Liian tärkeä harrastus?

Olen seurannut sivusta tuttavaperheen lapsen harrastamista. Lapsi on innostunut, mutta vähitellen harrastus on ottamassa yhä enemmän aikaa, energiaa ja resursseja. Vanhemmat odottavat lapseltaan menestystä. Pelkäänkin, että kiltti koululainen alkaa suorittaa vanhempien toiveita ja mieltää itsensä hyväksi tai huonoksi sen mukaan miten harrastuksessaan onnistuu. Mitä jos paljon vanhempienkin vaivaa vaatinut harrastus ei tuotakaan toivottua tulosta? Vanhemmat pettyvät syvästi, kun työ menee hukkaan, ja lapsen itsetunto murenee? Onko huoleen aihetta, ja voisinko sivullisena jotenkin auttaa?