ENSKAT viikkoon 9

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12473774&p=1&tmo…

[color=blue]Täällä sitä edelleen yhtenä palana möllötellään eikä ole mitään tuntemuksia että tarvisi lähteä synnyttämään, joskin eilen illalla oli vähän sellaista jännää kipua selässä ja mahassa, mutta en tiedä oliko se sitten supistusta vai ei. Aivan tässä olisi kyllä valmis lähtemään nyytinhakuun, mutta eipä tässä muuta voi kuin odotella.[/color]



[color=fuchsia]Vointi on kyllä ihan hyvä, turvotus tietty edelleen kiusaa, mutta sekin on vähän helpottanut ja kun eilen kävin hierojalla ja se hieroi käsiäkin niin nekään ei ole tällä hetkellä kovin kipeet. Saa tehtyä käsitöitäkin, nyt on vauvan päiväpeitto puikoilla :) Tänään piti olla neuvola, mutta terkkarin tultua kipeeksi ja toisen ollessa lomalla siirtyikin keskiviikkoon. Eipä se tosin haittaa, kun vauva on nyt liikkunutkin.[/color]



[color=blue]EDDIE: Oikein paljon onnea prinsessan syntymän johdosta koko perheelle! :)[/color]



[color=fuchsia]COTINE: Sielläkin alkaa h-hetket olla käsillä, meitä loppupääläisiä tosiaan on monta :) Mäkin kuvittelin että ehdin tekemään paljon enemmänkin käsitöitä tässä loppuaikana, mutta eipä näillä nakkisormilla ole kovin paljon valmista tullut, aina pikkuisen kerrallaan :) Suppareita saa varmasti toivotella jo sinnekin, voi kun ei tarvis tässä enää kovin montaa viikkoa odotella kenenkään :)[/color]



[color=blue]AURELIA: Joo, kyllä täällä alkaa flunssa olla tainnutettuna, vielä vähän nenä vuotaa, mutta nyt jo varmasti jaksaisi synnyttääkin. Ihan hyvällä mielin mä odotan synnytystä, odotan vaan että pääsisin tositoimiin, eiköhän se sieltä jollain konstilla sitten tule :) Sulla on jo tosi hyvällä mallilla kun vauva on jo laskeutunutkin, sä voit vaikka kirmata mun edelle :)[/color]



[color=fuchsia]Mites MAMAN ja ANABELAN masut jaksaa? Vieläkö siellä ollaan yhtenä kappaleena? Suppareita toivottelen![/color]



[color=blue]FIIU oli kunnostanut turvakaukalon. Se on aina ihanaa kun saa jonkun uuden vauvajutun ja saa ajatella että kohta siellä pikkuinen vaavi köllii. Kiva että oot tuntenut liikkeitä hyvin, se aina antaa sen varmuuden että masussa on kaikki hyvin.[/color]



[color=fuchsia]BUUFFA: kiitos suppareiden toivottelusta! Toivottavasti kohta pääsen siirtymään vauvapuolelle sinun ja muiden seuraan :)[/color]



[color=blue]Joopa joo.. jos mä menisin vaikka jatkamaan sitä vauvanpeittoa tai sitten vaikka ottamaan pienet tirsat :D[/color]



[color=fuchsia]Mukavaa viikkoa kaikille![/color]



[color=blue]T. Juli & Jumpula rv 39+3[/color]

Ja Eddielle vielä onnea! Tuolla Maalismussukoissa jo onnittelinkin, ollaan saatukin sinne paljon vauvauutisia viime päivinä:)



Cotine & Juli: Täällä samanlaiset fiilikset kuin siellä eli oireita ei juuri ole mutta henkisesti olisin ihan valmis synnyttämään. Oltiin lauantaina hääpäivää juhlistamassa ja sitä ennen oli kaikkea muuta odotettavaa (vieraita käymässä, viimeisiä hankintoja tekemättä jne.), mutta nyt yhtäkkiä ei olekaan enää muuta kuin vauvan odottelua! Olen ehtinyt äippäloman aikana rentoutumaankin ja kaikki alkaa olla valmista vauvan tuloa varten, joten ei malttaisi enää odottaa..



Aurelia kyselit, millä mielellä olen menossa synnyttämään. Mulla on pelko vähentynyt sitä mukaa kun olen ehtinyt valmistautumaan vauvan tuloon. Eli odotan jo niin kovasti nyyttiä kainaloon, että jotenkin synnytykseenkin suhtautuu luonnollisena osana sitä hommaa, että pääsee sitten vauvan kanssa kotiin. Mulla myös lukeminen on auttanut tosi paljon, vielä kesällä mulla ei ollut mitään käsitystä synnytyksen vaiheista tms. ja silloin pelotti paljon enemmän. Eniten kyllä jännittää se ponnistusvaihe, oma jaksaminen siinä ja mahdollinen repeäminen, mutta onneksi se on se lyhyin ja viimeinen vaihe sitten.



Aurelia olit saanut vaunut ja Fiiu kaukalon, hankintojen tekeminen on kyllä mukavaa, kun voi ajatella, kuinka sitten omaa vauvaa niissä kantelee, työntelee ja hoitaa :) Meillä muuten terkka sanoi, että jos on lauhaa ja vauva voi hyvin, voi jo viikon ikäisenä alkaa totutella ulkoiluun lyhyitä aikoja.



Jokohan Anabela olisi lähtenyt vauvaa hakemaan?



Nyt tuli kaveri käymään, hyviä vointeja kaikille!



Mama & Justus 39+0 (vasta äskenhän ne oli jotain 15...)

Pari vauva-uutista bongasin ja piti onnittelemaan tulla:



Butterfly: Tuplaonnea! Melkoiselta koettelemukselta kuulosti, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.



Sara-Maria: Onnea oikein roppakaupalla!



Ja Juli näköjään tarttis suppareita ja tsempitystä: niitä siis sinne!



Dajm + Pätkis (kohta 3 kk)

Eipä tässä kummempia, eilenhän sitä tuli tänne viimeksi kirjoiteltua. ;)



Mutta nyt oli vaan kuitenkin pakko tänne tulla kirjoittamaan, kun meillehän ollaan tyttöä veikattu niin rakenneultrassa ja muutenkin monet ovat veikanneet meille tyttöä syntyväksi. Niin tänään kuitenkin miehen mummo sanoi, että meille on ihan selvästi poika tulossa(näkee siis kuulemma mahan muodosta) ja ei oo monestikkaan erehtynyt...

Niin alkoi vaan jotenkin paniikki, että mitä jos tosiaan sieltä on poika tulossa, kun on aikalailla varautunut tyttöön... siis on koko ajan kuitenkin mielessä ollut että ei se oo satavarmaa ja saattaahan sieltä poikakin tulla, mutta kuitenkin. vaatteeitakin olen ostanut vaikka mitä tytölle, mutta jonkin verran myös pojalle. ku tuntuu että semmoisia neutraaleja värejä/asuja ei oikein ole hyviä...



Mutta tiedän, että pääasiahan se on, että vauva olisi terve, olkoon sitten kumpaa sukupuolta tahansa. mutta silti asia jäi jotenkin kaivamaan mieltä.. ja saattaapa ollakki että ensi kerralla sitä ei sit kysykkään, että kumpi sieltä on tulossa vaan pitää itsensäkin jännityksessä loppuun saakka.



Tällainen on varmaan huolista pienin, mutta minkäs itselles teet..



Kylkikipukin muuten hellittänyt, kun vauva laskeutunut, niin eipä enää pääse kylkeen potkimaan vaan nykyään tuohon keskelle mahaa potkiskelee. :)



Saapa tosiaan nähdä, että kuka täällä on seuraavana synnyttämässä. Juliaana, mama vai joku aivan muu?! Mulle annettu " synnytys-kielto" ensi viikoksi, kun miehen vanhemmat reissussa.. että toivotaan että pysyis vielä tämän ja ensi viikon mahassa. sitten saisi kyllä jo tulla!:) No eipä se vauva kieltoja katso... :D



Mutta kohta alkaakin salkkarit ja sen jälkeen sydänjää. Ja sitten kutsuukin lämmin sauna! :) Mitenhän sitä sitten saunotaan, kun vaavi on talossa?! Siis että pitääkö saunoa miehen kanssa eriaikaan, vai ottaa itkuhälyttimet pesuhuoneeseen vai mitä?! Minäkun niin tykkään saunomisesta! :)



Aurelia rv36+4

Moi!



Löytyihän se enskapinokin täältä kun oikein haki. Höpsistä tässä missään laitoksella olla vaikka viime yö menikin valvoessa. Heräsin siinä yhden aikaan kipeisiin supistuksiin jotka kuitenkin oli siedettäviä, en kuitenkaan voinut nukkua, sen verran tukalia olivat. Niitä kesti aika tiuhaan kolmeen saakka jolloin ne loppuivat kuin seinään. Eikä sen jälkeen ole ollut tietoakaan koko tapahtumasta. Just sellasia ne oli että alaselkää vihlo kovin ja samalla vatsaan koski ja meni jotain aaltoja.. kummallisia eikä niin kipeitä kun olen ajatellut. selvästi ne kuitenkin erottaa kivuttomista. Ei tunnu ollenkaan samalta.



Kävin vielä neuvolassakin kello 8, tosi väsyneenä tietty. meinasin pyörtyä tutkimuspöydälle kun vauva painoi varmaan valtimoa tosi sopivasti. Millään ei tahtonut löytyä sopivaa asentoa. Sit se terkka vielä oikeen käänsi veistä haavassa uutta aikaa varaillessamme ja tokaisi ¿kyllä me vielä muutama kerta nähdään¿ ARGH!!!



Cotine: Sä se oot innostunu noitsta käsitöistä  Mulla on kutimet yhä paketissa :D



Juli: Mulla oli ensimmäiset vaimea kivuliaat supistukset just sellasia et mahaa ja selkää särki yhtä aikaa, nyt ne on sit pikkuhiljaa voimistunu ja kun ne tuntuu ihan eriltä kun kivuttomat kaverinsa, olen päätellyt niiden olleen jotain esiesisuppareita.



Mama: Voih, mä niin tiedän miltä susta tuntuu.. samoin kuin muistakin loppupääläisistä. Loppus jo :D



Aurelia: Oliskohan se ultra kuitenkin varmampi veikkauksissaan kuin vatsan muoto, heh! Meille on kans veikattu poikaa mutta paljon on sellasia unisex kamaa eikä juurikaan mitään sinistä/ punasta. Ollaan kuitenkin aika varmoja 4D ultrassa näkyneestä ulokkeesta mutta eihän sitä koskaan tiedä.



Suppareita ja voimia jaksamiseen meille loppupääläisille ja hyviä vointeja kaikille muille!



Anabela 38+0 (ihmeellistä kuinka aika rientää!)

Tuolla Maalismussukoissa kävinkin jo aamulla hehkuttamassa, että vihdoinkin tapahtuu jotain! Tosin voihan tässä vielä mennä aikaa, mutta jotain kuitenkin... Eli eilen illalla nelisen tuntia tuli aika säännöllisiä, mutta melko kivuttomia suppareita, jotka kuitenkin loppui kun kävin nukkumaan. Tuntui kuitenkin ihan erilaisilta kuin aikaisemmat vatsan kovettumiset. Yritin hiipparoida pitkin kämppää josko synnytys olisi käynnistynyt, mutta lopulta kävin nukkumaan ja nukuinkin hyvin, eikä aamulla ollut suppareista tietoakaan. Ehkäpä paikat kuitenkin vähän kypsyi...



Neuvolassa kaikki oli kunnossa, tosin painoa oli tullut 1,4 kg viikossa, hups... Kokonaispainonnousu kuitenkin kohtuullinen, 12 kg. Sf-käyrä on jo lähtenyt laskuun, kun vauva on niin alhaalla, hartiat ja sydänäänetkin löytyi tuolta mun lonkkaluiden kohdalta. Seuraava neuvola-aika sovittiin lasketuksi ajaksi, saa nähdä missä sitä silloin ollaan.. täällä kuulemma mennään sairaalaan käymään 12 päivää lasketun ajan jälkeen, jolloin vasta mietitään, että vieläkö odotellaan vai käynnistelläänkö. Luulin ennen, että tuo 12 päivää olisi raja milloin käynnistetään. Toivottavasti ei mene niin pitkään.



Tulipas omanapaista tekstiä tänään. Iloista masun kasvattelua vähemmillä viikoilla oleville ja suppareita loppupääläisille! (tosin yhtään omaa supparia en teille luovuta ;) )



Mama & Justus 39+1

No niin, nyt on oma pää sen verran selkeä että voi hieman kirjoitella synnytystarinaa.



Torstaina kaikki lähti epäilystä että olisi lapsivesi mennyt. Soittelin iltapäivällä kätilöopistolle että miten toimitaan, sain pyynnön seurailla vielä kotona tilannetta.



Illalla puoli kuuden aikaan soitin taas kättärille että jotain valun edelleen, puhelun jälkeen lähdinkin sitten kättäriä kohden.



Samaan aikaan kun keräilin viimeisiä kamoja mukaan soittelin miehelleni joka oli Tampereella työmatkalla että nyt taitaa olla tosi kysymyksessä.



Kättärillä sitten kuunneltiin sydänäänet, otettiin supistuskäyrää ja tehtiin ulko- ja sisätutkimus. Kätilö totesi että kyllä tämä on lapsivettä jota hieman valuu. Täältä lähdet kotiin sitten vauva mukana. Varmistelin kätilöltä että jos mies on täällä vasta puolen yön aikaan niin eihän ole vielä myöhässä.

Kätilö naurahti että hyvin ehtii vielä silloin mukaan, arveli että seuraavana päivänä aamupäivästä syntyisi.



Illalla yhdeltätoista alkoi säännölliset supistukset jotka jatkuessaan voimistuivat ja saivat kohdun suuta auki, kahden aikaan siirryttiin synnytyshuoneeseen siinä vaiheessa olin auennut 2 senttiä.

Kipuja lievittelin kuumassa suihkussa ja jyväpusseilla.

Supistukset jatkuivat ja lisääntyivät koko ajan. Neljän aikaan kätilö totesi että voitaisiin taas katsoa mitä kohdunsuulle on tapahtunut, hämmästyneenä totesi että olin auki jo 7 senttiä, taitaa vauva syntyä ennen työvuoron loppua.



Kivunlievityksenä kokeilin ilokaasua mutta maski aiheutti minulle lievän paniikkireaktion, minulla on lievä ahtaanpaikankammo.



Ilman miestäni en olisi synnyttänyt Edwinaa luomuna, minulla on piikkikammo joten tietoisesti välttelin epiduraalia. Onneksi synnytys meni niin hyvin että minua ei tarvinnut paikkailla.



Ensiparkaisu oli 3 aivastusta jotka kuului 6.45 perjantaiaamuna 15 minuuttia ennen kätilön työvuoron loppua.



T. Äiti ja Edwina 4 päivää

Kiitokset onnitteluista kaikille. On se vaan niin ihmeellinen tapahtuma, ainutlaatuinen kokemus elämässä :)



Jos sit lyhyt versio meidän synnytyksestä:



Keskiviikko iltana kuuden aikaan alkoi supisteleen säännöllisesti n. 10 min välein. Siinä vaiheessa ajatuksissa kyllä oli, että lähtö varmaan tänään tulee. Olin aina miettiny, että tiedänkö lähteä oikeaan aikaan, mutta kyllä noi supistukset tunsi ja tiesi mitä ne on. Kotona kärvisteltiin puoleen yöhön saakka, jonka jälkeen herätin miehen, että nyt pitäis lähteä. Siinä vaiheessa ei enää sitä kipua kestäny ja supistuksetkin tuli n 5 min välein. Sairaalassa oltiin yhden aikaan, siinä vaiheessa kohdunsuu oli 3-4 cm auki. Puolisen tuntia käyrällä, jonka jälkeen vajaaks tunniks ammeeseen. Kun olo kävi siellä sietämättömäks siirryttiin synnytyssaliin, kohdunsuu auki siinä vaiheessa 6-7 cm. Epiduraalia sitten jäin odottamaan. Kätilön piti käydä välissä hoitamassa toinen synnytys ennenkuin soitti lääkärin paikalle laittamaan puudutuksen. Tosiaan sitten sain epiduraalin ja se helpotti, eikä epiduraalin laittaminen sattunu ollenkaan. Sain torkuttua muutaman tunnin, siinä vaiheessa kohdunsuu oli 8 cm auki. Hetken perästä kaipailin jo lisäannosta epiduraalista, mutta sen saaminen kesti kun vuoronvaihto tuli. Siinä vaiheessa avautumisvaihe oli kestänyt sairaalassa 8 tuntia + kotona kärsitty aika. Siinä vaiheessa puhkastiin kalvot, lapsivesi oli hiukan vihreää. Loppuavautuminen kesti vielä 2 tuntia. Kerkesin siinä vielä hiukan saamaan ilokaasua ja loppuavautumisen avuksi laitettiin oksitosiinitippa. No mutta sitten pääsi jo itse asiaan ponnistamiseen. Ensin ponnistettiin kyljellään ja välillä kokeiltiin puoli-istuvaa asentoa. Omat voimat alko hiipumaan ponnistamiseen tunnin jälkeen ja hetken päästä siitä kutsuttiin lääkäri paikalle katsomaan tilannetta. Poika avustettiin loppujen lopuksi maailmaan imukupin avulla ja poika syntyi napanuora kaulan ympärillä. Kokonaisuudessaan ponnistusvaihe kesti vajaat kaks tuntia. Poika kiidätettiin heti kaappihoitoon syntymän jälkeen. Ite jäin makoileen ja odottamaan istukan tulemista. Siinä vaiheessa iski kamala vapina, ei voinut muutaku täristä siinä maatessa. Istukan tultua oli sitten ompeleiden aika. Välilihaan tehty viilto ja pieni repeämä tikattiin, jonka jälkeen jäin lepäilemään. Lepäiltyä jonkinaikaa alko elämä taas voittamaan ja suihkun jälkeen lähdettiin käymään katsomassa poikaa joka oli viety lastenosastolle tarkkailuun. Siellä poika viettikin ensimmäisen yön ja vasta seuraavana päivänä sain pojan vierihoitoon. Kokonaisuutena laskin, että synnytys olisi kestäny ensimmäisistä säännöllisistä supistuksista 19 tuntia.



Kokonaisuutena pitkä ja kohtalaisen rankka kokemus, kipu oli välillä ihan sietämätöntä, mutta onneks siihen sai lievitystä. Kätilöt oli mahtavia ja kannustavia. Oikein ponnistaminen oli yllättävän vaikeaa, mutta tulihan se sieltä loppujen lopuks ulos vaikka hiukan jouduttiin auttamaan.



Tänään päästiin sairaalasta kotiin. Hiukan hakusassa oli tilanne kotiin päästäessä, mutta nyt poika tuolla nukkuu tyytyväisenä äitiyspakkauksen kopassa. Saa nyt nähä miten tämä tästä lähtee sujumaan, arki kotona pienen kanssa.



Suppareita niitä tarvitseville ja toivoville :) Toivottavasti pääsette pian kaikki hakemaan nyytin kotiin

Kiitokset onnitteluista kaikille. On se vaan niin ihmeellinen tapahtuma, ainutlaatuinen kokemus elämässä :)



Jos sit lyhyt versio meidän synnytyksestä:



Keskiviikko iltana kuuden aikaan alkoi supisteleen säännöllisesti n. 10 min välein. Siinä vaiheessa ajatuksissa kyllä oli, että lähtö varmaan tänään tulee. Olin aina miettiny, että tiedänkö lähteä oikeaan aikaan, mutta kyllä noi supistukset tunsi ja tiesi mitä ne on. Kotona kärvisteltiin puoleen yöhön saakka, jonka jälkeen herätin miehen, että nyt pitäis lähteä. Siinä vaiheessa ei enää sitä kipua kestäny ja supistuksetkin tuli n 5 min välein. Sairaalassa oltiin yhden aikaan, siinä vaiheessa kohdunsuu oli 3-4 cm auki. Puolisen tuntia käyrällä, jonka jälkeen vajaaks tunniks ammeeseen. Kun olo kävi siellä sietämättömäks siirryttiin synnytyssaliin, kohdunsuu auki siinä vaiheessa 6-7 cm. Epiduraalia sitten jäin odottamaan. Kätilön piti käydä välissä hoitamassa toinen synnytys ennenkuin soitti lääkärin paikalle laittamaan puudutuksen. Tosiaan sitten sain epiduraalin ja se helpotti, eikä epiduraalin laittaminen sattunu ollenkaan. Sain torkuttua muutaman tunnin, siinä vaiheessa kohdunsuu oli 8 cm auki. Hetken perästä kaipailin jo lisäannosta epiduraalista, mutta sen saaminen kesti kun vuoronvaihto tuli. Siinä vaiheessa avautumisvaihe oli kestänyt sairaalassa 8 tuntia + kotona kärsitty aika. Siinä vaiheessa puhkastiin kalvot, lapsivesi oli hiukan vihreää. Loppuavautuminen kesti vielä 2 tuntia. Kerkesin siinä vielä hiukan saamaan ilokaasua ja loppuavautumisen avuksi laitettiin oksitosiinitippa. No mutta sitten pääsi jo itse asiaan ponnistamiseen. Ensin ponnistettiin kyljellään ja välillä kokeiltiin puoli-istuvaa asentoa. Omat voimat alko hiipumaan ponnistamiseen tunnin jälkeen ja hetken päästä siitä kutsuttiin lääkäri paikalle katsomaan tilannetta. Poika avustettiin loppujen lopuksi maailmaan imukupin avulla ja poika syntyi napanuora kaulan ympärillä. Kokonaisuudessaan ponnistusvaihe kesti vajaat kaks tuntia. Poika kiidätettiin heti kaappihoitoon syntymän jälkeen. Ite jäin makoileen ja odottamaan istukan tulemista. Siinä vaiheessa iski kamala vapina, ei voinut muutaku täristä siinä maatessa. Istukan tultua oli sitten ompeleiden aika. Välilihaan tehty viilto ja pieni repeämä tikattiin, jonka jälkeen jäin lepäilemään. Lepäiltyä jonkinaikaa alko elämä taas voittamaan ja suihkun jälkeen lähdettiin käymään katsomassa poikaa joka oli viety lastenosastolle tarkkailuun. Siellä poika viettikin ensimmäisen yön ja vasta seuraavana päivänä sain pojan vierihoitoon. Kokonaisuutena laskin, että synnytys olisi kestäny ensimmäisistä säännöllisistä supistuksista 19 tuntia.



Kokonaisuutena pitkä ja kohtalaisen rankka kokemus, kipu oli välillä ihan sietämätöntä, mutta onneks siihen sai lievitystä. Kätilöt oli mahtavia ja kannustavia. Oikein ponnistaminen oli yllättävän vaikeaa, mutta tulihan se sieltä loppujen lopuks ulos vaikka hiukan jouduttiin auttamaan.



Tänään päästiin sairaalasta kotiin. Hiukan hakusassa oli tilanne kotiin päästäessä, mutta nyt poika tuolla nukkuu tyytyväisenä äitiyspakkauksen kopassa. Saa nyt nähä miten tämä tästä lähtee sujumaan, arki kotona pienen kanssa.



Suppareita niitä tarvitseville ja toivoville :) Toivottavasti pääsette pian kaikki hakemaan nyytin kotiin

hiukan on itellä nopeet sormet kun viestit lähti ennen aikojaan.



Siis päivittelen enskojen esittelyn pinoon vielä omat tiedot, mutta sitten sopii jonkun muun ottaa se hoitoonsa. Mä siirryn pikkuhiljaa täältä puolelta takavasemmalle.. Siispä toivon jonkun ottavan tuon pinon päivittämisen tehtäväkseen.



-Sara-Maria ja poitsu 5 pv-

Kiitokset Sara-Marialle synnytyskertomuksesta! Kyllähän se aika rankalta kuulosti mutta eikös lopputuloskin ollut aika potra poika, yli nelikiloinen? Mäkin olen nyt alkanut miettimään synnytystä yhä enemmän kun aikaa laskettuun on enää viikon verran. Mä jo ehdin illalla miettimään että tulisko yöllä mahdollisesti lähtö, koska maha oli ihan löysällä ja jouduin ramppaamaan vessassa kakkoshädällä ainakin kolme kertaa. Vauva tuntui myös olevan tosi tosi alhaalla ja häpyluuta vihloi. Huulet tuntui myös turvonneilta, jostain luin että sekin on joku merkki? Mutta eihän siitä sitten mitään tullut, päinvastoin. Sain tosi sikeästi nukuttua jo toisen yön peräkkäin, joka tietty on hyvä juttu!



Eipä tässä nyt ehdi enempää, tulin vaan ilmoittamaan itsestäni ja että yhtenä kappaleena vielä ollaan. Tuli vähän omanapaista, seuraavan kerran enempi!



cotine rv 38+6

[color=blue]Yhtenä palana ollaan täälläkin. Eilen illalla oikeestaan ekaa kertaa kunnolla tuntui siltä että jotain alkais tapahtuakin. Ainakin luulen niiden olleen supistuksia, selkää ja mahaa jomotti ja maha kovettui. Aika kipeitäkin oli, mutta sitten ne loppui kuin seinään. Tänään maha on ollut jännän arka ja vihlovainen.. saa nähdä jos tänä iltana tulisi supparit oikein kunnolla ja päästäisiin tosi toimiin.. tai sitten mä toivon sitä samaa vielä kahden viikon päästäkin :)[/color]



[color=fuchsia]Neuvola piti olla tänään tai siis alunperin maanantaina jo mutta toinen terkka on talvilomalla ja toinen on nyt sitten edelleen sairaana. Huomiseksi laitettiin nyt sitten aika ja minut tutkii joku kouluterveydenhoitaja. Ensi viikolla on sitten oma äitiysneuvolan terkka töissä. Toivottavasti tosin en ole enää siinä vaiheessa yhtenä kappaleena.[/color]



[color=blue]SARA-MARIA JA EDDIE: Kiitos kun jaksoitte kirjoittaa synnytyskertomukset, tosi mielenkiintoista lukea. Vähän rupes jännittämäänkin taas synnytys. Ihanaa että kaikki meni hyvin ja nyt voitte sitten nauttia vauva-arjesta! :) Kohta vauvapuolella tavataan :)[/color]



[color=fuchsia]MAMA: Sulla melkein samanlainen kokemus kuin tuo mun eilisiltainen. Kyllä vaan ihanaa kun tuntee että jotain tapahtuu. Vieläkö siellä odotellaan vai onkohan vauva-ilmoitus seuraavaksi? ;) Suppareita, jos vielä yhtenä kappaleita olet![/color]



[color=blue]ANABELA: Mikäs siellä on tilanne? Sullakin on jo niin mahtavasti suppareita että kohta on varmasti nyytti kainalossa. Ja nythän sulla onkin viikot täynnä että saa tulla vaikka heti. Suppareita, suppareita sinnekin![/color]



[color=fuchsia]AURELIA: Mulle on kans veikattu poikaa mahan perusteella. Yksi nainen osti mulle jo joululahjaksi sinisiä vaatteita kun on aivan varma että olisi poika. Minä taas veikkailen itse tyttöä. Tiedän kyllä monta jolle on mahan muodosta veikattu mutta ei välttämättä pitänyt paikkaansa. Onhan noita paljon muitakin uskomuksia että tuleeko poika vai tyttö, mutta kyllä ne taitaa olla suurimmaksi osaksi hölynpölyä.[/color]



[color=blue]DAJM oli käynyt myös moikkailemassa, kiitos suppareiden toivotuksesta ja kohta nähdää vauvapuolella! :)[/color]



[color=fuchsia]COTINE: Suppareita toivottelen sullekin![/color]



[color=blue]Kyllä oikein jännittää että kuka meistä on seuraava vauvallinen :) Mukavaa pikkulauantaita kaikille! :)[/color]



[color=fuchsia]T. Juli & Jumpula rv 39+5[/color]

Vaikkei nyt sen kummempaa asiaa olekaan.



Kiitokset synnytyskertomuksista, niitä on mukava lukea! Aika rankka homma Sara-marialla, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :) Nauttikkaahan ensi hetkistä nyyttienne kanssa :)



Cotinella ja Julilla tosi samanlaisia tuntemuksia kuin täällä. Välillä aina tuntuu, että josko tänään tai yöllä, mutta ei sitten kuitenkaan...

Äitiysjumpassa tänään kaikki sanoivat, että toivottavasti ei seuraavalla kerralla kahden viikon päästä nähdä (ensi viikolla loma), niin minäkin toivon :)



Onko muiden muuten vaikea erottaa harjoitussupistuksia vauvan liikkeistä? Musta tuntuu välillä, että vauva venyttelee niin, että vatsa menee pinkeäksi, mikä tuntuu aika samalta kuin sellanen vatsan kovettumissupistus... Mutta eiköhän ne varsinaiset synnytyssupistukset sitten ole niin kivuliaita ja sännöllisiä, että ne tunnistaa.



Nyt katsomaan Diagnoosi: Murhaa (äippälomalaisen pieniä iloja..)



Aurinkoista päivänjatkoa toivottelee Mama & Justus 39+2

ja ilmoittelen samalla että edelleen yhtenä palana ollaan ja nyt ei oo tuntunut taas eilenkään illalla mitään, paitsi että vauva kyllä kovasti liikkuu. No ei kai täs auta kuin maltaa mielensä :) Kohta menen neuvolaan..



Mama: mulla on just noin että en oo varma venytteleekö vauva vai olisiko se harjoitussupistusta, viime yönä oli pari sellaista. Mutta siis ihan täysin kivuttomia. Ne edellisillan tuntemukset oli ihan toisenlaisia.



Toivoa täynnä olevaa torstaita kaikille :) Mites muut loppupääläiset, vieläkö siellä odotellaan?



T. Juli & Jumpula rv 39+6

Sain vihdoin nukuttua viime yönä paremmin, koko alkuviikko on mennyt vessassa ravatessa. Nyt sain kuitenkin yhden kolmen tunnin jakoso, JIPII! Kuis te muut loppupääläiset, mä käyn vessassa jotain 2 tunnin välein, huoh. Mulle istuminen on aika tukalaa mutta seisominen ja käveleminen tuntuu paremmalta. Tosin eilen ei kävelystäkään tullut oikein mitään kun supisti koko ajan, siis kivuttomasti. Maha oli koppurana koko ajan eikä lauennut ennen kun pääsin lenkkimetsästä autoon. Mulla on välillä kans vaikeuksia erottaa vauvan liikkeitä supistuksista, heh!



Ens viikolla on viimeinen lääkäri, aika viime tippaan tosin, jospa se ronkkis mua niin että synnytys käynnistyisi :D



Sara-Maria ja Eddie, kiitos synnytystarinoista! Oma pelkokin on jo pikkuhiljaa väistynyt vaikka toki synnytys jännittää tosi paljon ja se voi olla edessä mikä päivä tahansa. Ensi viikonloppu sopisi meille 



Juli ja Mama: Mä odotin niiltä suppareilta paljon enemmän :D Tarkoitan siis että olihan ne tietty kipeitä mutta mikähän on edessä kun on tosi kyseessä.. varmasti jotain paljon pahempaa! Huh! Pakko niitä silti on toivoa!



Anabela 38+2

Kiitokset Sara-Marialle ja muille synnytyskertomuksista. Kaikki onneksi hyvin ja olette varmaan jo päässeet nauttimaan vauva-arjesta! :)



Mama ja Juliaanakin vielä yhtenä kappaleena?! ;)

Täällä onkin paljon nyt näitä loppupääläisiä, että ei enää muistakkaan, että ketä kaikkia oli jo ihan lopussa..sori!



Mamalla ja muillakin vaikeuksia erottaa harjoitussupparit vauvan liikkeistä.. Niin eikö se ole silleen, että vauvan liikkeetkin saattaa aiheuttaa just niitä harjoitussupikstuksia. Eli nekin ovat niitä supistuksia. Mutta tosiaan sit kun lähtö synnärille tulee ja tulee niitä oikeita supistuksia, niin kuulemma ovatkin sitten ihan eri luokkaa.. eli tietää kuulemma varmasti, että nää ovat nyt niitä oikeita supistuksia. Itekki tämmöisiä täällä pähkäilen, ja terkka just tänään asiaa selvitti.



Tänään tosiaan neuvola. Kaikki hyvin ja samaan malliin mennään eteenpäin.

Arvoja:

- paino: 817g/viikko (nyt lopussa tullut kyllä yllättävänkin paljon) kaikenkaikkiaan painoa tullut 12kg

- rr: 115/75

hb: ei otettu, ku viimeksi 141

sf: 33

Tarjonta vauvalla: raivotarjonnassa

vauvan sydämen syke 138

liikkeet: ++

ja nyt itellä ekan kerran hieman turvotustakin..

Ja vauva tosiaan jo aika alhaalla, mutta ei kiinnittynyt(mutta saattaakin vasta synnytyksessä kiinnittyä)



Alkaa tosiaan jo tuo synnytys mietityttää ja sitä myös jo kovasti odottaa.



Mutta eipä tässä kummempia! Nyt pitää lähtä katsomaan joku leffa ja mussuttamaan karkkia, mitä oli pakko ostaa neuvolan jälkeen, ku kaikki siellä hyvin! :)



Vointeja enskoille!



Aurelia rv37+0 JEEEE! uusi viikko ja nyt vaavi ei enää olisi ennenaikanen! :D

[color=blue]Mä tulin vain ilmoittelemaan että yhtenä palana edelleen, ei tainnut tämä vauva syntyä laskettuna aikana. Toisaalta ihan hyvä, saapa ainakin synttärit joka vuosi :) Mutta kyllä tämä odottelu jo alkaa pitkästyttää, ei meinaa millään saada aikaa kulumaan.[/color]



[color=fuchsia]Eilen kävin neuvolassa:

rv 39+6

RR 122/86

Hb ei mitattu turvotuksen vuoksi

Sikiön syke + (ei ole laitettu tarkempaa lukua)

Tarjonta: RT

Liikkeet ++

sf-mitta 35 (laskenut eli varmaan vauvakin on)

Painon muutos +280 (tullut koko raskausaikana kaikestaan 3,4 kg)

Turvotus ++

Pissa puhdas [/color]



[color=blue]Ensi maanainta seuraava aika, silloin jo vihdoin oma neuvolantäti tutkimassa niin pääsen näkemään vauvaa ultralla, jos siihen mennessä ei ole vielä syntynyt.[/color]



[color=fuchsia]Onkos MAMA jo tositoimissa kun et ole hetkeen kirjoittanut? :) Entä COTINE?[/color]



[color=blue]ANABELA: mun on tarvinnut ihmeen vähän ravata vessassa, yleensä käyn vain kerran yössä, joskus kaksi kertaa. Joku sanoi että sellainenkin " tieto" on että niin monta kertaa kuin äiti nousee loppuraskaudesta vessaan vauva herää yöllä sitten kun on syntynyt. Saa nähdä pitääkö paikkansa. Miltäs siellä tuntuu tänään? Suppareita![/color]



[color=fuchsia]AURELIA: onneksi olkoon täysistä viikoista ja täysimittaisesta raskaudesta :)[/color]



[color=blue]Jahas, mitäs sitä seuraavaksi kokeilisi noista kotikonsteista millä ehkä voisi olla vaikutusta, vaan eipä niistä taida olla. Tänään kävin aika pitkällä lenkillä. Eilen ajeltiin isännän kanssa traktorilla ja söin lakuja, toissapäivänä kokeiltiin kolmea ässää :)[/color]



[color=fuchsia]Hyvää karkauspäivänloppua kaikille! :)[/color]



[color=blue]T. Juli & Jumpula rv 40+0[/color]

Edelleen yhtenä kappaleena... Toisaalta olisi ollut aika siistiä syntyä karkauspäivänä, mutta ehkä se on kuitenkin mukavampi, jos on synttärit joka vuosi :) Tosin vielähän tässä olisi muutama tunti aikaa, jos oikein pistäisi töpinäksi.



Tänään olin melkein neljä tuntia kaupungilla ja söin tulista ruokaa, jos vielä illalla saunoisi ja huomenna lenkkeilisi ja siivoaisi..



Onkohan kaikki muut paitsi me muutamat kyllästyneet loppupääläiset nauttimassa hiihtolomasta, kun on niin hiljaista?



Suppareita tarvitseville, innolla odottelen paitsi omia myös teidän muiden vauvauutisia :)



Mama & Justus 39+4

...valitettavasti yhtenä kappaleena. Laskettu aika " vasta" 5 päivän päässä mutta mä alan olemaan ihan kypsä tähän odotukseen. Ei oo oikein mitään tekemistä! Ja mitään vähänkään isompaa ei viitti aloittaa kun jää kuitenkin kesken. Pitäis olla malttia odotella rauhassa ja nauttia näistä rauhallisista hetkistä mutta ei huvita yhtään!



Mahassa potkitaan ja muksitaan ja kääntyillään kovasti, tuntuu tosi tukalalta. Neuvolan täti arvioi eilen käsikopelolla vauvan pienehköksi kolmikiloiseksi (tai vähän yli). Miltäs toi myllerrys tuntuisikaan jos ois kilon isompi vauva, hui? Mulla on kauhea nälkä ja ruoanhimo koko ajan, voisin syödä mitä vain! Himo on sekä suolaiseen että makeaan. Onneksi jaksan vielä lenkkeilläkin edes vähän että vähän kulutankin. Synnytyksen jälkeen alkaa sitten vähän tiukempi dieetti!



Toivottavasti Anabela ois vielä yhtenä kappaleena, meidän ois nimittäin tarkoitus lähteä aamulla lenkille! Ei ole ainakaan vauvauutisia sieltä suunnalta kuulunut.



Suppareita myös Julille ja Mamalle ja kaikille muille loppupään odottajille!



cotine 39+2