~~KESÄKUISTEN syntyneet vauvat~~

Enpä olis arvannut, että itse olen ensimmäinen tähän listaan kirjoittava ;-)...



Poika siis tuli

Syntymäaika: 25.5. klo 1.37

RV ja LA: rv 37+6, LA ois ollu 9.6.

Paino ja pituus: 3200g, 48cm



Itsestähän musta tuntui, että toinen tyttö olis ollu meille tulossa, mutta niinpä vaan tuli poika! Esikoistyttömme (2v4kk) on varmaan ihan ihmeissään kun huomaa nuo kellit vauvan jalkojen välissä - niin olin itsekin...



Poika on toistaiseksi vielä todella rauhallisen oloinen tissitakiainen ;-).



Synnytys kesti 2h 45min, josta siitäkin ajasta olin tunnin kotona! Kaikki meni tällä kertaa mallikkaasti ja upea kokemus oli. Ihanaa, että synnytys voi olla näinkin " helppo" .



Onnea matkaan lopuille kesäkuisille! Palkinto on taivaallinen =).



-satu ja poju 3vrk

Perjantaina 25.5.2007 klo. 03.23 rv.37+6 (la 9.6.2007) syntyi pikkuruinen prinsessa mitoilla 2790g, 47cm ja pipo 34cm.



Ultrassa lääkäri veikkasi tyttöä ja hyvin piti veikkaus paikkansa. Kuten myös painoarvio, joka oli 2800g vain viikkoa ennen syntymää. Eli heitti kokonaista 10g.



Synnytyksen kestoksi laskettiin kokonaisuudessaan 9h josta avautuminen 8.45h, ponnistus 8min ja jälkeiset 7min. Synnytys oli helppo, hallittu ja siitä jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä maku suuhun.:) Synnytykseen menin pelkopolin kautta, koska esikoisen syntymä oli aika traumaattinen kokemuksena.



Tyttö on kaunis tummahiuksinen ja silmäinen suppusuu. Olemus on jotenkin todella vilkas ja energinen, vaikka on vielä kovin pieni ja suurimman osan ajasta toki vain nukkuu.



Esikoistyttäremme on ottanut pikkusiskonsa tosi hyvin vastaan ja siipiensä suojiin. Ainakaan vielä ei ole liiemmin mustasukkaisuutta ilmennyt.



Uskallan melkein varmaksi sanoa, että jos se meistä itsestämme on kiinni niin lapsilukumme ei ole vielä täynnä.:)



Tuuli@ kera tyttärien.

Lisää kesäkuisia on syntynyt!

Tyttö/poika:tyttö

Syntymäaika:30.05.07 klo 23.26

RV ja LA: rv39+5 ja la 01.06.07

Paino ja pituus: 3600 g ja 49 cm



Ultrassa lääkäri sanoi, että ehkä ennemmin tyttö, mutta älkää vielä mitään vaaleanpunaista menkö ostamaan. Tyttö on tosi rauhallinen (toivottavasti myös pysyy sellaisena ;) ), syö ja nukkuu. Ei hermostu vaikka isillä kestää vaipanvaihto vielä aika kauan ;). (Tyttö oli jo mahassa rauhallinen. Yhtään yötä en hänen takiaan joutunut valvomaan).



Lisätäänpä tämä synnytyskertomus myös tänne vaikka sen jo tuonne päiväpinoon kirjoitinkin ;)



Ennen synnärille menoa, ei minulla ollut tietoakaan siitä, mikä on kipeä supistus ja niitä kivuttomia (siis vain maha kovettuu) oli ollut vain jokusia. Semmoisia että pikkuisen piti irvistää (tai siis naaman ilmettä muuttaa) oli alle kymmenen (tämä on jo siis kuulemma lääkärin mukaan kivulias supistus). Ja tiistaina kun kävin äitipolilla verenpaineitten takia kontrollissa, sanoi lääkäri, että pari kivuliasta supparia niin pääset synnyttämään.



Keskiviikkona tunsin petillä pulpahduksen tulevan alapäästä ja eikun vessaan tarkistamaan, mitä se on. Siteessä oli jotain limaista ja sitten side oli ihan märkä. Vaihdoin siteen ja jäin odottelemaan tilanteen kehittymistä... Siivosin, kävin lenkillä ja odottelin. Alapäästä lorisi tasaisen varmasti nestettä... Soitin äitipolille ja käskivät tulemaan näytille. Sinne mentiin klo 14. (Tähän mennessä ei ainuttakaan supparia, mutta selkäsärkyä kylläkin).



Äitipolilla makasin käyrillä ja silloin niitä suppareita sitten alkoi tulemaan. Kohdunkaulaa oli jäljellä 0,5-1 cm ja 2 cm auki. Sitten siirryttiin synnytyssaliin... Pyysin jyväpussin ja istuskelin keinutuolissa. Sen jälkeen pyysin päästä kipusuihkuun (minua oksetti). Kipusuihkun jälkeen olin aika kipeänä ja kokeilin ilokaasua ja reiteen iskettiin joku lihaksia rentouttava piikki. Ei mitään vaikutusta kipuihin. Kätilö ehdottin PCP (kohdunkaulan piikki) laittoa ja lääkäri tuli laittamaan sen. Kivut katosivat kuin tuhka tuuleen (okei, ihan pikkuisen tunsin kipuja mutta ei niistä viitsi edes puhua...). PCP vaikutti noin tunnin ja minua alettiin valmistella epiduraalia varten (tässä välissä oksensin ;) ) (olin 4-5 cm auki). Kivut tulivat takaisin kovina. Epiduraali vei kivuista varmaan puolet pois (mutta siis taivas ei auennut ;) ). Sitten minun suppareille ruvettiin antamaan vauhtia ja kipupumpusta lisättiin kipulääkettä. (Jos makasin oikealla kyljellä sattui selkään, jos makasin vasemmalla kyljellä sattui vielä enemmän mahaan) taas taisin oksentaa ja kohdun suu oli auki 9 cm ja kello oli 21.00. Kätilö vaihtui ja taas minä oksensin, nyt olin kuitenkin jo täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan omaan tahtiin (tosin minulla ei työnnättänyt). Suppareita lisättiin ja rupesihan se sentään työnnättämäänkin. Ensin kokeilin yhtä asentoa (puoli-istuva asento ja käsillä sukista kiinni) ei tuottanut tulosta. Vaihdettiin asentoa kylki asentoon, mutta en saanut siitäkään kunnolla ponnistettua. Tytön tuuppasin sitten maailmaan puoli-istuvasta asennosta polvitaipeista kiinni pitäen ja jalat " sammakkoasennossa" . Mies tuki päästä/niskasta selkää pyöreäksi (miehen läsnäolo oli minusta todella ihanaa ja sain siitä lisää voimia). Ponnistus vaihe kesti kaiken kaikkiaan 1h ja 1 min. (Avautumisvaihe kesti 8 h ja 25 min). Tyttö oli maailmassa klo 23.26. Kätilön kanssa sovittiin, että syntymäpäiväksi tulee 30.05. (eli ei tullut edes kiirus ;) ). Jälkeiset irtosivat helposti ja syntyivät 5 min päästä. Eli synnytyksen kokonaiskesto oli 9 h 31 min. Tyttö oli jossain vaiheessa jumissa jossain/jostakin ja lääkäri kävi katsomassa tilanteen. Kätilö tsemppasi, ettei nyt tarvita lääkäriä vaan punnerretaan se lapsi ulos (ja minä ajattelin, että s..tana, nyt se tulee (voimat alkoi olla vähissä niin sisulla mentiin ;) ).



Koko raskaus oli kokemuksena hieno ja melko helppo. Ja synnytyksestä ei jäänyt traumoja (mutta seuraavalla kerralla jos/kun olen raskaana, täytyy tuo tytön jumikohta yrittää selvittää, että oliko siellä minun lantioalueella joku rakenteellinen juttu minkä ohi ei lapsi meinannut päästä). Ja palkinto on mitä parhain (nytkin kyyneleet silmissä kun ajattelen tuota meidän tuhisijaa).



Väliliha piti leikata ja tikata, joten istuminen tekee vähän kipeää (nyt jo tosin vähän helpottaa).





Fay ja prinsessa melkein 5 päivää.

Tyttö/poika: Tyttö

Syntymäaika: 31.5.2007 klo 23.18

RV ja LA: 37+5 16.6.2007

Paino ja pituus: 2780g 49cm



Itsellä oli vahva tunne tytöstä ja ultrakin vahvisti sen...ja tyttöhän sieltä tulikin:). Kyllä nyt on tällä mammalla suu kuin hangon keksi.



Neiti on pikkuinen ja aika unelias vielä. Pitää herätellä syömään aina n. 3 tunnin välein. Maitoa tulee hyvin ja onneksi tälläkrtaa imetyskin on alkanut sujumaan.



Synnytys kesti kokonaisuudessaan reilu 5h josta sairaalassa olin vain 2,5h. Ilman kivunlievitystä mentiin, kun ei enää kalvojen puhkaisun jälkeen ehtinytkään mitään laittaa. Ja hyvinhän se meni vaikka kipeää tekikin.:)



Palkinto oli paras mahdollinen.



Marikki ja Nuppunen 7vrk



[color=Burlywood]♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥[/color]

[/quote]

Tyttö

6.6.20007 klo 13.21

Rv 40+0 ja LA 6.6.2007

3780g 52 cm



Kaikki oireet ja tuntemukset viittasivat poikaan, toisin kävi;)





[color=Burlywood]♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥[/color]

[/quote]

Poika

5.6.07 klo 21:37

rv 40+4 ja LA 1.6.

3770g ja 51cm



Sekä mies että minä arveltiin, et poika tulee ja nappiin meni. Poitsulla on tuuhea, musta pystytukka. Viihtyy rinnalla, vaikka voimia ei vielä paljon olekaan imemiseen, kun hengitys on vielä vaivalloista syntymän jälkeen tulleen ilmarinnan vuoksi.

Kovasti odotetaan poitsua jo kotiin, pääsisi isovelikin paremmin tutustumaan vauvaan.

Tyttö/poika : Poika

Syntymäaika : 05.06.07 klo 23:30

RV ja LA: 40+3 LA 02.06.07

Paino ja pituus: 4194g 52cm



Pitikö ultran tieto tai oma tuntemus sukupuolesta paikkansa? Ultran tieto piti paikkansa.

Vauva on kova syömään, mutta onneksi maitoa riittää =)

Tyttö

Syntymäaika: 19.06.07 17:20

RV ja LA: 40+6 ja 13.06.07

Paino ja pituus:3360g 49,5cm



Pitikö ultran tieto tai oma tuntemus sukupuolesta paikkansa?

- Kyllä



Vauvan erityispiirteitä ja muita juttuja, joita haluatte jakaa.

- Tukka tumma ja tuuhea. Tummansiniset isot silmät. Erikoispiirre: poikkeava oikean käden peukalo. Viimeisestä nikamasta levenee peukalo melkein kahdeksi peukaloksi.

3.7. klo 5.01 tyttömme syntyi vihdoin :)

rv 42+1 la 18.6.

käynnistettiin murusilla ja kaikella mahdollisella :)

paino 8815 g pituus 51 cm

ma 2.7 klo 10 aloitettiin ja tyttö syntyi 3.7 aamulla ja ponnistusvaihe 20 min...



Ihan isinsä näköinen tyttö!!

Pieni vain syö ja nukkuu!!

ja pipon mitta oli 37 cm..

*Pieni kolmas tummatukkainen pojan pallero " purri" syntyi 31.5.07 klo 17.05

*Rv 39+0, kun laskettu olisi ollut 7.6.

*Tuleva veljien kaltainen komee mopomies starttas mitoilla 3280g & 49cm & pipa 36,5



*Rv 36 vasta tunnusti ittensä pojaksi, johonka asti antoi olettaa olevansa tyttö.. niin ultran kun omien tuntemusten perusteella.. niin erinlainen oli edellisiin verrattuna koko raskaus!

*Túntuu kuin olis kolmannen kerran punnannu saman lapsen pihalle, koska niin samanlainen ja näköinen tuo haisuli on =) Isin näköä-äidin nenänmallilla!

*SYnnytys oli helppo, vesiä lorahti- tarkastus ja siitä käynnistyspäätös seuraavalle aamulle- tipalla käynnistys-kalvot puhki- ja 1 ponnistus!

...Syntyi 3.6.07 klo.12.51. Laskettu aika olisi ollut 5.6. Painoi 3860 g ja pituutta löytyi komiat 53 cm. Koko raskausajan mulla oli tyttö fiilis ja niin oli ukollakin! Ja paikkansa siis piti!:D Ultrassakin tosin kaks kertaa ARVELTIIN vauvan olevan ehkä tyttö... Synnytys käynnistyi vesien lirahtelulla " täysin puskista" , eli MITÄÄN oireita ei ollut!! Ed. päivänä neuvolassa sanottiin et aivan rauhassa odottele yli lasketun ajan, ei ole mitään merkkejä et olis synnytys lähellä, ei laskeutunu, ei kiinnittyny... Että siis toivoa teille joilla ei mitään merkkejä!!!! ;D Vauva on ihana ja nukkuu ja syö! Ja synnytys oli helppo!! TÄÄ ON IHANAAAAAA!!!!!!!!!

Ihana pieni prinsessamme syntyi 26.6 klo 11:30 raskausviikolla 41+5. Painoa 3320g, pituutta 51cm ja pipoa 34,5cm.

Kävin maanantaina klo 14 maissa lääkärillä. Tilanne oli vielä jokseenkin ¿epäkypsä¿ parille sormelle auki, kanavaa jäljellä. Lääkäri sanoo että ei tää vielä täältä tule, mutta näyttää lupaavalta. Lääkäri havaitsi vaaleanpunaista limaa, jota oli tiputellut jo aamusta asti. Pääsin kotiin ja tunsin supistelua. Välit olivat noin 30 min. Limaa tiputteli yhä, luulin että on limatulppaa. Päätin lähteä polttaritapaamiselle vielä illalla, mutta sanoin miehelleni että yöllä lähdetään. Kotiin tultuani supisteli jo 15 min välein ja klo 02:00 soitin äidin esikoista katsomaan (supistukset kivuliaita alle 10 min välein). Mumu tuli, mutta esikoinen oli herännyt meidän touhuiluun, joten päätimme pakata pojan mumun autoon. Sairaalassa pääsin heti käyrille ja olin aivan tyrmistynyt kun supistuksia ei piirtynyt käyrälle! Ajattelin että ne varmasti lähettävät mut kotiin¿ Onneksi mun naamasta näki että minua oikeasti supisti ja tiheään¿ Sitten pyysin testata tikulla sen oudon tihkuttelun ja lapsivettähän se oli! Saliin mars (kiitos ajoituksellemme, meidän jälkeen tuli kaksi pariskuntaa ja me saimme viimeisen salin). Kun pääsin saliin oli supistusten välit 2 min. Avautuminen ei ollut edennyt haluamaani tahtiin, joten sain kipupiikin ja ilokaasua. Supistukset kävivät kivuliaiksi ja tiheiksi ja pyysinkin epiduraalia. Piikki meni sisään ensi yrittämällä ja puudutus vaikutti kokonaisvaltaisesti. Jossain vaiheessa sain myös tipan antamaan potkua¿ Olin ihanassa horroksessa suurimman osan avautumisesta, silmät eivät pysyneet auki ja se yliautuas olo saikin huolen pintaan, mutta mies rauhoitteli. Kello läheni 11 kun toisen puudutuserän vaikutus alkoi loppua. Olin auki 9 cm toisella puolella pieni ¿lippa¿ jäljellä. Kätilö kysy haluanko vielä annoksen, joskin synnytys saattaa sitten pidentyä vai mennääkö kaasulla. Olin luvannut miehelleni että vauva syntyy ennen puolta päivää, joten päätin olla ottamatta puudutetta. Kivut olivat kyllä melko kiusallisia, mutta ilokaasulla selvisi. Kätilö pyysi minua vaihtamaan asentoa, jotta saadaan avautuminen loppuun. Se oli ¿vikatikki¿. Alkoi ponnistuttamaan ihan kamalasti. Vielä ei saanut ponnistaa ja vastaan pitäminen oli hankalaa. Roikuin sängyssä ja yritin vetää vauvaa sisään. Lopulta päätimme että kätilö työntää ¿lipan¿ pois vauvan pään edestä ja pääsin ponnistamaan. Kun pää oli ulkona parin ponnistuksen jälkeen, imaistiin vauvasta lapsivettä pois (vähän oli vihertävää) ja loppu kroppa luikerteli kuin itsestään ulos. Ihana kirkaisu täytti salin. Katsoin jalkoväliin ja sanoin ¿poika¿! Kätilö pyysi katsomaan tarkemmin ja tyttöhän se oli. Uskomaton riemu ja liikutus valtasi vanhemmat. Oli ihanaa saada pieni rinnalle ja kuunnella maailman kauneinta rääkyä! Istukka syntyi nopeasti ja kivuttomasti, jälkivuoto oli normaalia luokkaa. Vauva pääsi heti rinnalle, isi pesi pienokaisen vasta myöhemmin. Repeämä on ilmeisesti melko komea, tikkaus ainakin kesti kauan. Istuminen ei kuitenkaan tuota ongelmia ja kävelykään ei näytä pingviinikävelyltä! Synnytys kesti 11h45min, ponnistusvaihe 10min.



Pääsimme kotiin tänään 29.06.07. Vauva on hiukan keltainen, mutta verikokeet olivat ok. Isoveikka on ehkä hitusen mustis, mutta on ottanu vauva aivan ihanasti vastaan. Äidillä oli sairaalassa kova ikävä esikoista, joten tuntuu hyvältä olla kotona. Vaikka vasta äsken halusin eroon jättimahasta ja raskausvaivoista, luulenpa että olen jäänyt tähän vauvan tekoon pahasti koukkuun. Palkinto on aina mitä mahtavin ja äidinrakkaus on maailman parasta rakkautta!!!





Kiitos kaikille tästä " yhteisestä odotuksesta" !

EbbaW ja , isoveikka 1v5kk ja prinsessa 3vrk

27.6. klo 17.19

rv 40+3 la 24.6.

3825g ja 50 cm

Jo rakenneultrassa lääkärin mielestä varma tyttö, tuki omaa tunnetta pikku prinsessasta.



Synnytys lähti käyntiin spontaanisti, sairaalaan mentiin klo 8.45 kun oli 3 h tullut säännöllisiä supisteluja 7 min välein. N. 3 h pärjäsin ilokaasulla, sitten epiduraali, joka vaimensi supistelut niin, että laitettiin vauhtia tipalla sekä kalvojen puhkaisulla. Vähän yli viisi alkoi tuntumaan painetta, puhkuin jonkin kerran kivuttomilla suppareilla neitiä alaspäin ja sitten yllättäen tunsin tarvetta ponnistaa, onneksi oli vikkelä kätilö, joka ehti ottaa päästä kopin. Tunsin kaksi kertaa plups tunteen ja tyttö oli maailmassa, tällä kertaa en revennyt edes paikat..



Synnytys kokonaisuudessaan oli hyvä kokemus, kesti pidempään kuin edelliset (reilut 12 h), mutta oli kivuton sen jälkeen kun epiduraalin sain. Neidillä otettiin mun vasta-aineiden vuoksi napanuorasta näytteet ja cooms positiivisen takia laitettiin heti osastolla sinivaloon. kolmen päivän päästä valo pois ja vielä päivä tarkkailua, ja koska bili-arvot pysyivät matalina, päästiin kotiin. Nyt sitten seuraillaan ½ vuotta hemoglobiinia, ettei tule anemiaa. Muuten kaikki hyvin, neiti nukkuu ja syö hyvin ja isommat sisarukset ovat haltioissaan uudesta perheen jäsenestä!

Tyttömme syntyi 30.6.07 rv 42. Paino 3650g ja pituus 34cm. Eli menin perjantaiaamuna äitiyspoliklinikalle ja siellä lääkäri katsoi, että tilanne vielä hieman " epäkypsä" joten osastolle Cytotecin avulla käynnistykseen. Ekan pillerin sain n. klo 11 ja toisen n. klo 15. Toisen pillerin jälkeen alkoi tulla n. 8-10 min välein supistuksia, mutta ei kipeitä. N. klo 21 siirryin alas synnytyssaliin, siinä vaiheessa olin n. 4cm auki ja supistukset alkoivat olla kipeitä ja tulla muutaman minuutin välein. Kuitenkin ilokaasulla ja lämmitetyllä kaurapussilla pärjäsin. Jossakin vaiheessa minulle laitettiin tippa ja kun kätilö nosti tippaa ja totesi, että kohdunsuu on n. 5cm auki. Siinä vaiheessa supistukset alkoivat jo olla tosi kivuliaita ja pyysin epiduraalia, kätilön lähtiessä valmistelemaan sitä alkoivatkin yhtäkkiä aivan hirveät kivut, sain sanottua miehelleni, että soittaa kätilön paikalle. Sitten se olikin menoa, kätilö totesi, että ei tässä enään mitään epiduraalia tarvita se syntyy nyt. Ponnistusvaihe kesti n. 10 min. ja synnytys kaiken kaikkiaan n. 7 ½h. Muutama repeämä tuli, mutta istuminenkin onnistuu suht hyvin.

T: Mantuska ja tyttö 4vrk ja poika 2v 7kk

Poika syntyi rv 38+6

4020g, 51 cm ja pipo 35cm

Syntymäpäivä 090607



Ambulanssilla lähdettiin synnyttään kun olin niin kipeä. Mies ei luvannut ruveta kätilöksi. 2H 15 min jälkeen ihana poikamme syntyi. Kaikki muuten hyvin, mutta imetys takkuaa.



Mama ja poitsu 6vrk

Elikkäs poika syntyi 12.6.2007 rv 39+4 (la olisi tänään eli 15.6)

Mitat oli 4,1 kg ja 52 cm (pää 34 cm)



Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja päätettiin oksitosiinitippaan kun supistukset eivät lähteneet puhkaisulla käyntiin. Loppuavautuminen tapahtui taas vauhdilla, joten kaikki puudutteet jäi taas saamatta.



Suloinen pieni mies, joka ekan yön kotona ihmetteli elämää, mutta sairaalassa oli tosi kiltti eikä juuri itkeskellyt. Maitoa ei ainakaan vielä tule tarpeeksi eli lisämaitoa otetaan aina välillä (ei riittänyt edellisilläkään..).



Vauvalla on hiuksia jotka poikkeuksellisesti (?? sairaalan lastenhoitajan mukaan, itse en niin ole asiaan kiinnittänyt huomiota) ovat vaaleita - yleensä kuulemma vauvoilla on tummat hiukset (jos hiuksia on, ja niitä on noin " paljon" vaikka ei meidän vauva mitenkään peikko ole tms.)



-sykkis ja poju

22.6 klo 2.31. Painoa 3475g, pituutta 51cm ja py 34cm.

Tyttö/poika: Tyttö

Syntymäaika: 20.6.2007

RV ja LA: 41+5, 8.6.

Paino ja pituus: 3560 g, 50 cm



Heräsin ensimmäisen kerran (tämän raskauden aikana) kipeään supistukseen vrk ennen synnytystä. Oltiin oltu sitä edeltävänä päivänä soppailemassa ;) No, ei paljoa enää nukuttanu sinä yönä ja seuraavana päivänä koitin laskeskella suppareiden välisiä minuutteja. Tosi epäsäännöllistä oli, joten välillä ajattelin, ettei lähtöä taida tullakaan.



Sitten illalla oli taas joku tunnin väli edelliseen supistukseen, kun tuli niin voimakas supistus, että oli pakko uskoa, että kyllä tämä on nyt menoa. Menin suihkuun ja mies kellotti suppareita. Puolen yön jälkeen lähdettiin sairaalaan. Olin ihan varma silti sairaalan pihalla, että takasin lähettävät ja kävimme parkkipaikalla vielä " lenkillä" hakemassa lisää supistuksia :)



Sairaalassa kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 7 cm auki. Olin vähän äimänä. Siitä sitten saliin ja taas suihkuun synnytyslaulua harjoittelemaan. Kun olin 8 cm auki, kätilö päätti puhkaista kalvot ja tilasi spinaalipuudutuksen. Lääkäri viipyi ja viipyi ja supparit alkoi olla melkosia. Vedin ilokaasua. Vihdoin lääkäri tuli ja alkoi valmistella kätilön kanssa puudutusta. Itse makasin kippurassa pöydällä. Kamala asento! Eipä aikaakaan kun alkoi ponnistuttaa ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Se siitä puudutteesta sitten. Vauva syntyi 20 min. ponnistamisen jälkeen ja sairaalasta kotiuduimme 2 vrk jälkeen.



Rauhallisempi typy on kuin isoveljensä ja ruoka maistuu. Lisämaitoa joudun välillä antamaan, mutta pääasia että kasvaa. Osastolla olo ei ihan vastannut odotuksia, jouduimme ruuhkan vuoksi lisäpaikalle , jossa ei ollut edes yövaloa (kiva vaihtaa vaippaa pimeässä...). Muutenkin sairaalassa vähän möhlittiin mm. vauvan punnituksen kanssa ja yksi kätilö tuli sanomaan just kun oltiin lähdössä kotiin, ettei ole varma voidaanko lähteä, kun paino oli pudonnut liikaa. Hän ei puhunut mitään punnitessaan vauvaa! No, siitä selvittiin sitten yhdellä painokontrollikäynnillä. Onneksi päästiin kotiin jussin viettoon :)