Te, joilla vanhempi sisarus päiväkodissa ja uusi vauva tulossa

tämähän on se ikuinen mielipiteiden jakaja...



mutta mielestäni kuulostaa vain monelta kannalta järkevältä pitää paiväkotipaikka varsinkin noin että lapsi on osa-aikaisena päiväkodissa ja saa siis leikkiseuran ja äidin läheisyyden sopivissa määrin...



meillä lapsi vasta aloitti päiväkodin (täyttää 4v) ja elokuussa syntyy vauva, en ole vauvan kanssa kotona kuitenkaan kuin vuoden jonka jälkeen on pakko jatkaa opintoja. ja meilläpäin on reilusti ainakin puolenvuoden päiväkotijonot, eli kyllä pojan paikka pidetään ja hyvällä onnella saadaan muutkin lapset samaan päiväkotiin myöhemmin.



mutta kuten sanoin, hyvin monet ovat tällaistakin järjestelyä vastaan...

oma henkilökohtainen mielipiteeni on että vanhempaa sisarusta ei missään nimessä kannattaisi pitää päivähoidossa, ajatteleppa nyt mitä vanhempi sisarus ajattelee kun hänet viedään päiväkotiin ja äiti saa vauvan kanssa olla kotona. ei tunnu reilulta!!! tiedän että näin on koska olen lukenut lastenpsykologiaa... ja sitä paitsi kunnilla on kahden viikon sisällä pakko järjestää hoito jos tarve niin vaatii, kun äiti on palaamassa takaisin töihin. Ei pidä siis paikkaansa että kunnalla on muka puolen vuoden jonotus. höpö höpö. Tiedänpä tämänkin koska olen päiväkodissa itse töissä.

siis ulkomailla suurkaupungissa asuu tämä perhe, ei kunnallisen päivähoidon piirissä täällä Suomessa. Ja " tiedän että näin on koska olen lukenut lastenpsykologiaa..." , joopa joo.



Mutta tuossa tilanteessa, kun lapsi on arka, kannattaa miettiä ihan sen kannalta miten rohkaistuisi olemaan toisten lasten kanssa, vai pitäisikö vielä odottaa siellä ihan kotosalla. Eli vauvan tulon ei minusta tarvitsisi ensisijaisesti vaikuttaa päätökseen tuossa tapauksessa. Jokainen lapsi on yksilö, ja itse vanhempina tiedätte, mikä on paras ratkaisu juuri hänen kannaltaan.

Heippa.



Kaverillani oli 2,5-vuotias lapsi, joka oli ollut vähän oli vuoden päiväkodissa, kun seuraava syntyi. Ja kaveri piti kyllä isomman sisaruksen päiväkodissa: lapsi tuntui siellä viihtyvän ja säilyi sitten tuo päiväkotipaikkakin samassa tutussa paikassa. Vaavin kanssa äiti oli kotona noin vuoden, ja sitten pikkuinen pääsi samaan päiväkotiin. Eikä ollut mitään ongelmia, kumpikin lapsi oli käsittääkseni ihan tyytyväisiä. Ja tuolla missä he asuu, ei kanssa ole mitenkään varmaa se päiväkotipaikan saaminen, ainakaan järkevältä etäisyydeltä kotoa.



Omasta kokemuksesta lapsena sen verran, että meillä päiväkoti oli kerrostaloyhtiömme pihassa ja äiti kotona pikkuveljen kanssa - enhän minä suostunut sinne jäämään vaan huusin pihassa niin kauan että äiti tuli hakemaan pois. Taisin olla tosin jo melkein 4v ja ekaa kertaa päiväkotiin menossa (ennen pikkuveljen syntymää olin ollut mummulla hoidossa isoveljen kanssa, nyt isoveli oli eskarissa). Muutenkin olin aika ujonlainen tapaus lapsena, mut olis varmaan pitänyt laittaa päiväkotiin aiemmin..?



t.pömppä

Emme asu suomessa ja täällä ei nuo suomen kunnallisen päivähoidon säännöt päde. Silloinhan se olisikin eri asia. Olen tämän päivän asiaa pohtinut ja kun on kyse 3 tuntia päivässä olemisesta päiväkodissa, joka sijaitsee 200 metriä kodistamme alan kallistua sen puolelle, että lapseni siellä käy jos se alkaa hänelle mieluisalta tuntua. juttelin tänään päiväkodin kasvatuspedagogin kanssa asiasta ja koska tyttö on arka (ollut aina) olisi hyvä, että saisi kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin kuin vain minuun. Ja täällä aloitetaan hyvin pehmeästi ja ihan lapsen ehdoilla lähes, eli ensimmäiset viikot vain tunti päivässä ja sitten kun lapsi valmiimpi on se kl. 9-12 päiväkotia. Se on kuulemma sellainen aika, minkä näin pieni hyvin jaksaa. Jos en olisi tullut raskaaksi näin pian tämän jälkeen olisi tytöllä ollut nyt edessä kokopäivähoito eli pehmeää totutteluahan tuo on. Se asia mikä saa vielä kallistumaan tähän päätökseen on, että kun hän vanhempi sisarus on paikan saanut on takeena, että pikkusisar saa sitten ongelmitta paikan samassa ryhmässä, kun jos taas hakisimme molemmille paikkaa samaan aikaan ei se olisi ollenkaan taattua. Täytyyhän sitä kai sitä kuopustakin jo vähän ajatella ja hänelle ei ole vaihtoehtoja silloin, se on se 1,5 vuotta silloin ja minun on palattava töihin silloin ja vähintään tehtävä 50% työajasta. Ja se työpaikka ei ole 10 minuutin matkojen päässä.



Tiedän että aihe jakaa mielipiteet, mutta halusinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Ja muistakaa, että suomessa on tosi hyvin järjestetty tuo asia, mutta ei taida olla missään muualla mahdollista kolmevuotta kotihoitoa. Ja silloin kun asuu isossa kaupungissa jo asuminen maksaa niin paljon, ettei siinä riitä toisen puolison tulot. Ja isälläkin on mielestäni yhtälainen oikeus olla kotona ja hoitaa lasta kuin äidillä.

mammu77: juu, onhan se järjestelyaika 2vko, jos yllättäen esim työllistyy tms. Jos ei yllättävää tarvetta, on järjestelyaika 4kk. (Suomessa!) Vaikka paikka järjestyisikin, ei toiveita välttämättä kyetä ottamaan huomioon (esim. vanhemmat haluavat ehdottomasti pk-paikan, ei pph-vaihtoehtoa todellakaan suljeta pois jos muuta ei ole tarjota) eikä hoidon ja kodin etäisyyttä voida taata, kuntarajat toki rajoittavat. Ja toisekseen, nyt oli puhe osa-aikaisuudesta, ap ei tarkoittanut vanhemman lapsen olevan päiväkodissa 7-17 vaan osa-aikaisesti (joka saattaa _joillekin_ lapsille olla jopa hyvä juttu) Ei aina kannata suhtautua niin mustavalkoisesti, varsinkin kun lapset on yksilöitä! Hyvä päiväkoti tai muu hoito ottaa tämän yksilöllisyyden huomioon.



Tähtinova: yllättävääkin sopeutumista tapahtuu. Pakko kertoa, että meillä pienten ryhmässä yksi lapsi itki äitinsä perään lähes koko päivän, melkein kahden viikon ajan. Huolimatta siitä, että takana oli pitkähkö tutustumisjakso. Nykyään tämä samainen lapsi jää mielellään aamuisin hoitoon, kyselee äitiään muutamaan kertaan päivässä (mitä luultavammin tarkistaakseen aikuiselta, että äiti on edelleen olemassa ja tulee tänäänkin hakemaan) ja ilostuu kovin hakuaikaan äitinsä nähdessään. Alun vaikeuksista ei siis tietoakaan, iloinen ja touhukas 1,5-vuotias.



Kuten jo sanoin, lapset ovat yksilöitä ja voihan olla, että tyttäresi sopeutuu päiväkotiin hyvin ja oppii jopa nauttimaan siellä olosta. Vieraan ihmisen tarjoama hoito ei koskaan voi olla yhtä hyvää, kuin turvallisessa kiintymyssuhteessa olevan lapsen vanhempi voi tarjota, mutta ei se maailmaakaan kaada. Ja toisaalta muiden lasten yhteys on tärkeää, tosin vasta lähempänä 3 ikävuotta.



Meillä on toinen lapsi tulossa keväällä, esikoinen on päiväkotiuransa aloittanut jo 1v8kk:n ikäisenä ja on nyt 3-vuotias. Olemme miehen kanssa asiasta keskustelleet ja päättäneet, että vanhempi lapsi jatkaa päiväkodissa osa-aikaisena. Osapäiväisenä siten, että päivähoitoa on 2-3 päivää viikossa eikä silloinkaan ole tarkoitus, että hän viettäisi päiväkodissa 10 tuntia, vaan todennäköisesti esim klo 9-15. Osa-aikaisuutta (maks 5h/pv) en halua valita, koska tämä tiukasti tunteihin sidottu hoitoaika rajaisi melko paljon (haluan tarvittaessa voida hoitaa asioita kodin ulkopuolella ilman, että minun tarvitsee tuijottaa kelloa koko aikaa). Esikoinen viihtyy päiväkodissaan hyvin ja puhuu paljon ryhmän muista lapsista. Toki hänellä onkin enemmän ikää kuin ap:n tyttärellä, mutta kuitenkin.

Voisin kanssa oman mielipiteeni sanoa. Itselläni on kohta 3 vuotias poika, joka on ollut 1 vuotiaasta asti päivähoidossa, Elokuussa syntyy toinen. Opintojani aion jatkaa siten, että käyn verkkokursseja ja tentin. Joillekkin kursseille saatan päästä, koska mieheni on vuorotöissä ja hänellä ei joka päivä onneksi ole töitä, Siispä vanhin lapsi jatkaa hoidossa ainakin 2päivää puolipv.hoidossa/viikossa. Jo senkin takia, että hänen ikäisellään on siellä kavereita ja hän on yhden hoitopaikan menettänyt ja se oli lhänelle hankala paikka (mahtava hoitaja ja ihania lapsia) Hyvä hoitopaikka on lapselle kuin toinen koti. Siispä hoitopaikka säilyy ja tulevalle lapsoselle on taattu hoitopaikka samassa paikassa. =)



Laita huoletta lapsesi hoitoon 3 tuntia ei ole mitään ja hoidossa lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja saa kontaktia muihin OMA ikäisiin lapsiin.

On minullakin mielipiteitä äideistä, jotka pitää 20 hoitopäivää/kk vanhimmille lapsille ja ovat vauvan kanssa kotona tai ovat kotona siten että vauvakin on hoidossa. Tietenkin pitää järjestää laatuaikaa myös tälle vanhemmalle lapselle, jotta hän ei tunne itseään ulkopuoliseksi vauvan synnyttyä.



JA täytyy vielä se mainita, että monille lapsille vauvan synnyttyä hoitopaikka on tavallaan " lepokoti" , jos uusi vauva on esim. koliikki tai vaatii muuten vain paljon huomiota. Vanhemman lapsen on hyvä päästä ns. rauhoittumaan paikkaan jossa ei ole vastasyntyneitä ja jossa saa olla oma ikäistensä seurassa.

Muutama tunti kuukaudessa ei ole paljon!!!

Tuo kolme tuntia on kovin lyhyt aika, se voi olla äärettömän tärkeää sinulle ja vauvalle että saat nukkua esimerkiksi päiväunia jos rytmi sattuu niin. Ei ole ollenkaan kauheaa. Suomessahan on vaikka mitä kerhoja yms. joissa voi käydä saamassa kontaktia kodin ulkopuolelle, mutta kaikkialla ei tosiaan näin ole.



Hyvä on myös tuo, että pienempi pääsee aikanaan samaan paikkaan hoitoon. Ei siltä varmaan voi välttyä että alkuun esikoinen itkeskelee ja kaipaa, kukapa äiti sellaista lapselleen toivoisi mutta onneksi se kuitenkin menee ohi ja lopulta hoitopaikasta tulee todella tärkeä osa lapsesi maailmaa. Sen perusteella mitä kerrot hoitopaikan kyvystä antaa lapselle aikaa ja antaa tottua vähitellen kuulostaa hyvältä. Esikoisesi on varmasti hyvissä käsissä.



Sinulle, joka väität lapsipsykologiaa lukeneesi, tiedätkin sitten varmaan että äitejä syyllistämällä tehdään onnellisia lapsia ja perheitä??

pidä imeessä hoitopaikka! Äläkä ota lapsen hoidossa olosta (äläkä muiden sanomisista) itsellesi huonoaomaatuntoa. Kolmetuntia on pieni aika ja eihän sitä ole edes pakko jokapäivä käyttää... sitäpaitsi isollesisarrukselle jää hyvin vielä aikaa olla " vauva-arjessa" mukana hoitopäivän jälkeenkin. Ja ennen kaikkea Sinulla on aikaa olla vauvan kanssa edes parituntia pv:ssä.



Tsemppiä ja hyviä vointeja : )

mutta ollut jo kohta 3 vuotta pvkodissa.

Asumme myös ulkomailla, joten tiedän tuon ongelman. Ketään luotettavaa sukulaista ei ole saatavilla hoitamaan lasta ja itse sairastelin silloin paljon ja jouduin maksaamaan myös osastoilla, joten pakko oli löytää hoitopaikka.



Laitoimme tytön pvkotiin 2xvk hänen ollessaan reilut 2v (en muista tarkalleen kuinka vanha, ehkä 2,5v) , ainoa lapsi ja tarvitsi ikäistensä seuraa, tosi vaikea uhmaikä silloin päällä, joten en voinut edes kaupassa käydä hänen kanssaan jne, pakko siis saada pari pv viikossa rauhassa siivoilla ja tehdä ostoksia ja pyykätä sun muuta ja onneksemme tyttö todella nautti pvkodissa olemisestaan =) Hän ei ikinä itkenut (on kyllä muutenkin normaalia sisukkaampi ja itsepäisempi lapsi!) sinne jäädessään, meni vaan heti leikkimään leluilla. Nykyään myös tykkää mennä pvkotiin ja nyttemmin ovat käverit tärkeämpiä kuin lelut siellä.



Asumme Singaporessa ja täällä kaikki lapset aloittavat pvkodin aikaisin ja pvkodissa alkaa myös opiskelu pikkuhiljaa. Jos olisin pitänyt tyttöäni kotona tähän asti, hän olisi nyt tosi paljon jäljessä muista lukemisessa ja kirjoittamisessa, matematiikassa, science jne... Älkää nyt kauhistelko tätä tapaa (itse tosin kauhistelin alussa), mutta opettajien käyttämät metodit ovat niin leikkisiä, että lapset oppivat siinä sivussa huomaamattaan. Laulavat ABC:tä jo 3 vuotiaana. Lapseni on kansainvälisessä pvkodissa, paikalliset ovat vieläkin tiukempia tahdissaan opetella ja niillä on usein myös kotiläksyjä =O



6+3

sen ison muutoksen lisäksi, että perheeseen tulee vauva - viitaten Mammu77:n viestiin siitä kuinka epäreilua on viedä isompi hoitoon.

Hoitoaikaa ja -päiviä toki vähennämme nykyisestä, joten jää paljon meille aikaa viettää yhdessä kotonakin ja tutustua siihen pikkusisarukseen.

Meillä sama tilanne eli esikoinen täyttää pian 4 v. tämän tulevan vauvan syntymän jälkeen. Esikoinen on ollut päiväkodissa reilu 10 kk vanhasta (juu, kauhea äiti, joka sattuu pitämään työstään...) ja viihtynyt aina tosi hyvin. Nyt kaipaa kovasti ikäistään seuraa ja kysyttäessä ilmoitti, että menee mieluummin päiväkotiin, kuin jää äidin ja vauvan kanssa kotiin. Toki noin pienen mieli voi muuttua, mutta käytännössä me tehdäänkin niin, että saa halutessaan olla kotona. Mutta päiväkotipaikka pidetään ainakin kesään saakka kokopäiväisenä ja sen jälkeen puolipäiväisenä.



Vaikka Suomessa asutaankin, niin esikoisen olisin aikanaan joutunut viemään monen kilometrin päähän hoitoon, jos kunnalliseen olisin halunnut. Tarvitsin paikan maaliskuun alusta ja olin hakenut paikkaa jo elokuussa, mutta silti kaupungin nuiva täti soitti joskus helmikuun puolivälissä, että rahtaa lapsesi naapurikaupunginosaan, jos hoitopaikkaa haluat. Olisi ollut vielä ihan eri suuntaan, kuin meidän kummankaan vanhemman työmatka. Onneksi olin jo sopinut paikasta läheisessä yksityisessä päiväkodissa, johon meiltä käveli 2 min. Kun nyt pidämme esikoisen hoidossa, niin saan sitten näppärästi nuoremman samaan paikkaan. Ja tuo on niin pieni pk, että 4 v. ikäerosta huolimatta saavat olla halutessaan koko päivän samassa ryhmässä.



Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että pidä ihmeessä tuo paikka! Aralle lapselle tekee hyvää tottua ryhmään ja mukana on vielä tuo molempien sisarusten hoitopaikan " varmistaminen" . Ja syyllistäjiä löytyy aina, joten anna ala-arvoisten kommenttien mennä ohi korvien/silmien!

Tässä on niin monia eri puolia. Mutta ap, varmasti miettimäsi ratkaisu on aivan hyvä, kun olet miettinyt sitä monelta kantilta. Ei kannata murehtia :)



Meilläkin asia on ajankohtainen. Esikoinen on 3v tyttö, ja vauva tulossa keväällä. Tyttö on ollut 1,5-vuotiaasta päiväkodissa, ensimmäisen vuoden oli vain n.20h viikossa, nyt on 7h joka arkipäivä. Harmittaa erityisesti se, että menetämme kivan päiväkotipaikan, mutta ollaan kuitenkin ajateltu ottaa tyttö pois hoidosta kun vauva syntyy. Tyttö tuntuu nauttivan tosi paljon kotona olemisesta ja on aikas helppoa ja mukavaa seuraa vanhemmillekin (ainakin toistaiseksi, kopkop).



Tarhassa on kyllä kavereita, erityisesti yksi tyttö, jonka kanssa synkkaa loistavasti. Tyttömme ei ole aikaisemmin valittanut mitään ja on vaikuttanut oikein reippaalta tarhalaiselta. Kuitenkin nyt joululoman jälkeen on ollut sellaisia tilanteita, että tyttö sanoo ettei halua mennä tarhaan, tai kyselee joka päivä että onko huomenna jo viikonloppu... ja suunnittelee kaikkea mitä viikonloppuna tehtäisiin. Tämä helpottaa jonkin verran päätöstä. Meidän tapauksessa tuntuisi epäreilulta viedä lapsi tarhaan, jos vauva ja äiti saavat olla kotona. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos toisilla perheillä asia on päinvastoin.



Harmittaa kuitenkin myös tuon tyttäreni hyvän kaverin puolesta, että häneltä " viedään" hyvä kaveri hoitopaikasta pois. Mutta tämä toinenkin tyttö on kovin sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Ja olen ajatellut, että voihan sitä sitten järjestää silloin tällöin yhteisiä leikkihetkiä tarhapäivien ulkopuolella. Jo senkin takia, että sitten jos käy niin hyvä säkä että saadaan samasta tarhasta hoitopaikka parin vuoden päästä, niin olisi joku tuttu lapsi siellä. Samoin naapurissa on yksi samanikäinen lapsi samasta päiväkodista, jonka perheen kanssa tullaan varmasti pitämään jonkin verran yhteyttä.



Ja vielä yksi asia, mikä puoltaa tytön kotiin ottamista: tuntuu mukavammalta ajatukselta, että en ole sidottu mihinkään aikatauluihin, että tyttö pitäisi viedä päiväkotiin johonkin aikaan tai jonakin tiettynä päivänä. Voi sitten mennä oman perheen rytmin mukaan. Eikä tarvitse lähteä vaunujen kanssa rämpimään päiväkodille (vajaa kilometri matkaa)...



Mutta on tämä ollut kinkkinen asia mietittäväksi, ja välillä sitä huomaa taas miettivänsä, että olisiko se toinen vaihtoehto kuitenkin parempi!

Oma lapseni täyttää 5 heti kohta vauvan syntymän jälkeen, joten ilman muuta jatkaa päiväkodissa jollain systeemillä. Siellä on touhua ja tutut kaverit. Energinen ja kaveriseuraa kaipaava 5-vuotias turhautuu, jos joutuu olemaan koko päivän äidin kanssa kotosalla. Toki jotkut pystyvät järjestämään sitä toimintaa vanhemmillekin sisaruksille kotona, mutta meillä ei sitä mahdollisuutta ole, kun ne harvat lähistöllä asuvat samanikäiset lapset ovat siellä päiväkodissa!

Ihan asian vierestä, ei pidä paikkaansa tuo, että kunnan on järjestettävä hoito kahdessa viikossa, kun äiti on palaamassa töihin äitiysloman jälkeen. Se aika on 4 kuukautta. Kahden viikon sääntö pätee vain yllättävissä tilanteissa esim. työttömänä oleva saa työpaikan. Äitiyslomalta töihin paluu ei ole yllättävä tilanne. Mutta nämähän eivät mitenkään kosketa alkuperäisen viestin kirjoittajaa, joka asuu ulkomailla.

Muutenkin voisi lukea edes sen alkuperäisen viestin ennen kuin alkaa kommentoimaan, eikä pelkkää otsikkoa.

mammu77:

oma henkilökohtainen mielipiteeni on että vanhempaa sisarusta ei missään nimessä kannattaisi pitää päivähoidossa, ajatteleppa nyt mitä vanhempi sisarus ajattelee kun hänet viedään päiväkotiin ja äiti saa vauvan kanssa olla kotona. ei tunnu reilulta!!! tiedän että näin on koska olen lukenut lastenpsykologiaa... ja sitä paitsi kunnilla on kahden viikon sisällä pakko järjestää hoito jos tarve niin vaatii, kun äiti on palaamassa takaisin töihin. Ei pidä siis paikkaansa että kunnalla on muka puolen vuoden jonotus. höpö höpö. Tiedänpä tämänkin koska olen päiväkodissa itse töissä.

Miehen kanssa yhdessä päätettiin, että kokeillaan kuukausi ja sitten tehdään lopullinen päätös. Minusta on kiva lukea vastauksia puolesta ja vastaan niin kauan kun vastaukset ei ole sellaisia " kun minä olen tehnyt näin niin tämä on se ainoa oikea tapa" , sillä kaikilla perheillä painaa vaakakupissa eri asiat. Lähinnä huvittaa ne ihmiset, joille maailma on aina niin mustavalkoinen, koska itse en koskaan ole kyennyt, enkä lähtisi arvostelemaan muiden tekemiä ratkaisuja, jolei ne ole ihan hulluja. Kyllä kaikille se oma lapsi on niin rakas ettei sitä halua heille muuta kuin hyvää oloa ja mahdollisimman vähän vastoinkäymisiä elämässä.

Mammulle: Meillä odotettiin päiväkotipaikkaa 8kk ja Suomessa asutaan. Toki, oltaisiin saatu pväkotipaikka toisesta kaupunginosasta aikaisemmin 20km;n päästä, jonne olisi mennyt kahdella bussilla aikaa yli tunti. Eli päivässä matkusteluun lapsilla kaksi tuntia.

Eli voi Suomessakin näin olla!



Olen aina ollut hyvin kotiäitityyppinen äiti ja olinkin 3v asti kaksosten kanssa kotona. Nyt tyttö ja poika on ollut päiväkodissa syksystä, enkä aijjo ottaa heitä missään tapauksessa pois, kun uusi vauva syntyy. toki käyttöpäivät laitan pieniksi. En olisi ikinä uskonut näin tekeväni, mutta lapset tykkäävät käydä siellä tosi paljon, en halua menettää pväkotipaikkaa ja ajattelen omaa jaksamista (mies reissaa puolet kuukaudesta). Lapsille on tehnyt päiväkoti tosi hyvää (ennen olivat ujoja ja puhe oli viivästynyt).

Eli olen samaa mieltä kuin ap ja useimmat muut. Kannatan lapsen hoitopaikan pitämistä, jos lapsi on arka ja hoitoon vieminen ei ole liian suuri rasite äidille itselleen.



Itselläni on kaksi lasta ja kolmas nyt toukokuussa tulossa. Lapset ovat ihanalla perhepäivähoitajalla ja en haluaisi menettää paikkaa vauvan syntymän vuoksi. Tyttäreni täytti marraskuussa 4vuotta ja on ujohko ja arka tekemään tuttavuutta vieraiden lasten saati aikuisten kanssa.



Äitiyslomani jälkeen olisi kuitenkin lähtö eskariin ja jos ennestään arka lapseni olisi kotona reilun vuoden ennen eskaria, niin enpä usko että lapselleni olisi kovinkaan helppoa mennä suoraan kotoa isoon lapsiryhmään. Olenkin ajatelllut, että jos vain mahdollista jatkan 4 vuotiaani hoitosopimusta osa-aikaisena elokuusta lähtien (eli 3kk:n loma äidin, pikkuveljen ja vauvan kanssa) ja näin hän saa olla tämän hetkisen parhaan kaverinsa kanssa samassa hoitopaikassa ja lähtö eskariin ei reilun vuoden päästä olisi niin järisyttävä.



2-vuotiaanikin voisi jatkaa osa-aikaisena mikäli perhepäivähoitajalle järjestely käy, mutta jos ei niin sitten 2- vuotias jää kanssani kotiin. Toinen vaihtoehto on että laitan molemmat lapset päiväkotiin osa-aikaisiksi. Mutta tyttäreni kyllä pelkäsi päiväkotia kun kesällä joutui siellä kolmisen viikkoa olemaan. Liikaa vieraita lapsia ja aikuisia.



Terveydenhoitajammekin sanoi, että tyttäremme on liian ujo ja tarvitsee ikäistään seuraa. Asumme maaseudulla ja lähi naapureilla ei ole pieniä lapsia, joten kotoa käsin ei kavereita saa.

että lapsi käy päiväkodissa muutamana päivänä viikossa. Lopun aikaa saa olla äidin kanssa kotona, ja tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen. Ei tule tunnetta, että olisi " hyljätty" , mutta saa myös niitä tärkeitä kaverikontakteja ja toisenlaisia virikkeitä kuin mitä kotona. Omasta kokemuksesta voin kertoa myös, että jos vaan mahdollista niin kannattaa ottaa vähän pidempi tuntimäärä, ettei äidin ja vauvan päivä mene siihen, kun viedään ja haetaan isompaa päiväkodista...

(En lukenut kaikkia viestejä, ehkäpä joku jo kirjoittikin samasta)

mun mielestä on ihan perusteltua pitää lapsi tuossa hoitopaikassa. Eihän se " vankila" ole vaan ylimääräisiä vapaapäiviä voi pitää ja hoitopäivät on lyhyitä. Ja jos tyttö alkaakin vauvan synnyttyä oireilemaan hoidossa oloa, niin sitten voi jäädä kokonaan kotiin.

Meilläkin tyttö (2v2kk) jatkaa hoidossa (n 4h/päivä) kun vauva syntyy helmikuussa. Meillä ehkä painavin syy on se, että meidän äidinkielellä ei ole mitään kerhoja tms lähietäisyydellä.

Anteeksi tyly kommenttini,en todellakaan ihan tarkoittanut sitä mitä kirjoitin. Voihan sen lapsen pitää muutamana päivänä viikosta hoidossa tai muutamia tunteja päivässä hoidossa. Kirjoitin kärjistäen koska tiedän tapauksia että vanhempi sisarus pidetään hoidossa 8h/pvä ja joka päivä.

vielä kerran anteeksi!!!