Ratsastus ja raskaus

Se on niin moninainen juttu.Toisaalta minulle sanottiin neuvolassa ekalla kerralla että rajoituksia kohta juoksuun, ettei tule sitä hyppivää liikettä niinkuin ratsastuksessa.



Mutta jotkuthan ratsastaa sitten taas kaikesta huolimatta vaikka mahan kanssakin.Piia Pantsuhan lensi raskaana näyttävästi heppansa selästä pari vuotta sitten ja oli ihan mahakin.Onneksi ei käynyt kuinkaan,mutta vaikka olisi kuinka PRO niinkuin piia niin aina voi käydä huonosti sen oman tutunkin hepan kanssa.Ok piian esteillä, mahdollisesti maasto radalla, mutta kuitenkin.



Luulen että nyt menet ihan normaalisti. mutta kun vauvasta sitten saat varmuuden niin ihan kävelylenkkejä..tai no ei ainakaan esteitä.



Oman jaksamisen mukaan, kuuntele kehoa ja muista että alashan sieltä hepan selästä tullaan hyvin kivuliaasti jos jotain sattuisi.



Kova pamaus niin saattaa istukka irrota..



Nauti hepoista, meitillä jäänyt kokonaan!!

taidan tehdä niin, että jatkan ratsastusta siihen saakka kunnes tulen raskaaksi, ja sitten lopetan kokonaan raskauden ajaksi. En ole tippunut selästä ainakaan viiteen vuoteen, mutta läheltä piti tilanteita on välillä, kun jotkut hevoset on niin säikkyjä, että ottavat " lähtöjä" pienemmistäkin rasahduksista. En ajatellutkaan jatkaa edes kävelylenkkejä hevosten kanssa raskautumisen jälkeen, vaan mietin lähinnä sitä, onko se vaarallista jo ihan alkumetreillä, kun ei vielä itse tiedä olevansa raskaana..



Toivottavasti ratsastus ei haittaa kiinnittymistä alkuvaiheessa, se pomppiva liike siis?



Monimutkaista tosiaan.. ja mun mietteet ne vasta monimutkaisia onkin :)



Rhanna

Mulle neuvolassa sanottiin, että ratsastusta voi jatkaa raskautumisen jälkeenkin. En nyt muista että mihin viikkoihin asti se oli.



Itse jatkoin ratsastusta (kävin kerran viikossa tunnilla) rv 16 tai 17 viikkon asti. Sitten ei enää ratsastushousut mennyt kunnolla jalkaan päätin lopettaa (pitää siis tauon). Ratsastin siis vaikka vauvatoiveet oli mielessä. en usko, että sillä oli vaikutusta raskautumiseen.



Toistaiseksi siis kaikki on tässä raskaudessa mennyt hyvin, vaikka alkuaikoina ratsastinkin. Pitää vaan muistaa, että tekee sitä niin kauan ku se itestä tuntuu hyvältä



-Sara-Maria rv 38+3-

Jokainenhan sen itse loppukädessä päättää miten pitkään jatkaa ratsastamista tai jatkaako ollenkaan.

Itse en uskaltanut ottaa riskiä ollenkaan, vaan lopetin ratsastamisen heti raskauduttuani. Oman hevosenkin jouduin myymään, koska oli sellainen hevonen joka tarvitsi kunnon liikutusta päivittäin :(



Pari kuukautta ennen raskautumistani tipuin oikein kunnolla suoraan selälleni. Jouduttiin ottamaan lannerangasta röntgenkuva. Onneksi en ollut tuolloin vielä raskaana, niin ei tarvinnut miettiä mahdollisia röntgenin aiheuttamia sikiövaurioita...



-PP

liikkestä ole mitään haittaa! siis eihän siellä mitenkään holtittomasti heiluta. supistelua voi sitten myöhemmin aiheuttaa kylläkin. sama kuin juoksussa, että loppuraskaudessa kannattaa luopua hommasta.



itse ratsastelin esikoisesta rv20 asti omien tuntemuksien mukaan ja omalla hevosella. toisten, tuntemattomien selkään en enää mennyt n.rv10 jälkeen. tipuin rv6. tuolloin lääkäri sanoi, että ei voi olla vahinkoa kun sikiö (siis vielä tuolloin alkio) vielä niin pieni ja suojassa lantion sisällä.



itse sitten ajelin myöhemmillä viikoilla mutta siinä tärinä aiheutti harjoitus supisteluja.



ratsastele kuule ihan hyvillä mielin! kyllä se oma vointi ja olo kertoo paljon enemmän.



meillä neuvolassa ei tiedetty yhtään mitään ratsasteluista. yleensähän sellaiset jotka eivät harrasta luulevat, että siellä vaan istutaan :)



ce rv 9+0

että eiköhän akat ole ratsastellu kautta aikojen raskaanakin ollessa. että ei voi mitenkään vaarallista olla ellei nyt putoilemaan lähde :) eihän hevospiireissä olisi yhtään lapsellisia ihmisiä silloin!

kävin tässä raskaudessa kerran kävelymaastossa turvallisella islanninhevosella. Se oli rv 8+. Mulle tuli pariksi päiväksi niin kamalat liitoskivut, ettei mitään rajaa. Ei voinut ajatellakaan ratsastamista enää sen jälkeen. Kaipa tuo on aika yksilöllistä.



Eka raskaudessa mulla ei ollut alussa liitoskipuja. Kävin kerran ratsastamassa rv 5+ mutta sitten en enää uskaltanut riskeerata, kun oli muista syistä johtuvia keskenmenoja takana.



Lene rv 32+

siis mä oon kyllä ymmärtäny, että se hevosen selässä hytkyminen ei oo hyväksi. Hyppiminenkinhän on kiellettyä ja kaikki sellaset aerobicit ym missä pompitaan.. Siis siinäkin tapauksessa, että on kokenut ratsastaja joka ei poukkoile selässä holtittomasti, vaan osaa myödätä hevosen liikkeet lantiollaan.

Kyllähän aerobicia ja muita jumppiakin voi harrastaa alkuraskauden aikana, samoin ratsastusta. Ei se hytkyvä liike keskenmenoa aiheuta. Raskauden edetessä asia on sitten jo toinen, kun on istukan irtoamiset yms vaarassa (eikä se hyppivä liike tunnu enää edes hyvältä!).



Itse kävin alkuraskaudesta pari kertaa ratsastamassa, mutta sit en työkiireiden vuoksi päässyt hetkeen ratsastamaan, ja rv 20 paikkeilla alkoivat lonkat kipuilla muutenkin, joten en olis selkään enää päässytkään... Ja putoamisvaaran vuoksi (ei ollut ihan tuttu humma) en ois enää ehkä rv 12 jälkeen mennytkään ratsimaan, vaikka olisin kerennytkin.



niin, ja varsinkin raskauden yritysvaiheessa ei ole mitään syytä välttää elämästä normaalia elämää! Jos/kun sen plussatestin tekee, niin sen jälkeen kannattaa vasta miettiä pitääkö elosta jotain karsia. Mutta tosiaan alkuraskaudesta voi harrastaa vielä oman kunnon mukaan, kyllä se oma kroppa kertoo kun harrastus pitää lopettaa!



jonttu rv39+4 (takana kolme alkuraskauden keskenmenoa, jotka ei kyllä ole ratsastamisesta/harrastamisesta johtuneet!)

Hei,



raskautumisesta ollaan montaa mieltä (" heti tärppäs kun lakattiin yrittämästä" ), mutta hedelmöittyminen on miun mielestä kyllä ihan biologiaa. Se joko tärppää tai sitten ei (niin raadollista!!) ja siihen asti ois varmaan hyvä tehdä just niitä juttuja mitkä pitää korvien välin kunnossa. Se, mitä ihmisen elimistössä tapahtuu, on kuin oma universuminsa, ja jos " ulkopuolinen keho" käy ratsastamassa, se ei siitä asiasta välitä yhtään. Alkio joko kiinnittyy tai sitten ei, ja se joko pysyy kiinni tai sitten ei jne. eikö vaan?



Miun sekavan sepostuksen pointti on se, että tee kaikenlaista kivaa yrittämisen aikaan, yrittäminen on rankkaa vaikka ei jättäisikään mieliharrastuksiaan pois. Tsemppiä teille ja onnea kilokaupalla yritykseen! Sitten kun oot plussanut (huom! kun!), harkitset sitten omalta kohdaltasi jatkatko ratsastamista vai et. Muista, että ratsastajatkin tosiaankin saavat lapsia.



Asia liippaa läheltä siksi, koska luovuin ratsastuksesta talvella 06 kun alettiin yrittämään ja nyt siitä on se kaksi vuotta, kolmas raskaus menossa ja joka yö näen unta ratsastamisesta. Ilmeisesti alitajunnalla on jo kova ikävä hepan kyytiin. Ehkä sitten ensi vuonna taas...



Kateellisena siis neuvon: ratsasta niin paljon kuin sielu sietää nyt kun se on vielä mahdollista!



T. Arkamamma

ratsastin tokaa yrittäessämme, mutta lopetin heti raskauduttuani. Syynä ei ollut pelko, että vauvalle kävisi jotain vaan se, että jos itse satuttaisin itseni, niin olisiko kaikki tarvittavat tutkimukset mahdollista tehdä ja ehkäpä vielä enemmän oli mielessä se, että kun minulla ei ainakaan parasetamoli auta kipuihin ollenkaan, niin olisiko ollut turvallista kipulääkettä saatavilla. Pari kertaa, kun olen aikuisiällä hevosen selästä tippunut, niin kivutkin ovat jälkeenpäin olleet ihan eri luokkaa kuin muksuna.

omien tuntemusten mukaan, mutta minä ratsastin ensimmäisen raskauteni aikana johonkin rv16-17 asti. sitten " jouduin" lopettamaan, koska hylskyvä liike ei enää tuntunut hyvältä. toki mies painosti jo aiemminkin lopettamaan tuon putoamis/loukkaantumisvaaran takia, mutta jotenkin kun on koko elämänsä ratsastanut, niin ei sitä osannut lopettaakaan.



nyt toista kertaa raskaana ollessani ratsastus oli lopetettava aiemmin, koska tuo hylskyvä liike tuntui paljon aiemmin pahalta. ja maha kasvoi nopeammin " tielle" .



ensimmäisen raskauden " suunnittelusta" asti olin ajatellut ratsastaa niin pitkään, kun hyvältä tuntuu, mutta lenkkejä rauhoitellen, eli heti plussattuani lopetin hyppäämisen ja " vääntämisen" ja kun päästiin vähän pidemmälle raskaudessa, niin siirryin rauhallisiin kävelyihin " eläke" hepalla, muut saivat hoitaa " hurjemmat" jutut. neuvolassa kyllä varottelivat ratsastamisesta, mutta neuvolantäti kuitenkin muistutti, että maalaisjärki on paras kaikessa, raskaudenkin suhteen.



b, poika 2½v ja masukki 31+2

Hei,



Ratsastin itse ensimmäisen raskauden aikana n. viikolle 25 asti. Sitten alkoi tuntua epämiellyttävältä. 20 viikolle asti ratsastin tavallisesti eri askellajeissa. Minulla on oma islanninhevonen, joten pystyn määräämään tahdin ja ratsastuksen keston fiiliksen mukaan. Myös hevosen liikkeet ovat pehmeämmät ja pienemmät kuin esim. isolla hevosella. Viimeiset viikot lähinnä tölttäsin ja kävelin. Eri asia on varmaan, jos ratsastaa isohevostunnilla, jossa pitää mennä muiden tahdissa. Neuvolassa ei kehotettu lopettamaan ratsastusta vaan toimimaan omien tuntemusten mukaan. On totta, että selästä voi pudota tai hevonen voi talloa talutettaessa jalkoihin, mutta se asia pitää hyväksyä omassa mielessään. Pyöräilin myös tuona kesänä usein metsäteillä, joka aiheutti rytkytystä



Toisessa lääkärintarkastuksessa n. viikolla 24 lääkäri totesi kohdunkauluan hieman pehmenneen ja lyhenneen. Kehotti lopettamaan ratsastuksen ja pyöräilyn kuoppaisilla teillä. En tiedä, aiheuttiko ratsastus nuo ennenaikaisuudet.



Nyt olen toista kertaa raskaana viikolla 27. Lopetin ratsastuksen jo kolmisen kuukautta sitten eli n. viikolla 15. Maha on jo alusta asti ollut paljon isompi kuin viime raskaudessa, joten jo tuossa vaiheessa alkoi tuntua epämiellyttävältä. Puuhaan kuitenkin hevosen kanssa edelleen maasta käsin ja hoidan ruokinnan ja sisään/ulos viemiset. Ensi viikolla on toinen lääkärintarkastus, ja odotan jännittyneenä, onko ennenaikaista pehmenemistä ja lyhenemistä tapahtunut, vaikken ole ratsastanut, juossut lenkkiä tai pyöräillyt sitten syksyn jälkeen.



Mä olen sitä mieltä, että pitää kuulostella itseään. Jos pelkää ja jännittää ratsastusta tai hevosten lähellä oloa raskaana ollessa, ei sitä kannata tehdä, koska riski siitä että jotain menee pieleen kasvaa, kun itse jännittää. Jos taas ei pelota ja ratsastus/hevostelu on henkireikä ja hyväksyy, että jotain voi sattua, vaikka toisaalta voi kaaduta kotiportaissakin, ei ole syytä, miksi ei jatkaisi harrastusta.



Kun kysyy ihmisiltä ja asiantuntijoilta mielipiteitä asiasta, sitä ollaan niin montaa mieltä, ettei siitä oikein tule hullua hurskaammaksi.