Lue keskustelun säännöt.
Te tyttöjä toivovat, valaiskaa mua!
29.10.2006 |
Olen vielä lapseton vauvakuumeilija. Olen aina toivonut poikavauvaa. Olen hoitanut paljon lapsia elämäni aikana ja joka ikinen kerta olen tullut pienten poikien kanssa paremmin juttuun kuin pienten tyttöjen. Pojat ovat aidompia, tunteellisempia, suorempia, kun taas tytöt ovat pinnallisia, kieroilevia, itsepäisiä... Näin kärjistettynä siis, tottakai poikkeuksiakin löytyy. Lisäksi mun mielestä äidin ja pojan suhde on aina läheisempi kun äidin ja tytön (isän ja tytön suhde taas puolestaan läheisempi), ja nautin poikien seurasta täysin sydämin, kun taas tyttöjen barbileikeistä en jaksa kiinnostua. Olen ihan äimänä kun luin että noin moni toivookin tyttöä! Miksi? Osaatteko selittää miksi toivotte tyttöä? Haluaisin ymmärtää etten pety pahasti jos tytön saan...
Kommentit (34)
On vain tyttöjen äitien propagandaa jolla yrittävät nostaa huonoa itsetuntoaan. Ihan käsittämätöntä luettavaa. Ei voi ottaa todeksi näitä juttuja, on niin sairaita.
En usko et tömmösiä kirjottelee kovin moni ihminen, pakko olla vaan muutaman mieleltään sairaan äidin kirjotuksia. Ei normaalit ihmiset näin ajattele.
Mut hyvin näyttää propaganda teihin uppoavan. Ei oikeesti kannata uskoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tyttöjä. En ollenkaan allekirjoita noita väitteitäsi tyttöjen luonteesta. En, vaikka olen lasten & nuorten parissa tehnyt töitäkin vuodesta 1997.
Kyllä jokainen tyttö on omanlaisensa pakkaus, ei voi niputtaa puolta maapallosta pinnallisiksi ja kieroileviksi. Eikä pitäisi omaa sukupuolta vihata noin paljon.
Minun esikoistyttäreni on sosiaalinen tarkkailija, joka toimii myös sielujen tulkkina; esim. saattaa huoneessa hoksata kuka on rakastunut keheen tms. Herkkä lapsi, muttei vinkuja. Itkee, jos näkee vääryyttä tapahtuvan ja on innolla mukana, jos vaikka autetaan jotakuta loukkaantunutta eläintä tms.
Toinen tyttäreni on tempperamenttinen naisenalku ja tuntee kaiken kovalla kiihkeydellä. Vähän jukuripäinen tapaus, mutta kuitenkin erittäin nopeat hoksottimet. Sellainen hieman Peppi Pitkätossun-kaltainen ihminen.
Esikoisestani toivoin tytärtä ja olin varma, etten sairaalasta ota kotiin mukaani poikavauvaa. Tyttö tulikin. Koskaan en pahaa sanaa ole kuullut päivähoidosta kummastakaan, eivät kiusaa tms. Ainoastaan kuopuksen aktiivinen luonne pelottaa, kun pitää aina sinne korkeimpaan puuhun kiivetä. :D
Oletin, että poika tulossa. Noh, ei tullut. Mutta sanotaanko, että aika poikamainen tyttö, jos stereotyyppisesti ajatellaan. Tähän olen tyytyväinen, meille sopiva kokoonpano, eikä mikään tunnu puuttuvan.
mun tytöillä on harvoin hameita/mekkoja ja hiuksia ei juurikaan laitella. Tyttöjen kasvaessa he itse suosivat mieluiten " tyttöjen värejä" ja tietenkin se prinsessa-vaihekin on tässä ollut, mutta mitään ultrahempeää hommaa ei ole ollut päällä. Itse asiassa leikkivätkin yhtä mielellään poikien kuin tyttöjenkin kanssa. Kasvatuksen yritän pitää sellaisena, etten erottele miesten ja naisten töitä.
4
Pikkaisen täytyy olla katkeruutta ja vihaa miehiä kohtaan. Ei voi muuta todeta.
Provoja varmasti valtaosa, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siirtävät mahdollisesti sairaan ajatusmaailman myöskin tyttärelleen. Tai toivotaan ainakin et takana myös vahva isä joka opettaisi oikeamman suhtautumisen tytöille.
tästä siipeensä? Miksi? Jos asiassa ei ole mitään perää, niin sille voi vain naurahtaa ja viitata kintaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkäikäisten tyttöjen kanssa olet tuollaista kokenut mutta omat kokemukseni ovat sellaisia, että pojat ovat villimpiä! Mua ärsyttää vaikka aamulla mennä päiväkotiin tyttöni kanssa kun sieltä joku puuhapete kaahaa tuhatta ja sataa vastaan. Tytöt osaavat myös kävellä, ei tarvitse aina meluta, juosta, RIEHUA jne. Ja poikkeuksia toki on mutta kyllähän se on yleisesti tiedetty tosiasia, että pojat ovat villimpiä! Lisäksi itse olen sitä mieltä, että äidin ja tyttären suhde on ilmanmuuta tiiviimpi kun äidin ja pojan: se tytärhän käy läpi samat asiat kun sinä olet naisena käynyt! Lisäksi lähestulkoon jokainen nainen muistaa barbileikit ym. tyttöjen leikit jolloin niihin on helpompi samaistua! Mielestäni pääsen toteuttamaan myös itseäni kun saan auttaa tytärtäni prinsessan roolissaan. Jokainen nainen on joskus halunnut olla kaunein ja ihailluin prinsessa ;) Tytöt keskenään ovat ehkä ärsyttävämpiä siinä mielessä kun pojat, että pojat riehuvat mutta eivät nahistele eivätkä juonittele. Mutta se juonittelu ym. kuuluu tyttöjen elämään.
Sitten on vielä sellainenkin pointti, että jos tyttäresi saa lapsen niin suurella todennäköisyydellä saat siitä enemmän kun jos poikasi saa lapsen. Silloin sillä lapsella on sinulle vieras nainen äitinä ja se on aivan eri asia kun jos oma tyttäresi olisi lapsen äiti. Poikasi voi myös siittää lapsen ja nainen saattaa häipyä lapsen kanssa: on sulla lapsenlapsi mutta riippuu naisesta miten paljon lapsenlastasi tapaat vai tapaatko ollenkaan! Itselläni on tässä asiassa turvallinen olo :)
Poikien leikit ja lelut eivät sytytä mua millään tavalla. Poikien vaatteet on rumia. Isompien poikien harrastukset on sellaisia mihin en suin surminkaan haluaisi osallistua! En näe itseäni yhtään minkään futiskentän laidalla 4 kertaa viikossa! Paljon mieluummin istun vaikka taitoluistelukentän laidalla!
Ja JOO, nämä ovat yleistyksiä ja stereotypioita. Uskon kuitenkin, että äiti on sellainen naisellinen niin tyttökin tykästyy kun prinsessajuttuihin kun taas esim. me joilla on 2 poikaa ja 3.s on tyttö eivät ehkä koskaan osaakaan olla sen tytön äitejä vaan siitä tytöstäkin tulee sellanen " jätkä" .
Uskon myös, että sellaisille jotka ovat hyviä poikien äitejä tulee poikia ja niille jotka ovat hyviä tyttöjen äitejä tulee tyttöjä. Itseäni pelottaa ajatus pojasta mutta aivan varmasti kasvaisin siihen jos pojan saisin. Mutta valitsisin ehdottomasti ennemmin 2 tyttöä!
Ja minulla esikoinen tyttö ja kuopus poika. Et ei todellakaan ole vaan poikien äidit jotka huolissaan tämmöisestä asenteesta.
Ymmärrät asian nyt kyllä aika väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalkapalloa, miekkailua, balettia, uintia... Ihan sama mulle, kunhan lapsi on onnellinen. Voisiko niitä jälkeläisiään ajatella jonain muuna kuin pelkkänä sukupuolena?
häneltä tämän kysymyksen: kummat ovat helpompia; tytöt vai pojat?
Olen tämän kysymyksen osoittanut ainakin kymmenelle eri naiselle, Niille, joilla on vähintään sekä kaksi tyttöä että kaksi poikaa. SATAPROSENTTISESTI vastaus on tämä: pojat ovat helpompia, koska ovat suoraviivaisempia. Tytöt ovat kierompia.
Siis esitän kysymyksen yleisellä tasolla, enkä pyydä äitiä ottamaan huomioon lastensa temperamenttieroja (rauhallisuutta/vilkkautta), vaan ainoastaan sukupuolieron.
No, minä kysyn tätä sen vuoksi, että minulla on kaksi poikaa - olen aina entistä tyytyväisempi siihen, että minulla on vain poikia :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lisäksi itse olen sitä mieltä, että äidin ja tyttären suhde on ilmanmuuta tiiviimpi kun äidin ja pojan: se tytärhän käy läpi samat asiat kun sinä olet naisena käynyt! Lisäksi lähestulkoon jokainen nainen muistaa barbileikit ym. tyttöjen leikit jolloin niihin on helpompi samaistua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole sellasia vinkumiinoja kun pojat.
Sen saa ainakin tällä palstalla huomata.
Ja minulla edelleen molempia kotona
Jos ovatkin sekasikiötä olleet ja nytten joku sairaus
mun tietokone tilttaa... palaan asiaan vähän myöhemmin jos pystyn! ap
No hyvä että olet lääkäri. Täytyykin hankkia apua lapsille.
T. työskentelen muuten päiväkodissa
pukeutumisessa ja hiusten laitossa? Saa ostaa niitä imelilmpiä hepeniä, mitä ei itselle ilkeä laittaa päälle..
Sitten voi olla se, että moni nainen tuntee samaa sukupuolta olevan mielenliikkeet paremmin, osaa samastua pikku tyttären ajatuksiin helpommin kuin pojan?
Tai sitten naiset toivovat, että tyttärestä on sitten aikuisena ehkäpä muodostunut hengenheimolainen, paras luottoystävä.. Tätä ehkä toivon itse eniten näistä.
Mulla on siis tytär ja poika.