Käsittämättömimmät ivat/sammakot joita läkkärinne ovat suustaan päästäneet? Synnytyksen/synnytysvaurioiden hoidossa?
Tämän aloituksen halusin tehdä nyt kun omista kammottavista kokemuksista on jo useampi vuosi. Nyt pystyn suhtautumaan jo hieman leppoisammin näihin, taidan olla jo kiukkuni kihissyt ja itkuni itkenyt :)
Omalla kohdallani sattui siis niin, että sain pahoja vaurioita alatiesynnytyksessä ja vauriot todettiin/hoidettiin vasta todella pitkällä viiveellä. Edelleen kärsin vaivoista, mutta olen kai oppinut jo elämään niiden kanssa.
Aikoinaan yritin löytää lääkäriä joka olisi minut kunnolla tutkinut ja oikesti uskonut vaivojani. Etsimiseen meni pitkään...sekä kunnallisella, että yksityisellä puolella.
Yksi oireistani oli hyvin kiusallinen...väliliha oli olematon katkenneiden lihasten vuoksi ja suolikaasut purkautuivat ulkokautta emättimeen. Sieltä töristen taas ulos. Kun kerroin tästä gynekologilleni, hän vain totesi huvittuneena..." kuule, kyllä ne ilmat taitaa ihan sieltä pikkuhousun kautta ulos tulla" . Itse olin niin pöyristynyt etten kyennyt oikein mitään sanomaan. Olinhan juuri valittanut todellisesta/hirvittävän nolosta vaivasta!
Samainen lääkäri sanoi minulle heti kättelyssä kun aloitin valittamaan alapään oireitani, että " tiedäthän ettei se alapää voi olla aivan samanlainen kuin ennen synnytyksiä" . No tiesin, mutta mielestäni oma alapääni oli kuin pommin jäljiltä! Ilma/löysä uloste karkasi, Laskeutuneet " sisäelimet" painoivat virtsaputkea niin, että pissa ei vain meinannut tulla ulos. Pelkkä seisominen ja kävely tuoti tuskaa...
Toinen gynekologini, vanhempi mies kehoitti hyödyntämään painovoiman lakeja ja " olemaan peppu pystyssä aina tarpeen mukaan" ...siis aina ennen virtsaamista...aina kun painontunnetta oli alapäässä...eli siis peppupystyssä olisin joutunut kokoajan olemaan.
Onneksi viimein löytyi se lääkäri joka ei ajatellut minua pelkkänä nuorena/turhia ruikuttavana tyttönä. Tuloksena korjausleikkaus, jossa korjattiin useampi poikki mennyt lihas ja mm. sulkijalihas.
Kertokaa vastaavia lääkäreiltä päässeitä sammakoita. En varmasti ole ainoa joka sellaisiin on törmannyt...
Kommentit (14)
Niin, siis alatiesynnytyksen aiheuttamia vammoja hoidattaessani varsinkin sairaalassa, jossa alatiesynnytykseen pakotettiin ahtaaksi todetusta lantiosta huolimatta ja vammat siis tulivat, on vammojen jälkihoidon aikana saanut kuulla ihan käsittämättömiä kommentteja alan " asiantuntijoilta" .
Yksi parhaimpia/pahimpia oli se, kun mieslääkäri totesi (tosin ennen kuin oli vammat tutkinut) sanoessani, että synnytys oli puhdasta helvettiä, synnytyksenhän olevan IHANAA! Harmi kun ei tullut siihen väliin laukaistua, että synnytyksen ihanuudesta voidaan herra lääkärin kanssa keskustella vasta sitten kun herra on repinyt itsensä sen ensimmäisen kerran mötikkää itsestään ulos puskiessaan. Jotenkin meni kyllä heti synnytyksessä kaikki usko ja luottamus yhteenkään miespuoliseen synnytyslääkäriin ja varsinkin näissä jälkimainigeissa. Noh, vammojen tutkimisen jälkeen ääni oli kuitenkin kyllä vähän eri.
Lisäksi yksi syy kielteiseen sektiopäätökseeni oli kuulemma ollut sairaalan kova paine parannella sektiotilastoja, sillä siinä sairaalassa oli tehty kuulemma aivan liikaa " turhia" sektioita. Sekään ei kyllä mieltä lämmittänyt pysyvästi invalidisoituneena.
Myöhemmässä yhteydessä vielä mieslääkäri rohkesi kyseenalaistaa äitiyteni, kun kerran uskalsin valittaa vaivoistani ja hakea niihin hoitoa. Oli ilmeisesti kaikki muut keinot ja puolustukset loppuneet joten viimeisenä " oljenkortena" lääkärin kannalta tämä. Olin siis varmasti huono äiti kun uskalsin sanoa vaivoistani ja yrittää hoidattaa itseäni. Mielestäni äitiyden edellytykset ja hyvän äiti-lapsisuhteen luominen ei ainakaan parane jos äidillä on sisäelimet pysyvästi vaurioituneet synnytyksessä ja pissat ja kakat tulee ulos ilman kykyä pidättää niitä, plus tietysti kivut päälle.
Ja jopa eräs naislääkäri sanoi tahdikkaasti jossain välissä, että " Noh roikkuukos teidän suvun naisilla värkit pöksyissä?" Että semmoisia...
Mutta yksityisellä puolella ja yliopistosairaalapaikkakunnalla suhtatutuminen on ollut kyllä ihan eri, ja sieltä olen sitten oikeasti apuakin saanut.
Kärvisteltyäni säännöllisissä supistuksissa kotona jo kahden päivän ja yön ajan soitin synnärille kysyäkseni mitä tehdä (tiesin kyllä ettei synnytys ollut vielä käynnissä mutta en voinut nukkua ja olin jo aivan uupunut). Sen sijaan, että kätilö olisi ehdottanut jotakin, josta on apua, hän totesi ykskantaan, että sellaista valvomistahan se sitten on pienen vauvankin kanssa. Siinä tilanteessa ei moiset " viisaudet" juuri lämmittäneet.
Änkesin itseni polille ja sain nukuttua kokonaisen yön petidiinin avulla, ja vielä kaksi päivää käynnisteltyään synnytys alkoi vihdoin. Eikä vauva ole valvottanut niiden neljän päivän jälkeen juuri ollenkaan (koputetaan nyt kuitenkin puuta..)!
Toisen lapseni synnytys käynnistettiin ja se eteni hyvää vauhtia. Pyysin epiduraalin kun kivut yltyivät niin koviksi, että alkoi tuntua, että kaikki voimat menevät supistuksista selviämiseen ja kovia supistuksia tuli tosi tiuhaan. Anestesialääkäri kutsuttiin ja saapastellessaan huoneeseen hän kysyi minulta " Tekeekö oikeesti kipeää?" . Siinä vaiheessa sängyllä huonossa asennossa, selkä köyryssä epiduraalinlaittoa varten, maatessani kovan supistuksen kourissa ärjäisin hänelle, että " Ei prk, kun huvikseni tässä ähkin!" .
Toinen synnytykseni käynnistettiin 10pvä yliaikaisena ja lapsi olikin pihalla puolessatoista tunnissa. Istukkaa yritettiin kaikin keinoin ulos mutta se vain ei tullut. Lopulta kätilö veti napanuorasta niin kovaa että se katkesi! Hän siihen totesi että " oho" .
No sitten käynnistettiin synnytys uudelleen ja minun käskettiin PONNISTAA istukka pihalle.. Siinä sitten ponnistin ja ponnistin ja mitään ei tapahtunut. Paikalle kutsuttiin erikoislääkäri joka työnsi kätensä kohtuun saakka ja alkoi käsin repimään istukkaa ulos, kivut olivat JÄRKYTTÄVÄT, kivunlievityksenä siis vain kaasu ja ilma.
Suorastaan pakenin lääkäriä maaten pöydällä ja tämä vain totesi että " onpa sulla huono kivunsietokyky, nyt on sitten PAKKO lähettää sut leikkaussaliin poistattamaan istukka. Jos kivunsietokykysi olisi vähän parempi, voitaisiin tämä toimenpide tehdä tässä."
No...sitä istukkaa poistettiin sitten todellakin leikkaussalissa yli 3tuntia ja kirurgi sanoi ettei mitään mahiksia olisi ollut poistaa sitä ilman spinaalia jne, istukka kun oli kasvanut joka puolelle kohtua ja vaarana oli koko kohdun ulos vetäminen ja/tai menettäminen.
Että sillä lailla...ja vai että oli koko homma sitten MINUN kivunsietokyvystäni kiinni...
Ei kai normaalisti istukkaa aleta koskaan irrottamaan käsin, muuten kun leikkaussalissa? Ystäväni nukutettiin toimenpidettä varten.
Voi mitä jouduit kestämään:(
mariam-83-:
Ei kai normaalisti istukkaa aleta koskaan irrottamaan käsin, muuten kun leikkaussalissa? Ystäväni nukutettiin toimenpidettä varten.
Voi mitä jouduit kestämään:(
Joo, leikkaussalissahan se pitää tehdä tottakai! Paitsi näemmä englannissa ;-).
Minulla vielä istukka oli kasvanut ja verkottunut kohdun seinämiin joka puolelle (kohtua ei näkynyt ollenkaan) ja siten mm. esti synnytyksen luonnollisen alkamisen.
Eikä siinä vielä mitään mutta kun siinä oli parikin lääkäriä jotka sitä yrittivät siinä pöydällä irrottaa ja sitten vielä toiset kaksi toimittivat siellä leikkaussalissa, että ei tarvii ihmetellä jos on paikat vähän löystyny ;-).
Ja leikkaussalissa oli vielä peili jotenkin juuri siinä kulmassa että näin koko toimenpiteen. En siis todellakaan olisi halunnut sitä nähdä, mutta kun se peili siinä oli, niin kauhusta kankeena tuijotin sitä enkä pysynyt edes silmiäni räpäyttämään tai sitten päätäni kääntämään.
Onneksi ei mitään kummempia traumoja toimenpitestä jäänyt, ainakaan toistaiseksi..asia saattanee muuttua jos vielä koskaan synnyttämään joudun :-)
Synnytyksen jälkeen kohtu ei supistunut kunnolla ja jouduttiin painelemaan TODELLA lujaa verta ulos useaan otteeseen.
Kun olin jo kotiutunut sairaalasta vauvan kanssa alkoi alavatsakivut vaivata ja menin lääkäriin, laitettiin äippäpolille tarkempaan syyniin.
Siellä lääkäri katsoi ultralla (monen tunnin odotuksen jälkeen) ja totesi kohdussa olevan vielä hyytynyttä verta, sanoi ottavansa pois.
No minä sitten kysyin, että nukutetaanko vai saanko edes puudutetta? No lääkäri naurahti ja sanoi, ei nyt tälläsistä mitään puudutella.
Ei siinä sitten hoitaja pitää kiinni ja lääkäri kaapi kohdun tyhjäksi puuduttamatta. (Sama toimenpide kuin abortissa, jossa ehdottomasti aina nukutetaan.) Sattui niin saatanasti ja itkuhan siinä pääsi.
Myöhemmin neuvolan tädin kanssa keskusteltuani selvisi että missään papereissa mitkä tuli neuvolaan, ei kyseisestä toimenpiteestä ollut sanaakaan. Etiikanko vastaista?
Lisäksi vielä olin todella kipeä synnytyksen jälkeen enkä pystynyt istumaan melkein 2 kuukauteen kunnolla, sekin selvisi aikanaan vasta jälkitarkastuksessa kun löytyi repeämä syvältä, jota ei oltu huomattu eikä ollut parantunut kunnolla. Lääkäri vain totesi eihän niitä nyt aina kaikkia voi huomata, ja paranee ajan kanssa jos paranee..
Mulla on jäänyt aika traumat ja nyt kun odotan toista pelkään synnytystä aivan hirveästi.
olen itse ammatiltani sairaanhoitaja, moninkertainen riskisynnyttäjä perussairauksieni sekä raskausdiabeteksen takia. Olen joutunut ravaamaan lääkärissä melko tiheästi raskauksieni aikana. Synnytykset ovat luojan kiitos sujuneet hyvin (eka oli imukuppi supistusten heikkenemisen takia), eikä niistä ole vaurioita jäänyt. En ole siis onneksi joutunut lääkäreiden kanssa taistelemaan synnytysten jälkeen, ennen kyllä aina aika ajoin. Onneksi olen siis työni puolesta tottunut väittämään vastaan lääkäreille ja minulla varmaan ammattitaustasta johtuen on sen verran auktoriteettia (?) että viestit menee perille.
Muutamiin perusjuttuihin kiinnittäisin kuitenkin huomiota:
- Lääkärin epäkohteliaasta tai suorastaan törkeästä käytöksestä tulee aina valittaa. Potilaan ei missään tapauksessa pidä suostua kuuntelemaan mitään urputusta tai vähättelyä lääkärin taholta. Jos oma pokka kestää, voi hyvin tokaista että " tuo oli asiatonta" . Jos ei kestä, niin tehkää helkkarissa kirjallinen valitus hoitavan yksikön ylilääkärille. Yksityispuolellakin (ainakin isommissa lääkärikeskusksissa) on joko palvelujohtaja tms. jolle voi valittaa.
- Mikäli on kyse hoitovirheestä, tulee tehdä kantelu Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen (TEO) tai lääninhallitukseen.
- Potilaan EI IKINÄ EIKÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tule suostua esim. kaavintaan ilman asianmukaista puudutusta/nukutusta. Siinä tapauksessa että näin yritetään menetellä, pitää toimenpiteestä ehdottomasti kieltäytyä. Jos sitä yritetään siitä huolimatta tehdä, pitää vastustaa ihan fyysisesti ja vaikka voimaa käyttäen, huutaa ja kirkua.
Tämä ei ole mikään vitsi. Esim. kaavinta on aivan järkyttävän kivulias toimenpide, jota ei koskaan saisi tehdä ilman asianmukaista kivunlievitystä (voi johtaa jopa kipusokkiin). (Olen itse kieltäytynyt sairaalassa leukapaiseen avauksesta ilman nukutusta, anestesialääkäri ehdotti puudutusta ja rauhoittavaa. Totesin että puren sormet poikki siltä joka mun suuhun menee ilman nukutusta. Suostui sitten nukuttamaan, onneksi, sillä henkitorvi turposi umpeen ja olin teholla vuorokauden... Onneksi oli se hengitysputki jo valmiiksi...)
Pointtina tässä on siis se, että meidän naisten tulee pitää kiinni oikeuksistamme. Meillä on oikeus potilaana tulla kohdelluksi asiallisesti ja saada asianmukaista hoitoa synnytysvaurioihimme. Niin kauan kun kukaan ei nosta asiasta mekkalaa, ylimieliset tohtorit saavat vähätellä meitä miten lystäävät, jättää itse tai kollegan aiheuttamat vauriot korjaamatta ja aiheuttaa synnytyspelkoja ja traumoja äideille. (Näitä sitten hoidetaan sektioilla...)
Tsemppiä naiset, pitäkää kiinni oikeuksistanne ja itsetunnostanne. Ja muistakaa että vaikka alapää olisi kuinka riekaleina ja toimisi miten sattuu, te olette silti arvokkaita ihmisiä joilla on oikeus saada hoitoa vammoihinne. Jos teillä olisi samanlaiset haavat naamassa tai suussa, ette kai te silloinkaan alistuisi noin kohdeltaviksi?
Hieno kannanotto! Tämän tekstin soisi löytyvän keskusteluissa AINA etusivulta, myös odotuspuolella. En kuitenkaan ryhdy kopioimaan tekstiä ilman Oskupaulin lupaa - että jos luet tämän niin lisää tekstisi ihmeessä.
Zco
siinä sitten tutkimuksen jälkeen meni lapsivedet ja jouduin jäämään sinne odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Hoitaja siinä sanoi että menee vielä noin 1-3pv mutta mulla alkoikin kivuliaat säännölliset 4min välein tulevat supistukset jotka olivat alusta asti tosi kipeitä. Siinä sitten hinguin ja huohotin äitipolilla muiden maatessa käyrillä. Tunnin siinä hoin hoitajalle että pitää päästä synnytysosastolle. Lopulta hoitaja soitti siinä minun kuullen synnytysosastolle ja oikein kyllästyneellä äänellä sanoi " täällä on yks äiti joka väittää olevansa todella kipeä" Siinä vaiheessa teki mieli potkaista kyseistä hoitajaa :o) nyt jo naurattaa 6 vuoden jälkeen mutta silloin ei. Hoitaja laittoi vielä minut ja mieheni kävelemään kahdestaan ympäri sairaalaa synnytysosastolle ja minusta tuntui etten ikinä ole perillä.
Lopulta kun päästiin synnytysosastolle niin siellä kätilöt oli ihan kauhuissaan että miten ihmeessä sinä vielä kävelet! Poika syntyi sitten vajaan 4 tunnin kuluttua vesien menosta että ei mennyt päivää eikä todellakaan kolmea :o)
Niiloakseli rv 33+0
Kiitos. Tekstini on vapaasti kopioitavissa ja levitettävissä kaikilla tämän saitin palstoilla. Täytyy tunnustaa, että olen niin kädetön etten itse osaa sitä kopioida muille palstoille... joten jos vaan viitsit ja haluat, niin laita ihmeessä jakeluun muuallekin!
T: Oskupauli
Zco:
Hieno kannanotto! Tämän tekstin soisi löytyvän keskusteluissa AINA etusivulta, myös odotuspuolella. En kuitenkaan ryhdy kopioimaan tekstiä ilman Oskupaulin lupaa - että jos luet tämän niin lisää tekstisi ihmeessä.
Zco
Kun painoin soittokelloa, se tuli ovelle pöllähtäneen näköisenä " mitä nyt" . Sanoin että sattuu. Se vastasi " Hyvä. Niin pitääkin" ja lähti pois
Ponnistusvaihe olikin ihan oma lukunsa... " Jos et nyt edes yritä ponnistaa, lähden pois. Mulla on muutakin tekemistä!"
Jesh! Minä kun luulin että kätilön työ on olla synnyttähän kanssa...
" Ponnisa nyt, sen on paha olla kun pää on ihan litteä siellä synnytyskanavassa" . Jesh! Perustelut kohdallaan!
Ponnistusvaiheessa se tuli repimään multa ilokaasun pois että saan kunnon tuntumaa. Jälkeenpäin kun olin valittanut hänestä, hän tuli pahoittelemaan vuodeosastolle että " kun ei tuohon ponnistusvaiheeseen oikein ole mitään puudutusta" ja kun itkin siinä päivän vanha vauva sylissä, hän sanoi itse synnyttäneensä ilman kivunlievityksiä ja " hyvä äiti sinusta tulee"
Meinasin käydä käsiksi! Mä en missään vaiheessa epäillyt OMAA äitiyttäni. Kätilön olisin halunnut kuristaa...
...mutta ultrassa:
Olin np-ultrassa erittäin töykeän mieslääkärin käsittelyssä. Ei ehkä kovin iloinen kokemus olla alateitse tehtävässä ultrassa kun lääkäri samanaikasesti jutteli päivän ruokaostoksista puhelimella vaimonsa(?) kanssa ja toisella kädellä ohjailee sitä ultrasauvaa!!! Itse en edes nähnyt koko näyttöruutua saatika saanut edes kuvaa muistoksi kun en pystynyt keskeyttämään herran kännykkäkeskustelua. Ultraus oli ohi ennenkuin puhelu päättyi. Tämän jälkeen tyyppi tiuskaisi että aionko synnyttää tämän sikiön vai keskeytetäänkö raskaus!!!! Onneksi mies oli mukana (lapset myös) ja ärähti asiasta, lääkäri vaan tylysti totesi ettei se mikään itsestäänselvyys ole että kaikki haluaisivat lapsia joten pakko hänen on kysyä!!!
Ja tottakai minun tuurilla tämä samainen lääkäri sattui olemaan myös synnytyksessäni se päivystävä hemmo. Argh!
Nyt jo asialla voi vitsailla mutta eipä naurattanut silloin!
...mutta kipeästi se sattui...
On nuo intiimijutut yleensä sen verran arkoja asioita. Jouduin kerran melko nuorena tilanteeseen jossa hain jälkiehkäisyä. Ajankohta oli vapun jälkeen, mikä ilmeisesti kirvoitti (luultavasti krapulan lisäksi) keski-ikäistä mieslääkäriä kyynisiin kommentteihin vapunvietosta ja teinityttöjen moraalista. Tilanne oli nöyryyttävä, inhottava, satuttava. Vähääkään vanhempana olisin luultavasti antanut sen paskiaisen kuulla kunniansa ja valittanut asiasta, mutta silloin sitä vain nieleskeli itkua ja mietti paniikissa, ehtiikö vielä apteekkiin.
Lääkäreille pitäisi olla joku uhkasakkosysteemi tahdittomuudesta. Mikään ei ole niin veemäistä kuin avunhakijan nöyryyttäminen!!!!!!!