Lukemaan oppimisesta...

Äitipä täällä jo miettii luki-häiriöitä ja vaikka mitä, kun eskarityttö (täytti juuri 7) ei näytä edistyvän mitenkään lukemisen kanssa ;.



No oikeesti ei olla mitenkään erityisesti opeteltu lukemista, mitä nyt silloin tällöin viime aikoina kyselty ' miten arvelisit että se kirjoitetaan/luetaan' tai ' mikä kirjain ois ensimmäinen' , kun tyttö on pyytänyt luettelemaan jonkun sanan.



Sitten hän miettii kärsimättömänä, ja yleensä vastaa jotain ' ihan muuta' . Esim: sana ' kou-lu' ,

- Mitä tulis jos on kirjaimet k-o-u?

- Ööö....laa!



Eli saattaa sanoa ihan mitä sattuu, tosin joskus taas hoksaa melkein oikein.



Tytär osaa kyllä kirjoittaa ulkomuistista paljonkin sanoja, mutta lukeminen ei selvästikään ole auennut vielä ollenkaan. Asiaahan ei tietenkään paranna se että 5-v serkkunsa lukee ja kirjoittaa jo täysillä...;)



Mulla on kyllä periaatteena ollut se ettei kouluun mennessä tosiaankaan tarvi osata lukea, tylsäähän siellä muuten on.

Olisi kiva kuulla missä vaiheessa teillä eskarilaiset menossa!

Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen prosessit ovat toistensa vastakohtia. Lukeminen on äänteiden yhdistelyä ja kirjoittaminen taas erottelua. Jotkut lapset oppivat lukemaan myös kirjoittamisen kautta, jos lapsi " maistelee" äänteitä ja yrittää kirjoittaa niitä peräkkäin. Lukemista ei auta, jos kirjainten nimiä luetellaan vanhanaikaisen tavaamisen tapaan, esim. koo ii äs äs aa. Eipä se kovin paljon kissaa muistuta.



Lapsen kanssa voi katsella tuttuja sanoja kun niitä vastaan tulee, esim. purkin kyljestä maito, ulkona Market, Anttila, posti, pankki ja leikkilukea niitä " Mitäs tuossa lukee?" " Millä apteekki alkaa?" Alkuäänteitä voi harjoitella vaikka keksimällä tietyllä kirjaimella alkavia sanoja ja miettimällä, millä kirjaimella joku sana alkaa. Kannattaa aloittaa vokaaleilla alkavilla sanoilla, koska ne on helpointa tunnistaa. Meillä eskarilainen on kovasti innostunut miettimään, millä sana alkaa. Helppojen tavujen lukeminen onnistuu myös. Riimittely on hauskaa. " Sano lamppu!" jne.



Väkisin ei kannata ruveta lukemista harjoittelemaan, koska lapset kehittyvät niin eri tahdissa. Koulussakin ehtii oppia lukemaan. Lapselle kirjojen lukeminen ja keskustelu ovat kuitenkin paras tuki lukemaan oppimiselle. Toisaalta lukemaan oppimista ei kannata jarrutellakaan, koska eskariaika on monelle lapselle lukemaan oppimisen herkkyyskautta ja silloin se saattaa käydä melkein vahingossa. Koulujen aapiset ottavat nykyään hyvin huomioon eri vaiheissa olevat lukijat, eivätkä lukutaitoisetkaan pääse turhautumaan.

Edellinen vastasi aika fiksusti. Itselle tuli vain mieleen että eskarissa opettelevat kirjaimet äänneasun mukaan: esim a-kirjain lausutaan " a" , eikä perinteisesti " aaaa" ja samoin muut kirjaimet. Näin periaatteessa kirjainten lausuminen peräkkäin luo sen luettavan sanan.



Eskarissa opettelevat sanojen tavujen taputtamista. Ja koulussakin lukeminen alkaa tavuista. Eli ensin jos kirjaimet on hallussa, niin sitten 2-3kirjaimen tavut tulevat vuoroon ja sitten vasta yhdistellään lyhyitä tavuja helpoiksi sanoiksi. Eli askel askeleelta, eikä heti suoraan kirjaimista lukemaan.



Eskarissa meillä harjoittelevat lähinnä tunnistamaan millä kirjaimella sana alkaa. Tässä voi leikkiä samalla vaikka " laiva on lastattu leikkiä" yms. Ja tosiaan riimittely auttaa myös ja on kivaa lapsista.



Ja meillä lapsilla on ollut melkein helpompi opetella ensin kirjoittamaan (siis korvakuulolta eritellen miltä sana kuulostaa). Sen jälkeen homman voi tehdä toisinpäinkin.

Tervehdys!

Älä murehdi lapsesi lukemaan oppimista. KOULUn tehtävänä on opettaa lapset lukemaan. Meidän esikoispoikaa ei olisi voinut lukeminen vähempää kiinostaa, kun aloitti koulun. Yritin vaivihkaa oepttaa, mutta ei se hoksannu jutun " ydintä" . Se oli heinäkuussa täyttänyt 7 v, kun aloitti koulun. Jouluun mennessä se kuitenkin jo kahlasi yhden kirjan jotenkin läpi. Tosin ei se nyt kolmasluokkalaisenakaan mikään lukutuokka ole. Matemaattinen puoli sujuu aina kielellistä permmin.



Toinen poikamme, joka on eskarissa ja tyätti lokakuussa 6, oppi lukemaan jo täytettyään 6 - ja ilman minkäänlaista opettamista. Aloitti vaan kirjoittamaan sanoja ja oppi lukemaankin sitten viikossa. Kielellinen puoli on ilmeisesti vahvempi ja kiinnostus suuremopi kuin veljellään aikoinaan.



Ota ihan rennosti ja yritä kannustaa niissä, joissa lapsi on edistynyt ja hyvä. Näin itsetuntokin pysyy hyvänä:-)



-Wiltsu-

Se ettei lapsi vielä eskarissa lue, ei tarkoita lukivaikeutta. :)



Minäkin lähtisin liikkeelle äänteiden tunnistamisesta. Oman eskari-ikäisen tyttäreni lukemaanoppimisprosessi lähti liikkeelle alkuäänteiden tunnistamisesta n. neljä vuotiaana. Valittiin helppoja kirjaimia aluksi ja tyttö luetteli mikä alkaa A:alla, S:llä jne... Tämän jälkeen meni pitkään ennen kuin tyttö tunnisti muitakin äänteitä sanasta. Ehkä joskus 5-vuotiaana saattoi tajuta, että esim. sanassa aurinko on A, R , K ja O. Mutta muut kirjaimet vielä uupuivat.

Nyt eskarivuonna tyttö on oppinut hiljalleen lukemaan ja kirjoittamaan. Lukeminen sujuu ihan mukavasti. Kirjoittaessa tapahtuu usein tyypillisiä virheitä, esim. kaksoiskonsonantin puuttumista. Kissa onkin kisa.



Alkuopetukseen erikoistuneena opettajana voin sanoa, että tärkeintä on nyt se että tyttäresi oppii kirjaimet ja numerot. Koulussa ehtii sitten oppia sen mihin niitä käytetään! Ja paineita ei kannata ottaa!