Miten sukupuolitoiveisiin suhtaudutaan?
Uskoisin, että on aika tavallista, että adoptiolasta hakevat toivovat jompaakumpaa sukupuolta olevaa lasta, ihan kuten biologistenkin lasten kohdalla. Jos perheessä on jo kaksi tyttöä, niin useimmat kyllä toivoisivat, että seuraava tulokas olisi poika, ja päinvastoin.
Mutta kannattaako esim. neuvonnassa tai hakemuspapereissa mainita näitä toiveita, vai kannattaako pitää ajatukset ominaan? Nehän ovat vain toiveita, sitähän ei saa kuitenkaan valita.
Kommentit (6)
Mielestäni ne ovat aina enemmän tai vähemmän tunnejuttuja. Tässä tapauksessa kun lapsi ei voi esim. periä jotain suvussa kulkevaa sairautta.
Tässä asiassa ei kai sitten rehellisyys maata peri...
Suurimmalla osalla ei varmaan olisi haluakaan valita sukupuolta etukäteen. Tiedän pari tapausta tuttavapiirin kautta, jotka ovat ujuttaneet henkilökohtaiseen kirjeeseen esim. toiveensa sukupuolesta. Toiseen perheeseen tulikin se " epävirallisesti" toivottu tyttö ja toiseen tuli eri sukupuolta kuin oli vihjattu toivotummaksi.
Minusta on hyvä, ettei sukupuolta voi valita.
Mutta jos esim. perheessä on kuusi poikaa, on hyvin inhimillistä toivoa, että seuraava lapsi olisi tyttö. :)
Interpedian kautta adoptoitaessa ei saa toivoa sukupuolta. Myös Pela sekä Helsingin kaupunki ovat viime aikoina antaneet ymmärtää, että eivät suosittele enää sukupuolitoivetta esitettäväksi. Mikä on sitten tuo suositus, eli voiko sukupuolta toivoa kuitenkin. Asia kannattaa varmistaa palvelunantajilta.
mutta joskus luin, että jos on kolme samaa sukupuolta olevaa lasta niin saa toivoa toista sukupulta olevan lapsen.
Minulla on yksi poika ja toivon, että joskus saisin ihan oman tyttären (adoptoimalla). Sillä välin täytyy vaan ihailla tuttavien tyttöjä :)
Meille neuvonnan antoi Pela, ja sos.tt sanoi jo neuvontavaiheessa, että mahdollinen sukupuolitoive pitäisi perustella. Palvelunantajistahan (kai?) vain Pelan kautta voi yleensäkään sukupuolitoiveen esittää, ja siinäkin on rajoitteita maakohtaisesti (Filippiineille ei enää voi esittää tyttötoivetta). Me ollaan sellaisia " kummajaisia" , että vaikka meillä jo kaksi tyttöä onkin, oltaisiin alunperin kolmanneksikin toivottu nimenomaan tyttöä. Mutta neuvonnan aikana omat ajatukset ja käsitykset muuttuivat paljonkin, ja oikeastaan ainoa " etukäteisvalinta" joka meillä säilyi, oli ensisijainen toivekohdemaa. Eli kotiselvitykseen ei lapsen suhteen tullut sukupuolitoivetta ja ikätoivekin venyi ylärajastaan...meistä tulee sitäpaitsi erityistarvejonottajia!
En tiedä, miten sitä olisi sukupuolitoivetta erityisesti perustellut, varsinkin kun meillä se alkuperäinen toive oli nimenomaan samaa sukupuolta kuin jo olevat lapset. Valmiina on tietty kaikenlaista isommilta siskoilta periytyvää " tyttötavaraa" ja tyttäret toki mielellään ottaisivat pikku siskon (jota saisivat sitten pukea ihaniin rimpsumekkoihin yms yms).
Siitä suhtautumisesta siis, että me ainakin sos.tt:n puheista rivien välistä luettiin, ettei sukupuolitoiveen esittämistä oikeastaan kovin hyvällä katsota.