==HEINÄHELISTIMIEN MAANANTAI==

yhtään en ole aikaisemman kirjoituksen jälkeen nukkunut. liikkuminen on ikävän tuntuista ja supistelut harventuneet mutta kipeinä tulee vielä.



että toivottavasti jotain tapahtuu tai sit loppuu tähän ja pääsis tekee niiitä asioita mitä oli tarkoitus vielä ennen vauva syntymään.



mut pidetään ajan tasalla teidät..



korasa

Täälläkin ollaan jo hereil...ylläri...kolmesta asti kyttäsin kelloa vähän väliä et millon voi jo heräillä =( on tuo selkä niin _tosi_ kipee, eikä jenkkisänky ilmeisesti siihen auta yhtään...lantiokin on kun tulessa kun kylkee kääntää..



Jotenkin sitä on vaan ajatukset siinä hetkessä et millon pääsee synnyttää ja nää kivut laantus..Aika itsekästä mut tosi tuskainen olo =(



Korasa ;) Eikös se jääkaappi-asia jouda oottaa vaik synnyttämään lähtö tuliskin =)) Ihan jänskättää nuo suppailut!



Harmi kun ei mesessäkään ketään juttukaveria hereillä tähän aikaan..pitäs yrittää viel hiljaa olla ettei lapset viel heräilis, muuten menee rytmit ihan sekasin..



Päivänjatkoja, jään kyttäämään millon korasa käy sanoo heipat =D



Eve & masukki 36+2 <3

Elämme jänniä aikoja heinikset! Minulta unet karisivat silmistä, kun korasan kuvausta lueskelin. Aloin jännittää hänen puolestaan... kuulostaa lähtö synnärille olevan lupaavan lähellä ja veikkaisinpa, että taitaapi kodinkonekaupat jäädä myöhemmäksi. :)



HermoG: Aina olen ollut räjähdysaltis. Raskauden aikana hermostuminen on jotenkin kaikkivaltaisempaa lisäksi raskaana ollessa minusta on tullut itkupilli... en tiedä monenko vuoden kyyneleet on tullut tirautettua tänä aikana. Hermot ovat pinnassa ja saatan pahoittaa mieleni mitä pienemmistä asioista. Eilen heräilessäni päikkäreiltä huoli vauvan liikkeistä tai oikeastaan niiden puuttumisesta nousi taas pintaan, kun oli ollut hiljaiseloa vatsassa... ja juuri edellisenä päivänä olin mainostanut liikkeitä täällä. Siinä sitten tippa linssissä odottelin runsaat 2 tuntia liikkeitä ennen kuin napero suostui heräämään... melkein oltiin jo lähdössä Nkl:lle ktg:hen. Ilmeisesti toinen nukkui tosi sikeästi eikä reagoinut miehen eikä minun herättelyprovoihin (vatsan heiluttelu, juttelu, musiikki ja sokeri). Nkl:llä sanoivat tiistaina, että vauvan unipätkät ovat noin 45 minuutin mittaisia, mutta meillä taidetaan kyllä torkkua pidempiä pätkiä... :\

Imetyksestä. Minusta imetys on hyvä tehdä oman jaksamisen ja sen mukaan, että äidillä ja vauvalla olis mahdollisimman hyvä olla. Kaikki vauvat eivät vaan syystä tai toisesta ole yhtä innokkaita tissille tai on jotain muita syitä. Tuttavapiirissäni esim. lasten allergiat ovat olleet suurena syynä sille, ettei imetys onnistu. On myös ollut paha kitalakihalkio ja meidän nuorimmaisella sydänvika vaikutti imettämiseen. Ei ihan pienenä jaksanut imeä ja alkoikin jo pian vain leikkiä tissillä. Ensimmäistä imetin 11 kuukautta ja hyvin meni, joten toivon tietysti, että onnistuisi, mutta en ota suurta stressiä jos imetys ei toimi. Ystäväni, jolla on juuri kuukauden ikäinen poika, on lopettamassa imettämistä vauvan pahojen allergioiden vuoksi. Hän sanoikin, että onhan siinä hyvätkin puolensa, isä voi samalla tavalla osallistua syöttämiseen. Isän ja vauvan läheisyys kasvaa ja äidin on helpompi irtautua välillä kotoa. Toki ymmärrän niitäkin, jotka haluaisivat kovasti imettää, mutta se ei onnistu. Ja meillä kaikilla maitoa ei tule samalla tavalla.



Mulla imetys myös vie painoa huimasti alas. Ensimmäisestä kiloja tuli vähän yli kymmenen, mutta 11kk:n imettämisen jälkeen oli lähtenyt jo melkein 20!! Osa kyllä tuli takaisin. Tosin ihan hyvä kun lähtee, nytkin tullut jo 18kg, ei taida ihan kaikki keskittyä tohon mahan seutuun ;-)



Oasis: Mietin eilen ihan samaa, ei mitään supisteluja, joten loppuun asti varmaan mennään.



Millaste: Täällä on kans hermot piukeella harva se päivä. Ja tuota olutta kun tuntuu miehellä menevän, niin sanomista tulee...



Lauantaina suunnataan mökille, olen jo ihan valmis pistää kamat kassiin. Täällä kotona odottelu tuntuu jotenkin pitkältä. Tänään olis vika lääkäri, joten tulen kertomaan sit kuulumisia. Tuntuu vaan ettei ne juuri sano juuta eikä jaata...



Helpa ja Sissi 36+4

Tässä onkin vierähtänyt aikaa kun olen kirjoitellut. On ollut kaikenlaista ohjelmaa...



Itselläni olo on nyt ok, muutama yö sitten valvoin kun oksetti ja kylkiväliä poltti.

Neuvolassa kaikki arvot kunnossa, perjantaina lääkäri sanoi kohdunsuulla kypsymistä tapahtuneen, ulkosuu auki, 1,5 cm kaulaa jäljellä. Mutta tiedättehän kanssasisaret, tässä saattaa mennä vielä tovi (ja hyvä olisikin, vaavi ilmeisesti aika pienikokoinen). Rv 37+2. Onneksi yöt nyt taas siedettäviä niin silloin jaksaa näitä viimemetrejä paljon paremmin;)



Imetyksestä joku kyseli ja yhdyn täällä monen muunkin ajatuksiin, imetän niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Esikoista imetin kitkuttamalla 5kk, maidon tuotanto oli hieman niukkaa. Mutta uskon että imetys lähtee nyt käyntiin, katsotaan se tilanne kunhan tästä jakaantuu;)



Olen yllättynyt kuinka vähän vauvan syntymä itseäni jännittää. Tietysti kutkuttava tunne on, mutta päällimmäisenä ehkä kuitenkin tuntuu luontevalta ja seesteiseltä. Hormonit pitävät huolen että olen pihalla kuin lumiukko,heh.



Nauttikaa loppumetreistä jos vaan pystytte, ihanaa kesää!



J.E.P 37+2

Äkkiä tässä pinoudun minäkin ennenku esikoisella menee nervus...tai on menny jo mut aina saan sen viihtyyn tääl yläkerras ku keksin lisää viihdykettä.



Aijjai kun on jännät paikat Korasalla! Toivotaan et lähtö jo vihdoin tulis ku on monta päivää kipeesti supistanu! Tsemppiä!!!!



Lämpönen päivä ilmeisesti tulossa, yäk! Minä en liioin tykkää helteistä normaalioloissakaan, ja nyt ne vasta tuskallisia päiviä onkin. Huhhuh! Nää sateet sopi mulle kyl varsin hyvin, pitelis ny moisia ilmoja viel ainakin parisen viikkoo.



Imetyksestä: mä täysimetin esikoista kokonaiset 5viikkoo. Maitoo ei vaan kertakaikkiaan tullu, nännit vuoti verta ku imuote väärä ja muutenkin kaikki meni päin honkia. Pojan paino ei noussu tarpeeksi ja neuvolassa käskivät ruveta antaan lisämaitoo. Itkeepillitin sen päivän kun olin niin pettyny ku en pystyny ees omaa lastani ruokkiin, mutta hyvin on mölli kasvanu Tuttelillakin. Annoin siinä sivussa aluksi ensin tissiäkin, mutta sit se innostus hiipu ku jätkä veti pullollisen maitoo ahnaasti imetyksen jälkeen, eli ei sieltä tissistä mitn tullu. Ja minä ku olin suunnitellu imettäväni vähintäänkin vuoden...



Nyt en oo tehny mitn suunnitelmia, mutta toivon tietysti että imetys lähtis sujuun hyvin. Jos vaan sujuu niin imetän toki niin kauan ku mahdollista! Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Yritän olla ottamatta pulttia asiasta mutta tuntuu se vaan stressaavan.





Joku täälä muistaakseni kyseli joku päivä vauvan verensokereista jos äidillä raskausajan diabetes...

Mulla siis oli esikoisesta kans tuo raskausajan diabetes (nyt ei oo jota suuresti ihmettelen!), joka pysyi hyvin kurissa ruokavaliolla. Synnytyksen jälkeen vauvalta mittailtiin tietyin väliajoin verensokereita, jotka oli matalalla. Vuorokausi vierihoidon jälkeen vauva vietiin tarkkailuun, ja oli sokeritipassa vuorokauden. Kukaan ei ollu mua asiasta etukäteen varottanu, ja shokki oli melkoinen kun lääkäri tuli kesken imetysyrityksen nappaan pojan mun sylistä ja lähti kiikuttaan tarkkailuun juuri mitään selittämättä. Onneks yks ihana kätilö tuli selittään asian, mutta huolimatta siitä minähän porasin sit sen päivän ku musta oli ihan kamalaa ku en saanu pitää vauvaa vieressä. Mä oon sitä mieltä että tollakin oli varmaan vaikutusta tohon imetyksen epäonnistumiseen ku laitoksellakin piti vaan pieni hetki antaa tissiä ja sit heti välittömästi lisämaitoo noitten sokereitten takia. Mutta siis tipan jälkeen arvot pysy hyvin kurissa eikä niitä oo sen koommin tarkkailtu.





Meillä kans esikoista odotellessa miehelle maistu kalja ja rimpsattelu vähä turhankin hyvin. Aikani sitä jaksoin katella ku aattelin että menkööt ny kuhan pysyy kotona sit ku vauva o syntyny. Mut tappelujahan siitä aina välillä tuli. Kun vauva oli syntyny niin mies kyllä jämähti kotia aika hyvin, ei juurikaan oo sen koommin rimpsatellu. Tässä raskaudessa oon välillä joutunu patistaan sitä lähteen kavereitten kans käymään parilla ku tuo meinaa aina vaan möhkiä kotona.. :)





Omassa olotilassa ei hirveemmin ihmeitä, välillä supistelee kipeesti mutta pieniä aikoja. Tai lähinnä tuntemukset on hirveitä kuukautiskipumaisia polttoja reisissä, ja mahakaan ei välttämättä mene kovaksi. Liekö sit supisteluja vai mitä?

Lauantaina tuli kaverilta viesti et he lähtivät synnyttään, ja minä sitten tietysti myötätuntosynnytin unissani koko yön... Kovia kipeitä supistuksia muka tuli, ja sitten heräsinkin kun supisti ihan oikeesti tosi kipeesti ja olin ihan hiestä märkä. Yhtenä kappaleena kuitenkin oltiin vielä eilisaamuna, kuten myös tänäänkin.



Mutta nyt " aamupalalle" .

Tsemppiä suppareitten kanssa tuskaileville, ONNEA vauvan jo saaneille ja jaksuja meille mahakkaille heiniksille!!!!



Tini 38+2

Täällä kaikki ennallaan. Mitään oireita siitä, että synnytys olis lähestymässä ei oo. Lääkäri silloin pari viikkoa sitten totesi, kyllä vauvan olevan jo lähtökuopissaan, että voi tulla jo milloin vaan, mutta samalla totesi kun mulla on ollu pitkä kuukautiskierto, että voi mennä ylikin. Että se siitä arvailusta sitten.



Olo on ollut ihan hyvä. Eilinen päivä meni kyllä ihan huilaillessa/nukkuessa, olin tosi väsynyt. Lauantai meni kaverin polttareissa ja oli pitkä päivä. Heräsin jo klo 6 ja nukkumaan menin vasta klo 2 jälkeen. Että kai se verottaa. Ja koko päivä painettiin paikasta toiseen, mutta hauskaa oli!



Korasalla on jännät paikat!



Ja oli meistä heiniksistä jo yksi saattanut pienokaisen maailmaan. ONNEA NEERILLE!



Kaunis päivä aluilllaan, nautitaan siitä!



beebebeebe 38+2

Aurinkoista maanantaita ja moikka kaikille!



Liityn mukaan aktiivikeskusteluun nyt viime metreillä - aktiivisesti kylläkin tähän asti olen mukavia keskusteluja seurailllut. Mutta anyway nyt on pakko hypätä mukavaan seuraanne jakamaan kokemuksia jne.



Lyhyt esittely:

Olen helsinkiläismamma ja odottelen toistani. Esikoispoikani syntyi 2001 ja myöskin heinäkuussa - lapsille tulossa ikäeroa siis hilkun vajaa 6 vuotta. LA uudelle tulokkaalle on 20.7. - mutta minulle on varattu sektio Kättärillä 16.7. eli viimeistään silloin meillä synnytetään. Sektioon on päädytty ykkössynnytyksen vaikeuden takia. Ja kokoarvio vauvalle viikoilla 36+6 oli jo 3.8 kg eli reippaan kokoista vonkaletta odotellaan.



Tähän asti odotus sujunut ihan kivasti - iskias ja selkävaivoja ollut koko matkan ja sokerin kanssa pieniä haasteita eli dieetillä ollaan - mutta edelliset lasken korkeamman iän ja huonomman fyysisen kunnon kuin esikoista odottaessa piikkiin. Hemoglobiinia en ole tuplaraudasta riippumatta saanut nousemaan yli 101:n (sama juttu oli esikoisen kanssa). Nyt lisäsimme rautalääkkeiden lisäksi Kräuterblutsaftin aamurutiineihini. Katsotaan saisinko veriarvoja hieman nostettua ennen synnytystä/leikkausta, niin toipuminen menisi paremmin.



Olotila nyt:

Maha on valtava ja haittaa menoa. Kävelyt ja rehkimiset on pitänyt jättää minimiin. Pidempään kävellessä ensin kipeytyy selkä ja sitten alkaa vatsa kovettua ja jalkoväliin pistelemään. Ratikalla siis ajellaan pienetkin matkat kunnon mummotyyliin ja muutoin vaapun kuin ankka.

Yöt ovat muuttuneet levottomiksi ja osin tuskallisiksikin, sillä käteni ja sormet puutuvat. Joudun siis vaihtelemaan asentoa tosi usein. Ja vessassakin pitää pomppia useaan kertaan. Jos jollain teistä olisi poppakonsteja / vinkkejä / helpotusta käsien puutumisongelmiin, niin olisi ihanaa kuulla niistä ;)



Imetyksestä: kokemukset mulla ihan samanlaiset kuin Tini78:lla. Eli esikoisen kanssa imetyspuuhat loppuivat ekan kuukauden aikana. Imetys haavaista taistelua ja itkua alusta alkaen ja 2 viikon vanhana pojan paino oli laskenut alle syntymäpainon ja jouduimme lisäruokintaan. Ja sen jälkeen ei mamin tissiruokinta kyllä nälkäistä poikaa kiinnostanut ollenkaan. Tällä kertaa toivoisin parempaa onnea ja imettäisin mielellään 5-6kk - mutta saa nähdä kuinka onnistuu ja sektio vaikuttaa maidonnousemiseen jne. Stressiä en ota - sillä todella terve poika tuli vastikkeillakin :)



Nyt pitää organisoitua päivän puuhiin. Miehen veli poikineen on kylässä (koko miesporukka kylläkin parhaillaan kaupungilla - ah tätä autuasta hiljaisuutta) ja kämppä pitäisi siistiä, sillä 5- ja 3-vuotiaat serkukset ovat laajentaneet autoratoja ja legorakennelmia ansiokkaasti kaikkialle ;) Tulokkaan vaatteitakin voisi nakata pesuun taas koneellisen, niin alkaisi olla se urakka hoidettuna valmiiksi. Sen jälkeen enää edessä vaunujen ja rattaiden pesu ja huolto.



Oikein aurinkoista päivää kaikille!

2nd-time-mum ja tulokas (37+3)

Tuohon ärsyyntymisgalluppiin tai mikä olikaan voin kyllä vastata että hermot ovat tosiaankin tosi tosi kireällä. Ovathan ne välillä muutenkin, mutta nyt tulee tiuskittua kyllä tosi helposti, varsinkin lapsille kun ei yhtään jaksaisi kuunnella jatkuvaa mölyä ja riehuntaa. Ja miehellekin puhuessa jotenkin piikittelevä sävy astunut kuvaan. Olen kyllä itsekin huomannut etten ole ihan parhaalla mahdollisella tuulella ja välillä yritän vähän venyttää pinnaa, mutta yleensä ei mene kovin kauaa kun jo räjähdän taas. No jos tämä olotila tästä vähän helpottaisi.



Neuvolassa kävin äsken. Vauva on niin alhaalla ettei th enää tavoittanut kunnolla päätä ja sydänäänet kuuluivat myös jotenkin vaimeammin kun oli laskeutunut. Minun piti päästä polille kontrolliin lasketun ajan jälkeen ,kun esikoisen synnytys käynnistettiin sydänäänten laskun myötä 40+5 ja kakkosella oli vähän samoja ongelmia. Terkka yritti aikaa saada niin sanoivat ettei se ole mikään kriteeri jos on ollut ongelmia edellisissä synnytyksissä ja polille pääsen siis sitten 41+3 tai jotain aikaisintaan. Kieltämättä ottaa kyllä päähän. Huomaa että on porukkaa kesälomalla kun niin nihkeästi pääsee polille.



Toivottavasti alkaisi jotain tapahtua pikkuhiljaa...



Magdaleen@ 39 viikkoa tasan

Esikoinen on koko heinäkuun päiväkodissa. Itse halusi mennä. pidän ihan jonkun 4-6h päivässä. Saa siellä leikkiä ja mennä. meiltä on päiväkotiin vain 300m, niin äkkiä sitten vie ja hakee. ja onhan tuo päiväkoti hätävarana jos vaavi päättää syntyä ajoissa. On päiväsaikaan sitten hoitopaikka jos sairaalaan joudun. me kun ollaan ihan kahdestaan. Mummi ja pappa ovat kummatkin heinäkuussa töissä, niin menee aika jännäksi tämä odottaminen.



Nyt kun olen sitten kotona yksin päivät, niin ajattelin pikkuhiljaa tehdä kunnon siivousta ja tietty hoitaa juoksevia asioita. Tänään kävin vakuutusyhtiössä vähän tutkimassa millaisia vakuutuksia mulla on ja mitä pitäis ottaa.



Tänään sain ihan ristiriitaisia kommentteja. Kun vein pojan hoitoon, niin siellä sanottiin, et onpas mulla pieni maha kun olen ihan pian poksahtamassa (siis kuukauden sisällä). ja vakuutusyhtiössä täti sanoi, että oli kanssa ollut odottaessaan isokokoinen kuten minä. Eli kai se on katsojan silmissä se koko:)



Mulla on hermot mennyt viime päivinä pojan kanssa. Yleensä meillä on niin rauhallista enkä juuri koskaan korota ääntäni. Nyt tuntuu, et poika ihan kokeilee rajojaan ja katsoo miten mutsi pimahtaa. Eilen tämä 4v käski minun vaihtaa t-paidan,koska hän ei tykännyt paidastani enkä ollut silittänyt sitä :-S



oasis 35+5

kävin sitten ostaa sen jääkaapin mutta muualle en kyennyt.

tässä kärvistelen ja pyörn ympyrää. supistaa mutta se korkein huippu puuttuu, aamulla sain nukuttua tunnin, ja herättyäni on olo ollut siitä asti että yölliset supistelut on saanut aikaan jotain, sillä olo on kuin sitä pahinta kipua odottaessa.



tästä supistuksesta ei voi erehtyä!!

jatkuis nyt loppuun asti eikä montaa viikkoa tekisi tätä.

kyllä on hymy kaukana....



mut katsotaan jaj ihmetellään, viikkoja kuitenkin niin vähän, et en sillein odottamalla odota et jee nyt se tulee. kun kaksi aikasempaa menny yli 40+1 ja 41+3. mut jokainen raskaushan on erilainen.



ilmottelen kyllä kun jotain tapahtuu =)



korasa 37+5

Tässä eilinen pino, kun ei se viellä tainnu olla mukana..... http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10666950&p=2&tm…



Täällä on taas koko päivä kärvistelty menkkamaisten kipujen kanssa. Iteasiassa jo yö oli rauhaton. Nyt sit on tullu aikasen reippaan tuntusia menkkamaisia kipuja koko päivän. Oisko ne niitä supisteluja sitten...??? Kun ei oo aikasempaa kokemusta niin vaikee sanoo. Se miuta tässä kaikkein eniten on jänskättäny, et mistä tiiän millon lähtö on ku en ees tiiä millasia ne supistukset on. Ilmeisesti nekii on ihmisestä riippuen erilaisia ja eriasteisia kivultaan.



No periaatteessa pikku kaverilla ois nyt luvat tulla. Vieraatki starttas tossa muutama tunti sitten kotiinsa ja muita ei nyt oo tulossa tässä hetkeen. Meijjän rakennustyömaalle oli kirvesmiehetki rantautunu eli oma kotikii alkaa sitten nousta sinne Itä- Suomeen. Nähhään sitten elokuussa millä mallilla se on ku lähetään lomailee...



Täällä meijjän porukassa ei taija olla montaa esikoista odottavaa. Ihan kiva toisaalta on ollu teijjän kokeneempienki juttuja lukee. Miun työkaverikii soitti. Se on koko ajan ollu varma, et meille tulee poika. Nyt se sitten oli korteista kattonu, et syntyy viikon sisällä ja on tyttö. Et sellanenkii näkökulma meitin pikkuseen. Kuuntelin vaan hymy huulilla...

Ei taijja kauaa mennä ku ei enää tartte arvailla.



Pesin just kestovaippoja... Työ jotka ootte niitä käyttäneet, mites paljon niitä pitää olla, et homma pyörii?? Kuinka moni on kuiteski käyttäny rinnalla kertakäyttösiä? Aateltiin kuiteski ihan näin alkuun harjotella kertakäyttösillä. Voipi olla et ite vauvan hoito on ensi viikkoina tarpeeks haasteellista, ainaski tulevalle isälle.



Nyt jään kuulostelee miten nää kipuilut kehittyy.... niin ja seuraamaan oisko Korasalla kohta lähtö eessä ;o)



Sonteri ja juniori 39+2

Kattelin tuossa et samaan paikkaan ollaan ilmeisesti menossa synnyttelee =)

korasalla jännät paikat... saa nähdä lähteekö tulemaan pian. voimia sinne!



imetysG: Mulla tarkoitus imettää taas suht pitkälle, mutta koskaan ei tosiaan tiiä miten käy. molemmat aijemmat lapset olen 10kk ikään imettänyt jonka jälkeen päästy kokeilee lehmänmaitoa. Mulla imetys pudottanut hvin painoa, esikoisen kanssa tippui alle lähtepainon tosi nopeasti ja kuopuksenkin kanssa muutamassa kuukaudessa lähtöpainoon. esikoisella sairaalaan jäi jo 10kg niistä 13 joita oli kertynyt.



hermotG. Mulla kans hermo menee herkemmin. varsinkin jos kymmenen aisaa tekemässä ja lapset siinä vilä kiljuu..ja puoliskolle tulee kimpaannuttua herkemmin.



on. rupeen olee täynnä tätä mahaa. vatta sekaisin koko ajan ja tänäänkin supistellut, mutta kun ei tee kipeetä niin ei niistä ole mihinkään. jalka ei nouse kun kohdunsuuta ja häpyhuulia vihloo niin kovasti mutta eiköhän se taas tästä. väsymys painaa ja jalkoja särkee. turvotustakin tullut vähän, sormukset piti ottaa pois.



liipe ja prinsessa rv 38+5

Sonteri: Minä ootan esikoista ja oon monesti miettiny että miltähän se tuntuu ku supistaa. Varsinki ku on ollu nyt päivittäin näitä menkkakipuja ja alaselkääkin juilii. Todennäkösesti tämmönen ei mitään isoa supistelua ole koska luultavasti ne on kipeämpiä paljonkin. Mutta on se villi tunne kun on raskaana ja olo on niinku menkat alkas just putoileen =)



NEKKIKSELLE PALJON PALJON PALJON ONNEA POJAN JOHDOSTA, jos en ole vielä laittanut. Muisti heikkenee, kuuluunee taudin kuvaan.



Pitäis ahkerana alkaa leipomaan pakasteeseen täytettä, sitä kun ei varmaan tapahdu vaavan kanssa sitten :) Minulla olo on oikein hyvä. Keskiviikkona olis neukku, jännittää painon kehitys :)

Höh, ei ole oikein asiaa. Taidan mennä nostaa jalat ylös, vaikka vähän rapiat tunti sitten nousuin päikkäreiltä. Tää on mukavaa vaan löhöillä!



Ja voi Korasaa, voi voi :) Mitenhän tuossa käynee



Vointeja kaikille teille, toivoo:

Annemari ja minimutti 36+5

niin siis supistelut ilta päivällä rauhoittui, mut nyt alkaa iltaa myöten tippa tulla silmään. käy sen verran napakasti et kyyneleet silmissä välillä olen, mut epäsäännöllisesti ne tulee, mut kestoa on jo hyvinkin. varmaan valmistelee paikkoja ja sit rauhoittuu sinne la aikaan asti ja ylikin. mutta tunne että kauas ei viitsi mennä enää.



saa nähdä miten yö menee, pitää illalla ottaa pari panadolia jos sais niiden voimalla nukuttua. viime yönä siis muutama tunti torkuin, mut silti ei väsytä.



ärsyyntymisestä ollu jotain puhetta, itse en kyllä tässä raskaudessa hetkahda mistään ja heittelen vitsillä takas jos jokin ärsyttää, kai sitä oppinut että mitä sitä tyhjässä ärsyyntyy.



huomenna alotetaan vähänfiksausta keittiössä, ja ai kamala jos en olekaan täällä sanomassa mikä tulee ja miten niin synnärillähän mä sit ärsyyntysin =)



tytöt odottaa kovasti sisarusta, isompi kyselee milloin se tulee ja pienempi luettelee mihin hänen leluun se ei saa koskea jne. ja kolme vuotias uhkaa kasvaa vauvaksi että saa mennä rattaisiin =)



mut saunan lämpöön köllii, se on terapiaa minulle



korasa 37+5

Oltiin tänään Jumbossa mummon ja ukin kanssa shoppaamassa. Ihan jees kun itellä ei ole pennin hyrrää, isovanhemmat sitten availi lompakkoaan hyvinkin tiuhaan. Tosin meidän kakkonen ei liiemmin jaksa pyöriä ostoksilla, joten aika ripeästi niitä kauppoja läpi ravattiin.



Supisteluja on ollu, mutta ei tunnu kyllä missään, maha vaan kovettuu. Joten ei kyllä tee mitään tuolla alhaalla ja johtuivatkin vaan siitä, että lääkäri ihan tosissaan pyöritteli tänään neuvolassa kohdunsuuta. Ihmetteli nimittäin tuota vauvan pään asentoa.



Th vähän nyrpisteli nenäänsä, kun sanoin, et lähdetään mökkeilemään, joten neuvolaan mennään taas vasta kolmen viikon päästä. Miksi ihmeessä, eihän niillä edes ole ikinä mitään sanottavaa. Yhtä tietämättömänä lähdin kun olin mennytkin.



Neuvolassa ei siis mitään uutta.

vko 36+4

painoa +200g/vko, oho, ei mulla tälläsia lukemia ole aikasemmissa ollut. Johtuu varmaan siitä, että tuntuu ettei mitään mahdu sisälle. Heti syönnin jälkeen ahistaa ja illalla menee vaan jugurttia ja hedelmiä.

RR 114/67

Pissa ja valk -

Hb 148, vois varmaan lopettaa lisäraudan, jos vaikka vatsa alkais toimia paremmin

Sf 32, eli sama kun viimeksi, on siis hieman vaavi laskeutunut

Vettä normaalisti, RT

Syke 130

Liikkeet++

Siis tilastollisesti vointi mitä mainioin, ei kyllä ihan siltä tunnu. Tietty näillä viikoilla kuuluukin jo olla hieman tukalaa...



Ei siis kummempia, vois mennä kohta jo sänkyyn lueskelemaan.



Helpa ja Sissi 36+4

ja kaikki oli jälleen kerran hyvin. Jäi sellainen olo, että aika turha käynti, vaikka pitäisi tietysti olla iloinen ja kiitollinen siitä, että kaikki oli kunnossa. Varattiin aika vielä ensi maanantaille ja ensi viikon keskiviikkona onkin sitten edessä käynnistys.



Oon ollut jalkeilla koko päivän ja ulkona myös tosi paljon ja liekö siinä sitten syynsä, että pitkin päivää mua on supistellut harvakseltaan ja välillä aika napakastikin. Nyt iltaa kohden supistelee tiheämmin, mutta en usko, että tästä vielä mihinkään lähdettäisiin. Toivottavasti nuo supistuksen saisivat jotakin muutosta aikaan tuolla kohdunsuulla, niin sujuisi sitten se käynnistys helpommin, kun ei ihan nollasta tarvitsisi lähteä.



Korasalla on jännät hetket, tuleeko lähtö vaiko ei...



Nyt illan viimeiset sokerimittaukset ja sitten nukkumaan.



Päikky 38+2