Poikani on koulukiusattu ja mistä saisimme apua

olemme samassa tilanteessa. Meillä myös 4 lk poika jota kiusataan ja kiusattu pidempään. Ongelma tiedostettu koulussa ja asia täyttää koulukiusaamisen kriteerit. Kuraattori vieraillut. Poika masentunut, ei halua lähteä kouluun,

synkkiä ajatuksia. Olemme olleet yheydessä koulupsykologiin.

Sama tilanne että ryhmässä isolla porukalla tehdään jäynää yms. Tänään tapahtui todella ikävä juttu kun poikani ruokaan laitettiin neula. Ihan kamalaa jos poikani olisi syönyt sen. Meillä ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ottaa yhteyttä poliisiin kiusaamisen lopettamiseksi. Myöskin koulunvaihto on ollut mielessä, joskin se on tuntunut kaukaiselta mutta ei enää. Ihan kamalaa tälläinen. Tämä on henkisesti raskasta lapselle ja myös koko perheelle. Kotoa käsin kun ei voi vaikuttaa koulussa tapahtuviin asioihin.

Minulle tulee valtavan paha olo kun luen tällaisia kuvauksia. Muistan vielä niin selvästi oman kouluaikani ja sen tunteen, joka on aamulla kouluun lähtiessä, kun tietää mitä on taas luvassa päivän aikana. Nyt kun omista kouluajoistani on kulunut 10 vuotta, näen niin selvästi kaiken sen, mitä niistä kärsimyksen vuosista on aiheutunut. Paitsi, että se vaikuttaa koulumenestykseen ja siis mitä suurimmissa määrin lapsen tulevaisuuteen, se vaikuttaa myös pysyvästi itsetunnon ja minäkuvan muodostumiseen. Lisäksi on kamalaa ajatella, että kiusaaminen on varmasti raaistunut vielä minunkin ajoistani.



Oma kokemukseni on, että koulukiusaamisongelmaa ymmärtää harvoin sellainen, joka sitä ei ole itse kokenut, olipa sitten ammattilainen taikka ei. Tämän huomaa kun kuulee muiden kiusattujen keskusteluja: kokemukset ovat usein varsin samanlaisia. Vertaistuki olisi tässä asiassa korvaamatonta. Minun kiusaamiseni oli päivittäistä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Pahimmassa tapauksessa eräs luokkani poika potkaisi minut päin tiiliseinää ja minut vietiin puolitajuttomana terveyskeskukseen.



Itse toivoisin, että voisin henkilökohtaisesti puhua jokaisen koulukiusatun kanssa ja valaa heihin uskoa. Tilanne on varmasti äärimmäisen rankka vanhemmille, sillä oma isäni oli aivan henkisesti loppu minun kouluaikanani, sillä hän joutui myös päivittäin olemaan huolissaan minusta ja yritti kaikin mahdollisin keinoin puuttua asiaan - ainoa vaikutus oli, että kiusaaminen lisääntyi. Kielikellohan on ns. vasikka.



Toivon teille, äidit, niin paljon voimaa kuin se näin sähköisesti on mahdollista. Samoin toivon pojillenne kaikesta sydämestäni jaksamista. Olen miettinyt niin paljon sitä, mitä oikein pitäisi tehdä etteivät lapset ja nuoret joutuisi kokemaan kiusaamista. Miten voisin omalta osaltani auttaa mahdollisimman monia, sen eteen olisin valmis tekemään töitä. Muistan sen, miten kaikki hyvät yritykset vaikuttaa asiaan valuvat tyhjiin ja päässä alkaa liikkua synkkiä ajatuksia. Tärkeää olisikin, vaikka onkin vaikeaa, saada lapsi ymmärtämään, ettei kiusaaminen ole hänen syytään ja ettei hänessä ole mitään vikaa - päinvastoin, kiusattuja ovat usein herkät ja erilaiset ihmiset. Minua haukuttiin oudoksi ja tyhmäksi, koska olin kiinnostunut erilaisista asioista kuin muut. Nyt minä "outo ja tyhmä" opiskelen kolmessa yliopistossa ja tunnen itseni joka päivä voittajaksi, sillä onnistuin kääntämään vaikeudet edukseni. Kun on paljon koeteltu, ei enää pienistä pelästy. Samaa toivon jokaiselle kiusatulle, vaikka tunnenkin itseni aina niin voimattomaksi lukiessani jonkun kiusatuksi joutumisesta, kun en voi tehdä mitään auttaakseni heitä jaksamaan vaikeiden aikojen yli.

Hei!



Olen itse myös 4 luokkalaisen pojan äiti. Kertomuksesi tuntuu todella tutulta. Me teimme vanhempina radikaalin ratkaisun. Poikamme aloitti toisessa koulussa joulun jälkeen. Mittani oli tullut täyteen ja saimme motivoitua lapsemme koulun vaihtoon.



Nyt olen rohkeasta päätöksestämme todella onnellinen. Vaikka kuraattori ja koulu olivatkin epäileviä, niin itse luotin omaan lapseeni ja hänen erinomaisuuteensa. Nyt hän saa ansaitsemaansa arvostusta uudessa luokassaan. Hän on ryhmäytynyt todella hyvin eikä koe enää porukasta eristämistä.



Kiusaaminen on aina ryhmäilmiö!! Jos opettaja tai koulu ei siihen heti tartu nolla toleranssilla, niin voitte itse äänestää jaloillanne. Ainut asia mikä minua harmittaa on se, että emme vaihtaneet poikamme koulua jo aikaisemmin. Lapseni kärsi aivan liian kauan kavereiden! Nykyisessä luokkayhteisössä ei epäsosiaalista käytöstä suvaita. Jo ensimmäisestä koulupäivästä lapseni teki havaintoja lasten ystävällisyydestä ja luokan positiivisesta ilmapiiristä.



Jos olet vaihtamassa jossain vaiheessa lapsesi koulua, niin soita ja kysy opettajilta etukäteen luokasta. Kerro tilanteestanne. Me löysimme hyvän opettajan. Hän osasi etukäteen kertoa millainen luokka olisi vastassa! Opettajan kuvailu luokasta piti täysin paikkansa!!



Voimia! Mikään ei ole raskaanpaa kuin oman lapsen koulukiusaaminen.



-minde-

Haluaisin vielä sanoa, että voit hakea lapsellesi psykoterapeutin (mielellään lapsiin erikoistuneen) tukemaan hänen itsetuntoaan. Itse hain lapselle ni terapeutin pahimmassa vaiheessa. Hän kävi terapiassa muutamia kertoja ja oli ihan innoissaan. He kävivät terapeutin kanssa läpi kiusaamis tilanteita ja tunteiden läpikäymistä. Eristäminen ei enää ollutkaan niin iso juttu ja itsekin sain henkistä tukea perheen ulkopuolelta. Oli semmoinen olo, että kyllä tastä hitsi vie selvitään. Usko lapseesi ja hänen ainutlaatuoisuuteensa ja kerrro se hänelle. -minde-

Poikani on nyt neljännellä luokalla. Kaksi luokkaa yhdistettiin kolmannen luokan alussa ja oppilaita on melkein kolmekymmentä. Kolmosen alusta helvetti alkoi. Toiset pojat nimittelevät ja piikittelevät häntä jatkuvasti ja hänen pinnansa ei kestä, joten tuloksena on tappelu. Aluksi ajattelin, että ok. minun poikani on agressiivinen ja suuttuu liian helposti, mutta nyt en enää usko tähän. Käymme perheneuvolassa ja poikani on alkanut avautua. Lisäksi mieheni osui kerran paikalle, kun poikaani tönittiin ja nimiteltiin. Tilanne on kärjistynyt siihen, että saatuaan kolmannen sijan hiihtokilpailussa kaikki alkoivat naljailla ja poikani sanoi, että neljäs sija olisi ollut parempi... Niin että itku tuli, kun edellisenä päivänä poika oli niin onnellinen mitallista. Poika ei mennyt tänään kouluun. Ja olen miettinyt millaisia oikeustoimia aion ottaa käyttöön, kun yhteys kouluun ei ns. toimi.



Itsetunnon kohottajana voi toimia vaikka soittoharrastus. Poikani aloitti kitaran soiton....mutta siitäkin naljaillaan. ja itsetuntu on nyt aika maassa.

Tervehdys kaikille kiusattujen vanhemmille,



Olin aistivinani joistain kirjoituksista, että koulussa ei ole suhtauduttu kiusaamiseen tarpeeksi vakavasti. Teen tutkimusta aiheesta ja minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia siitä, mitä koulun henkilökunta on asialle tehnyt ja miten asioihin on suhtauduttu. Sekä hyvät että huonot esimerkit kelpaavat. Yritän auttaa kiusattuja ja heidän omaisiaan.

Minulle, yläasteella olevan pojan äidille sanottiin, ettei koulu voi paljoakaan tehdä kiusatun poikani eteen. Jos joku suoranaisesti nimittelee, lyö tai tekee jotain pahaa voi mennä opolle tai terveydenhoitajalle puhumaan. Sitten kiusaajalle pidetään puhuttelu. Puhuttelu joko tepsii tai ei. Poikani teki ilmoituksen, onnettomuudeksi ilmoituksen kohteeksi joutui myötäilijä, ei varsinainen kiusaaja. Eli kiusaajat jatkavat edelleen.Tätä on nyt jatkunut miltei koko syksyn, mutta nuori kertoi asiasta kotona vasta tuossa ennen joulua.



Nyt kiusaaminen on edennyt sille asteelle, että pojan terveys on vaarassa, tein rikosilmoituksen parista kiusaajasta. Joudumme ilmeisesti sovitteluun. En tiedä mitä minun siitä pitäisi ajatella, kun en tunne tarpeeksi systeemiä.



Poikani kieltäytyy menemästä kouluun kiusattavaksi ja jostain pitäisi saada apua. Mutta mistä, terapiajonot ovat pitkät, nyt täytyisi löytää ilmeisesti uusi koulu, muuttaa paikkakuntaa ym. radikaaleja toimenpiteitä.



Apu olisi enemmän kuin tarpeen.



Äitikkä

Kaikille vanhemmille voin kertoa, että tuosta kaikesta on ulospääsy.Olen kokenut kahden lapseni koulukiusaamisen.Opettaja ei ottanut todesta,rehtori vähätteli, terveydenhoitaja ei suostunut kirjoittamaan lähetettä nuorisopolille jne.Eli valitettavasti kokemusta löytyy joka saralta.Minua auttoi kovasti kun opiskelin sosinomiksi. Rehtorin sain kuuntelemaan, kun otin yhteyttä sivistystoimenjohtajaan.Toista rehtoria uhkasin rikosilmoituksella.Yhden lapseni siirrätin pienluokalle (vaikka pärjäisi norm.luokassa).Molemmat käyvät nuorisopolilla.Otin asioista selvää ja pakotin opettajat,rehtorit,terveydenhoitajat,kuraattorit toimimaan oikein.Pyysin itse lastensuojelusossun mukaan palaveriin, ettei tarvinnut sitten selän takana arvailla.Sosku ihmettelikin miksi hänet oli kutsuttu sinne.Kerroin,että halusin itse hänet sinne,ettei tarvitse sitten arvailla ja kuulla juttuja.Asia olikin niin hyvä, että sain harrastusrahaa lapsilleni, vaikka olen töissä.Olen alkanut koostamaan materiaali vanhemmille miten toimia jos tulee ilmi kiusaamista.

Lapsiani oli mukana kiusaamassa muutama opettaja,jotka eivät ole enää opettajina ainakaan meidän kaupungissa.Jos voisin auttaa sinua löytämään avun lähteelle, mikä on teille tärkeintä nyt. Perheneuvolasta saa apua.Varatkaa rohkeasti aika sinne.Sitä kautta tehdään lapselle testit ja mahdollisesti terapiaa.Parempi kuitenkin aloittaa jostakin.Älkää jääkö yksin kotiin miettimään.Puhumalla helpottaa. Perheneuvolassa tavataan vanhempaa/vanhempia ja lasta.Koko perhe saa tukea ja jaksamista.

olen valmis vastaamaan kysymyksiin kiusaamisesta.

jos pystyt ottmaan yhteyttä jotenlkn tämän palstan kautta

nimim.äiti

Meilläkin on koulukiusaamisongelma, tosin ala-asteella. Poikani käy nyt terapiassa. Terapeutti oli aluksi sitä mieltä, että ei kannata vaihtaa koulua, koska muutos ei yleensä ole hyvä asia lapselle ja toisaalta se voi antaa lapselle sellaisen kuvan että syy on hänessä. Vuoden terapian ja koulussa vellovan asioiden pompottelun jälkeen terapeutti suositteli koulun vaihtoa. Kun asiat menivät nopeasti tosi huonoon suuntaan, otin lapsen koti/yksityisopetukseen. HYVÄ RATKAISU! Poika voi nyt paljon paremmin. Syksyllä hän alottaa uudessa koulussa. Harmittaa tietenkin, että minun lapselleni - kiusatulle - jää kaikenlaisia merkintojä (erityisopetus, yksitysiopetus yms) rekistereihin ja häntä kohdellaan erikoistapauksena, erilaisena... Nämä merkinnät pitäisi olla kiusaajilla ja koko koululla, koska asiahan on koko lapsiryhymän ongelma ja erityisesti niiden, jotka kiusaavat eniten.

Tuntuu pahalta lukea, että vaihtoehtona on aina koulun vaihto. Siis koulukiusaamiseenkaan ei edelleenkään pystytä puuttumaan: Mielestäni kouluilla vaan hyssytellään asioita . Mielestäni asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä kouluissa: Isot luokkakoot saisi kyllä lailla kieltää!



Olen itse koulukiusattu, pahin aika oli 3. ja 4. luokka , 5.llä ja 6.lla minulta alkoi jo itseltäni löytyä sisua, jopa niin että kiusasin sitten jotain muuta:( Tosin ei kiusaamiseni ollut sitä luokkaa mitä näiltä palstoilta lukee; tosin ei myöskään oikeutettua.

Olen työskennellyt perusterveydenhuollossa ja jonkin verran myös koulumaailmassa ja täytyy sanoa että meno on aika hurjaa; ongelmana ei ole vain oppilaat vaan myös ongelmaiset vanhemmat tulevat kaupanpäälle:(



Oppilaat istuvat koneiden ääressä, tai hengaavat iltamyöhään kylällä/kaupungilla, vanhemmat viikonloppuisin baareissa tai harrastusten parissa: koulussa lapset eivät jaksa keskittyä ja ovat levottomia sekä hakevat sitä huomiota, mitä eivät kotona saa... ja kukaan ei voi kotiasioihin puuttua yms puuttua?

Kiusaajat ne terapiaa tarvitsevat.