Uusi odottaja täällä =)

hei!minä olen samalla viikolla kuin sinä.mulla on kans menossa 6:des raskausviikko.onko sinulla milloin laskettuaika?minulla on elokuun lopussa.oisi kiva vaihtaa ajatuksia sinun kanssa kun nämä meidän raskaudet etenee.onko sinulle tulossa mones lapsi?meille on tulossa kolmas.

La on 2.9, mutta epäilen että tekevät sektion, koska ekakin oli sektio ison koon vuoksi. Joskus siinä elokuun lopulla sitten...



Tämä on toinen lapsi meillä. Peukut pystyyn, että meillä sujuu kaikki hyvin!!



Haluatko muuten tietää sukupuolen? Kumpia teillä jo on ennestään?

Meillä on tyttö ja tuntuu siltä, ettemme halua kysyä tällä kertaa. Viimeksi kysyimme ja jännitys oli ohi, kun vielä sektiokin oli suunniteltu.

hei,



täällä yksi positiivisen raskaustestin tehnyt. Laskurin mukaan la syyskuun alussa. Mielelläni ottaisin vastaan vertaistukea matkan varrella, on pari epäonnista raskausta takana ja vieläkin ootellaan sitä ensimmäistä vauvaa, jonka saisi tuoda kotiin. Varhaisraskauden ultra on 18.1. ja eka neuvola (jos ei ole osoittautunut tuulimunaksi) 24.1. Jännittää! En uskalla uskoa koko asiaa vielä todeksi. Mitä teille kuuluu? Mikä on vointi? Mulla vain paha maku suussa ja välillä päänsärkyä + totaaliväsymys. Saisi tulla enemmänkin oireita niin uskoisi todeksi...

Meilläkin raskaustesti näytti plussaa, ja olen rvkolla 7, LA elokuun lopussa. Eka ultra ensi viikolla to:na, sitä ennen ihan hissukseen yritän olla. Toki muutamat ihan lähimmät tietävät jo.

Mekään miehen kanssa ei olla vielä saatu vauvaa kotiin asti, yksi tosi epäonninen, lähes loppuun asti edennyt raskaus takana, joten enpä uskalla iloita vielä!

Ällöttää vähän pitkin päivää, syöminen auttaa, mutta kun turvottaa muutenkin ja aineenvaihdunta on jo ! hidastunut vaikka liikun, niin ei tekis mieli koko ajan syödä. Väsyttää, etoo ja turvottaa, muuten aika normaali :-) olo. Olihan se plussa meille ihana joululahja ja tosi odotettu sellainen. Paljon rohkaisua ja kyllä se aurinko joskus paistaa meille epäonnisemmillekin!!

Hei Sisali!



Olen pahoillani, että myös teillä on yksi enkelivauva sydämellänne. Miten kauan siitä on? Meidän kultapikkuinen enkelipoikamme syntyi lokakuussa eli tämä uusi tirriäinen tärppäsi heti ekasta kierrosta. Mahtava joululahja! En ole uskaltanut kertoa vielä kenellekään. Kunhan eka ultra on OK, voisi kertoa esim. tuleville isovanhemmille.



Olo myös täällä todella turvonnut, syön mahd. terveellisesti mahd. säännöllisesti, sillä edellisen raskauden aikana neuvolan täti oli sitä mieltä että paino nousi liikaa kun sitä tuli kilo viikossa. Nyt haluaisi mennä kevyemmin. Ainahan sitä saa haluta..



Etomisen lisäksi mahaa/nivusia nipistelee aika mojovasti iltaisin. Voiko olla että paikat on kovemmilla kun raskauksien väli oli niin kovin lyhyt?



Eka ultra tosiaan kahden viikon päästä. Onneksi pyhät on lusittu ja aika menee nopeammin töissä.



Ei voi muuta kuin todeta näin illan tullen: olen kiitollinen että sain olla raskaana tämän päivän.



Myös täältä rohkaisua teillepäin. Toivotaan että kaikki menee hyvin!



T. Arkamamma rv 5+1.

meillä on ennestään 6 vuotias poika ja 1,5 vuotias tyttö.mä ajattelin jos tällä kertaa kysyisin kumpi on tulossa,kun en oo kertaakaan kysynyt.mut on leikattu kaksi kertaa.toisen leikkauksen halusin ja toinen leikattiin raskausmyrkytyksen vuoksi.toivottavasti teillä menee kaikki hyvin.haluaisitko yrittää synnyttää tämän lapsen jos voit?mä varmaan joudun täälläkin kertaa leikkaukseen kun on jo kaksi leikattu.onko teillä minkäikänen tyttö?

Hei Arkamamma!

Olen ollut viikonlopun ihan rättiväsynyt ja vaan lepäillyt, en ole edes koneelle asti jaksanut. Mieli on kuitenkin korkealla, eka ultra näytti että kaikki oli hyvin ja vaikka pahoinvointi pitikin tiukasti otteessaan koko viikonlopun, nyt jo helpottaa kun pääsi/joutui töihin.



Meidän katastrofi tapahtui vuosi sitten näihin aikoihin ja se oli senkin vuoksi niin raskasta, koska kauan odotettu vauva oli saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla, koska mieheni siittiöt ovat vähän kuin " Tsernobylin portinvartijalla" , jos musta huumori sallitaan. Syytä ei tiedetä, mies on terve kuin pukki ja terveet elämäntavat jne, mutta eihän se oikeudenmukaista tämä elämä ole.



Olette onnekkaita kun heti tärppäsi noin. Onnea!



Mullakin paino nousi edellisessä raskaudessa reilusti, mutta kilot kyllä karisivat syksyyn mennessä kun hormonit tasoittuivat. Lisäksi jouduttiin tekemään sektio, koska vauvan sydän ei olisi ehkä kestänyt normaali synnytystä, ja jouduimme sektiohaavan vuoksi odottelemaan ennen kuin lähdimme taas vauvaa yrittämään. Olin myös niin maassa menetyksemme ja lasten teho-osasto muistojen vuoksi, etten ajatellut jaksavani uutta raskautta ihan pian. Olen vähän kateellinen kun toiset vaan tulee raskaaksi, kun meidän pitää päättää milloin lähdetään hoitoihin, yllätysmomentti katoaa... toisaalta hoidot on meillä toimineet hyvin, täytyy olla tyytyväinen. On vielä vähän epävarma olo, menis nopeasti nämä ekat kuukaudet!



Anyway, täytyy kaiken etomisen keskelläkin muistaa olla tyytyväinen tilanteeseen!! Meitä onnistaa nyt, Jeeeee...! Kerrohan kuulumisia!



t: sisali rv 8+1

Hei Sisali!



Mitä kuuluu? En oo käynyt palstalla 1,5 viikkoon, koska viikko sitten keskiviikkona alkoi verinen vuoto jota kesti puolitoista vuorokautta. Kyselin täällä palstallakin tietäisikö joku voisiko se olla MITÄÄN muuta kuin keskenmeno. Kiitos kaikille vastanneille ja minua rohkaisseille!



Olin sitten viikonlopun kuivin suin, vaikka oltiin miehen kanssa niin niin niin niin maassa, aivan pystyynkuolleita, en voi sanoin ilmaista kuinka masentuneita..! En edes " avautunut" keskustelupalstoillakaan. Miehellä oli vielä synttärit, olin mennyt kutsumaan kaikki ystävämme kylään (7 pariskuntaa, kaikilla n.vuoden ikäiset lapset) enkä jaksanut edes perua sitä kun olin niin maassa. Ajattelin, että kärvistellään nyt sitten, onhan ne meidän ystäviä eikä se oo niitten vika että niillä on elossaolevia lapsia ja meillä ei.



Torstaina oli sitten tarkistus-ultra, jonka yhteydessä olin ajatellut että sovitaan jatkotutkimuksista ja kierron vaiheesta, että millon voidaan yrittää taas. Jos viititään. Tyynenä, nöyränä petille, jalat levälleen ja - SYKE! Siellä se oli, vieläkin, meidän pikkuinen!!!!! Mie en osaa sanoin kuvailla, miten ihanalta se pieni vipatus näytti. Maailman kaunein näky! Oikeesti. Mie rakastan sitä pientä sykettä niin paljon...!



Olen siis vieläkin raskaana. Ihan oikeesti ja kokonaan. Minultahan hävisi kaikki oireet tietenkin viikon ajaksi. Kahvi maistui, painomuste ei haissut, jaksoin ihan normaalisti työpäivän päätteeksi käyttää koiran lenkillä ja käydä kaupassa. Olin vaan niin, niin surullinen. Nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Syy vuotoon oli hematooma, joka varjostaa pikkuisen elämää vieläkin (sairaalan lääkäri sanoi, että siitä on syytä olla huolissaan, yksityinen lääkäri sanoi, että ne on yleisiä eikä vaaraa ole, kumpaa uskoisin?). Viikon päästä taas tarkistetaan missä mennään. Siihen asti ruskea vuoto OK, punaista pelätään ihan hulluna. Ruskeaa vuotoa on ollutkin. Yritän kuitenkin olla levollinen. Jos se sisu-mimmi (tyttö?) on jatkanut kehittymistään vaikka omalta äidiltään loppui usko, sen täytyy kestää, eikö niin?