Raju murkkuikäinen
Onko ketään kohtalotoveria jolla vaikeaa todella hankalan murkun kanssa? Itsellä 14-v poika, joka ollut muutaman kuukauden aivan mahdoton. Hajoittaa paikkoja kun ei saa periksi, koulu menee huonosti vaikka parempaan pystyisi, polttaa, rajuja viinakokeiluja ym. Huoli ja paine on päällä koko ajan. Apua olemme ammattilaisilta saaneet. Mutta onko kokmusta vastaavista kenelläkään? Miten olette selvinneet itsesyytöksistä vanhempina? Kauanko pahin vaihe on kestänyt murkun kanssa? Kiitos jos voitte auttaa, vertaistuki on nyt todella tarpeen! -huoli
Kommentit (3)
Sinä olet ihana äiti, koska jaksat kantaa huolta lapsestasi vaikeinakin aikoina. Juuri tuollaista äitiä jokainen nuori kaipaisi!
Kaikista lapsista ei kasva ihan sellaisia, kuin omat vanhemmat viimeiseen asti toivovat. Elämä vain menee niin. Vaikka antaa äitinä kaikkensa, niin siitä huolimatta maailman raadollisuus koettelee.
En ole vielä tavannut maailmassa yhtään äitiä, joka haluaisi lapselleen tietoisesti pahaa. Jokainen äiti toimii joka tilanteessa sen hetkisellä älykkyydellä, voimalla ja rakkaudella lapsensa parhaaksi. Aivan varmasti sinäkin olet tehnyt näin.
Jälkeenpäin tilanteet näkee toisin, kun aikaa on kulunut ja itsekin elämässään kypsynyt. Sitä kutsutaan vanhemman viisaudeksi.
Älä siis syyttele itseäsi, sillä se ei tässä tilanteessa auta poikaasi. Sinun ei pidä hyväksyä kaikkia poikasi tekoja, mutta yritä antaa edelleen rakkauttasi.Sitä se poika kaikkein eniten tarvitsee, vaikka nuoruuden uhmassa onkin hukassa.
Koita muistaa pitää huolta myös itsestäsi. Se ainakaan ei auta lasta, jos vanhemmat ovat ihan raunoina.
Jaksamista, jaksamista ja jaksamista!!!
Mannerheimin lastensuojelulliiton keskustelupalstalla on paljon kirjoituksia rajuista murrosiän oireista kärsivistä nuorista. En tiedä auttavatko ne, mutta huomaa ainakin, ettei ole yksin.
www.mll.fi ja siellä Tukea vanhemmille ja edelleen Keskustelut
onneksi toistaiseksi rauhallisempaa, tosin koulu ei pätkääkään kiinnosta. Itse oli 14 vuotiaana oikea hirmu. Käytin alkolia (en yleensä jäänyt kiinni), leikin tupakalla-> poltin pitkään, nyt ollut polttamatta jo yli 10v. Paiskoin ovia, tiuskin, heitin kerran äitiäni jopa kengällä, olimme tuolloin kreikassa lomareissulla ja olin kännissä kuin käki (tuohon aikaan siellä tarjoiltiin nuorillekkin alkoholia). No vaikeasta murrosiästäni hulomatta olen kohtalaisen hyvin kouluttautunut terveellisiä elämäntapoja noudattava kahden lapsen äiti joka elää hyvässä parisuhteessa.
Näin jälkikäteen mietittyä, ainoa mikä tuntui helpottavan oloani oli äitini viestittämä rakkaus (isäni oli kuollut) sekä sekin pieni positiivinen palaute mikä nyt oli mahdollista antaa. Niin ja oman ajan ja tilan antaminen mahdollisuuksien mukaan.
Ei ole helppoa olla murrosikäisen vanhempi, mutta jotenkin vain on yritettävä selvitä ja pysyä mahdollisimman tervejärkisenä.
Voimia ja mahdollisimman seestaistä ja aurinkoista kevättä.