Kiusataanko lastani?

Hei,



kiitos viestistäsi. Monet syksyllä koulunkäyntinsä aloittaneiden lasten vanhemmista jakavat kanssasi huolen siitä, että oma lapsi joutuisi kiusaamisen kohteeksi. Monilla aikuisilla on omia, ikäviä muistoja kouluajoiltaan, jotka nousevat pintaan oman lapsen aloittaessa koulunkäynnin. Kiusaaminen voi tosiaan jättää jälkiä ja vaikuttaa itseluottamukseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kiusatussa ei ole vikaa vaan kiusaaminen on ryhmäilmiö, jonka avulla kiusaaja/kiusaajat tavoittelevat esimerkiksi valtaa ja asemaa luokkayhteisössä.



On tärkeää kuunnella mitä lapsi kertoo. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea vanhemman aikaa ja tukea, myös silloin kun asiat ovat hyvin. Vanhemman aika on lapselle ensiarvoisen tärkeää. Lapsi kertoo huolistaan varmemmin aikuiselle, johon hän luottaa ja jonka tietää olevan kiinnostunut hänen asioistaan. Lapsi tarvitsee vielä sinun tukeasi ystävyyssuhteita luodessaan. On tärkeää, että kannustat häntä hankkimaan kavereita. Voisit esimerkiksi ehdottaa luokkakaverin kutsumista teille kotiin. Lasta voi myös rohkaista olemaan muiden lasten kanssa harrastusten kautta. Voisitte yhdessä lapsesi kanssa miettiä harrastuksen, joka kiinnostaisi häntä ja jossa toimitaan ryhmässä. Näin lapsi oppii toimimaan muiden kanssa ja luomaan ystävyyssuhteita. Lisäksi on hyvä korostaa myös muita koulunkäynnin hyviä puolia, kuten sitä, että siellä saa tilaisuuden oppia mielenkiintoisia asioita. Voisit myös keskustella lapsesi kanssa kiusaamisesta ja muistuttaa häntä siitä, että kiusaaminen on aina väärin ja siitä kannattaa kertoa aikuiselle. Voisitte keskustella yleisesti siitä, onko lapsi huomannut omassa luokassaan tai koulussaan, että jotakuta kiusataan.



Opettajan ei aina ole helppoa huomata kiusaamista, niin hienovaraista se voi joskus olla. Lapsi voidaan esim. sulkea pois ryhmästä, hänen kanssaan ei vain leikitä eikä keskustella. Tällöin opettaja voi ajatella, ettei mitään kiusaamista olekaan, vaikka ryhmästä pois sulkeminen on myös eräs kiusaamisen muoto. Joidenkin lasten on vaikeampi esimerkiksi ujouden takia ottaa kontaktia muihin lapsiin. Opettajan ja koulun pitäisi huolehtia siitä, ettei kukaan jäisi luokassa tai ryhmässä yksin. Koulun tehtävänä on opettaa myös vuorovaikutustaitoja ja ryhmässä toimimisen taitoja. Sinun kannattaa pitää yllä keskusteluyhteyttä opettajaan ja pohtia yhdessä hänen kanssaan sitä, millä tavalla voisitte koulussa ja kotona tukea lapsen toverisuhteita.



Vanhempainillat sekä muu koulun ja kodin välinen yhteistyö on toimintaa lapsen tueksi. Avoin keskustelu opettajan ja muiden vanhempien kanssa on hyödyllistä. Saattaa hyvinkin olla, että muilla perheillä on samantapaisia huolia. Lisäksi vanhempien keskinäinen yhteistyö ja yhteys kouluun ehkäisee kiusaamista.



Aurinkoista syksyä toivottaen,

Riikka Mannelin



Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa vanhemmille tukea erilaisiin vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä osoitteessa http://vanhemmat.mll.fi. Vanhempainpuhelin ja -netti tarjoavat vanhemmille mahdollisuuden keskustella toisen vanhemman kanssa mieltä askarruttavista asioista.

Voi ei, tuntui niin tutulta tuo vähän hiljainen ja omissa oloissaa oleva lapsi. Minulla on samanlainen tyttö, joka nyt kolmannella.

Eka ja toka luokka olivat aika takkuisia, hän ei tuntunut saavan kavereita, opettajan mielestä juuri siksi, että on vähän hiljainen ja omissa oloissaan. Varmaan siksi, että ei saanut kavereita myös koulu takkusi, hän ei halunut mennä sinne ollenkaan. Juttelin useaan otteeseen opettajan kanssa, ja hän lupasi seurata tilannetta. Tunsin itseni jo aivan epätoivoiseksi. Ajattelin, että en jaksa. Tuntui pahalta olla töissä ja iltaisin kuulla, että taas hän oli ollut yksin.

Aloin myös epäilemään, että häntä kiusataan. Ja tuli ilmi, että näin olikin, pientä kiusaamista esiintyi. Lähinnä siksi, että tyttäreni on hiljainen, mutta myös "liian kiltti", ei "osanut" tai "uskaltanut" pitää puoliaan.

Aloimme harjoitella kotona miten sanoa ei, kun ei pidä jostain asiasta, kun ei halua että joku sanoo rumasti tai tönii. Opettelimme tätä päivittäin. Ja sitten tuli se päivä kun tyttäreni sanoi kiusaajalleen suoraan silmiin katsoen, että ei pidä siitä että hänelle puhutaan rumasti ja tönitään. Kiusaaja hiljeni.

Kolmas luokka alkoikin siten aivan erilailla, yhtäkkiä tyttärelläni onkin kavereita!

Uskon, että kun saa olla omanlaisensa, vaikka sitten hiljainen ja omissa oloissaan, ne oikeat kaverit löytyvät. Tyttäreni on löytänyt kavereita, itse asiassa useita. Hänellä vain kesti kauemmin kuin muilla ystävystyä. Nykyään hän on edelleen hiljainen ja omissa oloissankin, mutta hänellä on myös kavereita. Itseasiassa useita, sillä monet pitävät juuri tyttärestäni, joka osaa ottaa toisen huomioon. Hän osaa olla yksin, kaksin ja ryhmässä. Ja mikä tärkeää, osaa sanoa ei ja pitää puoliaan.

Paljon voimia ja uskoa sinulle!

t. hiljaisen ja omissa oloissan olevan tyttön äiti