Kuinka lohduttaa keskenmenon saanutta ystävää?
Siis tiedän ettei tää tänne kuulu mutta, asia vaivaa kovasti ja varsinkin kun ystäväni odotti innolla että he saisivat vaavin. Itselläni 4 kk tyttö ja pahalta tuntuu ajatella että niin helposti meille se suotiin ja toiset joutuu kokemaan tuollaista!! Auttakaa neuvotonta!
Kommentit (2)
Itse käperryin ainakin ihan alkuun vain itseeni. Lohduttava tekstiviesti oli kyllä paikallaan, mutta muuten halusin olla hiljaa asiasta. Tuttujen luokse meneminen keskenmenon jälkeen oli äärimmäisen hankalaa ja toivoin ettei asiaa oteta puheeksi kuin omasta aloitteestani.
Itse siis valitsin ne henkilöt kenelle puhuin asiasta. Niitä oli vain kaksi mieheni lisäksi. Muille vain saatoin viitata asiaan ohimennen. Helpointa oli kun sai siis itse valita ajan, paikan ja henkilön kenelle purkaa ajatuksiaan.
Minulla ei ollut vaikea kohdata vauvoja, jotka olivat olemassa jo ennen keskenmenoani, mutta eräs tuttuni sattui olemaan samoilla viikoilla kuin minä. Hänen kohtaaminen oli äärimmäisen vaikeaa ja katkeruus nousi pintaan. Vasta kun sain tietää tästä uudesta alusta, pystyin katsomaan tuttuani silmiin.
Eli anna ajan parantaa haavat. Mitkään sanat eivät riitä lohduttamaan. Anna tieto ystävällesi siitä että olet käytettävissä, jos hän tarvitsee jotakin.
Hei Alexandra,..
Aihe on vaikea, koska jokainen meistä on erilainen. Toiset ottaa km:n raskaammin kuin toiset vaikka kaikille tilanne on yhtä surullinen. Itselleni helpotus oli suurin, kun sai puhua asiasta. Sinällään se, että toiset surivat kanssani ei parantanut asiaa yhtään, koska sille ei ollut mitään tehtävissä, mutta se, että joku jaksoi kuunnella, mitä itsellä oli sydämellä -se helpotti.
Suru tosin tuli kipeimmin omalle kohdalle, kun puoli vuotta myöhemmin ystäväni sai lapsen ja menin hänen luokseen käymään, kun lapsi oli vuorokauden vanha. Ystäväni mennessä vessaan jäin lapsen kanssa kahden ja siinä, kun hänen lapsensa oli minulla sylissä, niin itku tuli,.. Silloin mietin syvimmin, miltä se olisi tuntunut pitää sylissä omaa lasta pari kuukautta myöhemmin,..
Nyt keskenmenosta on kulunut puolitoista vuotta. Puhun asiasta avoimesti edelleen, koska se on omalla kohdallani se tuskaa lievittävä keino.
Kehoitan sinua siis kuuntelemaan surullista ystävääsi.
Toivon, kuitenkin, että hän ei tule vihaiseksi siitä, että sinulle on suotu lapsi mutta hänelle ei,.. tällaisiakin tarinoita, kun olen kuullut tässä reilun vuoden aikana. Onneksi ei kuitenkaan omakohtaisena kokemuksena.
Iloitse ihanasta pienestä elämän alusta, joka sinulle on suotu ja jaksamista ystävällesi. Tuska helpotta kyllä, kun aika kuluu,..
T: Tintti rv(4)