Miehen kännääminen lasketun ajan lähestyessä
Sovimme mieheni kanssa hyvissä ajoin, että tuleva vappu tulee olemaan poikkeuksellinen, koska esikoisemme laskettu aika on 2.5 eli hyvin lähellä. Tämä tarkoitti käytännössä, että myös mieheni viettää ns. kuivan vapun, jotta olisi tarvittaessa kunnossa synnytyksen käynnistymisen varalta.
Tänään aattona kävi yllättäen kuitenkin niin, että mies on ollut nyt yli kuusi tuntia kapakassa dokaamassa eikä tule kotiin, vaikka olen mielestäni hyvin selväsi esittänyt pyyntöni perustellen sekä suullisesti että tekstiviestillä. En tiedä, miten aikuiselle miehelle (41 v.) voi selkeämmin kertoa, että nyt ei ole hyvä aika dokata ja nyt jos koskaan tarvitsin säästää voimia koetukseen. Hän on suunnitellut tulevansa synnytykseen mukaan, mutta eihän sinne kännissä olevia edes oteta eikä krapulassakaan lie hyvä siellä olla?
Onko tällainen piittaamattomuus, välinpitämättömyys ja vastuuntunnomuus yleistä odottavilla isillä näinkin lähellä laskettua aikaa? Meillä piipahti ystäviä kylässä alkuillasta ja oli myös hyvin ikävää sanoa, etten tiedä mihin mieheni yllättäen lähti.
T. Esikoisensa pian synnyttävä, joka ei yksinkertaisesti ymmärrä ko. käytöstä
Kommentit (14)
Toivottavasti tajuaa sitten isäksi tultuaan, mikä on homman nimi. Mulla ainakin menisi hermot jos olisin lasten kanssa kotona ja mies kävisi jossain viihteellä. Toki joskus on kiva käydä tuulettumassa(molempien vuorollaan tai yhdessä), mutta helposti siinä käy niin että äiti ottaa vastuun lapsen hoidosta kun isää ei pahemmin kiinnosta ottaa vastuuta.
Mutta muistathan, että jos niin huono tuuri käy, että mies on pääsemättömissä kun vauvasi syntyy, että ei sitä miestä synnytyksessä välttämättä tarvita! Itse en ole kummassakaan synnytyksessä tarvinnut varsinaisesti miestä, vettä tässä viimeisessä tarjosi muutaman kerran. Minä olen ainakin ollut aivan muissa maailmoissa keskittyen supistuksiin. Toki on ollut kiva että mies on ollut kaverina ja nähnyt lapset ihan vastasyntyneenä. Ehkä sulla olis joku kaveri, jonka voisit pyytää siinä tapauksessa mukaan? Mutta synnytyksesi sujuu ihan ilman miestäsikin, eli älä ota siitä paineita, synnytys on muutenkin jännittävä asia.
Voihan olla että miestäsi jännittää tulevat elämänmuutokset, mutta toivottavasti sinulla ei ole kohta kahta vauvaa, aikuista ja vastasyntynyttä, huolehdittavanasi. Sitten taas kun on varpajaiset, on hyvä tekosyy lähteä ryyppäämään. Näitä on nähty kun äiti on väsyneenä ja hormonihöyryissä vauvan kanssa kotona ja isä on pitämässä hauskaa kun äiti tarttis tukea. Suhtaudun pääsääntöisesti negatiivisesti alkoholin käyttöön, sillä olen seurustellut itse aikaisemmin juuri sellaisen miehen kanssa, joka saattoi tupakkaa ostamaan lähtiessään yllättäen kadota koko viikonlopuksi. Tämä olikin syy sitten suhteen kariutumiseen. Nyt on ihana mies, jonka hoiviin voi heittäytyä ja keneen voi luottaa. Tietysti tämän täytyy toimia puolin ja toisin.
ellei " alkoholiongelmaa" ole, on mielestäni kummallista jos ei kykene välttämään juomista tiettyinä aikoina.
meillä on sovittu niin, että plussaamisestani alkaen kumpikaan ei ole hörppinyt alkoholia. eli sympatiasta minua kohtaan (yhteistä lastahan tässä odotellaan) hänkään ei ole raskausaikanani ottanut.
ehkei kaikki (varsinkaan esikoisen) tulevat isät välttämättä tajua, että synnytystä ei voi rengastaa kalenterista tai muutenkaan juuri suunnitella etukäteen tyyliin " mä katon tän lätkämatsin loppuun ja sitten mennään"
siitä asti kun mulle tuli rv 36 täyteen, mies on vaihtanut pidempiä työvuoroja pois ja sopinut valmiiksi turaajan itselleen, siis semmoisen joka suostuu raahaamaan luunsa työpaikalle jos miehelle tulee mun synnytyksen vuoksi yllättävä lähtö.
Olen usein miettinyt, että tuleeko miehen vastuuton käytös lopultakaan aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta? Omasta miehestäni minun olisi vaikea - lähes mahdoton - kuvitella mitään vastaavaa, koska se edellyttäisi totaalista muutosta tämänhetkiseen, ts. hänen perusluonteeseensa. Tarkoitan vain, että vaikka en MISSÄÄN NIMESSÄ hyväksy tuollaista käytöstä ja olisin henkilökohtaisesti valmis sitomaan miehesi häpeäpaaluun ja piiskaamaan puolestasi koen myös, että naisella on valinnan paikka ja -vapaus kumppania ja lapsensa isää valitessa.
Eri asia on, jos tähän saakka luotettava ja vastuullinen mies yhtäkkiä alkaa luuhata kapakoissa ja laistaa velvollisuuksistaan. Luulen kuitenkin, että nainen menee tässäkin siihen " vanhaan halpaan" eli kuvittelee, että mies muuttuu - jos ei naisen itsensä niin ainakin lapsen takia. Voihan näin käydäkin, itse en uskaltaisi vain sen varaan laskea.
Jos ei ole jo synnyttänyt, sovi nyt HETI jonkun ystäväsi/sukulaisesi kanssa, että tulee tueksesi h-hetkellä, jos miehenretkusta ei ole. Ei varmaan olisi pahitteeksi kertoa myös miehelle tästä järjestelystä, tietäisipä ainakin miten vähän hänen varaansa lasketaan.
Ja hei, sinä pärjäät kyllä, etkä joudu jälkeenpäin miettimään, tuliko toimittua ja priorisoitua oikein.
aikas törkeää tuollainen käytös..
ei taida miehesi tajuta että oikeesti synnytyksesi voi käynnistyä ihan milloin vain...jos kerta mukaan on haluumassa tulla niin ei taida käsittää tilannetta..
kannattaako tollasta miestä ees mukaa ottaa loppujen lopuks joka ei näköjään ees oikeesti mukaan halua koska on valmis missaamaan lapsensa syntymän baarin takia.
meillä mies kävi raskauden ainaka 2 krt juhlimas (firman pikkujoulut ja työpaikan iltamat toinen kerta.) ilmoitti jo alussa että ei tietenkän loppu vaiheessa lähde koska eihän sitä tiedä vaik syntys kuukautta aiksemminkii...ja viim 2 viikkoa ennen laskettua aikaa piti töissä kännykänki äänellisenä jos tulee lähtö.
eli veikkaisin ettei miehesi koe edes kovin tärkeäksi asiaksi tulla mukaan synnytkseen koska haluaa selvästi ottaa riskin ettei pääsekään mukaan...oletko miettinyt jos mies ei haluakaan mukaan ja ei vaa jostain syystä kerro sitä...koska toi ei kuullosta ihan ihan siltä et haluaa mukaa jos päivää ennen laskettu lähtee dokaa...
voimia sulle ja koita jaksaa...
Minun mieheni ei ollut kotona kaksosten synnytyksen alkaessa. Hän oli päättänyt lähteä kaljalle, joka sitten venähtikin siinä määrin, että puhelinkin oli kiinni yms. Ja kuinkas ollakaan, synnytys käynnistyi. Se oli kuin jostain painajaisesta ( siis tällaista ei voi tapahtua-fiilis). Meilläkin mies lähempänä neljää kuin kolmeakymmentä, ei mikään teinipoika todellakaan.
Olin lähtenyt vanhempieni luokse jo iltapäivällä, kun tajusin, että mies on ryyppäämässä. Mulla oli vaan semmonen olo, että jos alkaakin syntyä ja tarvitaan esikoiselle lastenhoitajakin. ja niinhän siinä kävi, lapsivedet meni kun pääsin vanhemmilleni. Mies kapakissa ja akkukin loppunut puhelimesta. Kaksoset kun oli tuloillaan, ni tulivat vähän etuajassa, mutta kuitenkin.
Miehelläni ollut alkoholiongelmia, mutta tuo oli kaiken kruunaus. SYnnytys sitten pitkittyi ja pysähtyi, mutta sairaalassa makasin kun sitten seuraavana aamuna ukko vastasi puhelimeen. Oli aikamoinen pohjanoteeraus ja sen jälkeen onkin sitten ollut juomatta.
Me olemme vielä alle kolmekymppinen esikoista odottava pari ja minun mieleeni ei ole kyllä juolahtanutkaan että miehen täytyy istua mun kanssa kotona koko raskausaika. Enhän minäkään istu vaan touhuan ja harrastan. Yhdessä ollaan oltu aika monissa pippaloissa tämän mahankin kanssa (minä tietenkin juomatta) ja jos olen halunnut aiemmin kotiin ja mies on tahtonut jatkaa juhlia niin on hoitanut minut turvallisesti kotiin ensin.
Tosin meidän ikäämme ja sosiaalisiin suhteisiin kuuluu ehkä enemmän kuin nelikymppisillä ravintolat ja baari-illat. Oma ukkoni on kyllä ihan sanomatta vähentänyt menojaan huomattavasti ja kyselee entistä enemmän mitä haluan puuhailla, mutta kyllä perjantai tai lauantai menee silti meidän yhteisten kavereiden kanssa baarissa. Kaksi viikkoa ennen mun laskettua aikaa on miehen parhaan kaverin polttarit (on itse bestman) ja pitkä viikonloppu on noin sadan kilsan päässä edessä. On sovittu että kaikista polttarisäännöistä huolimatta puhelin on oltava päällä. Se on meidän diili muutenkin, puhelimeen vastataan aina.
On tietenkin eri asia jos äijä katoaa ilmoittamatta mitään eikä vastaa puhelimeen, se on epäluotettavaa ja alkoholistimaista käytöstä.
Rouvaii
asia on niin että jos jostain sovitaan niin siitä pidetään kiinni. Myös me olemme alle 30kymppisiä (minä 24, mies 27) ja minusta keskustelun aloittaneella on täysi oikeus tunte olonsa loukatuksi kun toinen ei tunnu piittaavan. Kyse ei ole ehkä siitä että tarbitsenko minä sitä apua ja tukea, vaan siitä että nyt on kyse muistakin kuin itsestä. Myös miehen pitää osata ottaa vastuuta JO raskausaikana.
Kerroin miehelleni ensimmäisen raskauden aikana että muutama viikko ennen synnytystä on tipatonta aikaa, koska synnytys päivä tulee olemaa elämäsi tärkein päivä. Lapsi syntyikin sellaisena päivänä että isäntä olisi ollut ilman erillistä kieltoa kaverin synttäreillä ryyppäämässä. Synttäreille meni kyllä, mutta vain saunakaljan voimin ja on kiitellyt minua siitä että kertakaikkiaan äkäisesti/uhaten kielsin kännäämisen. Isi oli hyvissä sielun ja ruumin voimin mukana synnytyksessä ja nyt kun odotan toista on mies itse asettanut itselleen " rajat" .
Minusta EI ole kohtuutonta vaatia mieheltä skarppiutta synnytyksen lähestyessä ja olisin itse äärettömän pettynyt jos mies olisi niin vastuuntunnuton että luistaisi sovitusta. Lapsi on jo olemassa (vatsassa), vastuu pitää ottaa jo silloin!!!
muistui oma perhehelvetti mieleen kertomuksista.
Meillä isä lähti bilettämään esikoisen rv 40+4 --> tuli aamulla 04 kotiin ja sairaalaan lähin ambulla 05. Mies ajoi tuhannen päissään autolla perässä ja mua hävetti kun koko synnhuone hais kuin rankkitynnyri... ja kun oli eka lapsi niin oltiin siinä huoneessa vajaa vuorokausi synnytyksen ollessa ekan kohdalla niin turkasen pitkä.
No se juominen kyllä jatkui enenevissä määrin, sillä vapauden ja vapaa-ajan tarve on aikas voimakas eikä perh-elo ollut 1 prioriteetti... ja 7 vuoden jälkeen meille tulikin ero.
Nyt on uusperhe ja uus mies ei esim. ota pisaraakaan jos mä en pysty ottamaan. Meillä on yhteensä 6 lasta ja elämää ei sanele juhliminen tai alkoholi. Elämä on ihanaa.
Toivottavasti tuo on vain vaihe, mikä menee ohi. Jotkut sanoo, että mies tarvitsee vapaudentunnettaan. ja niin edelleen...
voimia ja selkeää, rauhallista mieltä!!!
t. tsukkis ja pienin 5 viikkoa
Kännäys ei muutenkaan kuulu nykyään elämäämme, alkoholia saa kyllä käyttää mutta lasketun ajan lähestyessä eli n. 1kk ennen (varmuuden vuoksi) tuli mainittua miehelle, että kotosallakin ottaa vain sen verran olutta että on tarvittaessa ajokunnossa (sairaalaankin matkaa 60km) Ei minunkaan mielestä miehen tartte kotona istua siksi että toinen on raskaana, mutta tilannekohtaisesti jotkut asiat täytyy punnita.
Mutta tosiaan, Friidamaria kirjoittikin jo asiasta hyvin.
Meillä on ollut kahden loppuraskauden aikana sanaton sopimus miehen kanssa siitä, että hän on aina ajokunnossa ja aina puhelimen ulottuvilla. Siis molemmille niin päivänselvä juttu, ettei sitä ole tarvinnut edes sopia!
Mutta meillä mies on humalassa muutoinkin ehkä kerran vuodessa, baareissa ei käy koskaan... Eikä meidän sosiaaliseen elämään kuulu kännäys, ystävien kanssa toki voidaan istua iltaa jonkun kotona ja juoda siinä samalla lasilliset viiniä/siiderit/oluet.
Meilläkään ap:n mainitsema käytös ei ikinä olisi voinut tapahtua. Ei ikinä. En olisi naimisiin mennyt sellaisen miehen kanssa, joka tuolla tavalla käyttäytyy. Enkä minäkään usko, että moinen käytös voisi tulla yllätyksenä, kyllä se kertoo pahemman laatuisesta alkoholiongelmasta, jos ei vaimon laskettuna aikana voi pysyä kotona selvin päin!
Mekin kyllä käymme joskus baarissa. Nuorempana vieläkin enemmän. Saimme esikoisemme kun olin 19v ja mies oli 21v. H-hetken lähestyessä mies ei kuitenkaan baareissa enää käynyt. Eli noin pari viikkoa ennen laskettua aikaa oli juomatta siltä varalta että tulee lähtö. Tuo oli jotenkin täysin itsestäänselvää meille molemmille! En ole koskaan kieltänyt miestä menemästä mihinkään vaan hänen oma järkensä on kyllä tuntunut aina pelaavan. Ilmeisesti mies ajattelee että mamma pärjää yksinkin jos lähtö tulee silloin kun hän on kännäämässä? Eikö mies sitten halua synnytykseen? Mitä hän ajattelee siitä ettei pääsekään synnytykseen sen takia että on kännissä? Tai jos pääseekin niin ei muista mitään koko hommasta? Ei tuo minusta silloin mitään haittaa jos on joku varasuunnitelma esim. että äiti menee yksin sairaalaan taksilla. Tai jos mies tosiaan ajattelee ettei se synnytys niin tärkeä juttu ole.
Näyttääpä tyhmältä tuo viimeinen lauseeni nyt kun luin sen. Tarkoitin siis että moni mieshän ei synnytykseen halua mutta heistä tulee silti ihan hyviä isiä. Eli jos miestä ei siis kiinnosta synnytys niin on kai ok ettei sinne tule, jos tämä myös äidille sopii.
Eli ensinnäkin olen huomannut sen, että monelle miehelle iskee just ennen esikoisen syntymää sellainen " paniikki" eli ilmeisesti ajattelee, että NYT ÄKKIÄ pitää tehdä kaikkea sellaista,mitä " ennen vanhaanki" tehtiin,koska kohta elämä muuttuu ja KAIKKI muuttuu, eikä sitten enää voi tehdä MITÄÄN mitä ennen. Joo, kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta niin se näkyy monen kohdalla olevan. Toisaalta ihan ymmärrettävääkin.
Toiseksi, minusta siinä MIES menettää jotain, jos ei känniltään kykene synnytykseen. Nainen kyllä pärjää, vauva syntyy ilman isääkin, mutta isä ei saa kokea sitä suurta ihmettä.
Meille on syntynyt 4 lasta. Ekasta meni viikonloppuyönä lapsivedet, mies oli kuskina kavereilleen ja kännykkä kiinni. Menin siis yksin synnärille, jonne mies tuli suht paniikissa perässä, kun sai viestini. Poika syntyi sitten paaaaljon myöhemmin, isän ollessa paikalla.
Toinen synnytys käynnistyi niinikään vkonloppuyönä, 3 vkoa etuajassa. Mies oli kulmakuppilassa kaverinsa kanssa kaljalla (useammalla..). Soitin kotiin, kun täytyi lähteä ja menin itse taksilla. Noh, tyttö syntyi taas paaaaljon myöhemmin ;) ja isukki kerkes selvitä & mukaan synnytykseen.
Kolmannella kerralla lähdettiin yhdessä yöllä, mies vei eka minut synnärille, sitten isommat lapset mummolaan ja tuli perässä saliin. Tyttö syntyi sitten isin läsnäollessa.
Neljännellä kerralla mies jäi ihan suunnitellusti kotiin isompien lapsien kanssa, menin yksin synnyttämään. Synnytin 220km:n päässä kotoa ja isä näki lapsensa ekan kerran 2vrk:n vanhana.
Hyvin on kaikki mennyt ja eipä oo asioista mitään jääny hampaankoloon kummallekaan.
Tosin, nyt viimeisen odotusaikana oli sanomattakin selvää, että miehen täytyy vkonloput olla lastenhoitokunnossa,koska oli tiedossa tuo 220km:n synnytsymatka eli mulla täytyi lähtee synnärille hyvissä ajoin (=en olis kerenny jäädä isommille lapsille hoitajaa odottelemaan).
Mun mieheni on muusikko ammatiltaan ja usein työhön jossain määrin " kuuluu" alkoholi. Olemme asiasta keskustelleet ja mies on ollut kanssani samaa mieltä, että nyt, kun h-hetki on lähellä, ei juominen enää ole kovin hyvä idea. Olen kertonut, että jos hän ei mukaan synnytykseen pääse humalan vuoksi, en sitä ihan äkkiä anteeksi anna.
Asiat tuntuu olevan kuitenkin usein helpommin sanottu kuin tehty. Eilen kaverin grillibileissä huomasin, että käsityksemme " parista oluesta" on ilmeisesti erilainen. Minä ymmärrän sen kahtena max. kolmena mutta miehen mielestä six-pack on ihan ok. Hänellä oli 4 kaljaa mukana, kun hän lähti kioskille ostamaan lisää. Kerroin mielipiteeni asiasta. Mies koetti ensin perustella " edessä on pitkä ilta" , mökötti sitten hetken ja ilmeisesti hyväksyi sitten kohtalonsa, koska halusi jo parin tunnin päästä lähteä kotiin (mikä sopi kyllä minulle).
Päätin, että kai aikuinen mies tietää, mitä tekee. Esikoisen syntyminen on ainakin minulle elämäni tärkein päivä ja miehen pitäisi se ymmärtää.
On tosi ikävää, jos miehesi rikkoo lupauksensa eikä tajua, että juuri nyt sinä tarvitset tukea. Me naiset olemme ensin 9kk odotuksen ja sitten vielä muutaman kk:n päälle selvinpäin mutta joillekin miehille pari viikkoa tuottaa hankaluuksia. Ei ihme, että luonto päätti tehdä naisesta sen synnyttävän osapuolen!!!
Kovasti voimia sinulle loppuodotukseen!
Jansku 38+3