onko kellään käynnistetty synnytys vaikean olon/kivun takia?

minä sain vuonna 2005 käynnistyksen kovien symfyysi-kipujen vuoksi. en voinut kävellä kuin pieniä (enint.100 metriä)matkoja kun pelkkä jalan pieni nostaminen sattui. rv mulla oli silloin 39+3, eikä ollut merkkiäkään synnytyksen käynnistymisestä itsellään. noh, koska tilanne oli todella epäkypsä, kännistys sit hiukan kestikin. maanantaina alotettiin, lapsi syntyi lauantaina, sektiolla lopulta. mutta olin ensisynnyttäjä, sull varmaan eri tilanne kun kaks lasta jo on.



mä kyllä melkein sain itkeä lääkärille polilla että sen käynnistyksen sain.



sairaala oli K-HKS.

vauva on tissillä,,joten kirjoitus on sen mukaista.



takana v. 2002 vaikea raskausmyrkytys ja sektio rv. 28.



nyt makasin 7kk tämän raskauden kanssA. PÄÄSIN VIIKOILLE 37+. Sitten menin osastolle makaamaan, korkea verepaine yms. erittäin huono olo. pyysin ja sain käynnistykse. sanoin, että en jaksa enää päivääkään, en halua yhtä huonoon kuntoon kuin viimeksi.



käynnistys kesti 3pv. lopulta 12h synnytyksen jälkeen lääkäri pelkäsi että kohtu repeää, järjetön kipu, jouduin kiireelliseen sektioon.



lapsi oli 4kg ja 52cm, aivan terve.



tämä nkl-sairaalassa, yleensä käynnistyksen voi saada vasta rv39.



käynnistys on raskasta hommaa.

Mulla oli täysi 37+1, kun tehtiin käynnistys päätös. Syitä oli kaksi, ensinnäkin vauva oli ultran mukaan vain 2,4kg, kasvu oli hidatunut viimeisen parin viikon aikana ja toiseksi liitoskivut. Söin viimeisen kuukauden vahvoja särkylääkkeitä maksimi vuorokausi annoksella jotta pystyin liikkumaan. Nämä syyt yhdessä, varsinkin vaikeat kivut johtivat käynnistykseen. Esikoisen kohdalla viikolla 39 nousi verenpaineet niin et alapaine oli yli sata. Oireena tästä hirvee päänsärky. Käynnistys päätös tehtiin parin sairaala vuorokauden jälkeen viikolla 40+1. Synnytystä yritettiin käynnistellä pari vuorokautta, kunnes vedet meni ja käynnistyi itsellään. Kokemuksesta voin sanoa että muista tehdä lääkärille selväksi miltä itsestäsi tuntuu. Välillä sen sai vääntää rautalangasta, mutta johti tuloksiin!

Nyt minulla on vaivoina krooninen polvisärky, mikä ei ole " massani" kasvaessa yhtään parempaan suuntaan menossa, päin vastoin... ja ihan hirveän kovat liitos- ja häntäluukivut (häntäluu murtunut vuosia sitten ja rustottunut, eikä anna periksi....kuten kaiketi " normaaleilla" ...)



Olen saanut lahjaksi käynnistyksen kolmattani synnyttäessä neljä vuotta sitten . Silloin jouduin korkeiden verenpaineiden vuoksi sairaalaan ja jopa mietittiin (vielä siinä vaiheessa!!) lääkityksen aloittamista. Kun ultrassa kuulin painoarvion noilla viikoilla... joka oli 3700g... aloin päättäväisesti ajaa asiaani. Päivystävä lääkäri viikonlopun aikana ei " uskaltanut" / voinut tehdä päätöstä käynnistämisestä, mutta heti maanantaina osastonlääkäri (NKL) kuuli asiani ja teki päätöksen. Ilman hätiköintiä ja kiiretta Cytotec-tabletin puolikas laitettiin kohdunsuulle kypsyttämään tilannetta. Minulla oli siis perusteina; olen uudelleensynnyttäjä, esikoiseni oli yli 4kg, -> solisluu murtui ja imukuppisynnytys, kun ponnistusvaihe kesti 40min (lantio ei mikään iso... ehkä sanoisin, että suht. keskikokoa), lapsi kolmannella kerralla nyt jo täysiaikainen, aika korkea painoarvio, jos miettii, että juuri sen loppuajan kerää rasvaa luiden peitoksi, verenpaineiden lääkitys ja " turha" sairaalassa makaaminen perusteetonta, jos kerran voi hoitaa kaikki vaivat kerralla, yhdellä " toimenpiteellä" ...



Esitin siis edellä mainitut... ja kysyin, että eikö voida käynnistää, jos ei ole esittää mitään lääketieteellistä vasta-argumenttia? Ei ollut vastaan sanomista, joten käynnistettiin ja alun " nihkeydestä" huolimatta hyvin meni ja käynnistyksestä seuraavan aamuyönä oli nyytti sylissä.



tosin ihanan osan teki kätilö vuodeosastolla. Illalla olin hermostunut, kun selkeää edistymistä ei tullut .... nuori kätilö tarkasti kohdunsuun, olematon avautuminen, 2cm. Hän ehdotti peräruisketta, otin sen, ravasin sairaalaa ympäri lenkkeillen sekä portaita. Kello tuli n.22, mies suunnitteli kotiinlähtöä kun ei voinut yöksikään vuodeosastolle jäädä. Seuraavan Cytotecin olisin saanut vasta aamulla. MUTTA ihan hetki ennen kuin mies lähti supistukset kovenivat ja kätilö katsoi tilanteen... ja JIPPII, neljä senttiä auki. -> siirto s-saliin! Kalvot puhkaistiin salissa ja salin kätilö oli sitä mieltä ettei kohdunsuu ollut auki vielä 4 cm... joten uskoin nuoren kätilön halunneen järkevöittää ja avittaa tätä,

katsomalla millimetrejä vähän yläkanttiin! KIITOS hänelle!. Kalvojen puhkaisun ja oksitosiinitipan jälkeen sain epiduraalin, joka toi edistymiseen takapakkia, joten kärvistelin sitten aika pitkän tovin puudutuksen loppumisen jälkeen ilman uusinta" tujausta" ja se teki tehtävänsä. Aamuyöstä olin tuskanhiessä ja kätilö - ennen tilanteen tarkastamista- laittoi lisää puudutetta ja sen jälkeen totesi, että hei... tässähän ollaan jo tositoimissa... ja 4-5 välillä pieni tämän hetkinen kuopus syntyi!



Olen onnellinen tästä ratkaisusta ja nyt mietin että kun tosiaan kolmen kanssa pitää arkea jaksaa ja ne viimeiset viikot ovat ihan tuskaisaa ODOTTELUA ja kivun kanssa arjesta selviäminen on tosi raskasta... että jos näyttää siltä ,että kokoa on samalla tavoin kuin edellisellä... niin VOISIKO käynnistää? nyt viikkoja 34 tasan.



Mutta nähtäväksi jää!

silloin mulla viikkoja 38+3

ihanaa päästä näistä vaivoista, tää on ihan kauheeta, kun ei saa nukuttua ja selkä niin kipee, ettei kävellä pysty ja tosiaan 3 ja 2 vee pojat kotona, joidenka kanssa en enää pärjää, vaikka loppuviikko on vielä jotenkin selvittävä...

2 kertaa syystä että selkä ei muuta kuin kipuillut ja nukutuksi sain n.2 tuntia yössä. Toisella kerralla todellinen haasta haada lääkäri hyväksymään etten pysty enempää valvomaan. No lopulta taisi olla hyvä että äiti kuunteli itseään sillä eka poikani syntyi 39 viikolla ja oli 4135g ja toinen poikani 38 viikolla ja oli 4350g vaikka molemmat arvioivat max 3700 täysiaikaisena.

Nyt muutamien viikkojen kuluttua voipi olla sitten kolmas koetus tai käynnistys kun vaikuttaa tämäkin tulokas isolle ja kun ovat olleet kokoajan suurempia vauvoja lapsi luvun kasvaessa. Niin ja kävin sok.rasituksessa eikä sekään ole syyna isoihin vauvoihin.