Kokemuksia Satakunnan keskussairaalasta?

Meidän kolmonen syntyi satakunnan keskussairaalassa, kaksi edellistä taysissa :) Suosittelen lämpimästi kyseistä sairaalaa olen sinne itsekin menossa uudestaan joulukuussa. Henkilökunta oli mukavaa ja kätilö asiansa osaava, poika syntyi syöksyllä niin en siellä synnytys salissa kauaa kerennyt olemaan.



S ja rv 14+0

kahdelta kertaa, niitä ennen kerta TYKSissä.



Että isoon yliopistolliseen sairaalaan verrattuna lämminhenkinen ja leppoisa paikka.



Tosin mulla synnytyspuolelta lyhyet kokemukset, kun olen ehtinyt oleilla salissa pari kolme tuntia vaan ennen synnytystä. Vuodeosastolta olen kanssa kotiutunut kolmantena päivänä, eli niin pian kuin vaan pääsin (meillä mittailtiin sen ajan muksulta verensokereita). Se mikä siinä oli nyt muuttunut parin vuoden takaiseen oli mun kokemuksen mukaan se, että tuntuivat tyrkyttävän lisämaitoa oikein urakalla vähän vauvalle kun vauvalle (mulle on nyt jälkikäteen pohdiskellen tullut pieni vastustusreaktio tohon käytäntöön, siellä annoin kiltisti juottaa omallekin vauvalle sitä). Mulle tuotiin kerrankin vahingossa toisen vauvan pulloa, jänkkäsin sit siinä tissit pinkeinä ettei TOSIAAN tarvita meille ;-)



Tää viimeisin kokemus siis nyt vapulta.

Mulla ei kokemusta sitte taas muualta ku Satks:sta viime vuoden marraskuulta=)!



Henkilökunta osaavaa ja asiantuntevaa niin salin puolella ku sitte osastollakin,toki löytyy myös ne " ei niin kivat" -hoitsut. Salissa oli niin lepposa tunnelma ku nyt voi olla,koko ajan oli joku kätilöistä vieressä.Ainoon miinuksen antaisin synnytystilanteesta,et mulle ei ainakaan annettu ees mahollisuutta kokeilla muita asentoja synnyttää ku makuulla ja sukista kiinni...



Osastolla miinuksen antaisin tiedon kulusta,ite täytyy kysellä labravastaukset ym. kokeitten tulokset.



Mutta noin niinku yleisesti kiva pieni sairaala,sinne mä varmaan joskus tulevan (toivottavasti) kakkosenkin meen synnyttään eli ei traumoja=)!



Tsemppiä loppuraskauteen ja tulevaan synnytykseen=)!



Tiitiäinen78

et sä ollutkaan VIELÄ raskaana,sekotin tohon tokaan vastaajaan..sori..kuitenkin...=)!

ja kokemukset kaikin puolin hyvät. Tässä kuukaiden kuluttu taas sinne uudelleen menossa synnyttämään, joten traumoja ei jäänyt! :) Mä myös kritisoisin hiukan tuota synnytysasentoasiaa, kuten edellinen kirjoittaja (nim. unohtui jo!). Mulle ei myöskään annettu muuta vaihtoehtoa, kuin selällään ja sukista kiinni. En tosin tiedä, mitkä seikat " määräävät" asennosta. Useinkaan ensisynnyttäjää ei päästetä jakkaralle. Mulla avustettiin synnytystä imukupilla, joten oisko ollut mahdollistakaan ponnistaa muussa asennossa? Olis kyllä ollut luontevampaa vähän pystymmässä...



No joo, meni aiheen vierestä! :) Mutta osastolla ihan mukavaa ja asiantutevaa porukkaa. Tosin sain mm. imetysasennoista ristiriitaisia neuvoja: Toinen hoitaja oli jurinuvonut asennon, tuli toinen sisään ja sanoi, ettei nyt ainakaan tuolla tavalla.



Mutta ei huolta, jos synnytyssairaalasi tulee olemaan SatKS! Tämä mun mielipiteeni! :)

Onneksi aika on alkanut kullata myös synnytysmuistot satkussa. Pahin trauma on se, että synnytyksen jälkeen kipulääkkeitä ei tahdottu sitten millään antaa. Niitä sai itkemällä ruinata. Mut muuten ihan ok paikka, pieni ja melko kodikaskin.

eili meillä esikoinen syntyi porissa ja synnytys sujui todella hyvin ja kätilöt olivat mukavia. Osastolla olikin sellainen hoitsu josta jäi paha maku suuhun. Poika ei osannut ottaa imemisotetta ja kun sitä sitten kyseisen hoitajan kanssa harjoiteltiin ei ehditty kun tissi suuhun sovittaan kun jo tempaisi vauvan ja sanoi ettei tule mitään ja lähti viemään ylös lastenosastolle ihankuin olis just pojasta henki lähtemässä. No tunteethan siinä sitten oli pinnassa ja poika oppi pullolle ja imetys jäi alkumetreillä pois. Enemmän olisin kaivannut opetusta ja neuvontaa.



Toinen lapsi syntyi loimaalla mistä ainoastaan positiivista sanottavaa. Mukavat hoitajat ja kätilöt, rauhallista ja saa oman huoneen mahdollisesti. Hoitajilla on aikaa neuvoa.

Eli jos vaan asut paikassa mistä mahdollisuus mennä loimaalle niin suosittelen ehdottomasti.

Synnytin SatKs:ssa esikoisen v.2002. Tuolloin sain lääkäriksi Uusitalon Reetan, joka luojan kiitos on nyt jo eläkkeellä! Ensi töikseen haukkui miehen ja muutamaan otteeseen minutkin siinä synnytyksen kuluessa. Lausahdus " jos pystyt vielä puhumaan et tiedä vielä kivusta mitään" on jäänyt eräitten joukossa mieleen... Pitihän tuo sit paikkansakkin, valitettavasti.



Eka kätilö oli joku pirttihirmu myös, mutta kun klo 15 tuli vuoron vaihto sain superihanan kätilön- ja lääkärin. Onneksi, sillä hätäleikkaukseen mentiin ja lujaa. Leikkauskin meni osittain " puihin" sillä epiduraali ei vaikuttanutkaan tarpeeksi ja sektiohaavan leikkaaminen tuntui ihan helvetillisesti. Eli sain nuijanukutuksen kun kipu oli niin kova =).



Kätilö oli kuitenkin asiallinen miehelleni ja lääkäri mukava. Vuodeosastolla sain jonkun hirmu hoitajan omahoitajaksi, valitettavasti. Onneksi koko muu henkilökunta oli aivan ihanaa, varsinkin lastenhoitajista on jäänyt kultainen kuva mieleen.



Kokemukseni oli siis kirjava, ja omasta mielestäni taitaa olla tuurista kiinni kentä sattuu kohdalle onko kokemus miellyttävä vai ei. Onneksi suurin osa hoitureista on todella mukavia ja paikkaavat eräiden huolimattomia sutkautuksia mukavasti =). En silti kammoksu toista tulevaa synnytystä, nyt jo tietää että kaikkien sanomisista ei ehkä edes tarvitse välittää. Ekä sitä eka karralla oli hiukan herkkä ja epävarma =).

mulla oli synnytyksen aikana kaksi kätilöä. eka oli todella ihana, toinen oli aika töykeä tyyppi, johtui ehkä siitä että siellä oli niin hirveesti synnyttäjiä silloin kun itsekin olin, eli sillä oli kiire. mutta se puhui mulle todella epäkohteliaasti ja yritti hoputtaa ponnistusvaiheessa, että hän pääsee hoitamaan muita synnyttäjiä.



ekan kätilön ansiosta sain epiduraalin aika varhaisessa vaiheessa, sitten kun sen teho alkoi laantua, jouduin tämän toisen kätilön kanssa tappelemaan ilokaasustakin. " kun synnytyksen kuuluu sattua"



ja tosiaan, täällä on jo puhuttukin synnytysasennoista... se tyly kätilö yritti pakottaa mua ponnistamaan selällään sukista kiinni pitäen. ei neuvonut millään tavalla, mutta olin siis selälläni kun käski ponnistaa. ei siitä mitään tullut. ja sitten kätilö jo huusi ja uhkasi poistua salista jos en osaa ponnistaa. (" kannustusta" ensisynnyttäjälle?????)



käskin miehen nostaa sängyn päätyä ylemmäs, että touhusta tulis edes jotain. sitten kun pidin kiinni miehestä, kätilö yritti pakottaa pitämään kiinni sukista. en pystynyt, enkä kyllä suostunutkaan siihen. pistivät sitten " poikkipöytä" -systeemin... vuodeosastolla sitten valitin kokemuksestani ja kävihän se kätilökin pahoittelemassa asiaa, joskaan ei ehkä kovin vilpittömästi (?).



aina kun tyly kätilö poistui synnytyssalista, huusin miehelle että hirtän sen ämmän kun se tulee takas, mutta kun sain purettua raivoni kätilön poissa ollessa, pystyin olemaan olosuhteisiin nähden suhteellisen kohtelias kätilön tullessa takaisin.



teknisesti ottaen kaikki meni sikäli hyvin että toivuin fyysisesti tosi nopeasti. ja vuodeosastolla oli ihana henkilökunta! joskin meinasin vetää herneet nenään kun ne jatkuvasti tuputti sitä lisämaitoa vaikkei ois tarvinnu, ja joka imetyksellä joku vieras (hoitaja siis) roikkui tississä ja kyttäsi onko vauvan alahuuli oikein. ja sitten vielä ois muka pitänyt yli kolme ja puolikiloinen vauva herättää syömään 3 tunnin välein!!



kun päästiin kotiin, " opin imettämään" tai vauva imemään, miten vaan(nyt vauva 3 viikkoa, ja imetys sujuu jo kaupassakin hyllyjen välissä jos sikseen tulee). kun asiasta lakattiin hössöttämästä, se alkoi sujua. ja vauvamme siis on terve, syntyi täysiaikaisena, joten en todellakaan ole sitä enää kotona herätellyt syömään. yöllä on heti kotiinpääsystä asti saanut nukkua yhden jakson (n. klo 00-04 tai 05) 4-5 tuntia putkeen, kun vauva syö hyvin ennen nukkumaan menoa (tämän kirjoituksen kellonaika hämää... se etten tänä yönä saanut unta ei johdu vauvasta vaan kipeästä korvastani...). päivisin se sitten syökin vähän useammin, 1-4 tunnin välein, mutta niin pitääkin:)

Mä synnytin siellä maaliskuussa -07, ihan mukava paikka ja synnytyssalissa mulla oli aivan ihana kätilö. Tottakai niin saleissa kuin osastollakin on aina joku jonka kanssa ei tule toimeen ja niin se on joka paikassa.

Pidät vaan puolesi ja jos et itse pysty niin miehesi pitää salissa siitä huolen että sinua kohdellaan kunnolla ja sinua kuunnellaan ja toiveitasi kunnioitetaan.

Sanoisin, että älä stressaa noita juttuja, jos kohdallesi osuu kätilö, jonka kanssa et tule toimeen niin muista että saat " vaihtaa" kätilöä kesken synnytyksen, se asia vaikuttaa niin paljon koko synnytyskokemukseen. Meille ainakin sanottiin neuvolassa, että kätilön voi vaihtaa jos ei yhtään homma luonaa, toki silloin on eri juttu jos on kova ruuhka, mutta muuten.

Mukavaa kesää=))

synnytin lopputalvesta -04 ja ensin oli aivan ihana kätilö, mutta sitten tuli oikein pirttihirmu. joka huusi että koitas nyt tehdä jotain, vauvalla on paha olla siellä ja ponnistin minkä pystyin. Lääkärikin kävi jossain vaiheessa ja sano, et auttaa imukupin kanssa, ja silloinkin pirttihirmu sano, et vauva ois kyllä tullu maailmaan jos oisin vaan viittiny ponnistaa......



Osastolla aivan ihanaa porukkaa, olin valvonu supistusten ja 12,5 h synnytyksen ansiosta toista vuorokautta, niin ottivat eka yönä vauvan kansliaan ja toivat vaan syömään että sain edes vähän nukuttua...



syksyllä uudestaan sinne menossa.............

maitohamsteri:

ja silloinkin pirttihirmu sano, et vauva ois kyllä tullu maailmaan jos oisin vaan viittiny ponnistaa......

.............

mustakin kätilö oli ihan kirajannut siihen synnytyskertomukseen, että äiti ei suostu ponnistaa. ja kun se antoi musta raporttia vuodeosastolle siirtyessä, siinäkin se sanoi että " ei ois kestäny niinkään kauan jos hän olis suostunu ponnistaa" . just just. hänen mielestään tahallani jarruttelin... ??

imettäessä virhelyöntien mahdollisuus lisääntyy