Minulla on kymmen kuinen pieni poika
Hän on kovin hiljaisen oloinen ja neuvolantäti vihjaili, että kannattaa puhella vauvan kanssa paljon. Olenko minä ollut liian passiivinen äiti? Mielestäni olen puhellut vauvalleni ihan normaallisti mutta myönnän kyllä, että en itsekään mikään papupata ole.
Nyt pelkään, että vauvani jää jälkeen puheen oppimisessa.
Fyysisesti hän on ollut aina todella lahjakas. Hän on taitava konttaamaan ja seisomaan ilman tukea ja muutamia kävelyaskeleitakin hän on jo ottanut.
Anoppini sanoin, että jos oppii aikaisin kävelemään niin oppii myöhemmin puhumaan. Onko tämä vanha kansanviisaus totta?
Kommentit (2)
Poikamme on ollut aina myöskin hyvin vähäpuheinen. Hän jokelteli hyvin vähän, kymmenenkuisena oli tosi hiljainen, hymyili ja nauroi vain. Neuvolan hoitaja uteli, puhummeko lapselle ollenkaan :/ MItään omaa kieltä, omia sanoja ei ole, paitsi jotain missä menee kirjaimet nurinpäin (anteeksi= ankeesti ym.). Vielä 2 vuotta täytettyään puhui vain sanan kerrallaan ja lyhyitä sanoja, sit yhtäkkiä vaan huomattiin, että puhetta tulee reippaasti. Muutos tapahtui tosi nopeesti.
Toinen lapsemme on jo 5 kuisena kova pulisemaan, vaikka saman verran sille puhutaan... Minä en olisi huolissaan, jokainen oppii omassa tahdissaan.
Hei!
En olisi Sinuna huolissani, koska lapsesi on vielä pieni. Tietty olisi hyvä, että hän alkaisi ennen yksivuotispäiväänsä jokellella.
Yritä puhua arkisesti asioista - siitä, mitä juuri teette, mitä äiti tekee jne. Laulaminen kehittää myös lapsen kielitajua. Voisit esimerkiksi laulella lastenlauluja - kaikkihan jotakin osaavat (esim. Jänis istui maassa) - ja lapsi oppii sitten kuulemaan vähän erilaista kieltä.
Tsemppiä. Ei kannata huolestua.