Yksi biolapsi ja adoptio?
Meillä 4-vuotias lapsi, jonka syntymästä alkaen pikkukakkosta on toivottu. Luomuraskauksia on ollut yhteensä 4 tuon synnytykseen asti johtaaneen lisäksi, mutta kaikki muut ovat päätyneet keskenmenoon - tänään viimeisin tyhjä raskaus ultrassa =(
Yksi IVF tehty, tulos nega. Kaksi alkiota pakkasessa, mutta ei tahdo enää näitä suru-uutisia jaksaa kantaa.
Adoptiota olemme arasti pohtineet. Lähinnä epäroimme siksi, pelkäämme esikoisemme suhtautumista vieraaseen lapseen kotona. JOtenkin koemme luontevampana lapsettomien adoptiot, esim. sisarukset samaan perheeseen.
Onko jollakulla kokemusta, että on yksi oma lapsi ja sitten adoptoitu toinen tai useampia kenties?
Miten lapselle selittää, että hänen erityisasemansa ainoana lapsena meinataan uhata, ja että hän on valtavan rakas ja riittävä, mutta silti toiveissa on toinen lapsi?
Kommentit (2)
Kiitos vastauksesta. Eiköhän sitä sitten tosissaan aleta isännän kanssa asiasta keskustelemaan ja viemään asiaa siten eteenpäin myös tuolle kullannuppu-esikoiselle.
Ajatus mahdollisesta adoptiolapsesta tuo hopeareunuksen tälle murheen murtamalle päivällä.
Kiitos avusta!
Meillä on vain yksi adoptiolapsi, mutta tunnen paljon perheitä, joissa on biologinen lapsi ja adoptiolapsi tai odotetaan adoptiosisarusta. Nykyään, kun odotusajat ovat aika pitkät, lapsi ehtii varmasti kypsyä ajatukseen sisaruksesta. Adoptioneuvonnan aikana asiaa käydään paljon läpi ja työstetään myös esikoisen kanssa. Ad.lautakunta vaatii, että kotiselvityksestä käy ilmi, että sos.työntekijä on ottanut asian esille myös lapsen kanssa ja lapsi suhtautuu asiaan myönteisesti. Tosin jos esikoinen on pieni, stt:t toki ymmärtävät, ettei hän voi vielä sisaruutta kovin syvällisesti pohtia ;-).
Jos ette ole vielä asiaa käsitelleet esikoisen kanssa, voitte aloittaa lainaamalla kirjastosta kirjoja, jotka käsittelevät pikkusisaruksen saamista. Useimmat käsittelevät vauvan tuloa perheeseen, mutta on joitakin, joissa sisarus on jo isompi, esim. Franklin -sarjassa, muistaakseni Franklin ja Harriet. Sisaruuteen kuuluu sekä mustasukkaisuutta että iloa omasta leikki- ja tappelukaverista. Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä oman kunnan sos.toimeen ja kysymään, miten ad.neuvonta on hoidettu, koska prosessiin menee aikaa...