Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkälle lapsen voi antaa päättää?
28.10.2008 |
Tuntuu, että jos lapsi sanoo, että en halua tehdä tai olla tai ihan mitä vain, niin vanhemmat myötäävät lasta.
Eikö ole ihan normaalia, että aikuiset sanovat, että näin asiat on ja lapsen on valitettavasti välillä jouduttava kokemaan pettymys siitä, että hänen pillin mukaansa ei tanssita.
Kyllä kai vanhemman tehtäviin kuuluu ottaa vastuu ja kyetä näkemään tämän hetken päätösten vaikutus tulevaisuuteen. Lapselta sitä ei voi odottaa.
Kommentit (2)
Eräs lastenkasvatuksen keskeisiä tavoitteita on auttaa lasta kestämään pettymyksiä. Niitä ei tarvitse mitenkään erityisesti tuottaa lapselle; elämä itse kyllä tarjoaa yllin kyllin mahdollisuuksia pettymysten kokemiselle.
Olen hiukan kieli poskessa sanonut, että lasten tarkimmin varjelema salaisuus on, että he kyllä urputtavat ääneen siitä kun eivät saa katsoa vanhempien mielestä heille liian jännittävää ohjelmaa tai syödä määrättä makeaa, mutta ovat samanaikaisesti salaa tyytyväisiä siitä, että vanhemmat pitävät pintansa.
Oma "pehmomääritelmäni" rajojen asettamiselle on, että että se on yritys estää lasta joutumasta pulaan. Rajoittaminen perustuu nimenomaan siihen, että aikuinen elämänkokemuksensa perusteella pystyy näkemään pitemmälle kuin lapsi. Rakastavien ja turvalliset rajat asettavien vanhempien varaan lapsen on helppoa heittäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni uhmakas 6v lapsi ja rajat on sekä ne pitää. Rajat on rakkautta ja huolenpitoa. Rakkaus ja läheisyys on tärkeää sekä avoin keskustelu. Eikä aina tarvitsekkaan olla se kiva äiti / isä lapsi hakee omia rajoja sekä pettymyksetkin kasvattaa. Muuten meillä olisi valtavasti narsisteja aikuisia.
Pidä pintasi.