<3 HUHTIHIPPUSET VK 50 <3

Tätä viikkoa ei oltu vielä meidän pinossa korkattu, jotne pitihän se aloitus tällekin viikolla saada. Mitään ihmeellistä ei tänne päin kuulu. Ihan tasasesi edetään eteenpäin. Tämä on varmaan sitä seesteistä keskiraskautta.



Sunnuntaina tein kyllä kaikki jouluostokset, sillä halusin hoitaa kaikki samana päivänä alta pois ja voi luoja kun oli jaloillaa viitisen tuntia ihmisvilinässä, niin kylläpä selkä huusi jo hoosiannaa ... Eli otetaanhan tyttäret rauhallisesti tässä joulutohinan keskellä. Voitteko kuvitella, enää 14 yötä jouluun. :) Pian on mennyt tämäkin vuosi ja kevät lähestyy tohinalla ja etenkin tuo meidän kaikkien H-hetki. :) Kohta alkaa jo oikeasti jännittämään tuo vauva-arki. Olen jo uskaltautunut tekemään kirppariostoksiakin eli muutama pikkunuttu on jo kaappiin hankittu. Voi vallan kuinka olivatkaan pieniä. Hui!



Vielä en ehtinyt lukaista noita viime viikon loppupään juttuja, joten palailen asiaan sitten tuonnempana. Pimiä ilma, mutta toivottavasti ajatukset ovat aurinkoisia! :)



xxx

Jo-an rv (kalenterin tarkastus) 24

Minäkin sain Meksikon turistiripulin jäljiltä vatsani kuntoon, joten aloittelin rautatabujen syönnin perjantaina. Nyt sitten taas kiertää vatsassa, kun saan mokomista vallan mahdottomat ilmavaivat ja/tai ripulin. Inhoan mokomaa rumbaa, mutta joudun tähän säännöllisesti, kun käyn ahkerasti luovuttamassa verta eli tuttu juttu. Taitaa jo useampi muukin rautaa nauttia? Neuvola on keskiviikkona, joten ei se vielä ehdi hemppaa nostaa, mutta hyvä nähdä mitä mittari tällä erää näyttää.



Jo-an oli saanut hoidettua kaikki lahjaostokset. Minä pääsin hyvään alkuun lauantaina, mutta vielä on jäljellä kaikki ns. hankalat eli ne, joista en ole ihan varma mitä ostaisi ja mistä. Pitää lähteä haahuilemaan joku päivä, kun saisi vaan ukon kotia, ettei poikaa tarvitse mukana retuuttaa.



Sijainen on kuulemma valittu ja jos vaan tämän ehdokkaan kanssa päästään sopimukseen palkasta yms. työehdoista, niin saan tänne koulutettavan heti vuoden alusta. Tarvitsee vielä tosin miettiä, että mihin ko. immeinen pannaan istumaan, kun mä en tosiaan ala jakamaan 2 kk ajan huonetta jonkun toisen kanssa. Johan täältä happi loppuu ja alkaisi varmaan ahdistaa muutenkin pahemman kerran. Toivottasti on kiva ihminen ja nopea oppimaan, sillä mun hermoilla ei väännetä mitään rautalangasta.



Hyvää alkanutta viikkoa ja pannaan peukut pystyyn valkean joulun puolesta!



Winku ja Veera, rv 22 tasan

vaan ei nyt ihan noin pikaisesti sentään!! ;)



piti siis kirjottaa neuvolakuulumiset:



kaikki on hyvin ja sykkeet varsin aktiiviset. asukki heräs just kun alettiin mittailemaan mahaa ja kokeilemaan että missä asennossa hän sattuis olemaan. potki sitten anturia ihan kunnolla. :) ultrassa ei sit löytyny mitään ihmeempiä, lääkäri katto vielä vauvan kasvun ja noin 450g on nyt painoa. :) vauva on tällä hetkellä hassusti poikittain, pää tossa vasemmalla sivulla ja selkä mun palleaa vasten. sitte katottiin ultralla vielä kohdunkaulan pituus, kun mulla on supistellut kuitenkin jonkun verran, ja kätilökin tykkäs että ehkä kannattais vilkasta se, kerran joka tapauksessa olin menossa lääkärille. no, pituuttahan on huimat 6 cm, joten ei varmaan haittaa vaikka vähän supisteliskin! päin vastoin.



mitäs muille kuuluu? en nyt taas oikeen osaa kommentoida kenenkään kirjotuksia... onko muuten joululahjat jo kaikilla hankittu? mä oon ostanu jotain, mutta nekin jo aikoja sitte hulluilta päiviltä ja muualta. vielä olis aika paljon hankintoja tehtävänä. mutta pe on se vika tentti, niin sitte jää sopivasti viikko aikaa valmistella vielä joulua.



nyt täytyy mennä taas lukemaan. kivaa viikkoa! t.VadelmaMama, rv. 21+6

No niin, vihdoin on meilläkin rakenneultra takana päin ja hyviä uutisia siltä saralta, kaikki oikein mallillaan!

Ultran mukaan laskettu paivä siirtyisi kolmella päivällä aiemmaksi nykyisestä eli nyt oltaisiin sen mukaan jo 20+2 ja neuvolan 19+6.

Tulee sitten kun tulee..

Sukupuoli jäi ikävästi vielä epäselväksi, ei suostunu vilauttamaan vaan piti jalat ristissä.. ;)



Muuten olotilassa ei muutoksia.



Jouluostokset on aikalailla puolivälissä, tiedän kyllä mitä lopuille mutta en ole saanu vielä hankittua.



rv 19+6 tai 20+2 tai jotain siltä väliltä.. ;)

Oltiinpas pudottu alas, täytyy oikein nostella.



Täällä on aamuinen neuvolakäynti takana ja tuloksena oli ainakin hurja sf-mitta, jo 28 cm... Yksösraskaudessa vastaisi vissiin viikkoa 30, mulla alkaa huomenna vasta 23. viikko... Pystysuunnassa alkaa jo tila loppua, istuminen on vähän tukalaa ja närästys vaivaa. Katsotaan mihin suuntaan ja millä vauhdilla sitten aletaan kasvaa. Paino on onneksi noussut vasta (?) 5 kiloa, sen puolen ei siis vielä niin tukalaa.



Muuten kaikki ok, sykkeet molempien kuuluivat hyvää ja korkeina, 160 hipoi kummallakin. Mun hemoglobiini ei ota noustakseen, jatkan raudan syömistä päivittäin. Nyt saatiin arvoksi 100.



Kateeksi käy teitä, joilla joululahjat jo hankittu tai edes tiedossa mitä ostetaan. Itse suuntaan tänään illlalla ostoksille. Tai paremminkin haahuilemaan, kun ideat ovat vielä vähän hukassa. Jotain tosin jo vähän hankittu, mutta paljon vielä hankkimattakin. Ja perjantaiksi pitäisi ne joulukortitkin kirjoittaa.



Mutta tässä kuulumiset pikaisesti, palaan taas työn ääreen. Masukasta viikkoa kaikille!



wilma77 ja pojat 21+6

Ja alkuun neuvolakuulumisia...



Hemoglobiini oli minullakin pudonnut 104:ään (normaalisti vähintäänkin reilusti yli 120), mutta vielä ei lisärautaa tarvitse aloittaa (voi kuulemma aloittaa ja tabut olisin saanut, mutta rautatablettien syömiseen liittyvien lieveilmiöiden vuoksi minä en halua aloittaa ellei ole pakko). Jos alle 100 menee, niin sitten on kuulemma jo tarpeen. Eli kuukauden ruokalistalla ruisleipää, pinaattia ja kaikkea muuta rautapitoista (punaista lihaa en syö normaalistikaan).



Sf-mitta huiteli taas ylärajoilla, tänään 21,5. Sama jatkui kuitenkin myös koko viime raskauden (välillä mentiin reilusti yli ylärajan) ja silti poika oli syntyessään pienehkö, tasan 3,0 kg, vaikka syntyi normaalisti täysiaikaisena rv 40+4 eli pelkästä sf-mitasta en ole huolissani. Painoa sen sijaan oli seitsemässä viikossa tullut 4,7 kg eli aikamoinen harppaus! Herkkuja en ole niinkään ylettömästi syönyt, vaan ruokamäärät muutoin ovat kasvaneet ja liikkuminen vähentynyt roimasti (käytännössä liikkuminen on tätä nykyä olematonta). No, neuvolantäti ei tuosta vielä mitään sanonut, vaan totesi, että alemmalla lähtöpainolla lähteville odottajille helposti kertyy imetysaikaa ajatellen enemmän painoa raskausaikana ja ainakin viimeksi imetysaikana kilot todella lähtivät hyvinkin nopeasti siten, että muutaman kuukauden päästä synnytyksestä olin jo alle lähtöpainon. Ei tuo lisäpainon tuleminen kyllä mitenkään mukavalta tunnu, kun tuntuu että ahteri ja reidet leviävät silmissä ja kasvoihinkin ilmaantuu inhottavaa " pyöreyttä" . Mutta mitäpä turhamaisuudesta, kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Ja mieluummin tämä kuin viimeraskauden jatkuva tiputukseen saakka vienyt 40 viikon oksentelu.



Poitsun sydänäänet olivat vahvat ja masussa muutoinkin kaikki päällisin puolin kunnossa eli tästä on hyvä jatkaa. Jos vaikka vähän vielä jatkossa katsoisi, mitä (tai ennemminkin miten paljon) suuhunsa laittaa, niin eiköhän tämä tästä. Kolmevuotias esikoinen vain on kamalassa yskässä eikä tunnu oikein millään saavan nukuttua. Pieni reppana. Ja siinä sivussa äidinkin unet ovat parina yönä jääneet neljään tuntiin. Alkaa jo vähän koetella voimia, mutta pojan paramista odotellessa.



TT raskausviikon 23 alussa (kerrankin muistan viikot, juuri neuvolasta tulleena)

Meillä siis rakenneultra takana ja kaikki kunnossa. Sikiö vastaa mitoiltaan viikkoja, joten la:na pidetään tuo np-ultrasta saatu päiväys (25.4). Oma olo on mitä mainion, täysin päinvastainen raskaus kuin esikoisesta. Tällä kertaa istukkakin on edessä, joten sen vuoksi liikkeet tuntuvat heikosti vielä. Esikoisesta tuntui kunnon mojautukset rv17 alkaen. Sukupuoltakaan ei saatu selville, kun siellä oli nuo ajat (20 min) myöhässä niin eivät ehtineet ottaa 4D:llä. Toisaalta parempi niin ettei tiedetä. Jännätään sitten synnytyksessä enemmän jälleen :)



Kaikki joululahjat on jo pääosin ostettuna. Muutamat on vielä tulossa, kun ne tilattiin netin kautta. Miehen siskolle eli meijän Viivin kummille (tai oikeastaan tämän pojalle..) tilattiin turvaistuin autoon ja tälle samaiselle pojalle, joka on muuten meijä kummipoika, tilattiin eilen kirjakerhosta Autot-kirjoja muiden lahjojen lisäksi.. Miehen veljelle pitäisi vielä hankkia jotakin Karl Kania, mut mistä..? Olisikohan kellään tietoa tai ehdotuksia? Tänä vuonna hankitut lahjat on enempi harkittuja, kun ennen on paktit jääny joko ostamatta tai sitten hankittu jotain ihan turhaa viime tipassa.

Joulutervehdyksiä/-kortteja pitäisi vielä kirjoitella ja -siivouskin on onneksi puolivälissä. Kun on siivot saanut tehtyä niin ei tarvitsekaan seuraavaksi siivota kunnolla ennen rv40 =D



Sisaruksista on ollut viime viikolla juttua;

Itselläni ei ole " oikeita" sisaruksia yhtään. Äidin puolelta on kaksi siskopuolta ja velipuoli. Niiden lisäksi on heidän isän puoleltaan kolme ns.sisarusta mut ei siis verisukua. Toisella siskopuolellani on tytär. Äidin puolen sukuun on syntynyt enemmän tyttöjä, melkein suhteessa 75/25%. Isäni puolen sukua en kunnolla tunne, mutta sieltä arvioisin olevan 50/50%. Omat välini sisaruksiini ei ole parhaimmat, mut toimeen tullaan nykysin paremmin kuin ennen. Kaikki ovat itseäni nuorempia.

Miehelläni on isoveli, pikkusisko ja -veli sekä isänsä puolelta vielä pikkusisaret (2). He ennemmin välttelevät toisiaan kuin ovat toistensa kanssa tekemisissä. Lasten myötä on oltu enempi tekemisissä tuon miehen siskon kanssa.

Mehän pelättiin alkuun etten edes voisi saada lapsia muutaman vuoden yrityksen jälkeen (isän kautta perinnöllisenä?). Nyt meitä on kuitenkin siunattu toisella ja toistaiseksi ainakin meidän viimeisellä lapsella. Haaveissa siis kaksi lasta ollut aina. Koska itselläni ei ole ollut kunnon sisarussuhteita, olen päättänyt ett lapsillani tulee olemaan yhteinen isä. Ei mitään sekavaa uusioperhe-sekamelskaa. Tämä on nyt hankalasti selitetty mutta toivottavasti joku pääsee jyvälle :) Toivon että lapseni saavat paremman lapsuuden/nuoruuden mitä meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut.



Nyt poistun jatkamaan siivouksia, ensi kerralla vastailen sitten paremmin galluppeihin.. Tämän päivän neuvolakin siirrettiin huomisaamulle.



t. Ufa, Viivi (9,5k) & Wagner (20+5)

Päivän valkenemista odotellessa! Taitaa mennä ensi vuoden puolelle, jollei sitä lunta kohta saada!



Omaan napaan ensin: jään huomenna loppuvkoksi sairauslomalle. Sunnuntaista asti on supistellut oikein urakalla ja kipeästi. Onhan mulla noita supistuksia ollut aikaisemminkin, mutta nyt jo vähän liikaakin. Alaselkäkin meinaa sanoa työsopimuksen irti. Yritin jo tänään saada lääkäriaikaa, mutta vasta to-aamuksi sain, joten lääkäri sitten määräsi puhelimessa lepoon. Muksut hoitoon ja itse pötkölleen, kokeillaan jo auttaisi. Harmittaa vaan, kun töissä on semmoinen sutina, että. Eihän sitä saisi huonoa omaatuntoa potea, mutta tällaisessa pienessä työyhteisössä yhdenkin poissaolo aiheuttaa aina melkoisen rumban. Lisäksi noita open sijaisia ei pienellä paikkakunnalla ole erityisesti tarjolla... Ja oman poissaolon ajaksi täytyy kuitekin tehdä tarkat ohjeet joka tunnille... eri asia sitten äitiyslomalle jäänti, kun on pidemmän ajan poissa, silloin sijainen hoitaa kaiken ennakkotietojen mukaan...



Täytyy kyllä myöntää, että lepo tulee tarpeeseen. meillä kuopus siis oli viime vkon taas flunssassa ja siihen päälle meni korviinkin tulehdus, joten lääkekuurilla nyt taas. Ei muuten kyllä onneksi kipeän oloinen ja kuumeetonkin, joten nyt jo hoidossa. Mutta se tahtokausi!!! Voisi jo puhua ihan uhmasta. Jos jokin asia menee kivasti, niin heti seuraavasta saa jo metelin aikaan... Jos nyt tällaista niin mitä sitten murrosiässä??? ;o)



Joululahjatilanne: En aio panikoida nyt yleensäkään joulun osalta. Omille muksuille ei hirveitä ostella. Lahjoja tulee muutenkin aina liikaa. Pienet potkukelkat investoidaan. Kummilapsille yleensä vaatteita tms. Aikuisille ei varsinaisesti mitään, jokin itsetehty juttu - kortti tai pipari koristeineen. Jouluruoat hankitaan pitkälti valmiina. Mieheni vanhemmatkin tulevat jos pääsevät (pappa eli mieheni isä joutui eilen sairaalaan, korkeat tulehdusarvot pitkittyneen yskän lopuksi, crp pitkälti toista sataa, toivottavasti ei keuhkokuume) Oulusta meille joulun viettoon, joten jokainen tuo tai tekee jotain.. Toivotaan, että pappa paranisi. Tytöt ovat aina perinteisesti joulujen välin mummulassa Oulussa ja me ollaan menty perässä uudeksi vuodeksi. Taitaa tuo reissu muuttua, jos papan vointi on huono.



Hyvää joulun odotusta kaikille!



Pahnu 19+3

Moni oli kirjoittanut neuvola-kuulumiset ja ostellut jo joululahjatkin. Onpas reipasta, itsellä vielä puolet lahjoista ostamatta. Tosin olen kyllä sitä tyyppiä joka rakastaa jouluostoksia enkä pahemmin stressaa että kerkiäähän tässä vielä.



Mäkin jäin saikulle eilen eli nyt lorvailen kotona eikä mitään saa tehdä. Mua ei oo supistanu, vaan töissä alkoi heikottaa ja pyörryin joten eikun päivystykseen ja nyt viikko sairaslomaa ja sitten kokeillaan uudestaan josko pysyisin tolpillani siellä. Ei se kyllä ollut yhtään kiva tunne että mieluummin sitä nyt lepäileekin ja muistaa muuten kummasti juoda tarpeeksi! Onneksi en kuitenkaan lyönyt päätäni enkä mahaa mihinkään ja vauvalla oli kaikki hyvin. Selvisin siis ihan säikähdyksellä.



Mitäs muille kuuluu? Joulukiireitä töissä varmaan kaikilla ja mulla myös huono omatunto niinkun Pahnullakin siitä et vaan lorvailee kotona kun muut ahkeroi¿ mutta eipä auta, kyllä se vauva on nyt tärkein eikä sitä yhtään kirkkaampaa sädekehää päänsä päälle saa jos töihin puolikuntoisena menee.



Hyviä vointeja ja onnellista odotusta,

vanilja h 22+5

Sisaruksista (omista) puhetta ollut... Mulla on kaksi siskoa jotka ovat mua aika paljon vanhempia (7 ja 11-v). Pienenä tappelin kovasti tuon seitsemän vuotta vanhemman siskoni kanssa mutta kun täysi-ikäisyys (mun) kolkutteli ovella niin muututtiin hyvin läheisiksi kavereiksi ja sitä ollaan edelleen. Soitellaan monta kertaa viikossa jne. Mun vanhin siskoni on taas jäänyt mulle hieman etäiseksi ihan ikäerosyystä mutta tullaan kyllä toimeen. Ei vain pidetä yhteyttä niin säännöllisesti. Miehellä on neljä sisarusta joista vain yksi " täysveli" . Vanhempansa ovat olleet " nykymuodin" edelläkävijöitä eli uusioperhe jo 60-luvulla jolloin sekä miehen äidillä oli kaksi lasta että isällä yksi edellisistä liitoista! Ei katsottu heitä hyvällä silmällä silloin, ei... Mies on kanssa iltatähti ja 8v ikäeroa veljeensä joten kovin paljoa eivät ole yhteyksissä. Miehellä jopa niin paljon ikäeroa seuraavaan veljeen että eivät ole koskaan asuneet kotona samaan aikaan. Ovat kyllä ihan tekemisissä mutta eivät mitenkään säännöllisesti. Miehen vanhin veli on jo 50-vee ja hällä melkein yhtä vanhat lapset kuin me itse joten elämä on mennyt vähän eri ratoja heillä :) Siskonsa (puolikas) jäi aikoinaan äidilleen asumaan joten vähän ovat hekin keskenään tekemisissä.



Vaniljan juttu oli lähes kuin mun kirjoitus!! OIkein hämmästelin :o Eli mä kans jouduin tänään lähtemään töistä kun yhtäkkiä tuli aivan mielettömän huono olo (etoi ja pyörrytti), tsemppasin tunnin kunnes oli pakko mennä potilassänkyyn huilimaan (oon terveyskeskuksessa töissä). Verenpaine oli tippunut 90/50 lukemiin joten ei ihme että pyörrytti! Pomo lähetti kotiin ja käski soittaa neuvolaan vielä mutta ei neuvolasta sitten muuta sanottu kuin käskettiin huilia huominen kotona ja torstaina tekemään puolikas työpäivä vähän kuin testimielessä. Jos ei suju niin sitten kotiin vaan taas... Mies oli onneks kans kotona kun meidän esikko heräsi aamuyöllä kuumeessa ja mieskin oli vähän puolikuntoinen (flunssa) niin jäi kotiin. Huomenna ollaan kaikki kotona kun mä en uskalla yksin esikon kanssa olla kun olo on vieläkin aika hutera. Onneks Ruotsin systeemi mahdollistaa tän että mä oon saikulla ja mies sairaan lapsen hoitajana yhtä aikaa. Mahtaako Suomessa onnistua?



Sanoivat muuten vielä neuvolasta että näillä viikoilla on toooosi yleistä toi matala verenpaine ja sen aiheuttamat ongelmat kun verivolyymi kropassa kasvaa huimasti. Joten ei varmasti syytä huoleen sen enempää, huilitaan kaikki rauhassa joiden tarvii!!



Emmis 20+2 ja esikkopoika 1v11kk

Mie vaan oon niin saamaton, nyt kun töissä on jouluruuhkat (kaupassa) ja osa ihmisistä sairaana... mie sit raadan. Hitaasti, mutta varmasti. Sen minkä issias kivut sallii. Illalla en sit pääse enää sohvalta ylös tai sängyssä kääntää kylkee kun on niin kipeet kankut.



Tuosta sisarusasiasta: Miulla 2 vuotta vanhempi isoveli ja 3 vuotta nuorempi pikkusisko (sikoisen kummi). Myö ollaa aika paljo tekemisissä keskenää. Tavataa aina ku meen kotipaikkakunnalle vanhempien luo. Hyö asuu molemmat sillä paikkakunnalla. Itse asiassa veli oottaa emäntäsä kaa elo 08 vauvaa. Toivottavasti kaikki mennee hyvin ni saahaa mein lapsille eka serkku. Miehellä on on 10 ja 3 vuotta vanhemmat siskot ja kaksoisveli. Eniten ollaa tekemisissä 3 vuotta vanhemman siskon kaa, asuu naapuri kunnassa ja on tyttäremme kummi. Veljee tavataa joskus appilassa tai hyö käy meillä. Vanhin sisko asuu lapissa ja tavataa varmaa 1 vuodessa, jos aina sitäkää. Mies ei soittele sille eikä veljellee kauheesti ollenkaa. On muutenki huono soittelee toisille. Myö ollaa kuiteski aina haluttu ainaski kaks lasta. Nyt vaa mies on joskus sanonu et esikoinenkii ois riittäny. Pelkää ku se oli terve ettei nyt mee kaikki hyvin.



Omaa napaa: Neuvola oli viime viikolla. Kaikki oli hyvin. Paino oli nyt noussu 1 kilon 4 viikossa, eli ollaan viel 5 kiloo alotuspainosta miinuksella. Sf-mitta oli 19 eli ylärajan yläpuolella. Vaavin syke oli n. 150. Miun hemppari oli tippunu ja miekii sain käskyn alottaa rauvan syönnin.



Hmm. Joululahja ostoksista. Kaikki on oikeestaa vasta alkuvaiheessa. Kummipojalle oon lahjan jo ostanu ja Tytille muutaman Miina ja Manu-kirjan mut siinä kaikki. On niin vaikee ostaa ku Tytillä on viel ens viikolla synttärit ja kun tietää mitä kaikkee sukulaiset ostaa sekä synttäri, että joululahjaks tuntuu hassulta ite ostaa enää mitää. Ku kaikkee tulee mahottomasti. Oltii miehen kaa sitä mieltä et katotaa vaa jotai vaatteita. Mut se synttärilahjakii on ostamatta. Tänä vuonna ei osteta miun vanhemmille eikä sisarruksille lahjoja tehtii sellane sopimus, et kaikki törsää neki rahat mein Tyttii (siis toiset oli sopinu), kun se on viel ainokainen. Miehen vanhemmille pitäis kai ostaa lahjat ku ollaa menossa kuiteeski heille joulun viettoo. Miulkii ois näiltä näkymin 5 päivää yhtee menoo vapaata. Eli pääsen ens viikon perjantaina klo 17 joulun viettoo. Lupasin et mennää heti heille auttamaa, ku ei hääkää oo missää kaikkein parhaimmassa kunnossa. Ois noloo mennä sinne valmiille.



Anoppi tulee muuten huomen aamulla meille pariks päiväks esikoista vahtii ku mieski on iltavuorossa. Tietää vaa et sit meillä on tosi puhasta. Anoppi kulkee suunnillee koko ajan rätti kourassa.... HEH.



Mut nyt pitää lopetella.



Kaikille masun kasvuja ja oikein hyviä vointeja. Muistakaa kaikki hippuset on kauniita jouluna :)



Tytikkä ja Nasu 20+1 (Miulkii jo puoliväli ylitetty)

Mulla näyttää tämä kirjoittelu aina jakautuvan parin viikon väleille. Nyt tosin pakottavista syistä. Kuten monet muutkin on mullakin ollut saikkua useammankin syyn edestä . Ensin alkoi supistella, joten tein lyhyttä työpäivää ja loppupäivän makasin. Toissa viikonlopun lepäsin ja olo helpottui. Siitä riemastuneena leikin vähän rajusti lasten kanssa hippaleikkejä ja kas kummaa lantionpohjan ja alavatsan lihakset ja kiinnikkeet kipeytyivät niin, että en meinannut päästä sängystä ylös ja pakollakin olin pois töistä. Pahnun tavoin podin ensin huonoa omaa tuntoa, mutta sitten viis veisasin muista. Samaan syssyyn lapsetkin sairastu flunssaan ja toiselle piti lääkekuurikin hommata kun korvat tulehtuivat. Pisteenä iin päälle tulin itsekin flunssaan. Toista viikkoa olen kieriskellyt itsesäälissä vaivojeni kanssa. Mutta nyt se siitä, pitää yrittää porskuttaa eteenpäin paremmin aatoksin. Kuitenkin paljon voimia muille vaivojensa kanssa taisteleville (sekä tietysti lasten sairauksien kanssa)



Tytikkä oletko kokeillut issias vaivoihin varovaista pakara ja etu- ja takareisin venyttelyä? Mulla se helpotta kummasti oloa. Samoin vuoroin kuuma ja kylmä pussit kankkujen päällä.



Raskaus on puolessavälissä ja eilen kävin rakenneultrassa. Pelotti kyllä mennä, kun tuntui, etten kestä yhtään lisävastusta enää miltään suunnalta. Mutta onneksi kaikki oli hyvin ja laskettu aikakin pysyy 27.4. Sukupuolenkin rohkaistun kysymään lopuksi ja arvauksen sain, mutta taidan pitää vielä omana tietona ;) Mies kyllä myhäili tyytyväisenä kun kerroin kumpaa sukupuolta oli arvattu. Ultran jälkeen piti tietysti shoppaillakin ¿ vauvanvaatteita. Ikävämpi velvollisuus oli löytää sopivia rintaliivejä. Yhdet löysin urheilumalliset tunnin pukukopissa äheltämisen jälkeen. Yritin löytää jo yksiä imetysliivejäkin, mutta ainakin kaikki triumphin liivit (ei siellä muuta kyllä myytykään) olivat aivan kamalia. Joko ne tukivat liikaa (tissit sojotti kuin marilynillä) tai sitten kangas oli niin velttoa ettei voinut mistään tuesta puhuakaan. Auttakaa! Onko kellään hyviä vinkkejä rintsikoiden hankintaan? Etenkin sellaisten joissa ei ole kaaritukia.



Sisaruskyselyyn sen verran, että mulla on yksi veli, jonka kanssa ollaan aika läheisissä suhteissa. Mitään syvällisiä emme ehkä keskustele, mutta lämpimät välit silti. Miehellä on kolme vuotta vanhempi veli ja meidän keskimmäisen (6v) ikäinen sisko. Kun anopilla on samanikäinen lapsi ja miehen veljellä on myös pieniä lapsia niin yhteydenpito on aika luontevastikin tiivistä.



Joululahjojahan emme osta kuin lapsille ja kummilapsille. Ja perjantaina päätin tehdä kaiken sen yhdellä kertarysäyksellä. Hermot meinasi loppuvaiheessa mennä, mutta se tuli tehtyä. Veljelle jätin yhden hankinnan kun meillä on yhteiset kummilapset ja mulla alkoi jalat, selkä ja maha huutaa apua. Oli pakko turvautua tuollaiseen kertaostospäivään kun yritin jo aiemmin etsiä lahjoja kotipaikkakunnalta, mutta niitä ei vaan löytynyt. Joten ostosreissu isompaan kaupunkiin oli välttämätön ja olen hyvillä mielin, ettei tartte toiste sinne lähteä.



Muuten otan muissa jouluvalmisteluissa rauhallisesti oman vointini mukaan. Tykkään laittaa jouluruokia, ja jotakin olen tehnytkin jo pakastimeen, mutta en kyllä kärsi jos pitää ostaa valmista. Sitä paitsi kaupan torttutaikinaan tehdyt tortut lämpimänä ovat taivaallisen ihania, en ikinä osaa tehdä yhtä hyviä.



Muuten onko teillä jo ollut outoja himoja eri ruokiin. Täällä olisi yksi suolakurkkujen napsija. Normaalisti syön todella vähän suolakurkkuja



Rauhallista joulunalusaikaa t. June viikolla 20 + 3

Emmasophia kyselit siitä, että onko miehenkin mahdollista olla kotona jos lapsi sairastaa ja ite on sairaslomalla. En tiedä mikä virallinen tulkinta täällä on, mutta aika nuivasti miehen mahdolliseen poissaoloon töissä oli suhtauduttu kun nyt ite olin saikulla ja lapsetkin kipeenä.



T. June

ja heti alkuun laitan meijän tulokkaasta ultrakuvan maanantailta http://www.aijaa.com/v.php?i=1333070.jpg Tuo oli ainoa kuva joka saatiin. Siinä näkyy pikkusen pää ja sormet on suussa..



Tänään oli neuvola. Jälleen oli aikas nuiva käynti kun oli sijainen sekä opiskelija. Vauva voi kaikinpuolin hyvin (syke 146), mut äidistä " ei voi ihan niinkään sanoa" . Vaikka siis olo onkin mitä mainioin pientä päänsärkyä nyt lukuunottamatta. RR oli 123/62, proteiinit 1+, leukosyytit 3+ sekä Hb ekalla mittauksella 97 ja toisella 102. Huomenna labraan ja rautaa pitää muistaa paremmin ottaa.



Nyt pois, kun esikoinen heräsi kesken uniensa ja on iis pahalla päällä.

t.Ufa (20+6)

Hui kun on aikaa siitä ku viimeksi kirjottelin tänne ja voitta kuvitella, että tällä papupadalla on nyt sitten kovasti asiaa. Olimma siis toissavkon Kanarialla lämpö ¿ja valohoidossa ja kyllä oli mukava huilahtaa ja olla perheenä reissussa. Lennotki meni loistavasti, neitonen 1v10kk vain toisteli, että on pitkä lento, kun oli puhuttu siitä jo etukäteen. Uiminen tuntu taivaalliselta ja yritän tässä aktivoitua täällä kotoSuomessaki, tosin aivan hallioloissa. Loman jälestä sitten oliki ohjelmaa Suomi90v. juhlissa, jotka järkkäsimmä meillä. Kehno sää tosin rajotti vähän ulkoiluosuutta, mutta muuten kemut meni oikein mukavasti. Loppuvkostaki sitten kylästeltiin tai piettiin vieraita, joten nyt vasta tällä vkolla on palattu vanhaan tuttuun arkeen. Meän neitonen sai loman aikana päälle oikean äititakiaiskauden, niin että paluumatkallaki ainoat itkut itkettiin vessanoven takana isin sylissä, kun olin hetken pois ulottuvilta. Kyllä se neiti on siitä itekki jutellu jälkeenpäin, kun niin kovin itketytti. Iltasin koittas kans istuttaa mua pysyvästi sängyn vieressä olevaan keinustuoliin, mutta sentään yleensä suostuu jäämään sinne kun kerron meneväni iltapalalle, että pääsen kans nukkumaan.

Joululahja G: kummilasten lahjat on hankittuna ja muista mie en jaksa ressatakkaan. Vähän meän puolella ollu kans semmonen tapa, ettei aikusille mitään lahjoja laiteta, mutta miehen perheessä taas on toisin. No kuitenniin alkaa olla kertyny kaikenlaista mukavaa vähän jokaselle, kun mun mies kyllä sitten kuitenki haluaa niitä ostaa ¿ja ihanaahan se kyllä on, jos jotain oikein mukavaa saa antaa :)!

Joulukortti G: Olemma jo useamman vuojen ajan kirjotellu ystäville ja sukulaisille joulukirjeen, jossa on vähän vuojen tärkeimmistä tapahtumista ja ohessa joitain kuvia. Semmonen pitäs tässä ottaa työn alle ja näpsästä tuosta tyttärestä joku joulunen kuva matkaan.

Sisarus G: itelläni on isosisko ja veli. Molemmat aivan ihania ja varsinki siskon kanssa ollaan melkein päivittäin yhteyksissä, vaikka välimatkaa onki yli 700km. Veli on rakas, vaikka harvemmin soitellaan. Veli ottelee morsionsa kanssa heän esikoistaan syntyväksi maaliskuussa, mukavaa. Miehelläni on sisko ja veli, joista veli on aika läheinen, vaikka laiskanlaisesti pitävätki yhteyttä, mutta taas sitten siskoon välit on vähän mitä on. Mie oon itte sitä mieltä, että 3 lasta on ihana määrä, eikä vähiten oman taustan takia, mutta mun mies taas on kahen kannalla. Aika näyttää jääpikö meän lapset kahteen¿ ite oon toiveikas ettei tämä nyt sentään mun viimenen raskaus ole, mutta parempi olla menemättä asioien eelle.

Tyttö-poika-G: meillei oikein ollu toivetta kummastakaan ku tätä kakkosta alettiin oottaa. Ensimmäistä ootellessa mies toivo aluksi kovasti poikaa, mutta nyttemmin on suorastaan ¿katunu¿ toivettaan sanoen että ois se niin kauheaa jos meillä ei ois Saraa. Tyttö ois tavallaan tosi helppo siinä mielessä ku kokemusta on, mutta olen mie elämän varrella kyllä hoitanu poikiaki paljon. Oma sisko on niin rakas, että sisko tyttärelle tuntus ihanalta ajatukselta, mutta kyllä se tietenki perhedynamiikan ja ¿tasa-arvon¿ kannalta on aivan reilua, että lapsistaki löytys molempaa sorttia. Nämä asiat nyt on niin korkeimman käessä, että mie luotan, että saamma taas justiinsa sen lapsukaisen, joka meille on tarkotettu, just sitä merkkiä kun on sopivaksi ¿katsottu¿. Henkisesti mie kuiten olen prosessoinu sitä, mitä sitten jos saamma pojan, siis kun se kuitenki on uutta arjessa.

Oma napa: neuvolassa tänään kaikki OK. Hb vieläki 133 ilman mitään troppeja ja verenpaine alhanen, vaikka vointi silti hyvä. Masuasukin sykkeet 150 ¿ja muuten vaikuttaa olevan keskimäärin korkeammat ku neitosella oli. Kohdun alareuna vieläki navan alapuolella ja sf-mitta pienempi ku Sarasta, nyt vasta 15-16cm (tosin tässä eri mittaaja kyllä varmasti vaikuttaa paljon). Painoa on kyllä tullu lähtöpainosta jo 8,5kg, mutta aika tasaseen tahtiin joten ei kai tässä aivan valaan mitoissa sitten huhtikuussa olla, vaikka välillä sitä jo kovasti ehin kauhistelemaanki. Kumma juttu ku näin raskaana ollessa se painonnousu ei tunnu missään (muutaku vaatteissa), meinaan ku jos normaalitilassa tulee pariki kiloa lisää, niin se tuntuu jotenki heti kokonaisvaltasesti omassa olossa. Näin kai tämä on tarkotettu :).

Oon vähän ¿vauvapassissa¿, ku kummipojasta on tulossa isoveli ja se tulee synnytyksen ajaksi sitten meille hoitoon. Äitinsä laskettu aika on vasta tammikuun puolivälissä, mutta synnytys meinas käynnistyä jo marraskuun puolella, joten lähtö voi tulla koska vaan. Jännää! Tosin saatamma saaha sen kummipojan tänne vähän päivähoitoonki ennen, että saa äitinsä huilittua välillä.

Valosaa mieltä hippuraisten oottelijoille ¿ja tervetuloa matkaan uutukaiset mammat! Me päästään illalla laulelemaan neitosen kanssa Kauneimpia joululauluja kotikirkkoon, mukavaa kun olemma molemmat kovia laulamaan :)!

Hymyterkuin Hanna, masuasukki 22+2 (tai jotain sinnepäin) ja päikkärineiti 1v10kk

Hui kun on aikaa siitä ku viimeksi kirjottelin tänne ja voitta kuvitella, että tällä papupadalla on nyt sitten kovasti asiaa. Olimma siis toissavkon Kanarialla lämpö ¿ja valohoidossa ja kyllä oli mukava huilahtaa ja olla perheenä reissussa. Lennotki meni loistavasti, neitonen 1v10kk vain toisteli, että on pitkä lento, kun oli puhuttu siitä jo etukäteen. Uiminen tuntu taivaalliselta ja yritän tässä aktivoitua täällä kotoSuomessaki, tosin aivan hallioloissa. Loman jälestä sitten oliki ohjelmaa Suomi90v. juhlissa, jotka järkkäsimmä meillä. Kehno sää tosin rajotti vähän ulkoiluosuutta, mutta muuten kemut meni oikein mukavasti. Loppuvkostaki sitten kylästeltiin tai piettiin vieraita, joten nyt vasta tällä vkolla on palattu vanhaan tuttuun arkeen. Meän neitonen sai loman aikana päälle oikean äititakiaiskauden, niin että paluumatkallaki ainoat itkut itkettiin vessanoven takana isin sylissä, kun olin hetken pois ulottuvilta. Kyllä se neiti on siitä itekki jutellu jälkeenpäin, kun niin kovin itketytti. Iltasin koittas kans istuttaa mua pysyvästi sängyn vieressä olevaan keinustuoliin, mutta sentään yleensä suostuu jäämään sinne kun kerron meneväni iltapalalle, että pääsen kans nukkumaan.

Joululahja G: kummilasten lahjat on hankittuna ja muista mie en jaksa ressatakkaan. Vähän meän puolella ollu kans semmonen tapa, ettei aikusille mitään lahjoja laiteta, mutta miehen perheessä taas on toisin. No kuitenniin alkaa olla kertyny kaikenlaista mukavaa vähän jokaselle, kun mun mies kyllä sitten kuitenki haluaa niitä ostaa ¿ja ihanaahan se kyllä on, jos jotain oikein mukavaa saa antaa :)!

Joulukortti G: Olemma jo useamman vuojen ajan kirjotellu ystäville ja sukulaisille joulukirjeen, jossa on vähän vuojen tärkeimmistä tapahtumista ja ohessa joitain kuvia. Semmonen pitäs tässä ottaa työn alle ja näpsästä tuosta tyttärestä joku joulunen kuva matkaan.

Sisarus G: itelläni on isosisko ja veli. Molemmat aivan ihania ja varsinki siskon kanssa ollaan melkein päivittäin yhteyksissä, vaikka välimatkaa onki yli 700km. Veli on rakas, vaikka harvemmin soitellaan. Veli ottelee morsionsa kanssa heän esikoistaan syntyväksi maaliskuussa, mukavaa. Miehelläni on sisko ja veli, joista veli on aika läheinen, vaikka laiskanlaisesti pitävätki yhteyttä, mutta taas sitten siskoon välit on vähän mitä on. Mie oon itte sitä mieltä, että 3 lasta on ihana määrä, eikä vähiten oman taustan takia, mutta mun mies taas on kahen kannalla. Aika näyttää jääpikö meän lapset kahteen¿ ite oon toiveikas ettei tämä nyt sentään mun viimenen raskaus ole, mutta parempi olla menemättä asioien eelle.

Tyttö-poika-G: meillei oikein ollu toivetta kummastakaan ku tätä kakkosta alettiin oottaa. Ensimmäistä ootellessa mies toivo aluksi kovasti poikaa, mutta nyttemmin on suorastaan ¿katunu¿ toivettaan sanoen että ois se niin kauheaa jos meillä ei ois Saraa. Tyttö ois tavallaan tosi helppo siinä mielessä ku kokemusta on, mutta olen mie elämän varrella kyllä hoitanu poikiaki paljon. Oma sisko on niin rakas, että sisko tyttärelle tuntus ihanalta ajatukselta, mutta kyllä se tietenki perhedynamiikan ja ¿tasa-arvon¿ kannalta on aivan reilua, että lapsistaki löytys molempaa sorttia. Nämä asiat nyt on niin korkeimman käessä, että mie luotan, että saamma taas justiinsa sen lapsukaisen, joka meille on tarkotettu, just sitä merkkiä kun on sopivaksi ¿katsottu¿. Henkisesti mie kuiten olen prosessoinu sitä, mitä sitten jos saamma pojan, siis kun se kuitenki on uutta arjessa.

Oma napa: neuvolassa tänään kaikki OK. Hb vieläki 133 ilman mitään troppeja ja verenpaine alhanen, vaikka vointi silti hyvä. Masuasukin sykkeet 150 ¿ja muuten vaikuttaa olevan keskimäärin korkeammat ku neitosella oli. Kohdun alareuna vieläki navan alapuolella ja sf-mitta pienempi ku Sarasta, nyt vasta 15-16cm (tosin tässä eri mittaaja kyllä varmasti vaikuttaa paljon). Painoa on kyllä tullu lähtöpainosta jo 8,5kg, mutta aika tasaseen tahtiin joten ei kai tässä aivan valaan mitoissa sitten huhtikuussa olla, vaikka välillä sitä jo kovasti ehin kauhistelemaanki. Kumma juttu ku näin raskaana ollessa se painonnousu ei tunnu missään (muutaku vaatteissa), meinaan ku jos normaalitilassa tulee pariki kiloa lisää, niin se tuntuu jotenki heti kokonaisvaltasesti omassa olossa. Näin kai tämä on tarkotettu :).

Oon vähän ¿vauvapassissa¿, ku kummipojasta on tulossa isoveli ja se tulee synnytyksen ajaksi sitten meille hoitoon. Äitinsä laskettu aika on vasta tammikuun puolivälissä, mutta synnytys meinas käynnistyä jo marraskuun puolella, joten lähtö voi tulla koska vaan. Jännää! Tosin saatamma saaha sen kummipojan tänne vähän päivähoitoonki ennen, että saa äitinsä huilittua välillä.

Valosaa mieltä hippuraisten oottelijoille ¿ja tervetuloa matkaan uutukaiset mammat! Me päästään illalla laulelemaan neitosen kanssa Kauneimpia joululauluja kotikirkkoon, mukavaa kun olemma molemmat kovia laulamaan :)!

Hymyterkuin Hanna, masuasukki 22+2 (tai jotain sinnepäin) ja päikkärineiti(joka just heräs välipalalle) 1v10kk

Kärkeen neuvolaterveiset eiliseltä. Hb 123, paineet 108/68, sf 19 cm, Veeran sykkeet n. 145 (oli neiti nukkumassa, tosin heräsi, kun tökittiin) ja pissa puhdas. Kun ei mulla mitään vaivoja ole, niin olin ulkona alle 10 min. Naureskeltiin neuvolan tädin kanssa, että eipä meillä tässä paljoa muuta ole tehtävää, kun samalla ehdittiin juoruta vähemmän relevantit seikatkin. " Täti" on about mun ikäinen nainen; oikein mukava sellainen. Kelaa varten sain paperit, mutta en minä meinaa niitä hakemuksia täyttää kuin ensi vuoden puolella. Seuraavan kerran sitten lääkärineuvola raskausviikolla 27.



Ihanaa, kun vaihteeksi on vähän pakkasella, eikä kura lennä. Taitaa tuo vaan lämmetä viikonlopuksi ja eikös niitä sateita ollut taas luvassa? Voisin ottaa lumena, niin olisi kivemman näköistä. Tietty jos jotain positiivista hakemalla hakee, niin ei tarvi tehdä lumitöitä! ;-)



Hyvää vointia kaikille, alan tutkailemaan joulun liikuntamahdollisuuksia Vierumäellä.



Winku ja Veera, rv 22+3

Nostellaan pinoa hiukan, kun oli pudottu toiselle sivulle.

Täällä on viikon mittaan ollut puhetta lahjoista ja sisaruksista. Kannan minäkin nyt sitten korteni kekoon.



Mulla on yksi vel joka on sellaiset 10 vuotta mua vanhempia ja eikä niin kovin läheisissä väleissä olla ikinä oltu. Mie olen veljen pojan kummi kylläkin eli nähdään säännöllisesti aina synttäreillä puolin ja toisin sekä muiden sukulaisten luona. Myös mun vanhempien luona kokoonnutaan porukoilla melko säännöllisesti. Miehellä on myös yksi veli ja saman suuntaiset on sielläkin välit eli törmäillään aina joskus ja joskus saattavat soitellakin. Ei siis mitään kovin läheisiä sisarussuhteita meillä, mikä sinänsä on harmi.



Joulukortit on askarreltu ja odottavat postitusta, jos vaan tänään vielä postiin ehdin. Viimeistään sitten huomenna. Joululahjat ostin siis kaikki kerta rytinällä ja tosiaan lahjoja hankittiin vaan lähipiirin tenaville. Myö ollaan päätetty, että aikuiset ei lahjoja tarvi, mutta ostin kutinekin vlejen ja serkun perheelle jotian hyvin pientä sekä äipällä ja isukille.



Omalle pesueelle siis ukolle ja pojalle ei oikeastaan mitään hankita, kun ollaan lähdössä jouluksi etelään. Pojalle ostin pienen paketin mikä mahtuu sitten matkalaukkuun mukaan ja voi antaa sitten jouluna matkoilla. Poika saa kuitenki lähipiiriltä lahjoja, jotka sitten odottavat joulun jälkeen kotona. :)



Hannakin oli ollut kanarialla, sinnepäin mekin nyt sitten ensi viikolla suunnataan. Ihanaa päästä pitkästä aikaan lomailemaan. Kyllä ympäristön vaihdos tekee aina välistä hyvää ...



Voimia saikulla painiville. Taitaa yleisesti olla noita supisteluja ja selänkipeytymisiä tällä hetkellä aika monilla. Eikai siihen muukaan auta kuin lepo. Otetaan kaikki siis porukalla rennosti koko joulun aika ja myös alkuvuosi kerätään voimia kevättä varten.



Jo-an

Kävin nyt sitten tänä aamuna siellä neuvolalääkärissä. Alakerrassa näytti kaikki olevan kunnossa. Tappisen sykkeetkin löytyivät pienen jahtaamisen jälkeen. Kohdunsuu oli kiinni ja napakka, mutta selvästi kohtu oli alhaalla, joten painon / paineen tunnetta tullee jatkossakin helpommin. Pissa oli puhdas, mutta laittoivat varmuudne vuoksi vielä viljelyyn. Mieltä rauhoittavat nuo uutiset. Nyt sitten vielä ens vko sairaslomalla ja sitten kahden vkon loma. Tammikuussa sitten katsellaan viikko kerrallaan miten töissä lähtee taas sujumaan. Eilen oli huomattavasti vähemmän supistuksia, kun sai levätä päivän rauhassa. Illalla nuo muksut aina kuitenkin jonkin verran " juoksuttavat" .



Hyvää loppuviikkoa kaikille.



Pahnu 19+5

[color=darkmagenta]...pikainen visiitti ennen nukkumaan menoa. =0)



Eli moi vaan pitkästä aikaa! Muutto on tosiaan takana päin ja aamusta iltaan laitettiin kotia kuntoon ja nyt se sit onki jo ihan ok. Ainoo vaan, että makkarista ja keittiöstä puuttuu verhot, mutta muuten on kaikki kohdallaan. =) Nettikin saatiin toimintaan eilen, kun sähkömies kävi yhdistää yhet piuhat, jotka oli jääny laittamatta. =)



Mä koitin lueskella teidän kuulumisia, mutta mitään yksityiskohtasempaa ei jääny mieleen. Moni oli käyny ultrissa ja kaikki oli hyvin.. Se on hieno juttu!!! =)



SisarusG:tä on ollu ilmassa... Mulla on 5 sisarusta, joista yks on virallisesti velipuoli - ei kyllä yhtään tunnu puolikkaalta. =) Mun sisko on 25v ja veljet on 32v, 18v ja 16v.



Joulukortti ja joululahja G: Kortit on viety pussissa postiin ajat sitten ja lahja-asiat ratkes tänään. Ei siis ostettu ku ihan 10 lahjaa yhteensä. Mä vähän vierastan sitä kauheeta lahjahässäkkää ja lahjavuorta... En ainakaan haluu omia lapsia opettaa siihen, että pitää aina olla hirmu kasat lahjoja. =)



Oma napa noin muuten... Masu kasvaa ja vointi on kohtuullinen. Sokerijutuista olivat soittaneet Taysista neuvolatädille ja ihmetelleet, että miks en oo käyny siellä. No terkka oli selittäny, että ollaan toteltu sieltä tulleita ohjeita jne. Noh. Ne ohjeet kirjottanu lääkäri oli synnytyslääkäri ja sisätautilääkäri oli taas eri mieltä jatkoista. Nyt sit mun sokeriseuranta aikastu (nyt on siis yks viikko) ja seuraava on vielä lisäks sillon rv 27, mikä oli se alkuperäinen suunnitelma. Eli siis syyni jatkuu. =)



Jaaha. Selkä ei enää kestä tässä olemista. Jatkan toiste uusiks. MOIMOI.



Burde, heidi 1v2kk ja viltsu 23+4

Neuvolakuulumisia: Tänään siis käyty neuvolassa ja kaikki on niin kuin pitääkin- pissa puhdas, hb 128, paineet 137/74, painoakin tullu 172 g/ viikko kohta ollaan lähtöpainossa, toivottavasti ei kauheesti tuu lisää=( sf-mitta oli komeat 22,5 ja vauvelin sykkeet 136, kovasti pikkuinen möyrysi massussa! Sokerirasitukseen tuli aika 2.1., kiva aloitus vuodelle=(



Tänään lähdetään viettämään pikkujoluaja koko viikonlopuksi kalajoelle mökille kaveriporukassa ( meidän luoka siis) saas nähdä kuinka hermot kestää olla ainut selvinpäin!! Nää taitaakin olla sitten meidän viimeiset pippalot, ennen valmistujaisia helmikuussa.



Nyt vain toivotaan kovasti lumen tuloa, kädet ristissä kyynärpäitä myöten, että edes jouluna olis maa valkoinen!!!!



Tuija + tirppinen rv 24+0