isovanhempia ei kiinnosta omat lapsenlapset- muita?

Voisiko kertojen määrää lisätä?



Tärkeintä on yhteinen puuhailu, eivät lahjat ja muistamiset. Oma merkityksensä on niilläkin: omat vanhempani eivät muistaneet minua monina tärkeinä päivinäni, mikä on poikkeuksellista, kun olen verrannut muiden kokemuksiin. Sama kokemus on veljelläni. Vanhempamme ovat saattaneet meidät maailmaan ja kasvattaneet aikuisiksi, sen jälkeen alkoi heidän oma aikansa, josta he halutessaan lohkaisevat meille pieniä paloja. Se pitää suoda heille. Vanhemmiten olen ymmärtänyt sen. On ihanaa, kun äitini jaksaa touhuta jotain tyttäreni kanssa ja he nauttivat toistensa seurasta. Synttärinä ja jouluna muistavat kyllä, mutta hyvin maltillisesti, mielellään rahan antaen, sillä eivät tiedä ja jaksa nähdä vaivaa, mitä hankkia. Mielenkiinnolla odotan, muistavatko he myöhemmin tytärtä hänene opintosaavutuksistaan, koska minua eivät muistaneet. En odota.

Välillä oikeesti tuntuu pahalta kun kuulee, että " mummi vie meidän liisan uimaan tai muuta vastaavaa"

Kumpa meidänki isovanhemmat tekisi edes jotain heidän kanssaan.

Toisen isovanhemmat ei edes ota yökylään ja mun äiti voi ottaa mutta todella harvoin.

Olkaa onnellisia jotka omaavat ihanat isovanhemmat!

miehen vanhemmat ovat jo oikeasti vanhoja, yli 75-vuotiaita ja sairaita. Näemme heitä vain itse kylään mentäessä, eikä usein voi käydä lasten nuhien, mahatautien yms sairauksien vuoksi, kun voivat tarttua(on syöpää ja sydänvikaa ). Eivät myöskään enää jaksa lahjoja ostella tai muuten kiinnostua. Tämän kyllä jotenkin ymmärrän.



Mun puolelta sukua on isä ja isäpuoli jo kuolleet, ja mun mummokin kuoli vuosi sitten, hän oli aivan ihana ja muisti aina lapsia, ja halusi osallistua meidän elämään kaikin tavoin. Mun äiti on alkoholisti, eikä kykene enää ottamaan edes itsestään vastuuta.



Että kelpaisi ne varaisovanhemmat meidänkin perheelle. Kiitos.