Te, joilla vanhempi sisarus päiväkodissa ja uusi vauva tulossa
Siis kokemuksia ja tuntemuksia aiheesta kaipaisin. Onko kauheaa jos lapseni olisi päivähoidossa 3 tuntia päivässä ja minä uuden vauvan kanssa kotona. Tämä ei todellakaan omasta mukavuudenhalustani, vaan että lapseni, joka on todella ujo ja ei tottunut muihin lapsiin saisi leikkiseuraa ja pientä toimintaa päiväsaikaan. Tyttöni on vasta 17 kuukautta, mutta asumme ulkomailla ja mitään muunlaista vaikea kehittää tai ehtiä sitten kun toinen vauva maailmassa. Asumme suurkaupungissa. täällä myös päiväkotipaikat niin kortilla, että suuri riski on, että kun 1,5 vuoden päästä pakko saasa molemmat lapset päiväkotiin ei paikkaa olekaan...se ei ole täällä yhtään harvinaista. Silloin taas jos isommalla sisaruksella jo on päiväkoti paikka, on paikka taattu myös pikkusisarukselle samasta ryhmästä.
Olemme siis tällä viikolla aloittaneet totuttelun, ihan vaan reilu tunti päivässä ja nyt kokeiltu 45 min jaksoa kahdesti erossa minusta. Eka kerta meni hyvin, mutta tänään tyttö oli itkeskellyt sen koko ajan. Oli vain istunut tädin vieressä eikä osallistunut leikkiin vain katsellut muiden touhuja. Itse kun menin tyttöä hakemaan kohtasi minut itkuiset kasvot ja sehän on äidille vaikeaa. Täällä nyt harkitsen ja mietin teenkö oikein vai pitäisikö odottaa vielä. Asia kun ei ole niin yksinkertainen täällä ja varmasti odottaisinkin jos tietäisin, että paikan saa helposti sitten kun sen tarvitsee uudestaan, mutta täällä on yli vuoden jonot päivähoitoon ja kaikki muut tässä maassa yleensä laittavat siinä 1,5 vuoden iässä päivähoitoon, sillä mahdollisuutta ei ole olla kotona pidempään. paitsi siis meillä tietysti kun uusi vauva syntyy maaliskuussa ja se aika tosiaan olisi 3 tuntia päivässä ei sen enempää.
Mielipiteitä asiasta ja muiden kokemuksia olisi kiva kuulla.
Kommentit (23)
Kuusivuotias esikoinen aloittaa eskarin kun vauva syntyy syksyllä ja siis on päiväkodissa sen 4 tuntia. Aion myös viedä tuolloin 2,5-vuotiaan kuopuksen puolipäiväiseksi hoitolapseksi, koska kuitenkin päiväkodille reissaamme päivittäin. Meillä ei asu naapurustossa oikein leikkikavereita, joten päiväkodissa pääsevät molemmat touhuamaan muiden lasten kanssa - kuitenkin jää vielä paljon päivää olla kotona ja hoidella vauvaa.
Täällä myös (mieluisat) hoitopaikat ovat niin kiven alla, että en senkään takia uskalla ottaa pois hoidosta, kun on niin lähellä meitä ja kiva, pieni paikka. Ja kun tiedän jo valmiiksi, että mun on taloudellisista syistä palattava heti äitiysloman jälkeen töihin (mies opiskelee) ja taas tarvitaan hoitopaikkaa...
poika 1v 9kk aloittanut päivähoidon 1kk sitten, tykkää tällä hetkellä ainakin ihan kamalasti päiväkodista ja tässä kuussa on sisarus syntymässä. Poika on aina ollut tosi vilkas duracel-pupu ja kotona on edelleenkin tylsää. Leikin pojan kanssa paljon, mutta taidan vaan olla liian tylsä ;) muiden lasten kanssa poika puhkeaa kukkaan,nauraa höröttää, hakee kontaktia ja keksii leikkejä.
PÄiväkotiin mentäessä on reipas, alussa itki kyllä, mutta itkee samoja asioita siellä kun kotonaan. Yleisesti ottaen kuitenkin itkee päiväkodissa harvemmin kuin kotona, kotona tylsistyy ja turhautuu helposti.
PÄiväkodintädit kehuu, miten hyvin poika leikkii. Näyttää kyllä sarviakin,jos jokin asia ei passaa, mutta semmonen tä meidän poitsu nyt on. :)
Tosiaan, vapaa ajalla ollaan myös paljon menossa, koska poika ei viihdy jos ei tapahdu. Tykkää lapsista hirveästi ja pihallakaan ei olla kauaa, jos ei ole muita lapsia ja actionia.
Kaverini lapsi taas on ihan päinvastainen tapaus, samanikäinen ja koko ajan äidin helmassa. Ei kaipaa mitään, istua kököttää aloillaan vaan tuntikaupalla. Vauvanakin vaan ketseli ympärilleen ja oli rauhallinen, tyytyväinen itsessään seuraillen mitä äiti puuhaa. yhä ihan samanlainen. Hän jääkin kotiin nyt kun kakkonen syntyy. Lapset eivät tätä poikaa vieläkään kiinnosta.
Me oltiin ennen päiväkotiakin useasti pojan kanssa eri äiti/lapsi kerhoissa, ne oli kiinnostavia vaan sillon, kun oli samanikäsiä tai isompia paikalla. Pienistä ei kiinnostu, siksi uskon, ettei oma sisaruskaan jaksa kotona kiiinnostaa vaan päivähoito on pojalle oikea vaihtoehto.
Kavereitakin on päiväkodista jo löytänyt, kavereita, jotka halaa kun poika saapuu, kutsuu tätä luokseen jne. Tuntuu tosi kivalta, että pojalla on jo tässä iässä omia kavereita ja mahdollisuus " purkaa energiaa" ikäistensä kanssa. Poika oli jo puolivuotiaana kiinnostunut muista (ennen kaikeea isommista) lapsista, eli tässäkin on varmaan paljon eroja...
En missään nimessä lähde yleistämään, että tämä on kaikille paras vaihtoehto, meidän poika vaan on tämmönen tapaus :)
Äskenkin kun isi lähti päiväkotiin viemään, niin oli kova vauhti päällä, nopeesti äidille heihei vilkutti ja painui jo ovesta. Lisäksi on tosi hyvällä tuulella tarhasta saapuessaan. En tiedä, miten sisaruksen syntymä sitten tähän vaikuttaa. jos poika tykkäisi olla kotona, olisi hyväntuulinen vaan äidin luokse jäädessään, saisi kyllä jäädä kotiinkin. Poika vaan on parhaimmillaan ikäistensä seurassa. Viikonloput samanlaisia, siis pyritään tapaamaan muita lapsia, tylsät aamu/iltapäivät kotona on tosi hankalia ja lähileikkipuistokin ihan tylsä hänestä. Ei me kotonakaan todellakaan vaan nökötetä vaan askarrellaan, rakennetaan legoilla, leikitään autoilla ja junilla, pestään yhdessä pyykkiä (tästä tykkää! :) ) mutta pitempää ei leikit ja puuhat aikuisten kanssa yksinkertasesti kiinnosta.
Jos lapsi viihtyy hoidossa, en ymmärrä, miksi pitäisi ottaa se häneltä pois. POika on hoidossa tosiaan 6h päivässä ja itse olen näillä näkymin sen ajan pian vauvan kanssa kotona.
Mutta siis, en väkisin jatkaisi hoitoa, jos huomaan, että poika HALUAA olla kotona ja HALUAA olla äidin ja vauvan kanssa. Sisaruksen syntymä on kuitenkin esikoiselle kriisitilanne, ja voi muuttaa asioita suuntaan jos toiseen, sekin vaihtoehto ei siis ole todellakaan poissuljettu, että poika palaa taas kotiin, jos tuntuu, että päiväkoti ei enää maistu ollenkaan kun kakkonen syntynyt. en kuitenkaan heti menisi ottamaan poikaa pois hoidosta, koska kiukuttelua varmasti tulee jonkin aikaa olemaan. Sitä vaan jos kestää " liian kauan" ja poika selvästi huonovointinen, niin eikun kotioloilua kokeilemaan jonkin aikaa vaikka sairauden nojalla ensin. Voihan olla, että lapsi pari päivää kotona äidin ja sisaruksen kanssa oltuaan alkaa taas kaivata kavereitaan päväkodissa.
Meillä on nyt tosi ihana aika meineillään. poika saa olla tarpeeksi ikästensä kanssa ja sitten iltapäivät äidin kanssa puuhaten maistuu taas. On tosi hyvällä tuulella siis, halailee, suukottaa, höpöttää ja naurattaa.
Me asutaan tosiaan myös ulkomailla, ja täällä tunnen vaan yhden samassa tilanteessa olevan äidin, jonka isompi (tämä huippu rauhallinen) lapsi ei tule menemään hoitoon pienen synnyttyä.Täällä ei rankata äitejä sen takia, että vanhempi lapsi käy hoidossa vaikka äiti on kotona. Oon ottanut tän asian " lapsellisten" tuttavien kesken puheeksikin vauva-palstan takia jossa olen niin paljon pahaa lukenut näistä itseni kaltaisista äideistä. Olivat täällä ihan ihmeissään ko. " kulttuurista" .
Yksi näistä tutuista on muuten myös psykologi, eikä todellakaan nähnyt mitään pahaa siinä, että isompi pääsee jo vähän maailmalle. Itse tekee ihan samoin kun minä, hänen lapset saman ikäsiä.
Oma kätilönikin oli iloisesti yllättynyt päätöksestäni, hän kun esikoisen vauva-aikana oli ajatellut, etten tule päästämään poikaani silmistä vähintään seitsemään vuoteen ;)
Totutteluista vielä, meillä totuteltiin kuukauden, joskus ei itkenyt yhtään ,joskus itki enemmän. Jossain vaiheessa ei suostunut rappuja kulkemaan, oli kotona vaikeena, mutta kaikkea aikansa. Tosiaan, samanlaistahan se on kotona, riippuu ihan päivästä millon mitäkin itkee. Ei se itku niin kamalaa ole, näkee sen lapsen yleisolosta, syömisestä ja unista ja henkisestä vireydestä, että miten päiväkoti kullekkin sopii. Sitä tosiaan painottaisin, että lapset on yhtälailla yksilöitä niinkun me aikuisetkin. Hassua sanoa, että kaikille vaan kotiin ottaminen sisaruksen synnyttyä tai vaan päiväkotiin " jättäminen" olisi oikein.
Tsemppiä sulle, valitset varmasti omien lestesi kohdalla ihan oikein.
Älä anna meidän muiden tehdä sinua epävarmaksi omissa valinnoissa. :)
ajattelinkin ettet ollut lukenut viestiäni ehkä ihan kunnolla. Enkä missään nimessä pitäisi lastani, joka on vielä noin pieni pidempään hoidossa, lähinnä haluan tottuvan muidenkin seuraan kuin omani ja se päiväkotipaikka täällä on niin kiven alla ettei oikein uskalla päästää käsistä. Katsotaan nyt miten lähtee käyntiin ja jos on vaikeaa hänelle otan pois ja uusi yritys sitten pikkusisaruksen kanssa.