Kertokaapa käynnistetystä synnytyksestä!

Kakkoseni syntyi käynnistysen jälkeen. Minulla synnytys käynnistettiin suht epäkypsästä tilanteesta Cytotec -tableteilla suun kautta. Sain kahdesti neljäsosan tablettia muistaakseni neljän tunnin välein ja toisen annoksen jälkeen alkoivat säännölliset supistukset. Synnytys eteni rivakasti, mutta aika pitkään pärjäsin ihan kaurapussilla ja liikkumalla, mutta kun supistukset vaan kovenivat niin pyysin epiduraalin, joka helpottikin ihanasti ja sain kerättyä voimia ponnistusta varten. Synnytys kesti yhteensä 6 tuntia, ponnistusvaihe 7 min. Aika nopeaa toimintaa, vaikka periaatteessa olin ensisynnyttäjä, koska esikoiseni oli syntynyt sektiolla perätilan takia.



Kolmoseni synnytys lähti käyntiin luonnollisesti. Ja täytyy näin jälkikäteen sanoa, että vaikka kovaa mentiin nytkin (synnytyksen kesto ekoista supistuksista 4 tuntia, ponnistus 4 min), supistuskipu oli täysin erilaista. En ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, kaurapussia lukuunottamatta, mutta kivut olivat hyvin siedettävät. Supistuskipu oli jotenkin pehmeämpää kuin käynnistetyssä synnytyksessä.

Myös minulla synnytys käynnistettiin esikoisen kohdalla ja mielenkiinnolla odotan uuden tulokkaan synnytystä...



Esikoinen meni sen kaksi viikkoa yliaikaiseksi ja käynnistettiin yliaikaiskontrollia seuraavana päivänä alapäähän laitetulla kapselilla. Supistukset alkoivatkin seuraavana yönä ja olivat melko rajuja (tai ainakin siltä tuntuivat...) Seuraavana päivänä mikään ei pysynyt sisällä ja olin melkoisen voimaton ja sainkin ravintoliuostipan synnytyksen aikana. Lopulta lapsi syntyi hätäsektiolla arvioitua suuremman kokonsa vuoksi. Lopullinen synnytyksen kesto taisi olla n. 13 tuntia, josta ponnistusvaihe 1,5 tuntia ja imukuppiyritysten jälkeen lopussa siis hätäsektio.



Itse käynnistystä vastaan minulla ei ole mitään. Pahoinvointia, joka siinä tilassa oli todella inhottavaa, voi ymmärtääkseni olla myös luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. Jokainen kun reagoin hormonitasapainon vaihteluihin eri tavoin ja synnytyksessä se tasapaino taitaa heilahdella melko lailla... En tiedä, voiko käynnistys aiheuttaa pahoinvointia.



Vaikka kokemukseni käynnistetystä synnytyksestä ei ole kovin positiivinen, suostun siihen myös tämän uuden tulokkaan kanssa, jos vain tarve vaatii. En jaksa uskoa, että kivutonta synnytystä onkaan :)



Voimia raskauden viimeisille päiville - isoa masua kun lopulta tulee vielä ikäväkin, usko pois :)

Mulla käynnistettiin 40+1 viikoilla ja ilmeisen kypsä tilanne taisi siinä vaiheessa olla. Cytotec murunen laitettiin kohdunsuulle ja käskettiin kävllä ja liikkua paljon. Siinä sitten marssin lyhyttä käytävää edestakaisin ja yritin vähän jumpata huoneessa ja sitten menikin lapsivedet hups vaan jonka jälkeen alkoi tapahtua. Ensisynnyttäjältä synnytys kesti alle 4,5 tuntia. Supistukset olivat rajuja ja lähes tauottomia, jonka takia mietin pienellä pelolla etukäteen joudutaanko myös tämä lähestyvä synnytys käynnistämään. Kivunlievityksenä oli kauratyynyt, epiduraali ja aquarakkulat (joita en henkkoht voi suositella kenellekään)



Mutta, kuten sanottu, muuta kokemusta mulla ei ole, joten en voi vertailla " tavalliseen" synnytykseen mitenkään.



Nojanda 36+1

tosin ei ole kokemusta luonnostaan alkaneesta synnytyksestä. Mutta kuten pari muutakin tuossa aiemmin kirjoitti että kun synnytys sitten käynnistyy niin se on menoa ja lujaa. Supistuksia ilman tauko ja tosi piiiitkiiiä ja kivuliaita eikä taukoa ole sen vertaa että ehtisi olo tasaantua.



Esikoinen käynnistettiin viikolla 41+2-ehdin saada 2 puolikasta cytotecia suun kautta. Synnytys kesti 2 tuntia, ilokaasu vain tuskia lievittämässä, kätilö kun ei kiirehtinyt kivunlievityksen kanssa kun sanoi vaan että menee kuule vielä useita tunteja kun epiduraalia aletaan edes miettimään...hmmm-niinpä! Kakkosen kohdalla toivoin jo pehmeäpää aloitusta, ekaksi puhkaistiin kalvot, olin jo sen verran lähtöjään auki, vettä tosin ei tullut kun lapsen pää oli tulppana eikä aiheuttanut ainuttakaan supistusta. Sitten oksitosiinia laitettiin suoraan suoneen..ja tippaa lisättiin pikkuhiljaa ja taas kun eka supistus tuli niin se oli menoa. 3 tuntia ja lapsi syntynyt. Kohdunkaulan puudutetta yritettiin mutta reunoja ei juuri enään ollut joten mitään helpotusta supistusten kestoon en taaskaan saanut...



Nyt sitten kolmatta odottaessa toivon kovasti itsestään alkanutta synnytystä, tosin pikkasen pelottaa milloin lähteä " luomu" supistusten kanssa kohti sairaalaa kun vaan vertaa niihin aiempiin tajun vieviin. Olen myöskin nimittäin kuullut että luonnostaan alkaneet supistukset ovat lempeämpiä...



jotain positiivista käyninistyksessä sentään on, että olet jo valmiina sairaalassa ammattilaisten katseiden alla.

Kolme vuotta sitten käynnistettiin kohdunsuulle laitetuilla Sytoteceilla muistaakseni 41+3 päivinä uhkaavan yliaikaisuuden ja runsastuneen lapsiveden takia. Synnytys käynnistyi kolmen murusen vaikutuksesta 41+5. Alettuaan supistukset lähtivät heti tiheinä, pitkinä ja tosi kivuliaina ja laskivat vauvan sydänäänet. Muutaman tunnin päästä mentiin hätäsektioon sydänäänten takia.



Nyt on viikkoja 40+1 ja toivon, että synnytys alkaisi luonnollisesti. Tällä kertaa käynnistys on viimeinen vaihtoehto. Huonot kokemukset liittyvät toki karmeaan kipuun, mutta enemmän hätäsektion todennäköisyyteen. Sektion jälkeen olin tosi kipeä ja vauvan hoito hankalaa.



Ap kysyjälle toivon onnistunutta ja helppoa käynnistystä.

Eka käynnistettiin sillä alapäätabulla ja synnytys kesti 20 h, oli siis ihan raaka tilanne aluksi. Hyvin silti sujui eikä jäänyt mitään kammoa. Kakkonen tuli luonnollisesti ja oli vauhdikkaampi, 5 h. KOlmonen käynnistettiin kypsään tilanteeseen (oli ollut 2 viikkoa 2-3 cm auki ja pehmeet paikat) jolloin lapsivesien puhkaisu käynnisti synnytyksen ja 4 h myöhemmin oli poika sylissä.



Käynnistyksestä ei jäänyt mitään negatiivista sanottavaa verrattuna luonnolliseen synnytykseen. Enemmänkin oletan että eka synnytys oli pitkä koska oli eka ja sen jälkeen tuli vauhdikkaammin. Tosin käynnistetyissä tarvitsin epiduraalin ja luonnollisessa pärjäsin ilman puudutuksia joten ehkä siinä oli sitten eroa. Jos olisi vielä lapsi tulossa, mulle olisi ihan sama käynnistettäisikö vai alkaisiko itse koska hyvinhän nuo ulos tuli molemmilla tavoilla!

ja ei ne luonnolliset supparit olleet yhtään sen lempeämpiä kuin muutkaan, ehkä pärjäsin ilman puudutuksia vain siksi että olin suuren osan synnytyksestä kotona ja matkalla sairaalaan eikä voinut saada puudutusta kun taas käynnistetyissä olin jo sairaalassa missä olin jännittyneempi ja siksi kivuliaampi.

Tosiaan, viikko sitten menin synnärille käynnistykseen, paikat oli auki 4cm ja pehmeä. Oksitosiinitippa ja kalvojen puhkaisu, parin tunnin päästä alkoi säännölliset supistukset jotka oli tosi laimeita, odotin kokoajan niitä hirveitä supistuksia jotka muistin esikoisen synnytyksestä mut niitä ei varsinaisesti tullutkaan. Jossain vaiheessa sain intratekaali-puudutuksen ja siitä tunnin päästä olin 10cm auki ja sain luvan ponnistaa. Klo 14.15 syntyi poika 3960g ja 52cm. synnytys kesti 3h15min. Oompah ja poika 1tuko

Ekaa yritetiin käynnistää niillä cytotec tabuilla, mutta päättikin itse aloittaa hommelin vesien menolla. Yhteensä 8h ja 40min siinä meni. Kivun lievitystä sain kun pyysin ja tilannetta seurailtiin tiheästi.



Toisella kerralla aloiteltiin (vko 37+) tipalla ja sit puhkastiin kalvot. kalvojen puhkaisun aikaan olin 2,5cm auki. Tunti kalvojen puhkasun jälkeen vaihtui kätilö ja pyysin heti jotain ilokaasua voimakkaampaa. Sisätutkimusta hän ei saanut onnistumaan, sanoi vaan että liikkeelle ja vessaan. Yritin selitää että en kivuilta kykena (pohjalla vaikeat liitoskivut) mut ei auttanut. 2,5h meni ennen kun kätilö suostui epiduraaliin, eikä kohdunsuun tilanteesta tiedetty mitään. Anestesia hoitaja oli vielä vieressä valvomassa epiduraalin jälkeen, kun ilmoitin et nyt on ihan pakko ponnistaa. Anestesia hoitaja ehti kaapata vauvan 2min ponnistuksen jälkeen, samalla kun mies ja kätilö tulivat huoneeseen.



Eka synnytys oli naisteklinikalla ja toinen tyksissä.