Keskiviikon keskustelut LOKAKUISILLE!

miten surullista. Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti saisitte kuitenkin pian uude ilon aiheen. Vaikkakin tämä suu on ensin surtava pois. Jaksamista teille!



mirulii

Jatkan minakin tahan keskiviikkoketjuun, en ole oikein perilla, miten nostan nuo aiemmat ketjut seuraavaan...



Hippo - pahoittelut myos taalta sinulle. Jaksamista ja tsemppia. En voi kuvitella, miten paha olo sinulla on, mutta toivottavasti aika parantaa mieltasi ja saat taas pian odottaa uutta vauvaa:)



Aitykkainen - sama taalla, ekaa odottaessa ei ollut murheen hiventakaan, nyt mieli ailahtelee jatkuvasti! Tietaako kukaan, kuuluuko tama mielialojen vaihtelu nimenomaan alkuraskauteen vai jatkuuko koko raskauden? (hirvitys..)



Itse voin yha hyvin, hyvin vahaisia oireita, vasyttaa ja vahan aamulla saattaa heikottaa/kuvottaa siihen asti kun syo aamupalan. Olen lenkkeillyt ja ollut salilla normaalisti. Iltaisin pitaa kyl paasta aikaisin nukkumaan. Esikoinen tanaan sairaana joten aika menee hanen huolehtimiseen. Tosin nayttaa vetavan pitkat tirsat.



Te Suomessa asuvat - tehdaanko suomessa siis raskauden aikana 3 ultraa: varhaisultra, np-ultra ja rakenneultra? Vai onko tama kuntakohtaista? (itse kun en tieda tehdaanko minulle taalla ultraa ennen np-ultraa ollenkaan...)



Hyvia vointeja kaikille



Ilona 5+2

Suuren suuret lohtuhalit täältä. Tosi kurja juttu tuollanen. :( Toivotaan parempaa onnea jatkossa.



AE ja masukki 5+3

Miulla olis tänään siivouspäivä. Pakko kun oon koko alkuviikon siitä lusmunnut, alkaa olla jo sellanen siivo että itseäänkin ahistaa.



Lillian kyseli tuosta crossarista. Teen yleesä kolmena päivänä viikossa tunnin verran (puoli tuntia aamulla ja illalla). Vähän tietysti riippuu omasta jaksusta ja että nukkuuko tuo pikkuneiti. :)



Töissä kertomisesta oli puhe. Mie kyllä oon jo siellä kertonut, kun meillä käsitellään sellasia aineita, mitkä on vaarallisia, niin luistan sitten niistä hommista. Yleensä siitä jo kaikki arvaakin. Kävin myös ostamassa mammahousut töihin.



Hipolle ja muille jaksuja ja tsemppiä piinaavaan odotukseen. Toivotaan että kaikki menee niin kuin pitääkin.



(.) Ei mitään uutta. Pääsispä jo neuvolaan niin vois kokeilla kuuluisiko tuolta mittää. :)



Hauskaa päivää kaikille!



AE ja masukki 5+3

Huomenna minulla on ultra ja jännittää ihan hirveästi varsinkin kun joutuu menemään yksin. En kyllä tiedän mihin laitan tytön siksi aikaa, kun on niin villi että tuhoisi siellä gynellä kaikki paikat, kun minä nökötän siinä tutkimuspöydällä. Ehkä isi on sen aikaa tytön kanssa tai ottaa työmaalle mukaan katsomaan kaivinkoneita (tyttö on hulluna niihin).

Eilen oli varsinaisen huono päivä minulla, raivostuin tytölle pienimmästäkin asiasta enkä pystyny yhtään hillitsemään näitä kiukkupuuskia, tuli siinä sitten anteeksi pyydettyä aika monta kertaa. On vaan niin hirveen väsyny olo ja oon niin huolissani koko ajan että siellä ultrassa ei näykkään mitään tai on tuulimuna tai jotain, kun mulla on vielä näitä masukipujakin suht paljon. Rassaa myös, kun oon niin rampa kun vaan voi olla, flunssa tuntuis helpottavan, mut en toivu ollenkaan sen oireista. Alaselkään sattuu ja jalkoihin ja päätä särkee.

Menin sitten eilen illallaa katsomaan elokuvan paksuna ja arvaa pillitinkö siinä loppuvaiheessa ihan täysillä. Tämä on niin outoa kun esikoista odottaessa en murehtinut mistään ja voin tosi hyvin. Kunpa nyt vaan nuo viikot kuluisivat nopeasti.

Nyt meillä on hiihtoloma ja ens viikolla taas töihin hoitamaan lapsia. Kai siitä jotenkin selvii, kun on pakko. Tänään mennään tytön kanssa junalla selloon hampurilaiselle. Tuo junalla meno on se kohokohta, kun meiltä ei mene junia ja pitää ensin mennä bussilla vähän matkaa ja sitten junalla. viimeksi tyttö oli kesällä junassa ja muistelee sitä vieläkin. Mutta hyvinvoivaa päivää kaikille ja koitetaan jaksaa :)



äitykkäinen 6+6

...tai huomenta ja huomenta... Ranskassa kello on jo 10, ja siellä Suomessa 11. Mutta mulla on aamuisin hidas sytytys ! Usein meneekin sitten illalla töissä vähän myöhempään (eilen olin kotona seitsemän aikaan), mutta toistaiseksi oon tykännyt organisoitua näin (kun vielä voin). Täällähän on siis ruhtinaalliset 1,5-2 tunnin lounastauot. Mulla on onneksi sellainen työ, että voin suht vapaasti päättää aikatauluistani, mitä nyt joudun kokoustamaan aika paljon.



Alkuraskauden ultraamisesta on ollut viime päivinä puhetta, mulla vähän sama fiilis kuin mitä joku eilen sanoi: eipä siitä ultrasta ollut mitään iloa, ei näkynyt mitään eikä gyne sanonut juuta eikä jaata siitä että onko mahassa kaikki ok vai ei. Lähinnä vaan lisäsi ahdistusta. Mut siis ultrattiin viime viikon maanantaina, viikkoja oli vasta 4+4 kuukautisten mukaan, ja gyne näki ruudulla " ehkä jonkun läiskän, tai sitten ei" .



Lääkäriystäväni kiteytti asian niin, että " Nyt ei sun auta muuta kuin olla niin kuin pystyt olemaan seuraavaan ultraan asti, nämä asiat on korkeammassa kädessä" . Niin kai se on, pakko hyväksyä et tuli mitä tuli niin siihen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa.



Vointi on ollut hyvä, ei mitään oireita paitsi iltaisin oon kyllä sipannut jo viikon verran noin kello yhdeksän pintaan :-) En oo tainnut olla miehelle kovin hyvää seuraa viime aikoina, mutta sitä tää lähinnä naurattaa. Rintojen turvotusta odottelen innolla, mutta toistaiseksi oon saanut tyytyä pikku jomotukseen.

Nostelen vähän tätä pinoa tässä samalla, kun täällä netissä taas pyörin. Siivous on edelleen kesken mutta ehtiihän sitä vielä. :D



AE

Kirjoitan nyt tähän keskiviikkoiseen pinoon vielä, kun jaksa tehdä uutta, enkä nähnyt tälle päivälle omaa.



Aamulla oli se uusinta ultra ja nyt siellä oli vain kaksi sikiöpussia,

mutta ei elämää. On tämä niin väärin! Ei olleet Ahti ja Puhti valmiita

tähän maailmaan. Iltapäivällä menemme tyksiin ja katsotaan miten

tyhjennys hoidetaan. Yllättävän reipas olen ollut, vaikka itkua

väännänkin koko ajan. Mun pienet vauvelit...



Hyvin sitä näköjään voi omiin tuntemuksiinsa luottaa. Mulla ol ialusta saakka olo, että kaikki ei ole hyvin. Eikä sit ollut.



Parempaa onnea teille muille!



hippo