TOUKOKUISTEN PERJANTAI

Eilen siis käynnisteltiin kahdella cytotec tabletilla eikä mitään tapahtunut!

Ei siis edes yhtä supistusta, kohdunsuu kahdlle sormelle auki, kaulaa jäljellä n.2cm.

Katsotaan mitä lääkäri tänään meinaa, puhkaistaanko kalvot ja pidetäänkö lepopäivä? Jos lepopäivää ehdottavat niin minä lähden kotiin.

Kamala ikävä esikoista!!



Nyt aamiaiselle...



*Mami ja kaapo 41+0!!!***

Tulin vaan pikaisesti pinoutumaan koska olen lähdössä käymään sairaalassa kun eilen noi verenpaineet olivat yhä kohollaan ja olotila oli heikko ja sama jatkuu tänään en edes uskalla syödä kun on niin huono-olo olen jo 2 kertaa käynyt vessanpytylle pitämässä seuraa kun ei edes vesi pysy sisällä.Turvotushan mulla on lisääntynyt niin paljon että iho on jo kosketus arka ja sormissa niveleet on kipeenä ja käynistyshän mulla on vasta viikon päästä joten saas nähä mitä tekevät vai tekevätkö mitään.Elikkä jos mua ei näy moneen päivään niin olen jäänyt sisälle laitokselle joka toivottavasti ois nyytin hakureissu mielummin kun makaamista sairaalassa sitä voin tehdä kotonakin.



HeidiS23 rv37+1

Onnea uusille vauvoille!

Jaksamista sairaalassa oleville.



Mulla ois tänään neuvola ja mietin uskaltasko lähtee kävellen pari kilometriä kun bussilla joutuis tunnin odottelemaan neuvolalla ja se ei oikeen houkuta. Ei muuten huoleta, mutta jos alkaa kovin viillellä alapäätä niin kävely on tosi tuskasta. No pitää kattoo.

Pissanäytekin piti lorotella neuvolaan kun aamu on ainut aika jolloin kunnon näytteen saa. Vaan olipa tummaa, normaalisti paljon vaaleampaa. Mitähän sekin merkkaa? Sori nää pissajutut ja tasa puolisuuden vuoksi kakkajuttukin, nimittäin vatsa ei taas toimi. Ja limatulppaakaan ei näy, pitäs tulla jos samalla kaavalla syntyis kuin piipero eli tänään! Jokohan oli tarpeeksi eriteasiaa?

Vauvan ulkonäköä minäkin mietin ihan hiljattain ja hassulta tuntui ajatus esim miehen näköisestä pojasta. Piipero on enemmän isänsä näköinen.

Puutarhassa olen vähän kuopsutellut, mutta kukkia en ole ulos vielä uskaltanut laittaa, jos kuun lopussa sitten. Yrttiviljelmä taitaa taas kerran kuivua kasaan, ehä sadas kerta. Taidan ostaa valmiit taimet kun ei omin konstein onnistu. Ruukkutomaattia ja -mansikkaa ajattelin minäkin kokeilla ihan piiperon iloksi.

Napa on ennallaan. Sain illalla kunnolla liikkeitä, että niistä ei ainakaan kannata olla huolissaan. Ja selän jomotuskin hiipui pois. Mieskin on ihan selvästi kuulolla kokoajan, koska kyselee tuntemuksia ja varsinkin silloin jos supistaa oikeen kovasti. Eilen taas oli jo lähdössä synnärille kun seisaaltani olin pitemmän aikaa ja puhkuin kipuja. Raukka on varmaan kohta hermoraunio, koska eihän mies voi tietää mikä kipu merkkaa jotain ja mikä ei kun ei me naisetkaan aina tiedetä.

Maha ei ole ainakaan laskeutunut, kun pylly tuntuu ihan tossa ylhäällä :)

Muakin kiinnostas tietää koko, mutta eipä ole kukaan arviota tehnyt ja terkka ei taida edes osata. Piipero oli 3500g ja 50cm eli normaalikokoinen vaikka syntyi 38 viikolla.

Tämmöstä jorinaa, kuulumisia sitten neuvolasta.



rv 38!!!!!!!!

Voisin kanssa perjantain kunniaks pinoutua.

ONNEA KAIKILLE UUSILLE VAUVAUTUNEILLE TASAPUOLISESTI!!



Taas sai herätä pettyneenä yön jälkeen kun ei mitään merkkiä alkavasta synnytyksestä..missä ne supistukset luuraa?????



Kaverit ja tuttavat alkavat lähettelemään " joko" viestejä, työkaveritkin oli eilen ihan ihmeissään, että mitä eikö vielä ole syntyny..ne varsin hyvin tietää että laitan heti viestiä kun vauva on maailmassa..mur.



Anoppi on tehny selväks kuinka paljon haluaa pojantyttären. Eilen näytti käsityölehdestä kuvan, minkälaisen mekon haluaa ommella. Ja toiveena on kuulemma äitienpäivälahjaks pojantytär, ja näitä riittää, että kuinka vauvan pitää olla tyttö (sukulaisethan ei vielä tiedä sukupuolta). No onneks saadaan olla hyvillä mielin sillä tyttööhän meille on sanottu tulevaks, saa siinä sit anoppi ja appiukko seota sukkiinsa kun saavat sen kauan toivotun tytön :-). Heillä on itellään neljä poikaa ja suku muutenkin poikavoittoinen.



Meikäläistä on alkanu hirveesti jännittään synnytys, iltasin mietin kaikkea synnytykseen liittyvää. No onneks ei tarvi toivottavasti kauaa enää jännitellä kun pääsee tositoimiin.



MAMILLE suppareita kun sielä sairaalassa kärvistelet..



Aamupala odottaa..



Äite 40+3

Eli terveisiä TYKSIstä. Alkoi eilen supistella yhdeksän aikaan illalla ja puol 4 asti jaksoin olla kotona. Väliä alko oleen 4-6 min. Mut otettiinkin sitten jo synnytyssaliinkin. Sattu tosi ruuhkainen yö ja siellä mä kärvistelin käyrillä. Kätilö katsoi tilanteen ja totes, ettei synnytys oo käynnissä. Pikkasen olin viime kerrasta auennut eli nyt " reilulle" sormelle auki. Mies passitettiin kotiin klo 6 ja mä jäin " nukkumaan" käyrälle. Puol 8 sain aamupalaa ja kävin sen sitten myös oksentamassa pois. Lääkäri tuli kasin jälkeen ja totes, että synnytys ei oo vielä alkanut.



Kerroin sille, että en halunnu hätiköidä, vaan odottelin kotona, mutta olo ei vaan parantunut ja alko tehdä tosi kipeetä. Lääkäri totes, että joillakin ihmisillä voi tulla kauankin " oikeanlaisia supistuksia" , mut sitten ne vaan loppuu. Kyseli voinnista muuten ja sanoin, ettei täs nyt niin hehkee olo oo, kun etoo ja oksettaa ja vähän väliä supistaa. Kyllä se siinä yritti sympata, että pienellä osalla ihmisistä voi raskauspahoinvointi kestää koko raskauden ja kyllä se sitten helpottaa, kun synnyttää. Joo, joo, mutta millo sitä sitten oikeesti tietää, että nyt. Mä oon mielestäni tehny just niin kuin on neuvottu, enkä oo lähteny yhdestä supistuksesta sinne näytille. Nyt ei tunnu niin hienolta kuulua niihin ihmisiin, jotka reagoi voimakkaasti raskaana oloon.



Positiivista(?) tää lääkäri ei ottanu kantaa siihen milloin Otto ois valmis tuleen ulos. Sanoi, että katotaan käynnistystä sit yliajalla ja passitti mut kotiin. Oisin voinu kuulemma jäädä SVO:lle, mut mitä se nyt sitten auttaa. Paremmin mä täällä saan nukuttua.



Melkein 24 h valvoneena, jutun taso valitettavasti tälläst valitusta. Sori. Nyt meen nukkumaan. Miesparka tuli hakeen mua silmät ristissä sairaalasta ja meni takaisin töihin.



Katsotaan, olisko illemmalla positiivisemmat fiilarit!

AE 38+6

Ekaksi taas miljoonittain onnitteluja vauvansa lunastaneille, ihanaa pommitusta taas, siis vauvoilla;-) Teitä alkaa olemaan jo niin paljon, etten meinaa pysyä perässä ja nimimerkit tuppaa unohtumaan, mutta joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta ihan hirveästi onnea kaikille teille tasapuolisesti!!!



ALMIS: Voi ei, mikä horror night again sulla ressukalla*Suuren suuri halaus futispalloa muistuttavalta emunaiselta* Tosi ikävää, et joudut vielä näillä kalkkiviivoilla tommoseen runtuun, mä todella lähetän kaikki sympatiat sinne päin ja toivon, et se Otto nyt alkais kömpiä sieltä kolostaan ihan toden teolla!!! Hei, mieti sitä meijän dream teamia, jos se sais sut paremmalle tuulelle ja mielelle!!! Sen rinnalla Ronaldinhot ja kaverit kalpenee, kun meidän Lude ja teidän Otto pääsee irti ja vähn maalailemaan;-) Koita kuoma jaksaa ja lepää nyt kunnolla, mukavaa ja parempaa viikonloppua teille ja IIIISOOOO HALI!!!



MAMI: Tsemppiä ja jaksamista sinne käynnistelyyn, toivon sulle pikaista edistymistä asiassa ja voimia!!! Kohta se potti räjähtää ja se onkin upea potti!!!



SUPPAREITA IHAN KAIKILLE HEI NYT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



HEIDI: Kurjaa kuultavaa sielläkin.....Toivottavasti saavat asian kuntoon sairaalassa ja sun olon paremmaksi, koitahan sinäkin jaksaa ikävästä olosta huolimatta, tää on jo niin finaalissa, että tsempataan nää viimeset jotenkin!!!! Halaus sullekkin, kuoma!!!



KEIJO. ANNIKKI: Ikävä kuulla noita sun sukulais juttuja ja niinhän se menee, et suku on pahin, koita jaksella niitten kanssa, vaikka se ei aina todellakaan oo niin helppoa!!!! Ja sullekkin lähtee sympatia halaus, näin virtuaalisesti!!!



JANSKULIINI: Täällä sitä kärvistellään, oi Jättiläislasten mamat;-/ Mäkin pyörin eilen koko päivän itiksessä ja kaupungilla ja en saanut aikaan, kun muutaman säännöllisen supparin ja siinä kaikki....voi saamarin saamari!!! Mutta olet oikeassa, mieli oli huomattavasti parempi, kun oli ollut ihmisten ilmoilla ja nähnyt kaveria, jolla muuten laskettu aika oli 8.5 ja mitään ei kuulu, että voi sitäkin rukkaa....Oli siinä taas mahoilla kokoa ja ihmiset " hiukan tuijotti" .....Mitäköhän tässä on tehny oikein, kun noi meidän jätti babet vaan viihtyy tuolla meitin uumenissa????? Sullakin on huomenna se laskettu vai? Sais alkaa tapahtumaan, kun kattelen kaiholla noita vaunuja ja tota sänkyä, et mahtaakohan noihin tulla koskaan ketään, vaikka kysymys todella voi olla päivistäkin.....Mukavaa perjantai päivää sulle ja giant 2:selle ja se legendaarinen jättiläislapsen maman rutistus sinne perille saakka!!!



Jaahans.....En eilen kerennytkään pinoutumaan ollenkaan, kun oli olevinaan niin kiireinen päivä ja ilta, edelleen niin kiire ei sais olla, et tänne ei kerkeä, mut nyt vaan kävi niin, zorgen!!! Tänään siis taas se aika sinne pirun äippäpolille 13:30 ja nyt jo jännittää ihan kamalasti, että mitä siellä päätetään ja sovitaan jatkosta.....Ei oikein ajatus pyöri, kun sen asian ympärillä, vaikka kuinka yrittää keskittyä muuhun....Täällä ei voinnissa mitään uutta, samaa rataa jatketaan ja mitään merkkejä ei synnytyksestä ole, tai en ainakaan huomaa sellaista ja lude edelleen riehuu iloisesti ja alapää on kovilla paineesta!!



Niistä äiti suhteista sen verran, että mun mami asuu Somerolla ja ite siis Helsingissä ja autoa ei ole, niin ei niin kovin usein nähdä, mutta erittäin läheisiä ollaan silti ja soitellaan ja tekstaillaan usein ja mami oli tossa just meillä viikon kylässäkin ja oli tosi kivaa, harmitti kamalasti, kun sen piti lähteä, kun sillä oli hammaslääkäreitä ja muita varailtu, niin sen oli pakko mennä....Mutta jos tässä nyt jotain käynnistelyä tänään aletaan suunnitella, niin haen sen kyllä sieltä keinolla, millä hyvänsä ja vähän äkkiä, se on mulle tosi tärkeä tukihenkilö ja turva ja haluan sen olevan silloin täällä mun tukena!!! Oon semmonen äitin plikka nähkääs ja aina sille itkenyt huoleni ja kyllähän meidän riidatkin on tosi rajuja, jos niitä tulee, mutta aina ne on päättynyt isoon itkuun ja suuriin halauksiin!!



Mä alan tästä valmistautua lähtöön sinne naikkarille ja tulen sitten viimeistään huomenna, jos en jo tänään, niin kertomaan, että mikä oli tuomio ja mitä sovittin jatkosta!! Nyt tytöt vaan peukut pystyyn, että saatais iso pyörä pyörimään ja saisin sen kääröni ens viikolla syliini!!!! Oikein ihanaa perjantai päivää teille kaikille kanssasisarille ja koitetaan kärvistellä yhteisvoimin!!!! Haleja kaikille mammoille ja masuille!!!!



-Emunainen ja luteen poikanen 38+6-

Ja taas valvottu yö takana. Suppareita ja menkkakipua ja siinä se. Piste. Ei tietoakaan että ois muuttuneet niin koviksi, että ois lähtö tullut. P olo vaan koko ajan. Kuinkahan monta päivää (ja yötä!!) se meinaa tätä pitää.



Raivostunut, väsynyt ja epätoivoinen AIHA





PS. Suppareita kaikille!!

Takana taas hankala yö. Ikävä kyllä hankaluudet eivät johdu niinkään supistuksista kuin tuosta selästä. Pystyn onneksi vielä liikkumaan kivuista huolimatta, on tainnut kipukynnys nousta aika lailla.



Kyllä alkaa olla monet meistä huonossa kunnossa. Tuli ihan paha mieli, kun luin noita tän aamun kirjoituksia.



HEIDIlle tsemppiä sairaalakäynnille! Tulethan sitten kertomaan, kuinka kävi!



ALMISta koetellaan taas. Lähetän sinne lämpöisiä ajatuksia sylin täydeltä! Koetahan levätä ja kerätä voimia. Olen kovasti pahoillani, että jouduit läpikäymään tuollaisen kokemuksen!



EMUNAINEN: Huomenna tosiaan on mulla LA, viimein! Itse olen syntynyt LA:na, joten saas nähdä, onko Giant2:lla samaa taipumusta täsmällisyyteen kuin äidillään. Vähän tosin pahaa pelkään, kun ei kunnon suppareita ole juuri näkynyt. No, koetetaan me köriläsvauvojen äiteet vaan jatkaa kirmaamista niin ehkä tässä jonain päivänä poksahdamme! Onnea matkaan äippäpolille, tule sitten kertomaan, mitä sanoivat! Isoja halauksia!!!



Voimia ja suppareita kaikille tarvitseville!



Jansku 39+6

Just. voi itku. Ei ole enää helppoa ei. Täällä ilmoittautuu yksi hermoraunio! Musta tuntuu että mun synnytys on ollu " käynnissä" jo viikon!!!



Viime perjantaina alkoi säännölliset supparit, ja ne kesti illalla n. kolme tuntia, mutta sain sitten kuites unen ja nukuinki jotain pari tuntia sinä yönä. Siitä lähtien aamuisin ei oo ollu oikeen mitään, mitä nyt sisäreidet ja jalkapohjat on aina kipeet. Mutta siis suppareita ei ole. Sitten aina kuuden aikaan ne alkaa. Eilen illalla väli alko oleen 4 minuuttia ja kello läheni kahtatoista, eikä loppua näkyny, joten soitin synnyttäjien vastaanottoon. Supparit on ollu ihan napakoita ja kohdunsuun tilanne on se, ettei kaulaa enää oo ja kahdelle sormelle auki (maanantaina lääkäri kokeili neuvolassa, tiedä sitten mitä siellä sen jälkeen on tapahtunu...). Kivuliaita supparit ei oo. Noh, sain ohjeen ottaa kaks panadolia ja mennä nukkumaan. prkl! Kuulemma ennemmin ei kannata tulla ennen kuin " ei pysty enää oleen kotona" . No siinä tapauksessa mä varmaan synnytän kotiin, koska mä tiedän tasan tarkkaan pystyväni keskittymään ja rentoutumaan kotona paremmin ku sairaalassa! En kuites ihan haluais ottaa sitä riskiä että täällä yksin (tai kauhusta pyörtyneen miehen kanssa) synnyttäisin ja jotain menis pieleen...



Mun mies on syntyny yllättäen kotieteiseen. Ja miehen isä oli ainoa aikuinen joka ehti paikalle. Että niinkin voi käydä. Ja eiks tuo tulokas peri kuites isältään puolet geeneistään ja sikiöstähän se synnytys kai lähtee käyntiin..... vai vaikuttaako mun historia enemmän? Hitsi ku ei tiiä mitään:" (



Se kätilö sanoi myös että " vain kaksi prosenttia naisista kokee, että synnytys oli kivuton" . Mun mielestä se on ihan mielettömän suuri osa!!! siis en mä ollu edes tienny että se voi joillekin olla TÄYSIN KIVUTON!! Siis tuohan vaan hermostutti mua, kun oon kuvitellu että kyllähän sitä kivuiltaan tietää milloin lähteä sairaalaan, mutta jos sattuu kuuluun niihin onnekkaisiin, joilla kipuja ei oo, tai on vasta ihan lopussa ni mitä sitten!!!! ja jos suomessa syntyy 60 000 lasta vuodessa, ni paljonko siitä on se 2 prosenttia!?! 1200. niin kerta.

Mä varmaan nauran ittelleni vielä, kun lopulta sitten oon kokenu ihan infermaaliset kivut jne... mutta tää epätietoisuus tekee mut hulluksi!



Mä oon nyt päättäny etten enää kellota supistuksia vaikka ois kuinka pahoja, jos kerta sairaalaan saa mennä vasta ku olo on tosi kipeä. Ois niin noloa ja nöyryyttävää mennä jonku laukun kans sinne ja tulla " nauretuksi ulos" jonku ylirasittuneen kätilön toimesta. Mä oon nyt jo niin henkisesti epätasapainossa ja kaikesta epävarma, että tuollainen sattus kyllä suoraan ytimeen. Voi elämä. Ja kun se vauvan kokokin huolestuttaa. Se arvioitiin viikoilla 37+0 olevan jo 3,5 kiloa! Nyt siitä on kohta 3 viikkoa ja oikeesti jo pelottaa sekin.



Sori tää valitus, mutta oli pakko päästä purkaan....

Miitun viestin vauvasta bongasin, kun vahingossa avasin vauvapinon. Onnea, onnea! Onnittelut myös OnnelliselleMammalle, jos en vielä ole onnitellut! Oli kiva aloittaa päivä näin mukavilla uutisilla.



Muuten ei tämä meidän pino nyt ihan positiivisuudella loista :) Ihan kun huhtikuisten pino pari viikkoa sitten.



Mamille voimia sinne sairaalaan. Toivottavasti pääset pian tositoimiin.



Heidille tsemppiä ja toivottavasti olo helpottuu tai synnytys käynnistyy nyt sairaalakäynnillä. Kamalalta kuulostaa toi sun olo.



Aihalle myös voimia jaksaa vielä, kun mitään ei tapahdu toiveista huolimatta.



Almaeinolla oli ikävä synnärikäynti kokemus. Et kyllä kuulostanut yhtään turhaan sinne menneen. Mistä sitä voi tietää milloin lähteä. No, toivottavasti seuraavaksi menee vedet tai jotain, että tietää varmasti oikean hetken :)



Äite kirjotti anopin tyttötoiveista. Mun äidillä on kolme tytärtä ja me tyttäret ollaan saatu " vaan" poikia (masuasukas mukaan luettuna 6kpl). Tiesin, että hän toivoo tyttöä, mutta ei onneksi sanonut mitään tyhmää kuultuaan, että odotan poikaa. On saanut itse kuulla, kun minä viimeisenä tyttönä synnyin ihmisten tyhmiä kommentteja. Mun anoppi taas, jolla on itsellä tyttö ja poika, sanoi ihan ajatuksissaan pojasta kuultuaan, että teidän täytyy sitten tehdä vielä se tyttö. Olin ihan puulla päähän lyöty, vaikka se oli varmaan sellanen " hauska" heitto vaan häneltä.



Mutta mun siskonpoika oli oikeestaan aika hellyyttävä toiveessaan. Hänellä ei ole isää eikä isänpuolen isovanhempia. Kun hän kuuli vauvasta, hän sanoi, että " toivottavasti se on poika" . Mietin hetken miksi hän toivoo niin, kunnes tajusin, että hän pelkää tytön vievän kaiken huomion näiltä ainoilta isovanhemmiltaan, kun kaikki tähän asti ovat olleet poikia. Voi reppanaa. No, mun äiti on onneksi niin fiksu, että osaa huomioida tätä poikaa vähän spesiaalisti tällasissa jutuissa.



Mun mies taas oli niin " nokkela" , kun juteltiin tästä että mun äidin kaikki lapsenlapset on poikia. Hän sanoi, että " sun äiti ei sitten saa ollenkaan kokea mitään lasten prinsessajuttuja" tai jotain sinnepäin. Meinasin kuolla nauruun, mutta totesin vaan hänelle, että " niin mun äidillähän on kolme tytärtä" .



Vauvan ulkonäöstä oli juttua. Janskuko se kirjoitteli, ettei liikaa passaa miettiä ja siitä vesinokkaeläimestä mainitsi. Sain oikein hyvät naurut täällä, kiitos. Meillä on toi poitsu TOSI paljon isänsä näkönen. Isänsä on IHAN äitinsä isän eli pappansa näkönen. Joten mä luulen, että tää tulokaskin on ihan isänsä näkönen. Tai oikeestaan olen miettinyt enemmän, että onkohan se ihan isoveljensä näkönen, kun poitsu on kuitenkin vähän munkin näkönen :) Sillon kun en vielä tiennyt odottavani poikaa, ajattelin murheellisena, että tyttö-vauva näyttäisi enemmän mun miehen siskolta kun multa :) Kun hän on mun miehen feminiininen versio suvun ulkonäöstä.



Keijo.annikki kirjoitti tosta kuinka miesten on nyt vaikea erottaa näitä meidän kipuja toisistaan. Mäkin välillä iltaisin voihkin tossa sohvalla tai kävellessä ja mies sitten kyselee, että supistaako vai potkiiko. Kun siis välillä supistaa aika makeesti tai sitten vauva pukkii tonne alas päällä niitä puukoniskuja tai sitten kävellessä lonkka meinaa sanoa sopimuksen irti ja mä älähdän. Voi mies raukkaa!



( . ) Mun nenä alkaa parantua siitä herpeksestä ja olen siksi aika hyvällä tuulella. Pääsen siis heti suukottelemaan sitä vauvaa ja nuuhkimaan sitä, jos se vaikka nyt päättäis syntyä. Nuha ei tunnu muuttuvan, yskä alkaa muuttua sellasesta limanirrotuksesta sellaseksi ärsytysyskäksi, tyhmää. Toiveissa kuitenkin olisi, että tää flunssakin tästä häviäis pikkuhiljaa.



Mieli on ihan positiivinen flunssasta huolimatta, kun haen pojan tänään ajoissa tarhasta ja lähdetään sitten kyläilemään mun vanhemmille pojan kanssa. Illalla haetaan sitten iskä töistä. Eli kun on tollasta mulle sopivaa ohjelmaa tiedossa, niin munkin mieli kirkastuu. Mun vanhemmille on niin kiva mennä, kun siellä voi röhnöttää ihan miten parhaalta tuntuu. Kavereille en enää jaksaisi millään lähteä ja kuten joskus aiemmin kirjotin, tänne en enää haluaisi ketään kylään, ettei tarvitse miettiä tarjoamisia ja keitellä kahveja yms.



Mulla tuli tällanen tyhmä kysymys, että mihin tää keskustelu siirtyy täällä palstalla, kun kaikki on synnyttäneet? Kai me joku pino johonkin laitetaan, vaikka vauvat viekin varmaan enimmän huomion? En ole bongannut vielä mitään pinoa Vauva-puolelta. Ainoastaan ne synnytystarinat sieltä synnytysasiaa puolelta.



Parempia oloja ja oikeita suppareita kaikille toivotellen,



Laru rv 37+2

Sun viestis oli tosi mainio. Anteeks nyt että nauran täällä sun epätoivolles. Olit vaan kirjottanut niin osuvasti.



Mullahan se synnytys viimeksi (oli tosin keskossynnytys) eteni tosi pitkälle niillä kivuttomilla suppareilla ja nyt polilla pari viikkoa sitten lääkäri sanoi, että on se mahdollista nytkin, vaikka on täysiaikanen synnytys edessä. Niin että " vähän" olen täällä kanssa miettinyt tota, että mistä hitosta sitä sitten tietää koska pitää lähteä. Mullahan on näitä kivuttomia suppareita ollut sieltä rv 10 lähtien ja nyt jo alkaa olla aika napakoita. Eilenkin tuli pari tuntia oikeen napakoita vähän väliä, jotka kesti pitkään, mutta sitten ne taas hiipui. En alkanut kellottamaan, kun käytännössä enemmän vatsa oli pinkeenä, kun ei ollut. Eikä tosiaan yhtään mun mieltä helpota tieto, että se mun edellinen synnytys on kuulemma edennyt tosi nopeesti (parissa tunnissa täysin auki siitä kun tajuttiin, että nyt se on alkanut) ja mun äiti on syöksysynnyttäjä.



Mulle kyllä onneksi sanottiin siellä polilla, että tervetuloa sitten vaan aika herkästikin. Tosiaan kyllä ne sitten sieltä käännyttää takasin, eikä se kai kovin harvinaista olekaan.



Laru

Niin, enää 3 päivää siihen kun vauva syntyy!

Sain tänään postissa ne laput siitä leikkauksesta, ja rupes vähän jännittämään (noin lievästi sanottuna...), mut kai se hyvin menee, toivotaan ainakin!! Mies sanoi mulle tänä aamuna että viimenen viikonloppu sulla ton ihanan masun kanssa... Miltähän se sitten tuntuu kun on tottunut siihen että vuva puljailee ja muksii masussa, sit sitä ei olekkaan sielä enää pyörimässä, vaan se tuhnuttaa vieressä. Varmaan hassulta tuntuu...



Rupesin eilen epäilemään, että oisko tääl masussa sittenkin poika, vaikka niin kova tyttö-tunne on ollut, kun jääkiekkoa katsoessani mahassa kävi sellainen muljuaminen ja melskaaminen :)!! Tai sit on jääkiekosta tykkäävä tyttö, mutta suomen se ainakin voittoon kannusti :D!



Muutkin ovat pohtineet omaa äiti-suhdettaan, samoin minä. Mulla kun sitä äiti suhdetta ei edes ole biologiseen äitiini, enkä kyllä edes kaipaa omaa äitiäni.. No, kerron " alusta" :

Minun äitini ei ole pystynyt huolehtimaan lapsistaan oman alkoholi- ja huumeongelmansa vuoksi. Minut huostaanotettiin (onneksi!) sisarusteni kanssa minun ollessani vajaa 2 vuotias. Pidimme kyllä yhteyttä biologiseen äitiimme ja tapasimmekin häntä. Ollessani 5 luokalla, äitini karkasi vankilasta (juu, hän oli vankilassa aika monta vuotta ja useasti...) eikä sen vuoksi voinut pitää meihin yhteyttä. Hän oli karkureisullaan muistaakseni 1,5 vuotta, tuona aikana aloin vihata biologista äitiäni, enkä enää pitänyt häntä äitinäni. Aloin tajuamaan, että oma äitini oli nähnyt huumeet ja alkoholin tärkeämpänä asiana elämässään kuin omat lapsensa. Päästyään pois vankilasta hän piti jonkun verran yhteyttä meihin, mutta itse en häneen halunnut pitää yhteyttä. Sanoinkin aina (ja sanon vieläkin), että sijaisäitini on minulle ollut enemmän äiti kuin biologinen äitini ikinä. En pidä biologista äitiäni äitinäni, vaan ihmisenä joka on minut ainoastaan synnyttänyt. Onneksi sain itselleni sijaisäidin, jota tosiaankin pidän omana äitinä, vaikkei biologinen olekkaan. Biologinen äitini ei edes tiedä minun olevan raskaana, enkä ole katsonut tärkeäksi asiaksi hänelle sitä edes ilmoittaa. Olen viimeksi häntä nähnyt 2 vuotta sitten, enkä silloinkaan enää tuntenut minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan, oikeastaan voisin sanoa etten edes tunne biologista äitiäni, kun hän ei ole elämässäni ollut...



Noniin, ja siinä tuli sitten tämän mamman tausta selvitettyä...



Hui, kello onkin jo noin paljon!! Pitää ruveta valmistautumaan että saisin vietyä tuon mieheni töihin. Menen tänään käymään ystäväni luona joka vasta sai tietää odottavansa lasta, ihanaa :)!



Anteeksi tuollainen vuodatukseni omasta äiti suhteestani...



Voikaa kaikki hyvin!!



T: Mirmuska ja Vilperi 38+5

Perjantai jee!!!:D Eipä vaan oo kovin iloista porukkaa tässä meidän " jengissä" enään...voi että kamalasti jaksuja kaikille tasapuolisesti!!!!!!!!!!!!!!!Kyllä on kurjaa ja epäreilua että jotkut joutuu kestämään karmeita suppareita viikko tolkulla ja mitään ei tapahdu:( älytöntä....voin kuvitella ettei oo kivaa!!!!! Itellä ei niinkään oo kokemusta tollasesta...esikoinenkin pamahti sitte kerta heitolla maailmaan ettei tarvinu kipeenä kärvistellä muutaku siitä hetkestä kun synnytys sitte alkoi...! on se vaan niin väärin et toisia kärvistellään monta viikkoa etukäteen:( VOIMAHALAUKSIA kaikille " kärsiville" !



ja SAIRAALASSA oli MAMI ainakin...tsempit että tilanne siitä alkaa edetä ja synnytys alkais vihdoin ja viimein!!!paljon voimia sinne sairaalaan! Ja HEIDI on lähteny sairaalaan....tsempit sinnekkin näin myöhässä! ALMAEINO oli myös sairaalreissun kokenut...turhaan:( voihan PEE ja manaus!! on tuo niin rasittavaa !Voimia sinnekkin kovasti! öö ja mitäs vielä....kaikille hirmusti voimia ja parempaa mieltä mitä on toki hankala toetuttaa juu!!



Itellä olo ihan hyvä....kävin neuvolas verenpaineet mittauttamassa ja ihan ok lukemat saatiin. ei siinä sen kummempia,tiistaina taas neuvolaan! tässä tää odotus senku jatkuu edelleen enkä laita pahitteeks(tällä hetkellä;) ) vauva liikkui eilen niin hyvin et huoli meni taas hetkeks pois hiljaisoleilusta:D eikä täs muutakaan erikoista ole. luulen et pääsen taas laskettuun aikaan...vaikka kumpi se todellinen aika sit onkaan sitä ei tiiä ;)



mut nyt jatkan netis pyörimistä...poju nukkuu:)



toymama 37+6 (tai 39tasan...en osaa olla ajattelematta tota ekaa LA:ta )

VANILJA: Mua myös sylettää ns. turhat sairaalakäynnit. Olen nyt käynyt kolmesti, joista kaksi kertaa lähetteellä ja kerran liikehälytys eli mielestäni käynneille on aina ollut perusteet. On vaan ikävää, kun stressaantuneet ja ylityöllistetyt kätilöt/lääkärit välillä kohtelevat yliolkaisesti. Mua myös harmittaa, kun kotiin tulleessa lääkärinlausunnossa lääkäri on laittanut omia ajatuksiaan minun sanomikseni. Tsemppiä sinne kovasti!



LARU: Kannatetaan ilman muuta pinoa Vauva-puolelle!



Jansku 39+6 taas

Ensiksikin onnittelut vauvoista MIITULLE JA ONNELLISELLEMAMMALLE!!



Kyllä oli jännä peli eilen. Sanoin miehelle, etten uskalla katsoa loppuunm jos vaikka laittaa synnytyksen käyntiin sellainen jännittäminen. No hyvin kävi, sekä minulle että Suomelle!!



En olis ikinä uskonut että näillä viikoilla vielä porskutetaan. Koko ajan on hoettu, miten voi syntyä milloin vaan ja varmaan tulee samoilla viikoilla kuin esikoinen (37+3). Tässä sitä vielä ollaan. Alkaa vaan kypsyttää kun tosiaan pääsiäisen aikaan äippäpolilla lääkäri jo sanoi, että voi syntyä milloin tahansa.

Noh, hyvä näin. Terkkarinkin kanssa justiinsa puhuttiin, että hyvä kun on päästy näin pitkälle. Kun aina niitä ongelmia saattaa tulla, jos kovin aikaisin syntyy. Esikoisen kanssa oltiin sairaalassa 8 päivää keltaisuuden takia. Ja vaikka olikin ihan hyvän kokoinen (50cm ja 3,5kg) niin oli välillä väsynyt vauva eikä oikein jaksanut syödä. Eli parempi vaan kun tämä pienokainen kasvaa tuolla masussa vielä.



Tosiaan neuvolassa käyty tänään verenpainekontrollissa ja onneksi oli paineiden nousu pysähtynyt. Ei ne alhaiset olleen vieläkään (139/89) mutta ei nousussa kuitenkaan. Pissasta löytyi 1+, mutta terkkari epäili, että johtuu juomattomuudesta. Oli meinaan sen verran tummaa pissaa. Sain ohjeeksi juoda nyt runsaasti ja tikkuja kotiin, että mittailen niitä protskuja sitten kotona. Turvotusta ei ole ja ei huimausta tai päänsärkyä. Sydänäänet oli vauvalla hyvät, keskimäärin 145.



Laittelin kans eilen orvokeita. Mietin, että on jotain sitten laitettu, jos tästä vaikka lähdettäisiinkin. Ei mies kuitenkaan sellaisia ala laittamaan, vaikka muuten kotia onkin pitänyt pystyssä viime viikot =) Ikkunat tarttis pestä, mutta ei musta taida olla siihen enää. Kaikki ylimääräinen tekeminen pistää niin hirmusesti tulemaan noita supistuksia. Vaikka ovatkin kivuttomia, niin silti. Jos mies vaikka pesis, jos kiltisti pyydän..



Kivuliaita supistuksia ei ole täällä juurikaan ollut. Lähinnä menkkamaista kipua ja vatsan kiristystä. Mutta niin se vaan lähtö aikanaan tuli esikoisesta ilman yhtäkään kipeää supistusta vesien menolla. Sitten vasta sairaalassa alkoi kivuliaat supistukset. Saas nähdä tuleeko lähtö tälläkin kertaa ilman ennakkovaroituksia.



Itsellä ainakin on tosi kova kynnys mennä sinne synnärille, ettei vaan mene " turhaan" . Ne kun osaa siellä joskus olla kyllä vähän tympeita tyyliin " mitäs tänne vielä tulit" . Enkä ihan pienestä kyllä soitakaan sinne. Tuntuu, että se vastaus on joka paikassa, tulet sitten kun et enää kotona pysty olemaan. Tai toinen vastaus on, kyllä sinä sitten tiedät kun kunnolla supistaa.

Tsemppiä kaikille ilkeiden synnäri-ihmisten kanssa =). Ja supistuksia kovasti niitä haluaville. Ja niitä oikeita suppareita sitten kans, ettei tulis enää turhia reissuja.



-supukka- 38 tasan!!

valittamassa, kun ei mikään tekeminen tunnu miltään eikä missään. Onhan tässä viikonloppu vielä aikaa, mutta en usko mitään tapahtuvan, joten se siitä sitten. Olis vaan paljon parempi/mukavampi, kun pääsis kotoa lähtemään eikä tarvis sinne äitipolille raahautua maanantaina. Mua niin rassaa ne lääkärit. En oo tavannut vasta kuin kaks mukavaa, muut on olleet enemmän tai vähemmän tympeitä. No, ei vissiin auta kuin kärsiä ja pulittaa kiltisti rahansa...



No, pitää jatkaa taas päivän hommia, pyykkiä ainakin olis selvitettävänä.



Äippä 39+5

Kävelin sitten rattaiden kanssa mennentullen eli 4km yhteensä ja sen kyllä tuntee! Supistaa ja vihloo!!

Painoa oli tullut 850/vkk ja yhteensä 9,6kg, ei paha

rr 116/73

pissa oli epäselvä kuten epäilinkin, mutta eipä ongelmaa

hemppa vaan 112, rautaa pitäs muistaa ottaa useammin

napa mitta 34

sokrut 5.0 eli hyvä

painoarviosta sano sen verran, että on iso enemmän kuin 3.5kg justjust

edelleen on rt vaikka välillä paljon liikkuukin



Kaikki on siis kunnossa vaikka minä oonkin ihan väsy kaikista vaivoista. Tänään täällä on näköjään useampikin, jotka todella kärvistelee. Kyllä me kestetään!

Tiedän AE tunteesi turhasta reissusta. Mullahan oli silloin 35+3 ihan varma synnytys menossa, mutta eipä sitten ollutkaan. Mietin ihan samoja, että mistäpä sitä tietää sitten oikean tilanteen, mutta kaipa luonto hoitaa.

Tänäänpä ei sitten muuta tarvitse puuhata kun on kävelymaratooni takana. Ainut, että piipero on aivan megahuonolla tuulella, oisko väsy? Ja nukkumaanhan ei kannata mennä...

Nyt päästävä sohvalle köllimään...

Joo ja ehdottomasti vauvapinossa tavataan :)

Että näinkin voi käydä!

Miulla oli tänään aika sisätautilääkärille näiden sokereiden takia. Ennen hänen vastaanottoa kätilö pyysi miut juttusille paperipinon kanssa. Istuin penkkiin ja näin päällimmäisenä paperin " ohjeita sektioon tulevalle" ja kätilö alkoi puhua verenpaineista ja pissanäytteistä. Väliin sopersin että " tässä olisi näitä eilisiä sokeriarvoja..." . Ja sitten se kätilö sen pommin tiputti: " niin onko siulle kukaan ilmoittanut että lääkäri on tehnyt leikkauspäätöksen ja sektio on 24.5?" SIIS MITÄ!? NO EI TODELLAKAAN OLE KUKAAN ILMOITTANUT mut ei kai se ole niin oleellista että leikattava itse asiasta tietää??!!!!!! Olin ihan pihalla ja kuuntelin vaan miten toisesta sairaalasta oli tilattu paperit edellisestä synnytyksestä ja kun tää vauva on vähän isompi niin päädytty leikkaukseen.



No nyt on sitten sektio 24.5 ja jopa minä sen tiedän. Tuli vaan aika nurkan takaa. Kävin sitten samalla anestesialääkärin vastaanotolla ja sain ohjeet leikkausta varten. Olin NIIN VARMA että alakautta ainakin yritetään mut toisin kävi.



Niin ja sisätautilääkäri ei aloittanut insuliinia. Nyt vaan tiukka dieetti ettei vauva viimeisinä viikkoina ole ihan sokeripöllyssä.



Osaatte varmaan kuvitella että vie vähän aikaa totutella ajatukseen joten kommentit jää nyt kommentoimatta. 13 päivää ja sitten meillä on kaksi tyttöä. Huima ajatus...

T: Moskuliini ja sekava pää

..jota kukaan ei jaksa kuunnella, joten päätin kirjoittaa tänne.

Eli olen siis ollut sairaalassa (KYS) keskiviikko illasta lähtien.

Eilen cytotec tableteilla yritettiin käynnistää kaksi kertaa, tänään kerran. MITÄÄN ei ole tapahtunut. Kohdunkaulaa 1,5cm, kohdunsuu auki kolmelle sormelle.



Eilen lääkäri katsoi ja sanoi että puhkaistaan kalvot, siihen toinen lääkäri tuli väliin ja sanoi että ei kun cytotec tabletteja. JUST,AHA,JOO...

Lääkäri sanoi että jos ei tapahdu mitään niin seuraavana päivänä kalvot puhkaistaan.



Tänään odotin innoissani lääkäri klo.11.00, juuh, lääkäri kävi naapurin sängyn luona, johon oli rouva tuotu puoli tuntia aikaisemmin raskausviikolla 39 ja tokaisi että synnytys saliin mahtuu just yksi ja kalvot puhki kun naapurilla kerta oli jo viikkoja noin paljon ja painoarvio 3600g.



Tuli sitten seuraavaksi mun luo ja sanoi että voi voi, synnytyssaliin ei oteta kuin yksi käynnistettävä kerrallaan.

Antoi taas yhden tabletin tänään klo.12.30 ja sanoi että huomenna lähden kotiin jos mitään ei tapahdu. TÄH???

Maanantaina saan kuulema tulla käymään, katsomme tilanteen silloin uudestaan...

Eli nyt olen täällä odottamassa huomista.

Itkettää, ikävä esikoista ja miestä.



Itkuisin ja kiukkuisin terveisin



Mami 41+0 sekä kaapo painoarviolla 3800g.

Hei!



Tulinpa pinoutumaan vielä ennen SAUNAAN menoa! ;) Jos vaikka supparit siitä kiihtyisivät!



Naureskelin tossa miehelle, että tässä raskaudessa osaan jo synnärin numeron ulkoa. Onko muita?



Onnea vauvelin saaneille ja osaanotot sairalassa tai kotona kärvisteleville.



Kenelläs olis menossa hehkeä loppuraskaus - ilmottautukaa!!!



Mulla menossa rv 38 plus 2 ja paikat kypsät, odottelen kunnollisten supistusten alkua....pitempään jo sanottu, että voi tulla koska vaan... esikko kun jo vesien menolla 36 plus 5. Mutta tää suppareiden odottelu todella erilaista.... kunhan osais oikeaan aikaan lähteä!!!



Juu....saunaan meinaan mennä....oikein kipakat löylyt ottamaan....kun ennenaikaisen synnytyksen pelossa sekin oli pitkään kiellettyä.... ja nyt saa tehdä mitä vaan! :D Olin pitkällä kävelylläkin ihan siitä ilosta että SAA kävellä vaikka tuliskin suppareita.



Pidetääs, likat, lippu korkealla. Kohta, kohta, kohta.... Ehkä tää äitienpäivän läheisyys luo paineita.... Täytyy kyllä sanoa, että yhdensynnytyksen läpikäyneenä arvostan äitejä todella paljon enemmän kuin koskaan ennen. Sankareita oomme kaikki! :D



Hyvää illanjatkoa...palaillaan!!!

Mama2006