Kiusaaminen kasvattaa
Todella surullista luettavaa nämä viestit. Niistäkin käy selvästi ilmi asenne, jonka olen vähitellen tajunnut todeksi monen opettajan ja rehtorin kohdalla: jollakin tavalla ajatellaan edelleen, että kiusaamisesta kertovat lapset ja aikuiset valittavat jostain, mikä pitäisi "kestää" ja osata itse hoitaa. Että kiusaaminen on normaalia käytöstä joka on opittava kestämään ja joka suorastaan kasvattaa ihmistä. Poliittinen korrektius estää sanomasta näitä ääneen julkisuudessa ja koulujen keskustelutilaisuuksissa, mutta ykistyisissä keskusteluissa nämä ajatukset tulevat kyllä esiin.
Moni koulu hokee ulospäin nollatoleranssia kiusaamisen suhteen,mutta mitään ei todellisuudessa olla valmiita tekemään. Tietenkin kyse on myös siitä, että opettajat ovat ylikuormitettuja liian suurien ryhmien ja laajojen opetussuunnitelmien kanssa. Kiusaamiseen puuttuminen nimittäin vie aikaa. Asia ei todellakaan ratkea yhdellä jälki-istunnolla.
halutessaan - tietämättömyyttään tai muusta syystä - opettaja voi "selittää kiusaamisen pois". Minä olen kuullut seuraavat kommentit poikani koulun opettajien/rehtorin suusta, kun olen yrittänyt auttaa omaa lastani:
Meidän koulussa ei ole kiusaamista.
En ole huomannut mitään.
Lapsi ei halunnut mihinkään ryhmään (suunnistuspäivänä koko päivä yksin mestässä).
Muut lapset tietenkin reagoivat poikkeavaan käytökseen.
Meillä on nollatoleranssi väkivaltaan (poika lyönyt lasta, joka kiusaa jatkuvasti rankasti, rangaistuksen saa vain lyöjä).
Muita lapsia ei kiusata.
Sinulla on vain kolmannen käden tietoa.
Lapsesi valehtelee/ lapsesi on valehdellut ennenkin.
Välituntivalvoja oli paikalla, eikä hän nähnyt mitään.
jne jne.