryhtyä varovaisemmaksi, vaikkei lakata elämästä kokonaan odotusajaksi!



Miulla se sisko odottaa, odottavat ensimmäistään ja mulla on jo kuitenkin 4. ostus ja 2. lapsi niin ei mitenkään harmita tuo sisko odotus. pikemminkin olen " onnesta soikeana" , harmittaa vaan että sisko asuu keski-Euroopassa ja hankaloittaa tätä " yhtäaikaista odotusta"

tulenpas kertomaan minäkin kuulumisia, ei muka kerkeä kirjottaan mitään vaikka joka päivä kotona makaa.



En nyt muista mitä kukanenkin on kirjottanu, mutta ennikselle kommentoisin sen verran et otas nyt ihan rauhallisesi ja ne suurimmat siivoukset yms jätät suosiolla vähemmälle, ttei vain sulle käy kuin mulle ja määrätä vuodelepoon. Supistusten takiahan mutkin sairaslomalle ja vuodelepoon laitettiin. Niin ja sitä vettä pitää juua ja paljon, se estää supistusten tuloa.



Ja muille jotka kadehtivat ennsitä kun pääsi jo ennen aikaselle " lomalle" , että eitätä " lomaa" ole kiva viettää kun ei saa tehdä mitään. Olisihan se kiva olla kotona jos saisi touhuilla, laittaa vauvannurkkausta ja touhuta joulun alkua ja siivoilla kotia, mutta kun ei saa niin ei saa. Niin äkkiä se tylsäksi tulee vain maata paikoillaan tekemättä kummemmin mitään, jopa ne käsityöt käy tylsäksi kun niitä monta viikkoa tekee. Näin sanoo eräs joka on maannut jo 3.5viikkoa ja vielä 2 viikkoa edessä.



Niin siis kaksi viikkoa vielä vuodelepoa ja rauhoittumista edessä, sitten kun 34 viikkoa tulee täyteen saa alkaa elämään normaalia elämää(silti suurimmat rehkimiset on kielletty).

Keskiviikkona oli neuvola hb114, verenpainetta en muista mut normaali, leukosyytit jälleen kohollaan, sf-mitta pysynyt samana eli 27.

Yliläärillä kävin ultrassa ,kohdunkaula oli lyhyt ja pehmennyt, mutta ei onneksi ihan niin paha tilanne kuin mitä neuvolassa olivat epäilleet, jos olisi ollut sellainen tilanne olisin joutunut vuodeosastolle sairaalaan.

Siitä huolimatta että sf-mitta ei ollut kasvanut vauvan koko vastasi viikkoja ja painoarviokin oli 1900g. Uusi ultra on parin viikon päästä ja neuvola viimeinen päivä.

Toivottavasti sitä ennen en synnyttämään joudu, sitten nimittäin mentäs ambulanssilla kiireesti naapurikaupunkiin, siel on yliopistollinen sairaala, täällä menee kaikki alle rv34 sinne synnyttää ja sit 34 viikoista lähtien saa kotikunnan sairaalas synnyttää.



Hanneleko se oli vauvannurkkausta laittanut!? Voi ku oon kade, pitäs itsekkin saada laitettua, tai siis patistaa miestä laitteleen, itse saan vain neuvoa. Onneksi jos hätä tulee lähtä niin kaikki tavarat kaukaloa lukuunottamatta on hankittu ja vauvanlaukku pakattuna niin miehelle ei tule niin hätää hommata tavaroita, riittää vaan kun kasaa. Ja kaukalonkin oon täs aikeis hakea joku päivä, se on kaverin luona.



Mut nyt pitää lopetella. Olipas niin omanapanen kirjotus et ihan hävettää.



Ennikselle vielä esikoisen hoitoon viemisestä, ei siitä kannata huonoa omaatuntoa potea, jos siellä on lapselle kavereita ja muuten ei kavereita ois niin kyllä se on lpasen kehityksen kannalta hyvä olla siellä. Meillä esikoinen jää kotiin, koska hoidossa ei ole yhtään hänen ikäistään vaan reilun vuoden nuorempia ja niistä taas ei ole meidän lapselle iloa ja seuraa eikä kehityksen kannaltakaan apua, kun hän on jo siin iässä että kaipaa juttu ja leikki seuraa.

Meillä onneksi on samanikäisiä lapsia kavereillakin niin ei niin jää ihan ilman kaveriseuraakin. Ainoastaan harmittaa kun hyvä hoitaja sillä on, mutta en ala kymmentä kilometrii yhteen suuntaan kuljettaan hoitoon sen takia. Ja kun hoitaja aikoi välillä käydä meitä kotona kattomassa ja sanoi että haluaa että mekin käymme siellä.



Mut nyt mukavaa perjantai iltaa vain...



nippula rv32

KATRI, minä lisään nuo tiedot. Mites muuten etkö ollut listaemona haahupuolella, miten sen pestin nyt käy? Joko siellä on uus emo haussa? ;o)



Kyllä minäkin ootan kauhiasti että sais jo jäädä kotiin (ollut puhetta täällä), ja onkin tosi ihana että voin ehkä jäädä jo joululta .Toivon vain että vointi on hyvä että tosiaan voi sitten touhuilla. Käyä vaikka alennusmyynneissä ym.





Mukavaa viikonloppua



HANNELE + v 26+5

Eiku rv 26+6

Hannele: Joo, listaemonahan mä haahujen puolella olen. Kyllä mä jo mainitsin siellä siitä etten nyt kovin kauaa ole, että jos kiinnostuneita olis jatkamaan niitä sitten kun siirryn kokonaan tälle puolen. Ajattelin tossa kuitenkin, että jonnekin np-ultraan asti haahuilen kummallakin puolen. Jotenkin tunnen sen siihen taitekohdaksi. Luultavasti johtuu just siitä vuoden takaisesta kesän kokemuksesta.



Tänään tossa mietin joku aika sitten, että tulikohan repästyä liian aikaisin, että mut lisätään listalle ja että lisäsin itsenikin jo tuolla toisaalla plussanneisiin. Mutta sitten ajattelin, että nautitaan tästä nyt niin pitkään kun voidaan. =)



Ai niin, katoin muuten tota teidän listaa, niin voisitko Hannele vielä lisätä mun tietoihin, että Helsingistä ollaan.



Sori taas kovin omanapainen viesti, mutta lupaan parantaa tapani jahka tähän taas tottuu. =)



Kivaa lauantaita kaikille ja masunkasvatuksia!



Katri rv 5+6

Heh, tuli tossa vain jo tuo " työnimi" mieleen, mutten tiedä olisko liian aikaista pistää...

Ei tässä oikeastaan mitään sen kummempaa. Oltiin vain tiputtu jo toisen sivun puoliväliin, niin ajattelin nostella ylöspäin. ;)



On tää turvotus kyllä aikamoista. Kunnon pömppö on ja voisi kuvitella että olisin paljon pidemmälläkin. Mutta ei sitä taas huomisaamuna ole. Iltaisin tuntuu vaivaavan, ehkä johtuu sitten syömisistä kun ei aamulla kerran ole.



Ja nyt kävi sitten ekan kerran niin, ettei joulutorttu maistunukaan. Samoin kävi jouluiselle hedelmäkakulle. Tuo kakku siis leivottiin jouluksi tänään, mutta maistipalat ollaan aina otettu. =) Nyt vain alkoi yököttää niin kakku kuin torttukin ja ne katos sitten parempiin suihin. Eli toisin sanoen miehelle ja koiralle. =)



Juu, mutta nyt alan kohta puoliin laitella konetta kiinni tältä illalta. Huomenna vielä osan päivää ollaan reissussa, kun mennään käymään anoppilassa.



Öitä kaikille!!

Mä käyn täällä usein vaklimassa ihan vaan sun hehkutusta =) Sitä on niin ihana lukea.Että hehkuttele vaan,luulen ettei ketään häiritse.



Sari ja Konsta kera isojen poskiensa :)

Heippa vaan tännekin puolen!



Huh, on tässä ehditty jo pelonkin hetkiä kokea.... Eilisiltana alkoi myöhemmin poltella vähän alavatsaa ja jonkin aikaa sen jälkeen tuntui jotain lorisevan. Heti tuli mieleen, että tässäkö tää taas olikin ja nyt tietysti se vuoto alkoi... No, menin vessaan, mutta olikin vain valkovuotoa tullu.... onneksi. Mutta kyllä pelästyin. Tuli vielä mieleen sekin, että aloinko nyt hehkuttamaan liian aikaisin ja se heti kostautui.



No, tänä aamuna taas sama juttu ja taas pelkäsin, että se on menoa. Mutta valkkaria tänäänkin eli toistaiseksi mukana vielä ollaan. On tää kanssa kun jokaista lorahduksen tunnetta alkaa pelätä..



Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!!



Katri rv 6+0

Enni-Maija: No niin, nyt sitten saat luvan kans lepäillä. Otakin rauhallisesti. Kiva, et neuvolassa kaikki hyvin vauvalla! Toivottavasti korvas paranis pian. Hyvältä kuulostaa pojan hoitoon jääminen, jos se tuntuu teille sopivan. Ja etenkin, kun tykkää siellä olla ja kaipaa kavereita. Sähän poikas tunnet, mikä sille on parhaaks. Ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa, kaikki perheet tavallaan. Ja jos sun on jatkettava koulua pian vauvan syntymän jälkeen, eiköhän sekin onnistu. Tärkeintä on, että sä olet onnellinen lapsistas, kuten oletkin. Muut saavat sitten miettiä, mitä haluavat. Luulen, et meidän poika kans saa olla hoidossa 3pv viikossa, jonkun 5-6 tuntia leikkimässä, jottei tartte vaan äidin ja vauvan kans olla. Luulen, et se sopii meille etenkin äidin jaksamisen ja pojan seurantarpeen kannalta. Saa nähdä, sopiiko nämä kuviot päiväkodille, toivottavasti!



Hannele-81: Ihana, et oot saanut vauvan sängyn laitettua! On varmasti ihana käydä sitä koko ajan kurkkimassa. Itsellä vaan jotenkin nuo tyhjät kärryt esikoisen kävellessä muistuttavat jatkuvasti, että niissä pitäisi pienen vauvan maata. Samoin tuntuu vaikealta, kun leikkipuistossa tapaan välillä yhtä äitiä, joka sai toisensa suunnilleen samoihin aikoihin, kun mun ed. laskettu aika oli. Oli vaikea seurata hänen masun kasvuaan, kun niin samoissa olisi mun pitänyt itsekin olla. Ja nyt on vaikea vieläkin nähdä hänet kahden lapsen kanssa. Lisäksi välillä pelkään, että mitä jos jokin silti vielä menee vikaan ja en saa pitää tätäkään lasta. Ja sitten on näitä hyvää tarkoittavia kommentteja ikäerosta, että kiva ikäero lapsille tulossa plaa plaa... Tekis mieli avautua ihan suoraan, et yks raskaus on mennyt kesken, et voitko olla hiljaa, toista lasta on toivottu jo pitkään. Satuttaa vaan välillä kovasti tällaiset jutut...



titi75: Ihanasti sun mies on odotuksessa mukana ja valmistautuu synnytykseenkin jo!

Rv 22:lla syntyneitä vauvoja ei ainakaan Suomessa ole selviytynyt, mut 23:lla syntynyt vauva saattaa jo selvitä, jos oikein hyvin käy. Mutta eiköhän kaikkein paras ole sinne lasketun ajan tienoille tähyillä, eikös niin?



eka-vekara: Mulla toivottavasti ottavat huomioon ne tulot, joita esitin enne esikoisen syntymää, sillä sen jälkeen olen ollut vain kotosalla, että olis tosi huonot tulot. Mut niinhän se taitaa mennäkin, kun esikoinen vasta 2v1kk. Koetapa jaksaa vielä töissä, vaikka sitten keksejä napostellen.

Mäkin ajattelin mennä kampaajalle, piristäis varmaan. Leikattiin nimittäin muutama kuukaus sitten puoli metriä mun tukkaa kotona ja nyt alkaa olla vähän tyhmän näköinen. Haluaisin jonkun kivan leikkauksen.



maria80: Teilläkin sisutetaan! Ihanaa intoa sulla riittää, maalaa vaan kaikki seinät nyt, kun tarmoa on. Me päästään vuodenvaihtees muuttamaan, sit mä hulluna toivottavasti kans sisustan! Menen huomenna luultavasti sen pissatestin tekemään. Toivon niin, et olis virheellinen plussa.

Hyvää äitiysloman alkua, huomennako se alkaa? Kiva, et viimeks neuvolas kaikki oli hyvin! Jospa se verenpaine pysyis aisoissa.



Mun täytyy lähettää tää viesti ennen kuin katoaa. Kone takkuilee... Jatkan pian...