saako olla jo kypsä?
Hassu otsikko mutta kiteyttää hyvin tämänhetkisen mielentilani. Eli nyt mennään rv 36+1, ja supistellut on jo parisen viikkoa, nyt maanantaista lähtien menkkakivut yltyivät. Tänään sitten käväisin synnärillä kun supparit alkoivat tulla tihenevissä määrin, mutta peen marjat, kotiin vaan laittoivat. Nyt alkaa olla niiiiin kypsä olo koko mahaan, että oksat pois. Eihän tässä vaiheessa vielä saisi, vielä olisi 4vkoa itse laskettuun aikaan, mutta kun vaavi on jo melkein kolme kiloa, jalat oikosenaan tuolla vatsassa, pituudeksi povailtu 54cm syntyessään, niin kyllä tässä on olo jo aika valasmainen. ai, ja vyötärönympärys 118cm, sf 35 rv 35..... Vaavi on todella toivottu ja tervetullut, mutta nyt alkaisi olla tervetullut jo uloskin... Vielä kun onnistui laskeutumaan tuossa maanantaina, niin virtsarakkoon sattuu vietävästi joka askeleella. Tämä on todellinen valivali-aloitus, mutta nyt olen sen verran väsynyt että menkööt.
Kohdunsuu oli tämänpäiväisessä tutkimuksessa avautunut ja pehmeä, kaulaa jäljellä 1,5cm. Lääkäritäti vitsaili että kyllä ennen juhannusta tulee, helkkari kun nauratti. as if.
Löytyykö muita näissä main menijöitä, joilla elo ei enää ole niin ruusuista kuin tuossa pari kuukautta sitten..?
P.S. Joku tuossa palstalla kyseli supistuksista, joiden mukana ns. menee happi, nimittäin mulla on juuri sellaisia. Tänään käyrillä maatessa sanoin hoitajalle että taitaa tulla paniikkikohtaus, kun sydän löi tuhatta ja sataa, naama punaisena hikoilin ja rintojen alta kiristi. hoitaja vaan totesi että ehei, käyrien mukaan oli just kova supistus... Että jotkut taitaa tuntea ne supparit vähän hassulla tavalla.:)
Kommentit (9)
joo, saa olla. ite oon vasta viikolla 27 ja risat, ja odotan jo huhtikuuta ihan _todella_ paljon. ja tämä tulee todennäkösesti menemään yli lasketusta, että paukkuu, kerran esikoinenkin meni. yhtään ei lohduttanu kätilön huomautus, että ei se välttämättä mene yliaikaseks, vaikka esikoinen menikin. ei varmaa joo nii... että ei auta kun odotella. ;)
Niin minäkin olen!
EI vaan enään jaksa tätä elefanttina oloa ja kaikkea " herkkua" mikä tähän loppuraskauteen liittyy!
Tsemppiä kypsään oloon!
aurela
Minä olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki. Mulla on ollut kipeitä supistuksia lokakuun lopulta lähtien ja vain pahenevat. Kuukauden verran on ollut lisäksi tosi kovia liitoskipuja ja vihlontaa.
Sairaslomalla olen ollut marraskuun alusta lähtien, ja mitään en ole pystynyt tekemään. Alkaa seinät kaatua päälle. Kovat kivut alkavat kun olen ollut noin 5 min. jalkeilla.
Kävin lääkärissä ja paikat täysin kiinni. Ei kuulemma voi näin epäkypsässä tilanteessa käynnistää. Ei vaikka olen ihan pa*kana. En voi kivuilta nukkua ja vessassa pitää käydä tunnin välein. Lisäksi esikoinen kiipeilee turhautuneena seinille.
Mä olen turhautunut ja kyllästynyt, kivulias ja umpiväsynyt. Ja käynnistyksestä saan kuulemma haaveilla vasta reilun kahden viikon kuluttua.
Että tähän pinoon. Mitta on täynnä.
ipu rv 39+4
Eli lapsi on todella kauan toivottu ja odotettu esikoinen (takana keskenmenoja, yritystäkin jo yli 4 vuotta), mutta nyt kun raskaus on edennyt näin pitkälle, niin alkaa jo toivomaan että vauva vihdoin tulis ulos!
Alkuraskaus meni kaikkia keskenmenoja ja muita pelätessä, mut nyt vain toivon sitä " normaalia elämää" takaisin! Siis ihan " perusjuttuja" , että pääsis kävelemään kunnolla, sais itse solmittua kengännauhat, kylkiluut ei tuntuis saavan kokoajan iskuja.. =] mun maha on silti kokoajan ollut yllättävän pieni.. =]
Supistuksia on ollut vähän tai jonkun verran (en oikein tiedä mikä on paljon ja mikä vähän), suurinosa on ollut ei-kipeitä, mut välillä tuntuu oikeen kunnolla, ja selässä tuntuu kuukautiskipuja.. ja alhaalla vihloo ikävästi.
Voin vain kuvitella, kuinka pitkiä on päivät, jos/kun laskettu aika ylittyy.. nimittäin kun nää päivät on jo nyt pitkiä.. =] Silti toisaalta odottaa että syntyis pian ja kaikkea, mutta ehkä kuitenkin se synnytys jännittää jonkin verran, että ei sitten tiedä kuinka suhtautuu kun se synnytyskipu ja kaikki todenteolla alkaa.. =] mut nämä on näitä " jänniä" ajatuksia.. =]
Mukavia ja nautinnollisia loppuraskauden hetkiä!
jonttu rv 37+1
Tulin tuolta helmistä kannustamaan, että sullahan on älyttömän hyvä kohdunsuun tilanne ensisynnyttäjäksi. Saat luultavasti nopean synnytyksen, kun kohtu tajuaa noin hyvin valmistautua koitokseen. Muista, että 36 viikkoinen on vielä aika pieni. Saisi mennä ainakin 38 viikolle, jotta on pienellä helpompi sopeutua ulkoelämään. Imetys jne menevät yleensä paremmin, kun vauva jaksaa itse syödä jne.
Mieti. Mun esikoisen synnytys käynnistyi 39 viikolla vesien menolla ja kohdunsuu tiukasti kiinni, kanavaa 3cm. Oli siinä pakertamista, että lapsi saatiin ulos. Mulla ensi viikolla lääkäri ja toivon totisesti, että k-suun tilanne olisi edes samanmoinen kuin sulla:)
t.Amanda
valentine80:
Kohdunsuu oli tämänpäiväisessä tutkimuksessa avautunut ja pehmeä, kaulaa jäljellä 1,5cm. Lääkäritäti vitsaili että kyllä ennen juhannusta tulee, helkkari kun nauratti. as if.
Viikkoja kasassa 35+4, maanantaina oli neuvolalääkäri, joka totesi kohdunsuun olevan napakasti kiinni, ja kaulaa jäljellä edelleen ne samat 3cm. Olisin jo toivonut jotain muutoksia tapahtuneen, kun supistelujakin, menkkakipuja ja vihlontaa on ollut. Mutta kun ei niin ei. Toivottavasti edes joskus alkaa paikat aukeamaan... :)
Tsemppiä etenkin niille, joilla on laskettu aika jo käsillä tai jo mennyt! Voin vaan kuvitella millainen olo on muutaman viikon päästä, kun nytkin jo näin ahdistaa koko maha! Ja olisihan se pikkuinen kiva jo tavatakin...
Eilen sitten purnasin tätä miehellekin, joka kuulemma " ymmärtää hyvin" , en kyllä ymmärrä miten, mutta lohdutushan tuokin on. Illalla ihmettelin että eikös tällaisia ongelmia yleensä ole vasta synnytyksen jälkeen, kun masuvauvan kanssa oli vähän erimielisyyksiä nukkumaanmenosta... Olin ihan naatti siitä eilisestä synnärireissusta, ja menin sitten sänkyyn kymmenen kieppeillä, ja toinen aloitti sellaisen sambarumban mahassa, ja keksi vielä kokeilla että mitäköhän äiti tykkää jos vähän kyynärpäätä ojentelen tuosta vatsasta läpi...:) Alkoi oikeasti naurattaa omat " hyssyttely-yritykset" , että aikamoinen persoona siellä taitaa olla tulossa...:D
Tsemppiä kaikille jo pidemmällä oleville " kypsyneille" mammoille, uskoisin että näitä hetkiä sitten lämmöllä muistellaan joskus myöhemmin.:)
vitutuksesta on hyötyä synnytyksessä. Minä olen ainakin ollut sitten sillä asenteella että " nyt äkkiä ulos tämä täältä" eikä synnytys ole niin pelottanut koska siinä mielentilassa sitä on valmis tekemään mitä vaan että lapsen saa ulos! Joten uskon että tuo olotila jopa kuuluu loppuraskauteen. Tsemppiä kaikille tuskaseen odotukseen! :) lopussa se kiitos seisoo
Ihan samalla lailla tämä meidän vauva on odotettu ja toivottu ja nyt o tosi rakas, mutta kyllä odottavan aika on pitkä! Ihan kirjaimellisesti. Eihän siinä mitän jos kaikki meniskin tosi hienosti ja kivuttomasti raskauden osalta, mutta just kun on kaikenlaista remppaa koko ajan ja odottaa vaan että mitä seuraavaks vielä, niin eihän tämä mitään herkkua ole!
Terkut siis Nojandalta tuolta Helmistä ;)
Koitetaan jaksaa!