synnytyspelosta..
Kolmatta pitäisi alkuvuodesta päästä synnyttämään, mutta tuo pelko alkaa olla aika kova. Kaksi ensimäistä synnytystä on mennyt ilman suurempia pelkoja, mutta nyt pelottaa! Vuoden sisään on tuttavaperheessä kuollut äiti synnytykseen ja ollut toinen todella läheltä piti tilanne. En siis pelkää kipua tms. vaan lähinnä omaa kuolemaani. Kuinka käy vanhempien lasten, jos minulle käy huonosti synnytyksessä? Tämä on siis aivan älytöntä, mutta minkäs teet! Tuo toinen synnytys oli aika rankka kokemus ja miehen kanssa sovittiin ettei hänen tarvitse olla ponnistusvaiheessa ja kovimmissa supistuksissa huoneessa, kuhan on lähimaastossa. Hänelle jäi siitä epämiellyttävät muistot. Itselleni ei oikeastaan jäänyt siitäkään traumoja, vaan tämä pelko on tullut ihan tässä viimeviikkoina. Onko muita helpottanut käynti pelkopolilla? Kertokaa ystävät hyvät kuinka olette selvinneet pelottavasta synnytyksestä!
Kommentit (2)
Tuskin siitä haittaakaan on, ja minulle ainakin oli käynnistä paljon apua!
Itse mietin odottaessani toista lasta, että kehtaanko nyt mihinkään pelkopolille mennä, että onko mulla " tarpeeksi hyvä" syy jne.. Mutta menin, ja tuntui hyvältä jutella kätilön kanssa rauhassa. Ja se helpotti että tiesin heidän tietävän toiveistani ja peloistani! Se että joku kirjasi paperille ne, eikä tarvinnut h-hetkellä miettiä ymmärretäänkö siellä että pelkään.. Itselläni enemmän kipu-pelkoa, ja puudutuksiin liittyvää asiaa, mutta ihan mikä tahansa pelko on " tarpeeksi hyvä" syy!
Tsemppiä loppuraskauteen! :)
Mutta se, että sellainen valitettava tapaus on sattunut lähipiirissäsi, ei mitenkään todennäköistä sitä, että sellaista tapahtuisi sinulle...
Suomessa äitejä kuolee synnytykseen varmaan vähiten maailmassa, ja luku on luultavasti älyttömän pieni, joten yritä saada itsesi ymmärtämään että tällainen pelko on turha. Varsinkin, jos edelliset synnytykset sulla menneet hyvin, niin eiköhän kaikista todennäköisintä ole se, että tämäkin menee nappiin :-) !!
Ajattele, ennen vanhaan sitä putkautettiin vauva saunassa ulos ja silti jäätiin henkiin :-)
Sintagma 37+6 ja malttamaton odotus päästä synnyttämään :-)