+++Toukotuhisijat vko 1 vuosi 2008+++

Kirjoitanpa minäkin jotain tästä viime viikolla " puhuttaneesta" aiheesta, eli sukupuolesta.

Meillähän kaksi vanhinta on poikia ja kolmas on tyttö, nyt veikkaan odottavani poikaa mutta vaan sillä perusteella että en voisi kuvitella että meillä valtasuhteet tasaantuisivat ;) Heppoinen on siis peruste poikaveikkaukselle! Heh! :D Kolmosestakin olin sitä mieltä että on poika kun en voinut kuvitella saavani tyttöä. Ja vaikka tytöstä näin untakin... Pojat toivovat toista pikkusiskoa ja olisihan se toisaalta kivakin, olisi tytöllekin " seuraa" vaikka niin sujuvasti menee poikienkin mukana. Taitaa autoleikit ja painimiset mutta suosikkijoululahja taisi silti olla Baby Born ja nukenvaunut ;) Hyvin menevät meillä kaikki samoihin touhuihin kun ikäerot eivät ole kaamean suuret (esikoisella ja kolmosella 3v1kk), saa nähdä miten tämä neljäs, voi olla että ihan niin paita ja peppu-asteelle ei pääse enää esikoisen kanssa mitä nämä kaksi nyt pienintä (tosi tiivis kolmikko ovat). Itse en oikein tiedä kumpaa toivoisin, ja eihän sellaisista asioista tosiaan avoimesti puhuta. Vaikka mitä väärää siinä on, toivotaanhan sitä lottovoittoakin ja senkin kehtaa ääneen sanoa vaikka iso todennäköisyys on että ei mene omien toiveiden mukaan ;) Toisaalta kolmas poika olisi kiva mutta toinen tyttö myös :) Tytölle olisi helpompi keksiä nimi ja odottamassa olevat vaatteet eivät olisi olleet kuin yhdellä käytössä. Mutta apua sitä draaman määrää jota tyttö tuo tullessaan (ainakin tämä meidän neiti! ;) ) Pojat on olleet paljon helpompia kun ainakin meillä tyttö on ollut niin " tyypillinen nainen" jo puolivuotiaasta asti. Eli toinen samanlainen tapaus niin HUH! Ekan uhman kanssa vasta väännetään ja murrosikäkin siintää vielä kaukana ja nyt jo ollaan helisemässä tytön kanssa. Toki paljolti on luonne- ja temperamenttikysymyskin mutta ehkä me naiset ollaan monimutkaisempia tapauksia jo pieninä ;D

Esikoista odottaessa toivon (salaa) poikaa ja toista odottaessa myös. Eli poikkean siis kaavasta " yksi kumpaakin" ;) Toivoin esikoisen kaveriksi samaa sukupuolta olevaa lasta kun ikäero oli tulossa pieneksi (1v5kk). Toki mielessä kävi usein että tyttö olisi kiva että olisi sitten molemmat. No, nyt on kumpaakin sukupuolta ja ärsyttävää on kun jotkut ihmiset sitten sanoo että " nythän onkin ihan sama kumpi tulee kun on jo molempia" . Kolmosta odottaessa meinasin useampaan otteeseen revetä liitoksissani kun jotkut jatkuvasti jaksoivat sitä " kyllä se nyt on tyttö, pakko olla" , ja sitten kun olivatkin oikeassa niin aah sitä " kyllähän minä sanoin" -jorinaa... No, pienistä asioista sitä voikin kiepit ottaa! ;)



Shelley rv19+1

Esikoista odottaessa en edes oikeastaan toivonut kumpakaan vaan jotenkin automaattisesti ajattelin saavani tytön ja niinhän siinä kävi. Toista odottaessa toivoin tyttöä kun yhdestä oli jo kokemusta, mutta kakkonen varmistui pojaksi reilusti ennen syntymää ja olin ehkä hetken vähän pettynyt. Tätä kolmatta ajattelin pojaksi rakenneultraan asti, enimmäkseen siksi, kun edellinenkin on poika, mutta heti rupesin ajattelemaan vaaleanpunaisia juttuja kun kävi ilmi, että vauva on hyvinkin mahdollisesti tyttö. Sukupuoli varmistuu parin viikon päästä 4d ultrassa ja mun mielestä on ehkä kuitenkin mukavampaa jatkaa odottelua tietäen mitä tuleman pitää. Ehtiipähän miettiä rauhassa kivoja tyttönimiä. Olen sitä mieltä, että toivoa saa, koska omalla kohdallani molemmat ovat olleet syntyessään täydellisiä ja juuri oikeita ja varmasti olisin tuntenut samoin, vaikka olisivat olleet kumpaa sukupuolta tahansa.



Pikkuveljen riivaama teini-isosisko sanoi kyllä toivovansa tyttöä.

Oikein ihanaa uutta vuotta 2008 meille kaikille! tänä vuonna meidän vauvat sitten syntyy¿ihanaa



Sukupuolista oli ollut keskustelua. Todennäköisestihän meille on ultran mukaan tulossa tyttö, mutta olisi poikakin kiva.. esikoinen kun on, niin ei meillä ole vielä kummastakaan kokemusta ja molemmat hyvinkin toivottuja... JOtenkin vaan ultran jälkeen enää vaikeampi asennoitua poikaan, kun niin varmasti tytöksi veikkasivat (2 lääkäriä)...toukokuussahan se sitten selviää..



-sylinalle ja nökö 20+6

Sukupuolista oli puhetta. Kävimme mieheni kanssa eilen siellä rakenneultrassa, mutta kaveri piti jalkansa ristissä ettei vaan salaisuus paljastuisi. Varpaita se kyllä heilutteli kuin ivatakseen meitä et lällällää ettepäs saakaan tietää. Itselläni jatkuu tämä poikatunne siltikin vahvana, samakaltaisuus edelliseen raskauteen ja mieheni sisaruksista suurinosa on poikia (7/4, eli 7 poikaa ja 4 tyttöä.)



Sain hyviä uutisia perjantaina. Työni jatkuvat vielä kuukauden ja tekemäni paikka julistetaan avoimeksi eli voin hakea sitä tässä ennen äitiyslomaa. Varmaankaanhan en vakipaikkaa saa, mutta ainahan voi hakea. Perjantaihin asti siis luulin että jään vuoden vaihteessa työttömäksi.



Synnytys on alkanut pyörimään mielessä yhä enenevissä määrin, käynti synnytyssalissa eilettäin vahvisti vain mielikuviani. Edelliset synnytykset pyörivät mielessä ja ajatuksissani olen yrittänyt miettiä mikä tässä synnytyksessä mahtaa mennä vikaan. Pessimismiä, mutta kun kaksi edellistä ei ole ollut synnytyksiä helpoimmasta päästä ja molemmissa raskauksissa on tullut jotain renkkaa viime metreillä.



Toivoisin kokevani tällä viimeisellä kerralla luonnollisen synnytyksen alun, eli ei käynnistystä millään tavoin. Myös kaipaamani vesi oli se sitten suihku tai amme olisi ihana kuulua synnytykseen. Kivunlievityksen tietää sitten paremmin synnytyksessä.



Kätilö sanoi minulle eilen että minun olisi hyvä jutella edellisestä traumaattisesta synnytyksestä kätilön ja lääkärin kanssa ennen toukokuuta. Eli tarkoituksena olisi käydä synnytys läpi papereiden mukaan ja puhua peloista, joita edellinen synnytys jätti. Hieno homma jos asia todella toteutuu, koska synnytyksen jälkeen ei ollut mahdollisuutta purkaa asiaa, vaikka niin luvattiin jo silloin.



Nyt lähden valmistautumaan huomiseen työpäivään. Lapset ovat kyllä molemmat yskäisiä ja pienempi kiukkuinen, mutta jospa he olisivat hoitokuntoisia, ettei tarvitsisi jäädä kotiin nyt kun töissä on tiukka tilanne.



Ronnika rv21+1

Shelleyn kanssa täällä ihan samoja ajatuksia...

Meillä on eka poika ja toka tyttö ja kolmas poika ja nyt ootetaan nelkkua joka ultran mukaan on poika.

Toistaalta toivoin tuon tyttömme takia toista tyttöä, mutta ultran jälkeen tunsin salaa pientä helpotuksen tunnetta, sillä toinen tuollainen pakkaus kun meidän tyttö niin oltais kyllä oltu helisemässä :D

Siis ihan hyvällä ajatellen.. tyttömme on ihana, mutta niin tyttö, pikku nainen!! Vaikea tapaus, draamaa, omapäisyyttä, temperamenttisuutta, oikeeta prinsessa elämää... :D Hän on toisaalta niin huvittava tapaus, kun on niin omapäinen, mutta toisaalta välillä hieman väsyttävää...

Poikamme taasen ovat niin mutkattomia ja helppoja tapauksia, kaiken saamme setvittyä kun jutellaan. Tytär taasen alkaa mykkäkoulua jos ei mee tahto läpi tai mielen mukaan...

Olisihan se toinen tyttö ollut ihana, mutta on se kyllä ihanaa, että tulee poika :)



Niinhän sitä yleensä ajatellaan, että on itsekästä toivoa tiettyä sukupuolta ja pääasia että on terve. Toisaalta se on niinkin, mutta minusta äiti joka kantaa lasta sisällään voi aivan hyvin tuntea että tahtoisi tytön tai pojan, eikä siinä ole mitään väärää. Aivan varmasti sitä lasta sitten rakastaa jos ei olekaan toivomaansa sukupuolta ja terveys on varmasti jokaiselle se pääasia ja tärkein juttu.



Täällä on raskaus sujunut kivasti.

Masu on iso ja kohtu kasvaa kohisten, vauvakin siis varmaan. Mutta painoa ei oo tullut kun alle kilo.

Sukupuoliasiasta vielä. Aika samoilla linjoilla ollaan kaikki. Kyllä sukupuolta toivoa saa, eikä siinä ole mitään pahaa. Toive joko toteutuu tai sitten ei. Joka tapauksessa saamme meille rakkaan lapsen; häviäjiä ei ole.



Kiva kun vuosi nyt vaihtui ja on virallisesti kaikkien meidän vuonna 2008 vauvansa saavien vuosi. Tuntuu, että pianhan se toukokuukin sieltä tulee.



Täällä melskataan jo oikein kunnolla. Tälläkin hetkellä on kunnon jumpat poitsulla menossa. On se kiva kun liikkeitä ei enää tarvitse suurennuslasilla etsiä vaan ne tuntuvat ja näkyvätkin mahan päältä jo kunnolla. Tätä sitä on koko alkuraskauden ajan odotettukin joten nyt vain täysillä nauttimaan vauvojen potkuista ja kuperkeikoista. :)



Lopuksi pieni gallup kaikille toukotuhisijoille. Montako lasta toivotte vielä saavanne tai onko lapsiluku jo täynnä?



Meillä on ollut puhetta 2-3 lapsesta. Minä olen toivonut kolmea ja mies ollut ehkä enemmän kahden lapsen kannalla. Nyt olemme kuitenkin yhteisymmärryksessä siitä, että jos Luoja suo ja kaikki menee hyvin niin meille voisi kolmaskin pikkuinen joskus myöhemmin tulla. Aika näyttää miten tässä ensin kahden lapsen kanssa pärjää ja voihan olla ettei sitä kolmatta koskaan tule, mutta kolme lasta olisi meillä kuitenkin toiveena.



Pikkupapu ja poitsu rv 23+2

Pitäisi alkaa psyykata itseään työkuntoon. Kaksi viikkoa sain löhötä kotona ja nyt alkaa tiukka duuniputki. Onneksi kohta on taas viikonloppu :)



Lapsiluvusta: meillä tämä tuleva vauva saa jäädä nyt viimeiseksi. Olemme mieheni kanssa kumpikin vahvasti sitä mieltä. Olemme miettineet mm. sterilisaatiota, mutta emme vielä ole sopineet kummalle se tehtäisiin ja milloin. Mietin sitäkin, jos uskaltaisi kokeilla kierukkaa. Jotenkin tuntuu, että jos ikää olisi enemmän, sterilisaatiopäätös olisi helpompi, vaikka nyt vannonkin, ettei ikinä enää.



Minuun on iskenyt hirveä järjestelyvimma. Suunnittelen ja siivoan kaappeja. Vanhaa tavaraa lentää pihalle ja puhisen innosta, kun keksin jotain uutta. Jospa olisin pidemmällä raskaudessa, nyt varmasti pesisin vauvanvaatteet ja kasaisin pinnasänkyä. Pitää malttaa vielä pari kuukautta.



Ei muuta kuin hyvää vuoden ensimmäistä viikkoa kaikille!



HugoX3, 21+4(vissiin)

Shelleyn kanssa samaa mieltä, että tytön kanssa oli kyllä enemmän draamaa ja natinaa ja valitusta riitti, pojat ovat huomattavasti suoraviivaisempia eikä tarvitse juuri arvella kulmakarvan asennosta, että mikäköhän nyt on vialla.

meillä tämä neljäs tulee olemaan viimeinen.

Haikealta se tuntuu, mutta kyseessä on mun terveyteni, kun sairastan erästä munuaissairautta.

Olemme harkinneet essure sterilisaatiota. Siitä ei varmaan monikaan tiedä tai ole kuullut, mutta siinä laitetaan munanjohtimiin implantit.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2008 Teille kaikille!



Käytiin mekin sitten tänään rakenneultrassa. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa pikkuinen monitorilla, kasvanut oli jo kovin viime käyntiin verrattuna. Täytyy kyllä myöntää, että ruokahalukin on ollut melkoinen ja joulun ja uuden vuoden herkut maistuneet :). Siinä sitten mittailtiin niitä pituuksia ja tarkastettin rakenteita. Sormet ja varpaat heiluivat huimaan tahtiin ja selkärankakin näkyi kuin " dinosauruksella " ikään ainakin minun mielestäni. Vähän vaikeaa oli kyllä hahmottaa itse niitä elimiä, munuaisaltaita ja muita, mutta onneksi kätilö havainnollisti, missä mennään. Olimme mieheni kanssa alunperin miettineet, että jos siellä ultrassa kysyvät, että haluammeko tietää sukupuolen, voisimme sen kuulla, mutta muuten voisimme odottaa toukokuulle. Ei kätilö mitään sukupuolesta puhunutkaan ja itsekin tuijotin ihmeellisenä sitä monitoria, niin jäi se sitten kysymättä, joten jatkamme jännittämistä toukokuulle :)



Gallupista vielä, itse olen lapsirakas ja tuleva vauva on meidän esikoinen. Voisin hyvin kuvitella 3 lasta tai jopa neljäkin, mutta mies on nyt kahden linjalla, ainakin vielä. Ehkäpä saan myöhemmin vauvan myötä ylipuhuttua hänet :) Toisaalta olemme tosi kiitollisia tästä tulevastakin vauvasta, eipä sitä koskaan tiedä, vaikka ei jostain syystä saisikaan lisää lapsia. Mutta ihanaa kyllä haaveilla, olisihan se punainen tupa ja perunamaa ja perhe ja lapsia sellainen unelma:)



Olen kyllä tosi positiivisesti yllättynyt tästä raskausasjasta, täytyy koputtaa puuta, kun mitään ihmeellisempiä sivuoireita ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Pieniä potkuja on mahtava kuunnella ja ruokaakin saa herkutella ainakin melko hyvällä omalla tunnolla:)



Mukavaa odotusaikaa, toukokuu tosiaan tuleekin yllättävän pian!

edellisessä vastata lapsimäärä-galluppiin. Meillä tämä kolmas on varmasti viimeinen jo ihan oman ikäni takia ja enkä tiedä onnistuisiko raskautuminen edes enää, kun tätäkin saatiin laittaa alulle yli vuosi. Tämä kun syntyy suunnitellulla sektiolla niin siinä samalla mahan avauksella varmasti voisi tehdä sterilisiaation. Asia on vielä mietinnän alla.

Käytiin Maanantaina rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin.Vauva on ny 330g ja syke oli 139.Sukupuolikin selvisi!Meille tulee toinen poika! :) Ihanasti venytteli jalkaansa niin että varpaat näky.



Masu on jo iso ja tuntuu raskaalta kyykkiä yms.Selkä tulee nopeasti kipeeksi esimerkiksi siivoamisesta.



15.1 on neuvola



-Hiires 20+6rv

Mitähän tähän ensimmäisenä sanoisi? Tuossa tuntojani tutkiskellessa tulin siihen tulokseen, että se oma " pettymys" tulevan vauvan sukupuoleen on lähinnä tän raskauden melkoisten vastoinkäymisten " ruumiillistuma" . Kuulostaako oudolta? Ei vaan kun on tässä ollut itsellä kaikkien näiden vastoinkäymisten takia mieli aika lailla maassa, niin sitten ehkä tuokin asia paisui suuremmaksi, ja sitä oli helpompi surra kuin sitä, että selviääkö tämä raskaus loppuun asti vai ei.



Tuli myöskin aika paljon juteltua kavereiden kanssa näistä sukupuoliodotuksista. Että miksi sitä toivoo mitä toivoo. ONko se vaan niin, että haluaisi saada kaiken, eli sekä tytön että pojan, vai haluaako sitä oikeasti jostain syystä sitä tiettyä sukupuolta. Ja samoin mitä siltä tietyltä sukupuolelta odottaa? Itse en ole koskaan ollut kovin tyttömäinen tyttö, vaan halusin aina pienenä olla poika, leikkiä poikein kanssa ja pukeutua poikamaisesti. Ajelen prätkällä, harrastan itsepuolustuslajeja jne. asioita, jotka ovat perinteisesti miehisempiä. Ja toisaalta oma veljeni taas on aina ollut ylivarovainen kirjatoukka, joten mitä sitä sen tietyn sukupuolen mukana edes odottaa saavansa.



Mä olen muutenkin huomannut, että tää keskiraskaus on mulle aina aika vaikeaa aikaa, muistan sen varsinkin tuon kuopuksen kohdalta, että tähän aikaan pelkäsin eniten kaikkea pahaa tapahtuvaksi, ja tuntui, etten halua koko vauvaa ollenkaan. Onneksi se menee ohi, ja nyt jo paremmin tunnistaa ja tiedostaa nämä fiilikset.



Ja näitä fiiliksiä ei yhtään auttanut se, että sain tänään sairaskertomukseni postissa Kättäriltä. Yksi lause riitti laittamaan taas pasmat ihan sekaisin:



" Tänään käynyt UÄ-tutkimuksessa jossa sikiön rakenteissa poikkeavaa..."



Soitin sinne takas saman tien, ja puhelimeen sattui vastaamaan sama hoitaja, joka oli mun kanssa siellä lääkärin vastaanotolla. HÄn, kuten minäkin oli sitä mieltä, että kyseessä on mitä todennäköisimmin sanelu/kirjoitusvirhe, ja sana EI on jäänyt pois. Koska kait ne nyt olisi siellä meille asiasta sanoneet??? Tuo lääkäri joka tuon on sanellut ei edes katsonut vauvaa, vaan sitä hematoomaa, Rakenneultran teki kätilö ihan eri paikassakin, ja sanoi kaiken olevan kunnossa.. No nyt sitten odottelen, josko ottavat yhteyttä ja kertovat mistä on kysymys.



Että tällaista tänne tällä kertaa : ) Eiköhän tämä tästä kun mies tulee töistä ja pääsen vähän pihalle tuulettumaan.



Hyvää alkanutta vuotta kaikille!





T: Rekksi ja äijä 20+5

Lueskelin tosta että sua kiinnostaisi tuo vesi synnytyksessä, mun kuopus syntyi altaaseen 2,5-vuotta sitten, ja oli todella hyvä kokemus. Jos haluat kysyä jotain tai haluat että kaivan sen vanhan synnytyskertomukseni arkistoista (olen sen aikanaan kirjoittanut " Synnytys" - puolelle), niin onnistuu.

Hyvää odotusta joka tapauksessa.

T: Rekkis

Ronnika:

Sukupuolista oli puhetta. Kävimme mieheni kanssa eilen siellä rakenneultrassa, mutta kaveri piti jalkansa ristissä ettei vaan salaisuus paljastuisi. Varpaita se kyllä heilutteli kuin ivatakseen meitä et lällällää ettepäs saakaan tietää. Itselläni jatkuu tämä poikatunne siltikin vahvana, samakaltaisuus edelliseen raskauteen ja mieheni sisaruksista suurinosa on poikia (7/4, eli 7 poikaa ja 4 tyttöä.)

Sain hyviä uutisia perjantaina. Työni jatkuvat vielä kuukauden ja tekemäni paikka julistetaan avoimeksi eli voin hakea sitä tässä ennen äitiyslomaa. Varmaankaanhan en vakipaikkaa saa, mutta ainahan voi hakea. Perjantaihin asti siis luulin että jään vuoden vaihteessa työttömäksi.

Synnytys on alkanut pyörimään mielessä yhä enenevissä määrin, käynti synnytyssalissa eilettäin vahvisti vain mielikuviani. Edelliset synnytykset pyörivät mielessä ja ajatuksissani olen yrittänyt miettiä mikä tässä synnytyksessä mahtaa mennä vikaan. Pessimismiä, mutta kun kaksi edellistä ei ole ollut synnytyksiä helpoimmasta päästä ja molemmissa raskauksissa on tullut jotain renkkaa viime metreillä.

Toivoisin kokevani tällä viimeisellä kerralla luonnollisen synnytyksen alun, eli ei käynnistystä millään tavoin. Myös kaipaamani vesi oli se sitten suihku tai amme olisi ihana kuulua synnytykseen. Kivunlievityksen tietää sitten paremmin synnytyksessä.

Kätilö sanoi minulle eilen että minun olisi hyvä jutella edellisestä traumaattisesta synnytyksestä kätilön ja lääkärin kanssa ennen toukokuuta. Eli tarkoituksena olisi käydä synnytys läpi papereiden mukaan ja puhua peloista, joita edellinen synnytys jätti. Hieno homma jos asia todella toteutuu, koska synnytyksen jälkeen ei ollut mahdollisuutta purkaa asiaa, vaikka niin luvattiin jo silloin.

Nyt lähden valmistautumaan huomiseen työpäivään. Lapset ovat kyllä molemmat yskäisiä ja pienempi kiukkuinen, mutta jospa he olisivat hoitokuntoisia, ettei tarvitsisi jäädä kotiin nyt kun töissä on tiukka tilanne.

Ronnika rv21+1

Ei tulisi näin montaa viestiä...



Mutta: meillä on ollut miehen kanssa haaveena 4 lasta. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että tämän kolmosen jälkeen tulee vähintäänkin piiiiitkä tauko, ja mahtaako sitä sitten enää alusta haluta aloittaa? Mä haluan myöskin tehdä töitä ja " omia juttuja" aika paljon, joten ehkä tämä 3 olisi meille sopiva... Tulevassa talossakin olisi sopivasti tilaa kolmelle. Noh, aika näyttää.

Minäkin otan osaa tuohon sukupuolikeskusteluun. Hyvin olittekin asiasta kirjoittaneet! Saahan sitä sukupuolta toivoa, mutta kyllä se on tärkeintä, että saa oman rakkaan lapsen oli sukupuoli kumpi tahansa! Meillä kävi niin, että ekasta toivoimme tyttöä ja tyttö tuli. Tästä toisesta minä toivoin tyttöä, mies sanoi, että ei ole väliä (luulempa, että toivoi kuitenkin poikaa). Eli tyttöä toivoin, mutta ihan poikaolo oli, joten olin jo " asennoitunut" poikaan. Ja nyt sitten rakenneultran mukaan poika on tulossa :) Ihanaa! Sanoin siinä sitten ultraajalle, että oma veikkaus sattui oikeaan molemmilla kerroilla. Hän lakonisesti laukoi, että yleensä se " olo" on se kumpaa toivoo. En jaksannut alkaa jankata ja sanoa, että " itse asiassa..." . Ajatelkoot mitä haluaa. Tuskin edes ajatteli koko asiaa sen jälkeen kun lähdin huoneesta ja seuraava meni sisään ;)



" Kiva" kuulla Pikkupapu, että muullakin on ollut tätä samaa ongelmaa (siis se bakteerivaginoosi). Mulla oli eka kerralla Dalacin ja nyt toisella kerralla Flagyl. Kolme päivää meni nyt niin kivuliaat supistukset ja vihlominen loppuivat. Nyt on pysyneet poissa. Toivottavasti ei enää tule *bd*



Kävin tänään neuvolassa. Meillä täällä Oulussa vaihtui neuvola ja th (ainakin meidän alueella). Uusikin th oli ihan mukava. Ilahduin suuresti kun aikoi laittaa minut loppuraskaudesta synnytystapa-arvioon/johonkin tarkastukseen. Syystä että kun esikoinen jäi kiinni hartioistaan jonnekin pehmytkudosvastukseen ja se piti vetää imukupilla ulos. Tämä uusi th katseli konettaan ja sanoi, että täällä lukee, että esikoinen on jäänyt kiinni, mitä ajatuksia sinulla siitä on. Sanoin, että kyllähän se vähän pelottaa kun eivät meinanneet saada tyttöä ulos ja se oli ihan eloton ulos tullessaan, mutta että kysyin entiseltä th:ta asiasta ja hän sanoi, että yleensä toinen synnytys on helpompi. Uusi th sanoi vaan, että kyllä se kuitenkin pitää loppuraskaudessa tarkistaa ja katsoa miten synnytys onnistuu. Hieno juttu! Onhan tuota kuitenkin mielessään miettinyt. Toivottavasti kaikki näyttäisi hyvältä alatiesynnytyksen osalta kun en oikein sektiota haluaisi. Mutta tietysti pitää tehdä niin kuin on vauvalle turvallista.



Lapsilukugalluppiin: luulisin, että meille lapsiluku on täynnä tämän toisen jälkeen. Mutta en mene vannomaan, tulevaisuus näyttää!



HugoX3:lle vielä tervetuloa mukaan juttelemaan! Kiva saada uusia juttukavereita :)



Kielo ja manu 20+2 <- rv20 tuli täyteen just uudenvuoden kunniaksi ;) Aika hyvin :D

Tuntuu niin ihanalle, kun vuosi vaihtui, tämä on se vuosi, jolloin saamme pienet käärömme syliin!



SUKUPUOLESTA olette kovasti jutelleet. Mulla on tässä raskaudessa jotenkin sekavat toiveet. Toisaalta toivon kovasti tyttöä, olisi kaikki valmiina, kun esikoinen on tyttö. Ja muutenkin pidän kovasti tyttöjen vaatteista jne. Mutta sitten taas toisaalta toivon poikaa, olisihan se kiva saada kokea poikavauvankin hoito ja kasvatus. Ultrassa oli hyvin vaikeaa nähdä kumpi tuolla masussa köllöttää, joten jänniittää saamme loppuun saakka. Missään vaiheessa ei ainakaan mitään pojalle ominaisia kapistuksia näkynyt, joten ehkä toinen tyttö tulossa. Mutta en uskalla ajatella sitä niin varmana, kun eihän se todellakaan ole! Olen kuitenkin innoissani jo ostanut muutaman tyttömäisen vauvan vaatteen :) Mutta ainahan ne voi lahjoittaa eteenpäin, jos poika syntyy. Ja pojalle meille olisi jo nimi valmiina, tytölle tällä hetkellä vaikea keksiä. Mutta kai mä silti ehkä enempi tyttöä toivon....Mun tekee pahaa sanoa näin ääneen, vaikka tietenkin se poikakin syntyessään olisi aivan yhtä rakas! Mutta siis tuttuja tunteita meille kaikille...



LAPSILUKU ei toivottavasti tule olemaan meillä vielä täysi. Toivotaan 3 lasta, ja mä oon niin krooninen vauvakuumeilija, että voisin varmasti haluta neljännenkin! Olen niin nuorikin vielä, että kerkiäis hyvin. Mutta tämän toisen jälkeen tulee taukoa, mun on pakko opiskella hiukan, ennen kuin kolmas saisi tulla. Esikoinen on nyt 2v 2kk. Ja meinaan olla kotona ainakin 2½ vuotta vielä.



Neuvola mulla onkin parin viikon päästä. Aina niin innolla odotan sinne menoa, meidän th on aivan ihana! Ei jäkätä koskaan mistään ja hänen kanssa voi jutella mistä vain. Ja seuraavalla käynnillä saan kelan paperit täytettäväksi, sekin on jo yksi etappi saavutettuna tässä raskaudessa! Eikös se jotenkin niin mene, että jos vauva syntyy rv22 jälkeen, niin hänellä on jo mahdollisuudet säilyä hengissä??? Ihan kauheeta olisi, jos näin aikaseen lähtisi syntymään, hirveä painajainen :( Kunpa ei näin kävisi kellekään! Ja saisimme tuntea näitä ihania potkuja ja liikkeitä täysaikaisuuteen saakka!



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Nelliina 21+4

Hei vaan kaikille,



sain minäkin vihdosta viimein aikaiseksi kirjottaa viikkopinoon jotakin. Äksöniä riittää siinä määrin noin muutenkin, että tuppaa jäämään lukemisen puolelle tämä listailu.



Ihan alkuun vähän esittelyä eli itse olen 34 v. ja perheestä löytyy jo valmiiksi pojat 3,5v. ja 2v. ynnä mies, joka on 10 päivää vanhempi kuin minä. Meille odotetaan saapuvaksi toukokuulla kaksosia eli heti laakista suurperheeksi, vaikka tilauksessa kyllä oli toive vain yhdestä vaavista. Nyt ollaan jo totuttu ajatukseen, vaikka alkuun olimme (erityisesti minä) hiukan pihalla. Melkoinen urakka kyllä on edessä.



Olimme tänään rakenneultrassa ja kaikki näytti olevan mainiosti. Hyvin olivat kasvaneet ja kauheaa melskettä kyllä pitivät mikä selittää hyvin hetkittäin hellänä olevan kohdun. A-vaavi makoilee ihan kohdunsuulla ja koittaa potkimalla estää päällä olevan B-vauvan hyökkäyksiä ja melskaamista. Päät vastakkain olivat eli jotain kommunikaatiota näytti olevan kun taputtelivat toisiaan kalvon " läpi" . Kovasti kätilö kyseli useampaan kertaa, jotta haluammeko tietää sukupuolen. Jopa niin useaan kertaan, että aloin jo miettiä hänen kuullunymmärtämistaitoaan ;) Päädyimme nimittäin siihen, että antaa vielä jäädä hämärän peittoon tuo asia, koskei se ole meille mitenkään merkityksellinen ja onpahan sitten helpompi vastata " en tiedä" kaikkien sukulaisten ja kavereiden kyselyihin, kun emme kuitenkaan kertoisi muille tuota tietoa sukupuolesta. Toki kaksosraskaudessa on niin paljon kontrolleja, että voi hyvinkin vielä selvitä ennen synnytystä tämäkin asia, mutta parempi näin.



Mitä muuten tulee täällä käytyyn sukupuolikeskusteluun niin meillä isäntä toivoo ainakin yhtä tyttöä ja minä en oikeastaan tiedä mitä toivoisin. Toisaalta kaksi poikaa olisi sikäli hyvä, että poikien vaatteita on jo ihan kaksosille tarvittava määrä, mutta toisaalta voisi kaksi tyttöäkin olla hauskaa vaihtelua. Kaikista " vähiten" toivon tyttö/poikayhdistelmää, kun tuntuu, että silloin tyttö jäisi ehkä hiukan yksin poikien kanssa. Kaikki sukulaiset tuntuvat toivovan kahta tyttöä. Meillä tietty kyllä menee koko ajan tän sukupuoliasian edelle se, että koitetaan saada mut pysymään kunnossa raskauden loppuun asti ja toivotaan hartaasti, että saadaan myös pitää molemmat. Riskejähän tässä on hiukan enempi kuitenkin.



:) Kyrk@ & Tiitiäiset 20+3

Pitähän se nyt arvata, että joku juttu unohtu sanoa... sen verran ollaan jo mietitty lapsilukuasiaa, että jos kaikki menee hyvin ja molemmat syntyy terveinä niin meidän perhe on sitten siinä ja isäntä menee vasektomiaan. Hän haluaa itse näin, koska ko. operaatiosta ei ole miehelle läheskään niin paljon komplikaatioita yms vaivoja kuin mitä naisella on. Itseasiassa mulla olis ollut jo kolmen kohdalla lapsiluku täynnä, mutta isännällä vasta neljännen kohdalla (oli ajatellut ylipuhua mut kolmannen jälkeen vielä yhteen, mutta kävi kuulemma säkä kun tulee kaks kerralla, säästyy puheilta).



Kyrk@ 20+3

Ja just näinhän sen pitikin mennä.. Heh.

Neuvolasta palattiin juur, kohta töihin suuntaamassa mutta pikaisesti ennen sitä, edellisestä kerrasta kun on jo aikaa. Toki lukemaan oon ennättänyt, muttei mukamas oo ollu aikaa keskittyä kuulumisten laittoon. Meillä vietettiin viikonloppuna pojan 3v synttäreitä ja kauhulla odotan ensivuotta kun pitää vissiin niitä tarhakavereita antaa kutsua. Miten siitäkin sitten mahtaa selvitä.. (reilu puolvuotias kainalossa!)



Olipa neuvolakäynti. Isä ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa mukana ja itelle tuli sellanen olo, että neuvolantädin (joka ei tosin ollut se " vakkari" ) ainoa kommentti miehelle oli: täs olis sit nää isän paperit. Saatiin siis kelan prujut. Oli vähän ikävä olo miehen puolesta.



Sydänääniä kuunnellessa pieni meni taas kovasti karkuun. Välillä tuntuu että on joko ujo tai kovasti yksityisyyttään arvostava kun potkuja tunnusteltaessa rauhottuu heti kun laittaa käden mahan päälle.

Kaikki oli muutoin hyvin, mut painoa oli tullu enemmän kuin mitä olisin halunnut. No, josko se tasaantuis nyt, kun eipä sitä juur oo tähän mennessä tullutkaan.



Sukupuolesta: kun tuo poika tuossa jo on, niin toisaalta olis kiva saada tyttökin. Ja miksi näin, niin sitä en tiedä. Yks syy voi olla, että jo esikoista odottaessa vähän toivo tyttöä. Toisaalta aika vahva poikaolo on, kun ultrassa näky omiin silmiin joko pätkä napanuoraa tai sitten jotain muuta.... ;)

Lapsilukua ei olla sen tarkemmin mietitty. Meille kun nämä ei oo tulleet yhtä helposti kuin monelle muulle niin ei olla kauheesti edes haluttu suunnitella. Mennään lapsi kerrallaan. Ei vaan, kyllä itelle se 4 on maksimi, luultavasti jo 3. kohdalla tulee viimeistään olo, että ei enempää. Jollei sitten jo tämän toisen kanssa.. Aika näyttää, tosin eipä itelläkään oo ikää vasta ku 25 joten onhan tässä vielä monta vuotta aikaa (jos nykykäytäntöä seuraa niin 10-15 vuotta)



Nyt pitää rientää töihin, palataan taas.. Mukavaa loppuviikkoa!



JN + masukaveri 22+4