perhepeti, puolesta ja vastaan.

Meillä tyttö kohta 7kk, lähes joka yö päätyy jossain vaiheessa meidän viereemme. Itse nukun ihan riittävän hyvin ja jos vauva kaipaa yömaitoa niin ei tarvitse olla nostelemassa ja nousemassa... Koen ratkaisun meille turvallisena, en ole kuolemanväsynyt ja nukumme hyvin. Harkitsisin asiaa toiselta kannalta jos meistä jompikumpi joutuisi käyttämään esim. unettavia lääkeitä tms. Vauva nukkuu vieressäni seinän puolelle, tilaa on riittävästi. Itse olen tottunut nukkumaan ilman tyynyä.



Aamulla on myös mukava herätä pikkuhiljaa yhdessä ja höpötellä.

Mielipiteeni perhepetiä kohtaan on siis sekä puolesta että vastaan. Parhaimmillaan koko perhe voi nukkua hyvin jos vauva on vieressä tai pahimmillaan kukaan ei nuku! Meidän tyttö (nyt7kk) nukkui ensimmäiset kolme kuukautta perhepedissä ja siihen asti se toimi. Imetys oli helppoa, ei tarvinnut yöllä nousta ylös ja oli ihana kuunnella vauvan tuhinaa vieressä:) Mutta meidän oli lopulta pakko siirtää vauva omaan huoneeseen nukkumaan, kun alkoi kaikkien yöunet kärsiä. Vauva heräili koko ajan, ja jos ei edes herännyt vaan unissaan vaikka käänsi päätä, minä heräsin siihenkin ja en siis nukkunut lopulta juurikaan vauvan vieressä. Sen jälkeen kun vauva siirrettiin omaan huoneeseen, olemme kaikki taas saaneet nukkua paremmin! Kyllähän tuo lapsonen vieläkin yöllä heräilee, mutta emme herää joka inahdukseen, ja näin pystymme myös miehen kanssa hoitamaan yöt vuorotellen. Luulen että äidin vaistot on sen verran hyvät, ettei lapsen päälle voisi kääntyä. Eli ihan turvallista varmasti on!

Puolesta. Meillä nukuttiin ekat 5kk perhepunkassa, nykyään erisängyissä. Minusta se on hyvä systeemi niin kauan kun toimii. En muutenkaan ole hoitanut lasta sen mukaan miten " pitää" olla kulloinkin(nukahtaminen itsekseen, oma sänky...), vaan vauvan tarpeiden mukaan. Iän myötä hän itse on alkanut oppia sitä nukahtamista jne..ikää 6kk.

Esikoinen nukkui n. 4 ensimmäistä kuukautta pinnasängyssä ¿sivuvaunussa¿, josta usein otin hänet viereeni. Minä ja mieheni nukuttiin vähän alempana sängyssä ja vauva taas päädyssä; näin ei tarvinnut pelätä vauvan päälle kierähtämistä. Sitten muutimme, ja vauva nukkui parvella omalla patjallaan ja me vanhemmat lähellä omallamme. N. 9-10 kk:n paikkeilla tyttö alkoi taas nukkua pinnasängyssä.



Toinen tyttömme nukkui perhepedissä 3-4 ¿kuiseksi, mutta monena yönä en jaksanut siirtää häntä imetyksen jälkeen pinnikseen. 1v 3kk iässä siirrettiin tyttö pinnasänkyineen toiseen huoneeseen: en itse pystynyt nukkumaan hyvin eikä tyttökään nukkunut maidontuoksussa rauhallisesti. Tuttia tämä tyttö ei ole koskaan kelpuuttanut.



Eli: tee juuri niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu!

Hei,



Esikoisen kanssa kokeilin perhepetiä, eikä se toiminut. Mínä en saanut nukuttua juuri ollenkaan ja pysyin koko yön samassa asennossa. Olin aamulla rättiväsynyt ja jäykkä.



Nyt tämän toisen kanssa ajattelimme samaa kuin esikoisellakin: nukutetaan heti omaan sänkyyn. Mutta sepä ei hänelle sopinut. Nukumme kaikki paremmin, kun vauva ja minä valtasimme parisängyn ja mies siirtyi vierassänkyyn. Jos parivuoteemme olisi leveämpi, nukkuisimme siinä nyt kaikki.



Tein vauvalle tyynyistä pesän, joka on auki minun suuntaani. Näin hän näkee, että äiti nukkuu vieressä eikä putoa eikä kuukan helposti kierähdä päälle. Tai taitaa vielä enempi haistaa maidontuoksun :)



Tee niin kuin itsestäsi tuntuu hyvälle ja mikä vauvalle sopii. Kyllä sitä vaan osaa nukkuessaankin vauvaa varoa. Ja kaikille ei sama malli sovi, erilaisia kun olemme. Syntymästä saakka.



Mupsi

Meille sivuvaunu oli paras ratkaisu. Laskimme pinnasängystä reunan alas ja aamuyöstä poika aika usein kömpi viereeni tai keskelle parisänkyä. Saimme kaikki nukkua valtaosan yöstä hyvin eikä tarvinnut pelätä pojan putoamista tai alle jäämistä.



Nyt kun hän on 1,5 vuotias, siirsimme hänet isompaan sänkyyn parisängyn ja seinän väliin. Edelleen hän välillä kömpii viereen/keskeen, mutta eipähän ole tarvinnut käydä eri huoneessa rauhoittamassa/nukuttamassa. Hän rauhoittuu itse heti, kun pääsee viereen.

Itse en voisi kuvitellakaan nukkuvani lapsen vieressä, ja miehen on saatava nukkua myös, enkä haluaisi häätää häntä pois yhteisestä sängystämme. Vauva on nukkunut omassa sängyssään omassa huoneessaan vastasyntyneestä saakka aivan tyytyväisenä eli meille tämä sopii hyvin. Herään huonounisena kuitenkin pieneenkin hihkaisuun joten vauvan ei tarvitse syömään herätessään edes alkaa kunnolla itkeä kun olen jo vieressä.



Minusta on myös hyvä, ettei itsekseen nukahtamista turvallisesti tarvitse opetella vasta vanhempana, se on varmasti pelottavampaa silloin kun on tottunut toisen ihmisen läheisyyteen. En usko, että nukkumaan menosta tulee itsekseen nukkuvalla lapsella koskaan sellaista ruljanssia kuin se joillain lapsilla, isommillakin, on eli minusta tämä on hyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä(kin). Mutta petijärjestelyt riippuvat kaikkien osapuolten unenlahjoista! Yksi tykkää toisesta jne..

Eli olen tavallaan vastaan perhepetiä. Meillä vauva nyt kohta 3kk ja nukkunut omassa sängyssään siitä asti kun laitokselta kotiin päästiin. Välillä aamun syötön jälkeen jos vauva on torkahtanut, on hetkisen (maksimissaan tunnin) ollut välissämme nukkumassa, mutta muuten nukkunut omassa sängyssään, samassa huoneessa. Ja näitä torkahtamisia on ollut vain pari tässä kuukausien aikana.

Itse en pysty nukkumaan kunnolla, jos vauva on vieressämme (toisin sanoen välissämme) nukkumassa, ja pelkään myös että mieheni (tai minä itse) kääntyisi vahingossa vauvan päälle.

Vauvamme toki nukkuu hyvin, 24-09(10) yhdellä syötöllä, joten ehkä sekin vaikuttaa vähän asiaan. Mutta tähän asti siis tyytyväisinä ollaan nosteltu vauva omasta sängystään rinnalle ja sänkyyn takaisin nukkumaan. =] Välillä mies herää nostelemaan ja vaipan vaihtoon, välillä on yön töissä tai lähtenyt jo aamuvuoroon, jolloin itse nostelen.. =]

Ja toki niinkin ajattelen, että helpommin nukahtaa tulevaisuudessakin omaan sänkyynsä.. =] Mut sen näkee sitten, mitä tulevan pittää..

Meidän poika on nukkunut lähes koko ikänsä perhepedissä, ja on ollut meillä ehdottomasti paras ratkaisu kaikkien unien kannalta.

Allergioista johtuvat yöitkut ja heräilyt, lukuisat yösyönnit ym. tuntuivat paljon helpommilta kun vauva oli vieressä eikä tarvinnut nousta itse aina ylös sängystä. Vauva myöskin sai lohtua äidin läheisyydestä.

Nyt poika on n.1v6kk ja parhaillaan ollaan harjoittelemassa perhepedistä siirtymistä omaan sänkyyn, joka tosin on vielä vanhempien sängyssä ihan kiinni.



Kaikki tekevät kuitenkin niin kuin parhaaksi näkevät, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Tässä vielä linkki artikkeliin joka koskee perhepetiä. Siinä mm. kerrotaan siitä, että perhepeti ei tosiaankaan ole vaarallinen vauvalle. Kannattaa lukea!



http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

meillä on pinnis sivuvaununa ja vauva nukkuu siinä alku yön koska nukkuu hyvin ensimmäiset 3-4h sitten herää tissille ja nostan vauvan siitä viereeni tissille missä viihtyykin sitten loppu yön ja me kaikki miestä myöten nukumme todella hyvin. Edellinen lapsi siirtyi omaan sänkyyn 1.5 vuotiaana jolloin vieroitin yö tissiltä :o)

Oltiin juuri miehen ja vauvan kanssa viikonloppuna lastenhoitajana veljeni luona. Nukuimme yöt heidän sängyssään. Oli tarkoitus samalla vieroittaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan.(lapsi nyt 4kk)

Lapsi olisi varmasti pärjännyt hyvin pinnasängyssä..äiti ei vain itse osannut rauhoittua ja nukkua..Niin se sitten päättyi siihen että nostin lapsen viereen ja nukahdin saman tien.



Kyllä meillä ainakin nukutaan hyvin yöt ja ei lapsi ole häirinnyt isää ja äitiä yhtään. On voitu helliä toisia vauvan siitä heräämättä. Onhan meillä iso sänkykin että kyllä siihen koko perhe mahtuu. Ehkä sitten jos seuraava tulee (piankin toivon mukaan) siirretään esikoinen omaan sänkyyn nukkumaan lopulisesti..

Mutta en kyllä vastaankaan, jos joku niin haluaa tehdä!



Jos se olisi vaarallista, (äiti kierähtää vauvan päälle) niin kyllähän ihmiset olisi sukupuuttoon kuolleet jo aikoja sitten:)) mun mielestä ihan turvallista, kunhan vaan vauva ei pääse putoamaan sängystä!!



Itse en halua nukkua muitten kun mieheni vieressä:) tottakai kun tytöt on tulleet isommaksi (pahat unet, kipeänä...) ovat olleet satunnaisesti viekussa, mutta pääsääntöisesti mun mielestä jokaisella kuuluu olla oma sänky!



meidän vaavit on 2 viikkosesta viety omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Koskaan meillä ei ole ollut minkäännäkösiä vaikeuksia nukahtamisen kanssa, tai yöheräämisiä. Kun tytöt on alkaneet noin 3vkon ikäisestä nukkumaan syömättä läpi yöt, ei meillä ole herätty mihinkään! ei kehitysvaiheissa, ei hampaitten tulon aikaan, ei kipeänä ( eivät kyllä ole sairastaneet kun pari hassua flunssaa ja vatsatautia)



Koskaan ei myöskään ole ollut tarvetta mihinkään unikouluihin tms. koska aivan alusta asti on viety omaan sänkyyn nukkumaan. Vuoden vanhasta on suihkun jälkeen syöty, luettu satu, pusut,pisut ja peitelty omaan " prinsessakammariin" jonne ovat hyvällä mielellä jääneet!



En tiedä onko näillä asioilla mitään merkitystä miten on nukuttu, vai onko mulle siunaantunut 4 kappaletta poikkuksellisen hyvä unisia ja helppoja (tässä suhteessa) lapsia:))?



Mutta siis, vieressä nukkuminen vauvan kanssa ei ole mun juttu.



priscilla ja 4 tyttöä, 11, 9, 7 ja 4kk

Varmasti molemmissa systeemeissä on sekä hyviä että huonoja puolia ja eri perheille sopivat eri ratkaisut.



Itse olen unissakävelijä, mikä näin vanhemmalla iällä näkyy erilaisena pyörimisenä ja touhuamisena sängyssä etenkin alkuyöstä (lapsena myös seikkailin ympäri kämppää)... Se on suurin syy siihen, miksi vauvamme ainakin aloittaa yönsä omassa sängyssään. Myös ekalta syötöltä (joka nykyisin on usein ainoa) laitan hänet takaisin omaan sänkyynsä, joka on kyllä ihan kiinni meidän sängyssämme. Tykkään joka tapauksessa imettää istualtaan. Aamuyöllä, jos lapsen masu on kipeä (meillä masuvaivat tulee yleensä aamuyöstä), otamme lapsen väliimme, jotta meidän on helpompi helpottaa hänen oloaan esim. asentoa vaihtelemalla. Silloin nukun aika huonosti, koska en ole tottunut nukkumaan yhdessä asennossa kapealla alueella. Toki myös lapsen vaivojen takia oma uni on kevyempää, kun koko ajan kuulostelee, onko hänellä hankala olla. Jos masuvaivoja ei ole, hän on omassa sängyssään koko yön. Aammulla syötän hänet isossa sängyssä ja saatamme vielä hetkisen pötkötellä vierekkäin tai ottaa aamutorkutkin ennen kuin nousemme ylös.



Lapsi käy myös illalla aikaisemmin nukkumaan kuin me ja jotenkin on mukavampi laittaa hänet omaan sänkyynsä nukkumaan kuin yksin isoon sänkyyn.



Mutta en siis missään nimessä ole sitä mieltä, että perhepedistä sinänsä olisi jotain haittaa, se ei vain sovi meille.



Mama & Justus-vauva 2kk

Meillä kaksikuukautinen poika aloittaa yönsä omassa pinnasängyssä (sängyssä kiinni) mutta ensimmäisestä herätyksestä siirtyy äidin viekkuun (isäkin nukkuu samassa sängyssä). Vaihtelen poikaa yöllä puolelta toiselle tissin mukaan, sillä poika kääntää aina päänsä minun suuntaani ja kallon muotoutumista pitää seurata, sillä neuvolalääkäri sanoi että pojalla on toinen puoli päästä littanampi kuin toinen :-) Yritetään nyt sitten litistää toinen puoli :-)



Pinnasänky-perhepeti toiminut meillä ihan hyvin enkä ole pelännyt pojan tukehtumista äidin tai isän alle. Meillä on ollut jo vuosia kissoja eivätkä ne ole koskaan olleet edes vaarassa jäädä meidän allemme vaikka nukkuivat ennen koko ajan meidän kanssamme.



Kannatan perhepetiä myös sen puolesta, että nukun itse paremmin kun minun ei tarvitse koko ajan nostella lasta pinnasänkyyn syöttöjen välillä.

Meillä poika nukkui aamuyöt välissä n. 3kk ikään asti. Sen jälkeen omassa sängyssään ihan mun vieressäni. Yösyömiset loppuivat tuolloin joten tavallaan jäbä itse ratkaisi asian.

Pomoni vaimo kertoi että hänen tätinsä vauva tukehtui tädin käännyttyä unissaan vauvan päälle. Taustoja en tiedä sen tarkemmin. Siis onko ollut esim todella pahasti väsynyt äiti ja siitä syystä nukkunut normaalia sikeämmin..