1v 1 kk -vuotiaan syömisongelma

Meillä on ihan samanlaista. Itku meinaa välillä tulla itseltäkin, kun itsekin näkee hirveän vaivan kaiken sen ruoan tekemisessä ja toinen ei avaa edes suutaan. Muutaman kerran on kokeiltu myös kaupan ruokia, ja niille suorastaan yökkäili.

Itse asiassa meillä menee suht hyvin alas vain kirjolohilaatikko, mutta kun kalan käyttörajoitukset taitavat estää syöttämästä sitäkään kovin usein.

Ja nyt puhutaan niin siitä pakkosyöttämisestäkin. Aloin itsekin miettiä, onko se pakkosyöttöä, kun toinen itkee samalla? Toisaalta välillä kuitenkin rauhoittuu samalla ja itku selkeästi johtuukin hirveästä nälästä ja siitä että pienellä palaa pinna niin nopeasti ja ruoantulo on kestänyt (huimat pari minuuttia).

Ylipäänsä meillä kyllä vastustellaan aivan kaikkea muutakin, juomista, pukemista, syömistä, välillä vaipan vaihtoa.

Sanoisin, että sormiruoka on ainoa mikä meilläkään uppoaa, mutta senkin kanssa menee usein ihan leikkimiseksi ja suurin osa ruoasta löytyy joko ruokalapusta tai lattialta..

Hermo on mennyt ihan totaalisesti muutamankin kerran viikon sisällä.

Voimia sullekin, tiedän juuri miltä tuntuu. Meillä myös painonkehitys junnaa ja miinuksilla mennään.

poika on aina ollut huono syömään kiinteitä, mutta vuoden iässä tuli lähes täysi stoppi! käytännössä täysimetin häntä parin viikon ajan, tosin silloin hän oli sairaana pitkään (oksennustauti ja perään pari flunssaa).



sairasteluputken jälkeen maidon syöminen väheni, mutta edelleenkään kiinteät ei maistuneet, vain muutama hassu teelusikallinen meni suusta sisään. kakkaa tuli kuitenkin, joten oletan että JOTAIN hän oli pakko niellä. yritin myös tehdä ruokailutilanteet mahdollisimman mukaviksi vaikka joskus tuntui, että pettymys oli suuri kun mikään ruoka ei mennyt alas. ajattelin kuitenkin, että lapsi EI VARMASTI kuole kun ruokaa tarjotaan samalla rutiinilla, joka päivä ja samoihin aikoihin. en ole myöskään lähtenyt sille tielle että pakottaisin syömään, lapsen on kyllä haluttava itse syödä. tuntuu ehkä julmalta, mutta kun ruoka-aika oli ohi, sen jälkeen en antanut välipaloja lainkaan. vasta sitten seuraavalla kerralla kun ruoka oli katettu, syötiin uudelleen. jälkeen päin mies tunnusti että oli syöttänyt välipaloja, koska ajatteli että lapsiparka kuolee nälkään.



voi olla, etten ole täydellinen äiti, mutta en syyllisty enkä pahoita enää mieltäni jos ruoka ei maistu! luulen, että lapsikin vaistoaa pettymyksen ja hämmentyy siitä entisestään. hänenhän tarpeitaanhan ruokailussa täytetään ikä minun..



nyt, kun pojalla on ikää 1v8kk, voi jos sanoa että hän syö hyvällä ruokahalulla. minun mielestäni hän syö paljon (esim. aamulla lautasellinen puuroa, puolen päivän aikaan purkillisen valmisruokaa/kotiruokaa, päikkäreiden jälkeen välipalan, viiden aikaan toisen purkin valmisruokaa/kotiruokaa sekä seitsemältä lautasellisen puuroa).



myöskään minun poikani ei ole oikeastaan koskaan ilmaissut nälkäänsä muutoin kuin hamuamalla rintaa. voi olla että en osaa tulkita niitä viestejä, mutta voisiko auttaa että tarjoat joka päivä ruuan täsmälleen samaan aikaan? silloin lapsesi osaisi jo vähän odottaa ruokailutapahtumaa eikä nälkä pääse kasvamaan liian suureksi (ja sitten varmasti kiukuttaa eikä tule syötyä ehkä siksi).



tämä ei tosiaan ole välttämättä ihan j. sinkkosen tasoinen ohje, mutta ajattelin jakaa epätoivosi!

Mistään allergiasta ei kai ole kyse, jos lapselle ei tule ihottumaa tai vatsa kipeäksi syönnin jälkeen. Uudet ruuat voi laittaa houkuttelevasti esille kivaan kulhoon. Itse valittu lusikka voisi auttaa. Syöminen ei tunnu pakottamiselta, jos saa itse syödä. Sotkuvaihe menee ohi. Yritä ottaa syömistilanteet rauhallisesti, vaikka kuinka huolestuttaisi.Ja kehuja tietysti paljon, kun jotain syö. Voisiko solmiruokavalikoimaa lisätä? Välipalat ja herkut jättäisin vähemmälle. Ota lapsi mukaan tekemään ruokaa leikin varjolla. Noinkin pieni osaa vaikka sekoittaa salaattia lusikalla. Oletteko kokeilleet välillä syöntiä muualla?Liikunnallinen eväsretki lapselle mieluisaan paikkaan voi herättää ruokahalun. Joskus toisten pienten lasten esimerkki, syönnin seuraaminen, innostaa syömään. Pieniruokaisiakin lapsiakin on,mutta jos kasvu lakkaa, voisi neuvoja kysyä neuvolastakin.

Luulen että nyt kannattaisi neuvolakäyristä huolimatta ottaa rennosti. Minulla on neljä lasta, joista vanhin jo murrosikäinen, ja tällä kokemuksella sanoisin, että lapset syövät joskus paremmin, joskus huonommin. Kerroit että olet aloittanut kiinteän ruoan antamisen lapsen ollessa kahdeksan kuukautta eli vasta noin kolme kuukautta sitten. Tottuminen erilaisiin makuihin ja eri rakenteisiin ruokiin vaatii aikaa. Yritä löytää niitä ruokia, joista lapsesi pitää, ja lisää voisilmä puuroon energiansaannin turvaamiseksi. Meillä on syöty kahdella lusikalla, toinen lapsella ja toinen äidillä - välillä lusikoita on vaihdettu niin, että lapsi ottaa äidin lusikan, jossa on jo kuorma valmiina - näin lapsi saa syödä itse ja ruokaa menee myös suuhun asti. Lihasta saa rautaa, mutta lihan syönti on monelle lapselle lihan rakenteen takia vaikeaa. Soseuta lihakeitto huoletta ja syökää kiinteänä sellaista, mikä maistuu. Iloisia roukailuhetkiä sekä äidille että pienokaiselle!

ehottomasti kannattaa jättää välipalat pois jos niitä on. Tarjoa ruokaa klo 8, 12, 16 ja20(esim). Jos lapsi ei syö, ni odotatte seuraavaan ruokaan. Kyllä se nälkä joskus tulee. Mulle sanottiin neuvolassa ettei lapsi VARMASTI kuole nälkään, jos ruokaa tarjotaan 4krt/pv! Ja että lapsi syö ainoastaan kasvaakseen(ei sen takia että mureke on NIIN hyvvää) ja jos lapsella ei satu olemaan kasvupyrähdyksen aika ni se ei vaa syö. Oma poikani söi puolen vuoden ajan melkeinpä vain aamupuuron ja pikkasen iltapuurosta(+marjoja). ja aivan yhtäkkiä rupes ruoka maistumaan!! Ei siis ressiä. Älä vaan moiti lasta, jos sille ei ruoka maistu. se ei tee lapsesta yhtään huononpaa!!! huh tulipa paasattua.. toiv selviätte!

Meillä on kans ollu samanlaista! Oli n.2-3 viikon pätkä jolloin ei oikein mikään menny alas. Sitten 1v hammastarkastuksessa huomattiin et poskihampaat ovat puhkeamassa. Kun ne lopulta ilmestyi, alkoi syöminen taas sujua. Nyt ollaan taas tilanteessa jossa syöminen takkuaa ja kas, vuorossa on alaposkihampaat... Varsinkin poskihampaiden tulo saattaa sattua tosi paljon. Koklaa särkylääkettä ennen ruokaa(ei tietenkään jokapäiväisesti vaan selvittääksesi, voisiko kyse olla hampaista). Hampisärkyähän tunnetusti lievittää kylmä ruoka, juoma ja purulelut :) Raejuusto on oivaa kylmää ruokaa joka maistuu monelle, samoin jogurtti,kurkku ym. Meillä menee ruoaa alas siten että saa sormin syödä näitä viileämpiä ruokia ja välillä saa ujutettua lusikan siihen väliin...

Ei minulla varsinaisia vinkkejä ole, mutta tuttua tutummalta kuulostaa ja pilasin itse oikeastaan esikoisen ensimmäisestä vuodesta nauttimisen, kun huolta asiasta niin kovin kannoin.



Tyttö alkoi jo 2,5 kk vanhana pudota käyrillä - imetin silloin ja pakkanen pursusi maitoja kun vauva söi huonosti n 3min kerralla 7 tunnin välein. Lopetin imettämisen, kun tyttö oli 6kk ja sitten ei kelvannut oikein mikään enää, tuskin pissavaippaa tarvitsi vaihtaa. Nälkä kun yltyi niin kovaksi että vaan itketti, niin sinne parkuvaan suuhun kun jotain sai ilman tukehtumista annettua, niin vähitellen rauhoittui lapsikin. Yöruokavälikin oli jo tuolloin 14 tuntia.



Neuvolan täti sanoi, että lisää ruokaan 2tl öljyä. En kehdannut sanoa, ettei tyttö syö kuin 2 tl kerralla ruokaa... Ensimmäisen vuoden aikana lapsi ei hyväksynyt lihaa, kalaa eikä perunaa ollenkaan, joten aika kevyesti mentiin.



Kun lapsi tuli 13kk ikään kaikki muuttui varsin ripeästi. Ruokahalut kasvoivat suorastaan valtaviksi. Nyt tämä tyttö on jo eskarissa, syö kuin hevonen ja tykkää melkein kaikesta ruuasta, peruna on oikea herkku! Nakit taitaa olla ainoa boikotoitu tuote. Homejuustot, mädit ja savukalatkin uppoavat ihanasti. MUTTA laiha hän on edelleen. Raajojen nivelet suorastaan pullottavat hihojen ja punttien alta. Terve hän on eikä allergioita ole tällä lapsella ollut.



Tsemppiä tuhannesti teille mammat! Lapsen ruokailusta huolehtiminen on niin sitä perusäitiyttä, että kun se ei pelaa, tuntuu kuin saisi turpiinsa. Ärsyttääkin välillä, että eikö mikään kelpaa. Toivon teille parempaa ja stressitöntä aikaa :))