Kaksi keskenmenoa peräkkäin

tiuhtiainen: Kiitos kertomuksestasi. Toki kävin heti verikokeessa kun olin saanut + ja verikoe vahvisti tuloksen. En asu Suomessa, joten raskauden seuranta hoidetaan täällä hieman erilailla, omalla gynekologilla alusta loppuun.



Pari päivää tämän jälkeen kävin uudelleen tarkastuksessa ja ultrassa näkyi, että kaikki oli " paikallaan" mutta paljoahan ei ollut vielä nähtävissä kun raskaus oli niin alussa.



Lauseella " näyttää tyhjenevän itsekseen" tarkoitin, että vuoto oli niin runsasta, että varmaankin tyhjenee itsekseen, ettei tarvita jälkitoimenpiteitä. Ja näin todettiin tänään myös tarkastuksessa.



Lauseesi, että nämä useat keskenmenot vievät " viattoman odotuksen ilon" pitää kyllä hyvin paikkansa, ikäväkyllä. Minulla todettiin tänään, että progesteron eli keltarauhashormoni ei ole minulla tarpeeksi " voimakas" , tarvitsen siis tukea raskauden alussa sen kanssa. Mutta pääasia, että ainakin yksi " syy" löytyi ja tiedämme mitä tehdä seuraavan kerran tärpätessä. Sillä raskaaksi tulo ei ole ollut minulle ongelma, vaan nämä keskeytymiset.



Toki tämä tieto ei vie sitä pahaa mieltä pois, jonka keskenmeno aiheuttaa. Tunteet on käytävä läpi ja tietysti myös mieheni kanssa.



Jos jollain olisi kokemuksia siitä, että on tullut onnellisesti uudelleen raskaaksi tällaisen alkuraskauden keskenmenon (toisen?) jälkeen olisi kiva kuulla niitä ja tietty muitakin kokemuksia. Omaa terapiaansahan tämäkin on...

Meillä ehti tulla neljä keskenmenoa, nyt mennään viidettä raskautta viikoilla 15+6. Kirjoitat, että näyttää tyhjenevän itsestään. Muista kuitenkin käydä jossain näytillä jollet jo ole käynyt niin että virallisesti saadaan kiinni se, että sulla on hcg koholla (olet todistetusti raskaana) ja että keskenmeno on käynnissä. Tämä siitä tyhmästä syystä että tilastollisesti jo kaksikin keskenmenoa antaa ymmärtää että jotain feelua on, mutta kunnallisesti asiaa aletaan yleensä tutkia vasta kolmen jälkeen. Mulla esimerkiksi löytyi vika perinnöllisistä hyytymistekijöistä, nyt hepariinikuurilla tämä raskaus on tosiaan kestänyt jo aika hyvin.



Nuo alkuraskauden keskenmenot oli minulla kuin vähän tavallista reippaammat kuukautiset, ehkä reilun viikon vuosi yhteensä ja siitä alkupäivät kipeämpiä.



Ilman tutkimuksia ei kukaan voi sano mistä johtuu. Varhaisten keskenmenojen syy on usein alkiossa. Mahdollisia syitä keskenmenoille on useita, muista kuitenkin ettei ole mitään, mitä itse olisit voinut tehdä toisin. Hämmästyttävän moneen asiaan löytyy sitten kuitenkin hoitokeino, kun asiaa vaan aletaan selvittää.



Ymmärrän hyvin, että on epätoivoinen olo. Tuossa vaiheessa minä jo melkein odotin kolmatta keskenmenoa että vihdoin päästäisi tutkimuksiin, itse tiesin jo ettei asiat voi olla kunnossa kun ei yksikään kestä. Inhosin omaa ruumistani, ajattelin että olen epäonnistunut kun en kykene edes sitä naiselle " luonnollisinta" tehtävää hoitamaan. Itkin että olisin varmaan aivan hirveä äiti, kun en kenellekään syntymättömälle kelpaa vanhemmaksi ja monta muuta synkkää ajatusta. Lopulta oli sitten helpottavaa kun sain kuulla että tarvitsinkin vain hieman ulkopuolista apua ja nyt lapsi kaikesta päätellen voi ihan hyvin.



Siitä olin kaikkein vihaisin, että toistuvat keskenmenot veivät minulta sen viattoman odotuksen ilon. Tuntuu, etten enää koskaan voi ajatella että " meille tulee vauva" niin kuin ensimmäisellä kerralla. Ne kaksi viivaa tikussa tarkoittaa tasan sitä että olen raskaana, mutta siitä ei voi vetää johtopäätöksiä yhdeksän kuukauden päähän. Se on surullista. Tuttavapiirissä on sellaisia supersikiäjiä, jotka soittaa puoli kaupunkia ympäri ennen kuin testitikussa on ehtinyt pissa kuivua, eikä heille koskaan ole käynyt näin.



Mitä tässä yritän sanoa? Että ihan kamalaa on, että raskaus menee kesken. Ei ole väliä millä viikoilla se tapahtuu. Toistuvat keskenmenot ovat sitten ehkä jollain tapaa kuitenkin helpompia kuin se ensimmäinen, minua ainakin helpotti että edessä oli jotain jota voidaan tehdä. Sureminen tapahtuu niin monella eri tavalla ja tulee sykleissä, joskus on ihan hyvä ja optimistinen mieli ja sitten taas itkettää ihan valtavasti. Yritä löytää ne keinot, joilla voit käsitellä suruasi. Tee vaikka muistokirja menettämistäsi pienokaisista, kirjoita runoja tai päiväkirjaa, istuta kukan tai yrttien siemeniä. Minulle teki hyvää että sen kuoleman ja kuivuuden keskellä sain edes kasveja kasvamaan...



Pitää myös yrittää muistaa että jos olet parisuhteessa, tämä ei ole vain sinun menetyksesi vaan myös puolisosi. Vaikka keskenmeno tapahtuukin sinun kehossasi, se on teidän yhteinen menetys. Yrittäkää jakaa suruanne ja keskutella tunteistanne, jos tuntuu ettei siihen pysty yksin, hakeakaa apua esim. kirkon perheasian neuvottelukeskuksesta, Sexpo-säätiöstä tai väestöliitosta.



Voimia ja valoisampaa tulevaisuutta!