Miten onnistutte puhumaan ehkäisystä poikien kanssa
Meillä on siis vähän vajaa 17v nuorimies, jolla on kaksi vuotta ollut sama tyttöystävä. Muuten meillä menee loistavasti. Poika on luokkansa parhaita opiskelijoita, kerran olen haistanut kaljan hengityksestä siitäkin kohta vuosi, pelaa joukkuelajia kakkosdivisjoonassa. Murrosiän kuohuntaa on ollut aika vähän, hän on aina ollut aikalailla äidin poika. Kertonut koulusta, kavereista, tytöistä jne. Eli on oikeastaan sellainen joka äidin unelmapoika. Tai ainakin tähän asti.
Nyt tämän vuoden puolella, on kaula ollut enemmän ja vähemmän fritsuilla, nytkin syöty niin ettei perusihonväriä edes huomaa. No minä olen yrittänyt muutamaan kertaan aloitella keskustelua ehkäisystä. Se tuntuu olevan meidän nuorelle miehelle punainen vaate. Viimeiseksi eilen sanoin, että jos teillä seksiä on teidän on huolehdittava ehkäisy asiat. Poika huutaa naama punaisena minulle, että " hanki oma elämä niin tarvitse toisten panemisista huolehtia ja menikö sun elämä pilalle kun sait nuorena lapsia" . Joten sieltähän se tuli sitten, en voi sanoa, että meni. Kun oikeasti ei mennyt, sain poikani 18 vuotiaana. Sanoin kyllä, että ammatin hankkiminen on paljon helpompaa kun ei ole lapsia. Hän on tietoinen, että minulle tuli opintovelkoja liki 8000¿ kun hankin ammatin perheellisenä ja asuntovelallisena. Olen sanonut, että niin kauan kun kotona asuu ja opiskelee niin kulut menee vanhempien pussista, niin ei tarvitse velkataakan kanssa valmistua. Totesi vielä, ettei se sunkaan ehkäisys ole toiminut.
Meillä on lapsia tosiaan neljä. Kolme oli tarkoitus hankkia, mutta toisin kävi. Kierukka petti ja nyt meillä on ihana 1v iltatähti poika. Tiedän että pojalle minun raskauteni oli kova pala, kun ei kenekään hänen kaverinsa äiti ole enää raskaana ja mun olis pitäny vain odottaa lapsenlapsia, niin kuin kavereidenkin äidit. No meissä on se ero, että he ovat 40-50 vuotiaita, minä nyt 35v.
Mutta miten teillä muilla? Puhutteko ehkäisystä, sukupuolitaudeista vai annatteko olla, kun nuori ei halua niistä puhua. Kommentti on aina, että joo joo mää tiedän kyllä. Jotenkin vain hirvittää poikani ja hänen tyttöystävänsä ns vauva myönteisyys. Tyttö pääsi hetki sitten kummiksi ja on siitä lähtien huokaillut, kuinka äärettömän ihania vauvat on ja miten hän toivoo, että heidän lapsillaan on poikani vihreät silmät ja mustat pitkät ripset. Huoh! toivottavasti panikoin ihan turhaan. En haluaisi poikaa jatkuvasti ahdistella asialla, jotta hän jäisi kotiin asumaan vielä silloinkin kun täyttää 18v ja kävisi koulunsa kiltisti loppuun.
Kommentit (7)
että jotenkin tuntuu siltä, että vauvasta olisi puhuttu. Luin tuon oman tekstini ja siinäkin voi poikani sanomisista huomata, että hän ikäänkuin puolustelee nuorena lapsen saamista. Ja on muitakin kertoja joissa hän on vedonnut siihen, että meillä on kaikki hyvin jopa erinomaisesti, vaikka olemme hänen isänsä kanssa olleet nuoria kun hän on syntynyt. Mieheni tosin oli 22v ei alle 17v. Olen kyllä sanonut, ettei mikään ole tullut helpolla eikä ilmaiseksi ja isänsä silti oli jo ehtinyt hankkia ammatin ja käydä armeijankin.
Olen toki valistanut poikaa silloin joitakin vuosia sitten, silloin ei suuttunut, kun asia ei ollut ajankohtainen. Sukupuolitaudeista olemme käyneet tosin muutaman hyvän ja asiallisen keskustelun.
Poikani vain on niin pelottavan rakastunut tähän tyttöön, että tiedän hänen suostuvan ihan mihin vaan mitä tyttö ehdottaa. Tokikin tyttökin kohtelee poikaamme kuin hän olisi vähintään maan päälle laskeutunut jumala, eikä aika tunnu tunteita haalistavan pikemminkin päinvastoin. Tyttö on todella miellyttävä ja ehdottomasti tervetullut perheeseemme ja tiedän, että hänestä tulee mahtava äiti, mutta toivottavasti vasta vuosien päästä. Tyttö on tyytymätön omiin kotioloihinsa, hän on äitinsä edellisestä suhteesta ja tuntee olevansa vain piika äidilleen, tämän uudelle miehelle ja heidän kolmelle yhteiselle lapselle. Hän hoitaa siivouksen, leipomisen ja osittain ruuanlaitonkin, vaikka äitinsä on päivät kotona. Pelkään hänen ajattelevan että oma lapsi antaisi hänelle oman perheen jossa hänen olisi parempi olla.
Olen myös miettinyt jos tyttö muuttaisi meille, mahtaisiko se helpottaa painetta päästä pois kotoa, mutta sitten pelkään sen sitovan poikani liikaa tyttöön, jos vaikka hän kuitenkin joskus haluaisi jotain muuta. Poikani asuu omassa yksiön tapaisessa joka on tämän meidän talomme lisäsiivessä. Poika on tosin vihjaillut, että he voisivat ottaa yhteisen opiskeluasunnon kun kumpikin käy koulua samassa kaupungissa tuossa noin 45 km päässä.
Paljon on murhetta lapsista jos on iloakin, eikä ne huolet todellakaan pienene kun lapset kasvaa.
ap
Iselläni ei vielä kasvattajana oo tuosta kokemusta mutta omakohtaista kokemusta tuollaisesta...
Itse muutin poikaystäväni kotiin 17 vuotiaana kun jouduin kotona olemaan ainut aikuinen. Se oli tosi hyvä juttu mulle ja sain taas olla nuori...
en todellakaan tuntenut olevani sitoutunut liikaa tai poikaystäväni tuntenut olevan liian sitoutunut minuun kun olihan minulla koko ajan mahdollisuus muuttaa omien vanhempienkotia.
Me ei kyllä siellä sitten viihdytty kuin reilu vuosi kun sitten siiryttiin omaan kotiin vaikka meilläkin oli just tuollainen oma rauha ja meille remontoitiin oma keittiökin eli kun olimme kihloissa niin saimme asustaa ihan omissa oloissa.
Me ei oltu tuossa vaiheessa tunnettu kuin muutamia kuukausia joten varmaan jos poikasi on tuntenut jo parivuotta niin tuo ei olisi mahdoton vaihtoehto. Itse asiassa ihan hyvä vaihtoehto. Sitähän voisi ehdottaa sillein puolivahingossa...
Ja jos se menee siihen että he päätävät hankkia jälkikasvua niin voihan ne varmaan perehenäkin asustaa aluksi vaikka teillä jotta saavat kasvaa tuettuna itsekkin aikuisiksi.
jo tuon ikäisen kanssa miettiä mitä kaikkea oikeasti se vauvan elättäminen maksa, mitä tarkoittaa kun on 24 tuntia vastuussa jostain ja mistä kaikesta sitä joutuu luopumaan kun vauva tulee. Ja kysellä että ovatko mahdollisesti valmiita sellaiseen elämänmuutokseen oikeasti. Tälläinen rauhallinen yhteispohdinta voisi ehkä vaikuttaa siihen että asia voisi siirtyä hieman eteenpäin.
Ja jos sattumalta olisi niin että olisi jo " pullat uunissa" niin se olisi hyvää valmistavaa keskustelua.
Kun tilanne on noin akuutti (tiedä vaikka olisi jo lapsi tulossa), kannattaisiko teidän ottaa ihan nuoripari tai poika yksinään " istuntoon" jossa näytätte mustaa valkoisella, asiallisesti keskustellen, mitä on todellisuus käytännössä lapsen kanssa. Lähinnä taloudellisessa mielessä. Mitä vauva kustantaa, paljonko he saisivat tukia ym. Milloin aikoisivat opiskella itselleen ammatit, mennä töihin jne. Minusta teidän pitäisi puhua jämäkästi ihan sillä perustelulla, että poika on vielä alaikäinen. 17-vuotiaan ammatittoman, työpaikattoman lapsen perheenlisäyssuunnitelmat kuuluvat aika voimakkaasti myös hänen elättäjilleen eli vanhemmille.
Itse pidän kaiken kaikkiaan ajatusta lapsen hankkimista tieten tahtoen pelkkien tukien varaan elämään hieman kyseenalaisena. Nuorten kannattaisi aloittaa vaikka yhteen muuttamisella, koiran hankkimisella ym se vastuunottamisen harjoittelu, eikä pyöräyttää ensimmäisenä sitä vauvaa kuvioihin.
eli tuo " lähinnä taloudellisessa mielessä" . Taloudellinen puoli kunnolla tarkastellen, mutta toki myös se käytännön elämä. Tuon ikäisillä voi olla kuvitelmia, että se vauvanhoito on suurinpiirtein kuin nuken hoitamista, eli ei tajuta sitä kuinka kokonaisvaltaisesti se vauva sitoo - loppuiäksi kaiken lisäksi. Eikä voi lähteä siitä oletuksesta, että vauvan voi aina lykätä isovanhemmille hoidettavaksi kun itseä huvittaa.
Eli tilanne oli juuri niin kuin ajattelinkin. Tyttö kokee olonsa kotonaan ahdistavaksi ja he olivat ajatelleet, että vauva olisi hyvä syy lähteä pois ja muuttaa omilleen. Onneksi vauvaa ei toki vielä ole tulossa. Kysyin pojalta mitä tapahtui niille unelmille, että nyt opiskelet datanomin tutkinnon käyt armeijan ja menet korkeakouluun, siitä hän on seiskalta asti puhunut. Tuumasi ettei mitään, hän tekee juuri noin kun on ajatellutkin, mutta heillä vain olisi sitten oma perhe. Sanoin hänelle ettei se todellakaan ole niin helppoa käytännössä. Hän itsekin kauhistui, että pitäisi sosiaalietuuksien turvin elellä. Käskin muistella aikaa vähän taaksepäin, miten minä opiskelin. Olin neljänä päivänä koulussa ja kolme päivää vuorotyössä, samoin kuin kaikki lomat. Yöt käytin läksyihin. Lopulta hänkin muisti, miten minä joskus makasin sängyssä kuin kuollut jos joskus harvoin vapaapäivä oli.
Tuosta tyttöystävän kotiahdistuksesta käskin jutella tytön kanssa. Sanoin, että tyttö voi muuttaa sinun yksiöösi, mutta sinua en alaikäisenä kotoa päästä. Illalla kun tyttökin tuli kerroin heille kuinka maailma on täynnä mahdollisuuksia. He kun opiskelevat saman koulutuskeskuksen eri pisteissä, niin sanoinkin, että ensi vuonna kun täytätte 18v niin lähtekää yhdessä vaikka ulkomaille työharjoitteluun. just naapurin poika tuli neljän kuukauden espanjan reissulta ja oli ollut mahtava kokemus. Sanoin molemmille, että jos nyt päädytte lapsen hankintaan niin kaikki tällaiset jutut saa unohtaa, lasta ei voi palauttaa eikä sitä voi koko ajan toisille viedä hoidettavaksi. Tyttö on kyllä sillälailla fiksu, että hän heti huolestui, ettei voi ilmaiseksi tulla poikaystävän kotiin asumaan ja äiti ei varmasti anna rahaa, että maksaisi vuokraa. Toisaalta hyvä huomata etteivät kuitenkaan odota meidän koko katrasta elättävän. Siihen sanoinkin, että jos se on ainoa ongelma, asunnon voi meillä tienata, kerran hän on kotona tottunut siivoamaan, ehdotinkin, että siivoavat vaikka kerran viikossa ja hoitavat parina iltana tuota pikkuveljeä, että pääsen vaikka parin tunnin kunnon lenkille niin meiltä saa vastineeksi asunnon ja ruuan. viikkorahat, kännykkälaskut ja vaateostokset on tähänkin asti maksanut hänen oma isänsä. Ajattelinkin, että jos saisin mieleni rohkaistua soittaisin tuolle isälle ja kysyisin mielipidettä tytön muutosta kun tyttö kuitenkin on alaikäinen. Hän on joskus hakenut tyttöä meiltä ja vaikuttaa todella fiksulta mieheltä, hän vain asuu kovin kaukana siksi tyttö ei asukkaan isän kanssa vaikka hän kuulemma paljon läheisempi onkin.
Onneksi innostuivat ideasta niin meille muutosta kuin yhteistä opintoreissustakin. On se vaan ihmeellistä, miten se nuorten ajatusmaailma toimii, että lapsi olisi helppo ja vaivaton ratkaisu ongelmiin Huh huh kunpa vaan tietäisivät. Voihan se tosin olla, että kun he ovat jo noin kauan seurustelleet todella tiiviisti niin suhteeseen on jo niin tottunut, että haluaa jo jotain enemmän. Sitä en kyllä ymmärrä, miten joku äiti voi saattaa oman lapsensa tuollaiseen ahdinkoon, että lapsesta tuntuu, että häntä käytetään hyväksi ja hän on äidille pelkkä taakka. Olen kyllä itsekin huomannut, että tyttöä varmaan painostetaankin lähtemään. Olen muutaman kerran tuon äidin kanssa jutellut ja hän melkei suorin sanoin totesi, että he tarvitsisivat tytön huoneen omille pojilleen. Siis OMILLE pojilleen, voi luoja, kenekäs lapsi tuo tyttö sitten on jos ei hänen.
No onneksi asiat alkavat selvitä ja toivottavasti vauva jutut siirretään edes jonkusen vuoden päähän. Olisi harmittanut niin vietävästi jos poika oli joutunut huolehtimaan lapsista jo kun pitäisi saada edes joku ammatti itselle. Ja vielä kun poika on todella hyvä koulussa niin hänellä olisi mahdollisuuksia korkeaankin koulutukseen ja näin varmistaa tulevalle perheelle parhaat mahdolliset lähtökohdat.
Itse annoin vanhemmalle tytölle n.13 vuotiaana väestöliiton seksuaalisuus esitteen + ehkäsystä kertovan esitteen (tosihyviä + eikä maksa paljon ja voi saada neuvolasta ilmaiseksi) ja kehoitin lukemaan sitten kun asia kiinostaa. Tiedän että se on aikainen ikä mutta mielestäni joistain asiosta on parempi puhua ennen kuin sitä on harkittu edes kokeilla. Myöhemmin sitten oon kysellyt että onko sisäistänyt ehkäsyneuvontaa. (toisaalta en tiedä onko se liian aikaisin kun joitakin vuosia sitten tuli tv.stä Mirja pyykön nuorten tyttöjen seksuaalisuus ilta jossa sanottiin joidenkin 12 vuotiaiden tyttöjen olevan kaiken kokeneita seksikoneita ja haastateltiin 15 vuotiaita tyttöjä jotka oli tehnyt jo monta aborttia)
Nuorilla on muuten 8 luokalla seksuaallisuus kasvatusta jonka kurssin aikana kaikki saavat harjoitella kondomin laittamista tekoheppiin. Tietystikkään en sano että seksuaalikasvatusta kannattaa jättää koulujen vastuulle.
Noita esitteitä kannatta kokeilla ja sanoa että ei todellakaan ole kiinostunut pojan panemisista vaan siitä että poika osaa kantaa vastuunsa omasta terveydestään (tauteja liikkuu nykyisin nuorten parissa paljon) ja tyttöystävästään ja mahdollisesta jälkipolvesta.
Sanoit että tyttöystävä huokailee jo vauvojen perään... tietysti joillakin tuo vauvakuume alkaa poltella jo aikaisin... voihan sitä yritellä jonkin verran jarrutella mutta... tiedäthän sinä.