***SYYSKUUN SALAISUUDET viikko 11***

Ensin paljon paljon voimia ja hyvää toivoa mamajille!



Ja Adalmiinalle :) Eiköhän kaikki mene ihan hyvin.



Täällä myös vapaapäivä, ei meinaa päästä käyntiin millään, kun ei ole " pakko" . Onneksi kaveri pyys kahville niin pääsee ulos talosta :)



Meillä myös jännät hetket, kun mennään miehen kanssa iltapäivällä pankkiin kysymään remonttilainaa. Eiköhän se siitä lutviudu.



Iloista maanantaita kaikille! :)



Norah81 ja tuplat 13+4

Mamaj:lle tsemppihalit täältäkin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Tulossa siis keskiviikkona se np-ultra ja samalla autoja koeajamaan:) :):) Tänä aamuna oli pitkästä aikaa kurja olo, tuntui ettei kai tässä tarvi oksentamaan lähteä, kun ei oo tarvinnu kolmeen viikkoon! no ei onneksi tarvinu,meni ihan vessassa istumisella ohi, kun sitten sai vähän syötyäki!

Adalmiina,meillä lasten neuvolat kuitenki vasta ensviikolla (9kk ja 6v) :)



ultraG: mulla neuvolanterkka ultrasi mahan päältä ja hyvin näkyi silloin viikoilla 9. Saa nähdä miten sitten tuolla np-ultrassa..en muista aiemmista odotuksista mihin aikaan on mitenkin ultrattu, mutta sisäkauttakin on.



Onko kaikilla syyskuun odottajilla rinnat arkana/alkanut kasvamaan... oon vähän ihmetelly kun mulla ei tunnu niissä mitään...voisiko johtua siitä että vielä tammikuussa imetin tuota pienimmäistä...miehellekki sanoin jo että missä ne mun ihanat rinnat viipyy...imetyksen jäljiltä niin kurjat :/ ...että kellään samoja tuntemisia?



2-vee poika tuli tuohon, että äiti herätyyyt! Tähänkun tulee ei kuule eikä näe muuta:)



nyt touhuamaan ja kotia siistimään!



tuuteliluu 12+6

Minä pakkasin poikien kanssa kassit ja lähdetään kyläilemään pohjoiseen :)



Tsempit mamaj:lle ja kaikille oikein mukavaa viikkoa!





Tekonimenä meillä on " onni" , kuten jo aiemmin kerroin raskaustestin nimen ja ekan ultran päivänä oli onnin päivä.



Marili ja Onni 12+6

Aamulla oli neuvola, jossa täti vielä menee eri viikoilla kuin minä. Kun kävin ultrassa viikolla 8, vuodon takia, niin lääkäri sanoi silloin että sikiö vastasi viikkoa 6, joten olen itse sen jälkeen laskenut sen mukaan, mutta neuvolan täti sanoi että odotetaan ensi viikon NP-ultraa ja sitten vaihdetaan se jos on tarpeen.

Siksi en ole sitten edes ilmottatunut tuohon Syyskuisten listaan vielä, kun en tiedä koska se laskettua aika oikein on. :)



Tsemppiä Mamajille täältäkin, toivottavasti selviät vain säikähdyksellä ja että kaikki olisi hyvin.



Painoa oli muuten nyt jo tullut 3 kiloa, kamalaa. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa ole oksennellut ihan hirveästi näin alussa, niin paino ei ole noussut, mutta nyt on kaikki herkut jääny masuun. Pitää kai vähän vähentää rasvasia ruokia.



Terveydenhoitaja oli myös huolissaan mun mahakivuista, koska kohdun kasvusta johtuvaa kipua ei pitäisi olla kun siitä on kuitenkin alle vuosi kun olin viimeksi raskaana. Nyt sitten pitää viedä pissanäyte, jos vaikka olisi piilevä virtsatientulehdus.



Työnimenä meillä on Peanut, se tuli oikeastaan kun joskus aikaisemmilla viikoilla luin miehelleni netistä jotain faktoja siitä raskauden kestosta siihen asti, ja siinä sanottiin että sillä viikolla se oli pähkinän kokoinen, siitä jäi meille sitten Peanut. Mies on jenkki, niin siitä syystä siis englanniksi.

Nyt menen vähän lepäileen kun vauvakin nukkuu vielä.



Nyla ja Peanut 10+6 (tai sitten jo 12+6)

Meillä ei ole jännä viikko tiedossa, vaan ihan tavallisen mukava :)



Neuvola mulla on seuraavan kerran vasta ensi kuussa ja silloin on myös rakenneultra. Tässä kuussa en olekaan ollut neuvolassa. Olen aina kokenut ne joka kuukausittaiset käynnit turhiksi, tottakai sydänääniä olisi kiva kuulla!



Mistä pääsenkin hyvin seuraavaan aiheeseen, eli muistaako/tietääkö joku olisiko jossain myynnissä kätilöntorvea? Itse muistan joskus muutama vuosi sitten nähneeni Bebesin nettisivuilla, mutta ei siellä ainakaan nyt mitään ole.



Meillä on työnimenä Jone, koska, jos tämä on poika, niinkuin vahvasti jo neljän pojan äitinä luulen, nin nimeksi tulee joku J kirjaimella alkava :)



Mustaverho 13+3

Ilmoitathan sitten kun voit, mitä kuuluu...



Mä pelkään niin kamalasti samaa. Mun vuoto nyt tyrehtynyt melkein ja koko ajan pelottaa, et alkaa uudestaan...Huomenna mulla np-ultra ja toivon, et kaikki ois edelleen hyvin.



Me ei masukista käytetä mitään nimea tms vielä kun tää on niin kiikunkaakun koko ajan tää raskaus. Heti kun alkaa luottaa, et kyl tää tästä ni tulee noit vuotoja tms...Ei uskalla ajatella ja silti pakosti ajattelee tulevaa. Ja minä kun niin ajattelin et nautin tästä raskaudesta ni p.....marjat. Välillä tulee mieleen et mihin sitä on ryhtyny. On tää niin kamalaa tunteiden vuoristorataa.



Onko teillä muilla sellaista jännittynyttä oloa koko ajan mahassa? Mulla on sellainen outo tunne jatkuvasti. Ja sit tuntuu et kohtu painaa tonne alas jotenkin miten yleensä vasta loppuraskaudessa. Tietysti neljättä kun odotan ni voi ehkä jo tuntua, vai!?



Vettä sataa. Huomista odottaen 3_x_äippä 11+4

Kiitokset kaikille tsemppailuista. Kyllä on ollut kamala olo ja epävarmuus. Epävarmuus jatkuu edelleen. On se ihanaa, kun on joku paikka, mihin voi tulla purkamaan tuntojaan ja olotilaa.

3xäippä, me mennään kyllä niin samoilla viikoilla ja fiiliksillä. Hyvä kun on tukea!

Tänään siis käytiin kättärillä. Siellä vastaanotto oli ihan eri kuin naikkarilla. Onneksi! Aamulla vuodot olivat hiukan rauhoittuneet. Siteeseen tulee edelleen, mutta ei niin paljon. Jännäsin, kun lääkäri ensin ultrasi, näytti huolestuneelta, eikä tuntunut löytävän mitään. Sitten onneksi sairaanhoitaja siinä vieressä sanoi, että vilkas vauva siellä edelleen on. Lääkäri ei meinannut saada sitä kuviin, kun touhusi niin paljon. Ihanaa! Ei vaan selvinnyt, mistä vuodot johtuvat. Edelleen odotellaan, että miten käy. Viikon päästä np-ultra, joten jos ei voinnissa tule muutoksia, niin sitten taas nähdään pikkuinen. Aika lailla jännittää ja stressaa koko ajan, vaikka kuinka positiivisesti yrittää ajatella ja olla jännittämättä. Kukapa ei jännäisi tässä tilanteessa, että pysyykö pieni matkassa vai ei. No ainakin vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin. =)



Olen todella iloinen, kun täältä on saanut paljon tukea ja tietoa vaikka kolmatta tässä jo odotellaan. Silti tuntuu, että jokainen raskaus on niin omansa ja omanlainen kokemus, että ei niitä voi edes kovin paljon vertailla. Ja kun jo itsellä on niin erilaisia kokemuksia, niin miten voi edes ajatella mitä muut kokee.



Ihan niinkuin 3xäippä, mekään ei olla työnimeä vielä annettu/ajateltu. Tuntuu tämä raskaus niin vaikealta, ettei uskalla. Ehkäpä sitten viikon parin päästä.

En ole myöskään vielä listannut itseäni. Odotan sitä np-ultraa...



Pidetään nyt vaan peukkuja, että kaikki pysytään matkassa mukana.



mamaj 11+0 (tai 11+3)

Tervehdys vaan kaikille!

MajMaj:lle kovasti tsemppiä, toivotaan, että kaikki hyvin!



Tosiaan Arkamamma, meillä on niin, että siskoni odottaa toista lastaan syntyväksi elokuussa ja meille toinen tulossa syyskuussa, eli kovin on lähekkäin nuo lasketut ajat. Esikoiset meillä on pitkällä ikäerolla toisiinsa joten en osaa sanoa, että tuleeko mahojen suhteen vertailua tms. En usko, että tässä odotus vaiheessa kukaan sen enempää vertailee ja onkin tosi kiva, kun löytyy läheinen joka vielä paremmin nyt osaa jakaa tuntemuksia. Tosin ollaan vasta kerrottu sukulaisille viime viikolla, joten saa nyt sitten nähdä, että kuinka alkaa vertailu. Enemmän mietityttää se, että kun lapset aina kuitenkin kehittyy niin yksilöllisesti, niin kuinka sitten malttavat ihmiset olla puhumatta ja vertaamatta syksyllä ja tulevaisuudessa. Varsinkin nuorin sisareni on kova vertailemaan ja arvostelemaan -hänellä itsellään ei ole vielä yhtään lasta- niin saas nähdä joudutaanko syksyllä huomauttamaan asiasta. Itse yritän aina viimeiseen asti välttää vertailemista, koska kaikkiin asioihin ei voi aina vaikuttaa ja toisille voi olla kova paikka jos vaikka " puhe jääkin jalkojen alle" tai muuta vastaavaa.

Mielenkiintoista kuitenkin. Ja on tosi ihanaa, kun serkukset syntyy niin lähekkäin ja on sitten sisko äippälomalla samaan aikaan!!



UltraG: Mulla on ultrattu sisäkautta kaikki np-ultrat ja sen lisäksi vielä vatsan päältä. Muistelisin, että myös rakenneultrassa oli tuo sisäkautta ultraus. Neuvolassa on ultrailtu vatsan päältä. Lohjalla on kyllä aivan loistava uusi ultra-laite, sillä saa tehtyä myös 4D-ultraa ja näimmekin lyhyen pätkän ja saimme myös 4D-ultra kuvia kaksi mukaan. Muutenkin saimme paljon kuvia, mikä oli tietty tosi kivaa. Nyt, kun olen nähnyt tuon 4D-ultran kuvaa, niin en ehkä itse maksaisi siitä ilosta. Myös tuo perinteisempi ultra näytti vauvan tosi selvästi ja sai selkeät kuvat.



Tuntuu, että tunsin jo liikkeitä viime viikolla, mutta odottelen kyllä innolla, että asia varmistuu ja vauvan liikkeet alkaa tosissaan tuntumaan. Rinnat on kyllä hieman jo kasvaneet ja arkuuttakin on ollut. Tälläiselle tosi pieni rintaiselle on ollut kivaa, kun on taas saanut hieman enemmän tuota etuvarustelua! Miehellenikin nauroin, että kuinkahan nämä saisi jäämään myös sitten imetyksen jälkeen. Ainakin esikoinen tuntui imevän ihan tyhjiin ja tuntui, että vain " rukkaset" jäi jäljelle.



Tsemppiä kaikille ja ihanaa odotusta!

Pikku Myy ja masuasukki 14+1

Viikon talviloma on nyt pidetty ja uusin voimin (?) tässä töissä pakerretaan. Loma meni kotona makoillessa, olo ei valitettavasti ole vieläkään kohentunut. Ällötystä, oksentelua ja älyttömän väsynyttä oloa koko viikko. No onneksi sain olla sen viikon sentään ihan aloillaan. Ei tehty oloni vuoksi mitään huimia lomasuunnitelmia eikä -aikatauluja. Onneksi minulla on ihana aviomies! Aina se vaan jaksaa ymmärtää minua, vaikka olen jatkuvasti " pikkuisen" kiukkuinen ja väsynyt. Täytyy halata ja kiittää illalla, kun nähdään taas.

Kahden ensimmäisen lapsen imetyksen jälkeen rintani muuttuivat " tyhjiksi olalle heitettäviksi sipulipusseiksi" . Nyt tuntuu kivalta, kun kuppikoko on selvästi kasvanut. Myös masun kasvuun suhtaudun pelkällä positiivisuudella. Ihanaa olla jotenkin pehmeämmän muotoinen. Nännit ovat aikas herkät (tuntuvat herkemmiltä myös rakastellessa) ja seksihalut ovat nyt kriittisimpien viikkojen jälkeen huipussaan.

Myös minulla on ollut vatsatuntemuksia, mutta en usko niitä omalla kohdallani ihan supistuksiksi. En aio stressata liikaa asiasta niin kauan kun vaiva ei tee kipeää. Enkä suostu tänään muutenkaan värjäilemään tummia pilviä taivaalle, vaikka toinen kolmesta keskenmenostani tuli vasta rv. 17.

Toivottavasti meille IHAN KAIKILLE tulisi tästä oikein hyvä viikko!

t. massumamma + toukkavauvi rv. 13+5.

Ihanaa kuulla mamaj, että kaikki on hyvin! :)



Omaa napaa..

Viikonloppuna jo mietiskelin, että olisi ihana varmistua onko pikkuinen edelleen matkassa mukana. Pikkuhiljaa pahoinvointi alkanut hellitää ja vuotokin ihan minimissään. Mistään ei tiedä, missä mennään, kun liikkeetkään ei vielä tunnu.

Puolenpäivän maissa soitin neuvolaan ja kysyin voisinko tulla käymään, jos ihan vaan noita sydänääniä koetettaisiin kuunnella, ei muuta hätää.. Viimeksi kun ne eivät kuuluneet. Hoitaja sieltä sanoi, että voi päivänsä päätteeksi kuunnella, vähän hoppua kai on, kun muut ovat sairaana, mutta tule vaan. Aivan ihanaa palvelua, tuli niin hyvä mieli!

Tyttären kanssa sitten mentiin kuulemaan vauvan ääniä. Hoitaja sanoi, että joutuu ehkä vähän etsiskelemään, mutta heti löytyivät! Komeasti jumpsutti, jotain 160 oli syke. IHANAA, aivan valtoimenaan valuivat kyyneleet. Oli se vaan jotenkin niin liikuttava hetki. =D =D



Tekisi mieli kuuluttaa tätä vauvauutista kaikille, mutta pelko on kokoajan, jos jotain ikävää kuitenkin sattuu. Yritän kyllä ajatella, että tämä tapaus on kyllä sitkeää sorttia, kun niin väkisin tähän maailmaan haluaa tulla! Odotan ainakin vielä ensiviikon np-ultraan asti, ennen kuin kerron niille lähimmille, jotka eivät vielä tiedä. Ihanaa, kun saa teidän kanssa jakaa tätä juttua! Kiitos siitä.



Ikionnellinen M@MI rv 11+3 =) =)

Kiva että 3_X_äipällä ja Mamaj:lla näyttää jo paremmalta. (muistinko nimimerkit nyt oikein?) Itse olen hyvin samoilla viikoilla (11+5) ja pelko on suunnaton. Tuntuu vielä olevan liian lyhyt aika tuosta km:stä että tästä pystyisi nauttimaan.



Tulee kyllä tuskallisen hidas viikko, perjantaina on np-ultra (ihanaa ja niin pelottavaa...) ja ensi tiistaina lähtö Thaimaaseen (sekin ihanaa ja niin pelottavaa!!!) ;) Hirvittää tuonne reissuun lähdössä eniten lennot, nyt on turvottanut muutenkin melko lahjakkaasti, koneessa olo ei kyllä ainakaan yhtään helpompi tule olemaan.. Sen näköö sitten miten käy!



Käytiin eilen kattoo miehen siskon kaksospoikia, voi herranpieksut että oli lutunat tapakset! Persana että oli muuten pienet, ovat nyt noin kuukauden vanhoja, mutta pieniä toki vielä. Vaihoin sitte ekaa kertaa elämässäni vaipankin! Pikkasen oon noviisi... Mutta eipä oo ollu ketään kenelle vaihtaa ja oon tuumannu että eiköhän tuohon totu.. Kerkiää niitä vaihtamaan!

Tuossa oli rinnoista keskustelua, on juu kipeät!! Öisin olen nyt jo jotenkuten (kun tottunut) pystynyt nukkumaan ilman liivejä, mutta joka kääntymisestä kyllä herää. Nännit on kans sen verran kipeät että mietin tuossa josko kävis hankkimassa jo liivinsuojuksia, eikös ne oo tosi pehmeät?



Ei meinaa enää Henkkamaukalta löytää liiviä. Oon tykänny niistä jo ihan hinnankin vuoks, mutta niitä on vähän heikolti kokoa 75D. Ennen piisas kuppia pienempi, hetki sitte se koko kelpas ilman toplinkia. Viikonloppuna jouduin mennä shoppailemaan, ei auttanu. :/ Ei oo kivaa kun nännit ei pysy liiveis, varsinkin kun ne on kipeät!

Joku kyseli rinnoista.. juu on paisuneet ja kipeet, ei muutenkaan mitenkään pienet, mutta nyt on kokoa ja näköä! (mies kommentoi niitä tuohon tyyliin.. :) )



Kiva kuulla myönteisiä uutisia jälleen kerran, helpottaa ihan o teidän puolesta! <3



Meillä kans hulina viikko tiedossa, kuopuksen 2v. synttärit ois viikonloppuna, pitäs siivota ja leipoo vaikka ei se siivoominen kyl mitään hyövytä kun kahta kauheempi sotku jälkeen päin, mut muodon vuoks on luuttua näytettävä.. Ja 2v. nla ois keskiviikkona. Ihan tosi mielenkiinnolla ootan kun tämä meijän neiti on lievästi sanottuna omatoiminen, omatahtoinen ja kova puhumaan.. saanu jyllä joka kauppareissu huomiota osakseen kun on niin kova kailottamaan :)Vaan kiva on kuunnella pientä ihmistä jolla valtavasti asiaa, vaikka illasta kyllä toisinaan tuntuu että oltaisko jo välillä ihan hiljaa.. :)



Mutta nyt suihkuun ja nukkumaan, MORJENS!!



kmk-83 14+6( Jes, huomenna jälleen viikko vaihtuu.. )

Aika oli hoitajalle, mutta vaihtuikin lääkäriksi kun hoitaja oli kiireinen :) Ja hyvä niin ,ku teki sit kunnon tutkimukset. Np oli ok ja muutenkin kaikki näytti hyvältä...pieni heitti kuperkeikkaa ja vilkutteli. Mutta kohdun takaseinässä oli joku outo kohta. Noin sentin mittanen hematooma? Seurataan ja odotellaan vuotaako pois.



Joku täällä joskus kirjoitti hematoomasta! Kertosko uudestaan kokemusta tai jos jollain on ollu nii miten on käyny.



Eli siis kaiken pitäs olla hyvin ainakin tällä erää käsitin.



Lapsille kerroimme äsken tulevasta vauvasta. Mun maha on niin iso et ihmiset arvailee ja en halua et lapset kuulee asian jostain muualta...Ottivat asian ilolla vastaan...



3_x_äippä 11+5

täälläkin on nyt alkanut rinnat kasvamaan ja aristavat hiukan. alkuunsa ei kyllä ollut mitään tuntemuksia. maitoa tosin tuli vielä toisesta rinnasta, kun aloin tätä toista odottelemaan. se olikin ylläri, että 4kk imetyksen päätyttyäkin vielä tulee maitoa.. sitkeä sissi siis tuo " parempi" tissi ;)



(.) on kyllä iso! syönnin päätteeksi ja iltaisin on iso pallo.. onneksi on sellainen selkeä pyörylä, eikä levinnyt sinne tänne. jatkuen joutuu sanomaan, että ei vielä tule kun vasta syksyllä sitten :D



mitenkäs naistenpäivät meni? minä sain kukkia ja mies maksoi torstaisen kampaamo-ajan :) eli ei sen kummempia ollut.



ostin tänään sitten ensimmäiset puolipotkarit ja potkarit tälle pikkuiselle :) molemmat on valkoiset ja 56cm. samalla pengoin sitten tytön pieniä vaatteita ja bodyjä täytyy ostella ja muutamat 56cm housut lisää. muuten on kyllä hyvin kaikkia 56-62cm. ihanaa, kun nyt jo jotenkin tietää miten pukea syksyllä sitten pikkuinen kun lähdetään kotiin laitokselta. esikoisesta kun olin niin hukassa ja mietin jatkuen, miten pitäisi pukea. tuolloin oli kyllä sen -30 astetta pakkastakin ulkona :/ joku fleece haalari 56cm pitäisi hankkia myös muuten.. tytölle ostin reilusti isoja haalareita ja oli kyllä ikävät pukea, kun toinen hukkui niihin. eli nyt viisaampana ostelen kyllä niitä ihan pieniäkin vaatteita :) miten " konkariäidit" saivatkaan minut uskoteltua, että kannattaa ostaa 62cm haalari, vaikka tyttö oli sen 48cm syntyessään ja oli kokoa 62 vasta toukokuussa! eikä silloin enää mitään toppahaalareita käytetä..



tänään kuuntelin taas vaihteeksi jumputuksia ja kovasti vain potki anturia pois massun päältä :) sinullahan on ARKAMAMMA hieno mahdollisuus, kun saat ultrankin aina sitä toivoessasi, kun siskosi töissä semmoisessa paikassa!



työG: mikä onkaan ammattinne? minä olen hoitoalalla hoitajana (kuntoutus-vanhustyö), mutta nyt siis kotiäitinä :)



cec rv14+3

Mullakin toi maha turpoaa iltaisin ihan tosi paljon, aamuisin on vielä paremmin piilossa pidettävä. Enkä ole huomannut vaikutusta eri ruoka-aineiden välillä, eli syö mitä vaan niin varmasti turpoaa silti!



Mä en ole vieläkään saanut kättäriltä aikaa np-ultraan ja kovasti nyt toivonkin kirjeen tulevan huomenna postissa! Pitäisi kuitenkin vähän, vaikka kaksi päivää aiemmin tietää moneltako aika on, kun todennäköisesti pitää järjestellä työvuoroja sen mukaan sitten... Mulla on kyllä mitä mahtavimmat tiimikaverit, joiden kanssa vuoronvaihdot ynnä muut sujuu ihan mallikkaasti! Olen siis töissä päiväkodissa, joten hyvin todennäköisesti olen ultranaikaan töissä!



Mulla ei rinnat ole juurikaan kasvaneet, mutta ovat ihan pinkeet ja kun olen vielä tosi vaaleaihoinen, niin kaikki verisuonet näkyy hyvin ihon alta läpi!

Mulla on kyllä edellisistä imetysistä jäänyt sellaiset suht löysät pussit, joten niissä on tota materiaalia venyä. Toivonkin ettei lisää raskausarpia niihin tulisi. Esikoisen aikaan heti alussa rinnat kasvoivat B-kupista C:hen, loppuraskauden aikana D:hen ja alkuimetyksen aikaan sekin tuntui pieneltä!



Ei olla vieläkään kerrottu vauvauutisia kellekään. Jos joskus sinne ultraan pääsen, niin ehkä sitten lättään ultrakuvan töissä kahvipöydälle ja teen naiset tyytyväiseksi kun saavat arvailla, kenen se on! (Meillä on aivan suunnattoman uteliaita naisia muutama tuolla töissä, ja ne oikeesti nauttii, kun saavat selvittää salaisuuksia! Mukavia nekin on, vähän rasittavia vaan välillä kun esim. kerran tiimikaverini halasivat mua ja onnittelivat kun oltiin ostettu asunto niin johan kiinnosti, mitä mulle on tapahtunut...! Ja arvailivat keskenään ensin muutaman päivän, ennen kuin tulivat multa kysymään mitä kuuluu!)

Vanhemmille kerrotaan kun nähään ja muut kuulkoon kun sen aika on!



Olipas omaa napaa, mutta hyvää päivänjatkoa kaikille!

Niin, ja oli tosi kiva kuulla että vuodoista kärsivillä on kaikki hyvin! Toivottavasti jatkossakin!



t. Sanelma

Ihana mamaj, että vauva oli tallessa ja vielä mukana!!! Sinnikäs kaveri,kyllä se pysyy loppuun asti matkassa, toivotaan niin!



Ceciliah ihan oikeessa oot ettei kannata kuunnella " konkareita" ja ostaa niitä liian isoja pukuja jotka sopii vasta kesällä...mulle on käyny samoin. Mut nyt joulun aikaan...tietämättä olevani edes raskaana ostin tytön toppapuvun kokoa 56... ihan vaan kun oli niin hurjassa alennuksessa ja sattumalta löysin ihanan...(kun on pojan puku on jo olemassa...) Mut en aio mitään alkaa shoppaileen vauvalle vasta kun kesällä-syksyllä.



Joku kertoi että josko nyt ois tulossa eriä sukupuolta oleva mitä edellinen, kun ei arista rintoja...?kun sitä tuolla aiemmin kummastelin, oiskohan niin:) Eli kaks edellistä poikia...niin oiskohan nyt tytönvuoro:D



Meillä ei muistettu koko naistenpäivää...vastakun illalla kyläiltiin ja toiset vaimot kertoi saaneensa kukkia......no mies lupasi illalla antaa mitä haluan ja paaaljon sitku lapset on nukkumassa;)



Vieläkin ihmettelen toisten kasvavia masuja,missähän se mun! iik ja huolettaa huominen ultra onko pieni vielä matkassa kun ei masuakaan näy...pikkusen turvottaa, mut sillain jo monta viikkoa?! (niin ihanaa mutta niin pelottavaa!)



Mekään ei oo osattu antaa pienelle nimitystä vielä, se tulee sitten ajan kuluessa!



TyöG:Oon ammatiltani kanttori Ja sit puoliksi puuseppä:) -nyt oli sen verran paljastava galluppi että tutut tietää satavarmasti kuka oon ;) tuollasta yhdistelmää ei varmaan oo kellään muulla =D



tuuteliluu 13+0 saas nähä mihin tuota aikaa huomenna muutetaan!

Kun omaan napaan ei kuulu mitään, niin vastaan tässä [b]3_x_äipälle[/b] :)



Eli mun parhaalla ystävälläni oli edellisessä raskaudessaan hematooma. Sen ensimmäinen merkki oli runsas verenvuoto rv 10 tai 11, en enää muista kumpi. Ultrassa sitten havaittiin hematooma (4,5 cm3 tai jotain niillä main). Sitä seurattiin joitain kertoja ja joka kerta hematooma oli vähän pienempi. Vuotoa jatkui jonkin aikaa (oliko se nyt sitten pari-kolme viikkoa) ja rv 18 mennessä se hematooma oli sitten hävinnyt (vuotanut pois ja loput imeytyneet verenkiertoon). Vauva syntyi sitten lasketun ajan tiimoilla aikanaan :)



Hematooma on siis vähän niin kuin mustelma (kohdun kalvojen väliin on valunut verta). Veri voi olla peräisin kuukautisista, istukan muodostuessa tapahtuneesta esim. verisuonen katkeamisesta ja vissiin jostain muustakin. Hematoomia esiintyy 20% raskauksista. Yleensä hematooma on verenvuotoa lukuunottamatta harmiton, mutta jos se sijaitsee kalvojen välissä juuri istukan alla, se voi aiheuttaa istukan irtoamisen ja raskauden keskeytymisen (harvinaista).



Tässä kaikki, mikä nyt yhtäkkiä muistui mieleen :)



Sit ammattiG: olen täysipäiväinen kotiäiti, joka toisinaan edistää maisterin tutkintoaan muutamalla opintopisteellä (hyvin harvoin, joten maali ei vielä edes häämötä). Onko täällä ketään lastentarhanopettajaa? Olen vähän harkinnut uran vaihtoa siihen suuntaan - kannattaako? Pienellä palkalla raskasta työtä ja valtava vastuu? ;)



Fuulis 14+4 (4D-ultra on varattu, se on 8.4. - kuinkahan malttaa odottaa???)

En ole itse lastentarhanopettaja, mutta läheisesti olen sitä ammattikuntaa seurannut ja aika hyvin kiteytit mitä se on!

Vähän palkkaa ja paljon vastuuta (lapsista ja vastaa myös ryhmän toiminnasta ja sen suuntalinjojen oikeassa kurssissa pitämisestä, vaikka kaikki tiimissä hommia tasapuolisesti hoitavatkin!)

Mutta: Työ on ihanaa (täytyy tietysti pitää lasten kanssa touhuamisesta aika lailla ja hoivaviettiäkin tarvitaan, samoin erilaisuuden ymmärtämiskyvyn sopii olla joustavaa laatua), monipuolista, luovaa ja jokainen päivä on erilainen. Näkee kuinka omalla panoksellaan voi vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen ja kuinka niistä ujoistakin saa vaikka mitä taitoja esiin kun eri konsteja kokeilee!

Ja kukaan ei niin ihanasti tervehdi töihin tullessa kuin lapsi joka naama hymyssä aamulla kapsahtaa kaulaan ja sanoo: " Mulla oli sua kova ikävä!"

Työ on monipuolista, on kyllä paperihommiakin, mutta myös ulkoilua, liikuntaa, askartelua, musisointia jne...



Yksi ikävä puoli kuitenkin on; työntekijöiden vähyys verrattuna lapsiryhmän suuruuteen. Ja sijaisia ei tosiaan turhaan oteta. Mutta on niin monta hyvää puolta, että itse en ole ainakaan suunnitellut alan vaihtoa!



t. Sanelma



Ja niin, lastentarhanopettajista on ainakin pk-seudulla pulaa....

hei,



3_x_äippä ja majmaj: mulla oli se hematooma n. rv 5-9. Se alkoi kirkkaalla verenvuodolla noin 1,5 vuorokautta ja vuoti sen jälkeen ruskeaa verta noin kuukauden. Sitä seurattiin kerran viikossa gynen polilla ultralla. Neuvolantäti arveli, että istukka olisi pikkasen revennyt ja vuotanut verta kudokseen. Se on siis mustelma. Vain yksi lääkäri kolmesta suositteli lepoa, muut sanoivat että normaalia elämää. Neuvolan täti vetosi maalaisjärkeen: Jos on kinkkisessä paikassa mustelma tai esim. lihas revähtänyt, eihän sitä silloin halua provosoida tai ainakaan pahentaa. Niinpä otin ihan rauhallisesti ja maltoin odotella kunnes vuoto loppui. Vältin rasittamasta itseäni, en kantanut kauppakasseja tai tehnyt lumitöitä yms. Sitten se hematooma joko vuotikin kokonaan pois tai imeytyi kudoksiin, mutta poissa se jokatapauksessa on ja pikkuinen kesti tämän koettelemuksen! Koko ajan ohjeena oli se, että jos vuoto on ruskeaa (vanhaa verta), se on OK, mutta jos se muuttuu punaiseksi (tuoreeksi) on syytä mennä lääkäriin. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin että kaikki menee myös teillä hyvin!



Nyla, kuulostipa hassulta, että neuvolassa sanottiin, että kohdun kasvukipuja ja liitoskipuja EI olisi sen takia, että edellisestä synnytyksestä on vähän aikaa. Minulle on juuri sanottu päinvastoin! Ja elän sen kanssa päivittäin. Eli KOSKA minulla on raskauksien välissä n. 2kk, kaikki paikat on niin kovilla ja kipuja on enemmän kuin tavallisesti. Luulisin, että sullakin on kipuja nimenomaan siksi, kun raskauksien välillä on niin lyhyt aika eikä kroppa ole ehtinyt vielä palautua. Mitä olette muut mieltä?



Toinen kysymys: voiko siitä olla pikkuiselle haittaa, jos menee vieläkin pikkaisen liian kireissä vaatteissa? Aamulla nimittäin vielä mahtuu ihan kivasti normivaatteisiin, mutta päivän mittaan alkaa kiristämään ja kiristämään kunnes iltapäivästä on jo sellainen nipistävä tunne ihossa. Itse en siitä kärsi, ajattelin vaan, että onko siitä pikkuiselle haittaa? En tiedä miten haen äitiysvaatteet takaisin vintiltä, pakkasin ne sinne aika surullisena viime syksynä, siirtäisin sitä mielelläni niin kauan kuin mahdollista, ymmärrätte varmaan? Luonne ei anna periksi ostaa kokonaan uusiakaan vaatteita, siitähän se ilmasto vasta lämpenisikin eikä siitä oo kertakaikkiaan mitään järkeä.. Mutta jos ei ihan vielä tarttis sille laatikolle mennä... Samoihin siihen äitiyspakkausgallupiin: tuolla odottaa yksi koskematon pakkaus, en vielä tiedä otanko toisen vai rahana.



Torstaina lääkärineuvola (käyn varmuuden vuoksi yksityisellä etten vahingossakaan joudu tumpeloihin käsiin) ja jännittää aivan sairaasti. Sanoinkin ystävilleni, että varaudun jatkamaan siitä suoraan sairaalaan jos kaikki ei olekaan hyvin... Toisaalta tää pikkuinen ansaitsisi vähän luottamusta ja tuommoinen pessimismi on jo loukkaavaa sen hienoa elämää kohtaan. Pitäisi vaan jaksaa uskoa! Onko kukaan muu koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin..? Meikäläisen elämä on suoraan sieltä vaikka ONNEKSI lapseni isä ei ole äitini nykyinen aviomies. :)))



Näihin tunnelmiin,

Arkamamma ja suolakurkku rv 14+4 (pienehkö maha näkyvissä ehkä)