OLETKO KÄYNYT SYNNYTYSTAPA-ARVIOINNISSA E-KKS:ssä?

Itse kävin Ekks:ssa synnytystapa-arvioinnissa viime keväänä. Arviointi tehtiin viikolla 40+1 (!) mikä oli mielestäni ihmeellisen myöhään, mutta ilmeisesti ihan normaalia siellä. Arvion tekemisen syy oli lapsen oletettu suuri koko suhteessa minuun. Itse olen 158 senttiä pitkä ja olin aivan täynnä lasta =), maha ei ollut ulospäin mitenkään suuri, joten sisuskalut antoivat hyvin myöten ;).



Arviossa tunnusteltiin vauvan sijainti ja tarjonta yms. käsikopelolla, tehtiin ultra sekä sisä- että ulkokautta ja normaali sisätutkimus. Mukana oli yksi synnytyslääkäri, yksi kätilö ja yksi kätilöopiskelija (jonka ilmeet oli välillä näkemisen arvoiset=). Porukka oli tosi ystävällistä ja lääkäri tosi kohtelias ja mukava ja selitti koko ajan mitä tekee. Lapsen painoarvioksi saatiin 4200grammaa, mutta lääkäri muistutti, että arvio saattaa heittää sen 500g suuntaan tai toiseen, että tulossa voi hyvinkin olla kaveri, jolla on mittaa sen yläasteikon ääripään verran (4700g), sen verran isolta tuntui käsikopeloltakin.



Lääkäri sanoi, että alakautta lähdetään yrittämään ja jos ei onnistu, niin sektiovalmius on koko ajan heillä. Kyselin kysymyksiä liittyen yllättäviin hätätilanteisiin yms. ja sain mieltäni rauhoittavat vastaukset.



Synnytys päätettiin käynnistää samantien (onneksi olin pakannut laukun valmiiksi), koska vauvan ei tarvinnut kuulemma kasvaa mahassa enää yhtään isommaksi ;). Kuitenkin synnytyssalit olivat täynnä ja aikamoinen ruuhka siellä oli muutenkin, niin saimme valita, tulemmeko seuraavana aamuna, vai jäämmekö käynnistelyyn heti. Päätimme mennä päiväksi sulattelemaan asiaa kotiin ja seuraavana aamuna mentiin sitten käynnistykseen (lauantai).



Arvion tekeminen ei sattunut ja minulle tuli tunne, että asiaa todellakin tutkittiin ja että olin todella hyvissä ja asiantuntevissa käsissä. Kuitenkin ekaa kun olin synnyttämässä, en oikeasti tiennyt mitä tuleman pitää ja tuli jotenkin sellainen olo, että onneksi joku tietää, mitä tapahtuu.



Synnytys meni hyvin, poika syntyi kuudessa tunnissa ja oli aavistuksen vajaa nelikiloinen ja erittäin jämäkkä. Sain synnytyksessä II ja III asteen repeämät, mitkä kätilö ompeli hyvin puudutettuna ja mitkä paranivat tosi pian. Olin pyytänyt, ettei episiotomiaa tehdä, ellei tilanteen kannalta ole ehdottoman välttämätöntä. Poika syntyi vielä varmuudeksi käsi poskella, joka vaatii lisää tilaa synnytyskanavassa, mutta siitäkin huolimatta kaikki meni hyvin!



Tässä on alkanut taas vauvakuume vähän jylläämään ja toivon, että seuraavallakin kerralla kaikki menisi yhtä hyvin kuin ekalla ja että synnytys tapahtuisi alakautta. Itse toivuin siitä niin nopeasti ja arvet parantuivat ihan älyttömän hyvin.



Tälläisiä kokemuksia minulla, ilmoittele, miten teillä sitten meni!

Ihan turhaan jännitin synnytystapa-arviointia!



Tänä aamuna kävin siellä. Aluksi pistivät sydänkäyriin, jotta nähtäisiin sikiön vointi ja mahdollisten liikkeiden summa.

Seuraavaksi sitten joku erikois- ja peruslääkäri tutkivat ja tonkivat alapäätä, kohdunsuun tilannetta ja lonkkien leveyttä (sisäpuolelta!)



Sitten vielä ultra ja voi että, siellä se meidän pikkuinen odottaa syntymistään! =)

Ultrassa lääkärit mittailivat sikiön päänympärystä (vissiin niinku 33,5cm!) ja ohimosta ohimoon leveyttä, 9,3cm. Myös vartaloa mittailtiin, näytti olevan hyvän kokoinen, noin 2,9kg pikkuinen nyt. Veikkasivat, että jos menee lasketulle ajalle niin syntyisi noin 3,3-3,4 kiloisena! Mutta nuo veikkaukset eivat kuulemma ole edes 80% varmoja... Kilonkin jollain heittänyt!



Sanoivat vaan että sitten synnytyksessä sen vasta oikeesti näkee mahtuuko syntymään alateitse, mutta kyllä sanoivat että ehdottomasti yrittämään! =) helpotuksen huokaus!

Itsekin olin viime viikolla synnytystapa-arvioinnissa, tosin minulla oli syynä väärä tarjonta. (Perätila) Siellä oli 2 naista, mutta en huomannu katsoa oliko ne vain kätilöitä vai oliko toinen lääkäri? hmm..mikähän on norm. käytäntö?