Kun koko ajan pelottaa....
Tervehdys!
Eli 13.12 tein siis positiivisen testin kun oli 34kp (epäsäännölliset menkat). Laskettu aika olisi 18.8.06. Meillä oli joulukuun alussa häät ja aiemmin puhuttiin että kun häät saadaan alta pois niin sitten aletaan oikein yrittämään... No niinpä oli iloisesti käynyt että olikin tärpännyt jo ennen! :)
Esikoispoikamme 09/03 (la 27.8.03) ja uuden tulokkaan ikäeroksi tulisi siis lähes tasan 3 vuotta! :)
Ongelma on nyt vaan se että minulla on ihan tolkuton keskenmenon ja tuulimunan pelko...
Oireeni alkoivat hiukan aristavilla rinnan päillä, viluttamisella, nuhalla ja alavatsassa tuntuvilla kiristävillä vihlaisuilla. Nyt on alkanut väsyttää hiukan ja välillä on huonohko olo. Lämpöisiä ruokia ei ihmeemmin tee mieli. ja hirmuinen vatsan turvotus... Ihan on raskauden oireet kyllä...
Esikoisen odotus tuli täytenä yllätyksenä vasta 7-8 viikolla ja silloin oli niin voimakkaat oireet, mieliteot, voimakas kuvotus, kova väsymys, herkkä hajuaisti jne... Nyt viikkoja on 6+4 (???vai???) ja oireet on melko vaisut. Onhan tämä nyt kauheaa vouhotusta, mutta kun niin moni on sanonut että on itse aavistanut tulevan keskenmenon. En vain tiedä sekoittuuko tässä pelko ja aavistus. Vuotoja ei ole ollut.
Onko muilla samoja fiiliksiä?
Kuinka pystyisin nauttia odotuksesta ja unohtaa kauheat pelot?
Vasta 5.1.2006 olisi ensimmäinen neuvolakäynti ja koska on pieni kaunpunki niin ei ole suurempia ultrailu mahdollisuuksia... Tekisi mieli sanoa jouluna vanhemmille ja sisarille mutta huolestuttaa että kohdussa ei olisikaan ketään :(
Kommentit (10)
helpotti jo paljon kun tiesi et on jotain siellä missä pitäis olla.
Toivottavasti saat mielenrauhaa ja pystyt nauttimaan tästä odotuksesta!
my_selene ja Remppa rv 17+1
Mulla on keskenmeno takana (rv12 huomattiin, kaavinta 3/2005) ja olen ollut kauhusta jäykkänä tässä raskaudessa ensimmäiset 4kk. Jotenkin siitä selvisin, kiitos alkuraskauden ultran rv8 ja neuvolan sydänäänien kuuntelun aina kun siltä tuntu. Suosittelen kyllä lämpimästi alkuraskauden ultraa yksityisellä, siellä osataan sanoa asiat niinkuin se on ja saat mielenrauhan (vähäksi aikaa). Jos olisi ollut rahaa olisn käynyt useamminkin ultrassa mutta pakko oli pärjätä parilla ultralla (alku ja rakenneultrat).
Vieläkin välillä pelottaa, jos vaavi ei liiku niin paljon kuin aiemmin, että onko kaikki hyvin. Pelot vissiin kuuluu raskauteen...ei voi kun tsempata itsensä päivästä toiseen; kaikki menee hyvin.
Mulla ei enää kauaa olekaan, toivon että syntyy vaan kohtuu terve lapsi.
Rouva 37+1
Tsemppiä sulle! (loppujen lopuksi eihän keskenmenolle voi mitään, pitää vaan toivoa parasta)
enkä oikein ymmärrä mistä johtuu.
Oireet on niin kuin pitääkin ja testikin on melkein kuukausi sitten näyttänyt plussaa.
Kävin yksityisellä ultrassa kun viikkoja oli 6+. Ultraan menin ihan vaan sen takia, että halusin tietää onko siellä vatsassa mitään, ja olihan siellä: näkyi sikiökaiku ja sydämensyke. Ultran jälkeen olin hetken taas levollisin mielin kunnes taas pelko kaikesta mahdollisesta alkoi kasvaa.
Nyt viikkoja on tasan 9 ja alan olemaan lähes hysteerinen oman pääni sisällä kun mietin, että onko siellä vatsassa vielä elämää vai ei. Kuvittelen, että oireet ovat hävinneet vaikka etominen ja vilu ei mihinkään olekaan häipynyt. Silti rinnat ei mielestäni enää arista niin kuin yhdessä vaiheessa aristi tai paino ei ole noussut eikä housut vielä kiristä...
Kovasti myös huolestuttaa alavatsan kramppaaminen ylösnoustessa, vihlaisee niin, että melkein pitää mennä kaksinkerroin.
Yritän kovasti ajatella, että ei auta muu kuin olla ja odottaa. Vuotoja ei kuitenkaan ole ollut. En viitsisi yksityisellä gynelläkään alkaa ramppaamaan :) Np-ultra ja toinen nvlakäynti vasta tammikuun puolen välin jälkeen... Huokaus.
Tuo Ultra idea on erittäin hyvä....
Täytyy vaan lähteä toiseen kaupunkiin kun meidän kaupunkimme yksikään yksityinen ei tarjoa ultrapalveluita! Soittelin äsken muutaman läpi ja vastaus oli tämä... Normaalistikin täältä lähetetään PHKS ultrattavaksi.
Terveyskeskuksesta löytyy 1 laite, mutta siellä yllättäen pitkälle asti varattua ja lomia... :(
Oma neuvolan hoitaja joululomalla.
Heittäytyypä epätoivoiseksi...
Kaipa se on yritettävä nyt vaan uskoa parhainpaan ja miettiä asiaa sitten kun selkeästi aihetta.
Voin lohduttaa, että esikoisesta mulla ei ollut oireita. Toinen raskaus päättyi km eikä siinäkään oireita. Kolmas raskaus taas onnistui ja siinä lievää oireilua. Neljäs päätyi km ja siinä oli taas tosi voimakkaat oireet. Tässä viidennessä raskaudessa oireita kohtalaisesti. Eli tarkoitus oli sanoa, että jokainen raskaus (kuten myös lapsi) voivat olla täysin poikkeavia samalla ihmisellä. Samoin synnytykset. Tsemppiä sulle. Sydänäänet kuuluu neuvolassa vasta vk 12 alkaen (yleensä), joten pelon poistaa mahd. vain ultra.Itse olen menossa tammikuussa kun rv 7+
Olen 17. viikolla, ja sanoisin niin kuin hyvä kaverini mulle neuvoi: np-ultran jälkeen alkaa helpottaa. Sitä seuraava mittari ovat varmasti vauvan liikkeet...
Mä kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä viikolla 6 (luulin että 8) sitten viikolla 8 (kun lääkäri kehotti tsekkaamaan, onko sikiö lähtenyt kasvamaan) Sain lähetteen ultraan myös viikolla 11, kun sydänäänet ei kuuluneet neuvolassa. Siitä viikon päästä oli NP ja siitä parin viikon päästä neuvolassa kuunneltiin sydäntä... Ja SILTI, vaikka olen saanut seurata sinttiä usein ja kaikki on aina lopulta ollut hyvin, aina kun muutama päivä menee edellisestä kerrasta, niin tekisi mieli nähdä ne pienet liikkeet ja syke taas. Mietin, onko oireita tarpeeksi, miksi jotain tapahtuu ja jotain ei... ;)
Suhtaudun tähän jo huumorilla, mutta tajuan silti, että alitajunta käy ylikierroksilla. Näen outoja synnytysunia, joissa synnytän suunnilleen avaruusolennon ja kaikkea yhtä " vaikeasti tulkittavaa" . Hullua, mutta totta. Joten olen alkanut ajatella, että huoli kuuluu asiaan, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.
Onnea sinulle raskauteesi! Älä ainakaan lievistä oireista ota paineita (no, otin mäkin....) Oma raskauteni on koko ajan ollut oireeton. Toivottavasti & Luultavasti kaikki menee hienosti!
Täälläkin välillä pelätään ja välillä ollaan vaan muuten huolissaan... On vaikea keskittyä oikeen mihinkään muuhunkaan. Viikkoja taitaa olla nyt just tasan 9. Raskaus on ollut nihkeämpi kuin ensimäinen (heikotuksia, yökötyksiä jne) mutta päivä kerrallaan. Täytyy vaan ajatella, että asialle ei voi mitään, tulee mitä tulee. Nykyään kun kaikkea on pakko yrittää hallita, mutta tätä odottamista ja sen onnistumista ei pysty. Ei ole omassa kädessä nämä asiat! Onneksi on sentään tämä palsta, saa vähän henkistä tukea :)
Pakkasen keskellä joulua kohti,
NossePosse
Nyt tänään on tullut sitten töissä rusehtavaa vuotoa...
Kipuja ei ole, eikä vuoto ole runsasta. Silti itkettää ja olo on kuin luovuttaneella.
Vaikka koko ajan olen ollut tähän " valmistautunut" , silti olo on musertunut... Kunpa olisin tällä kertaa pahasti väärässä....
No toivotaan, että ei kummempaa pidät bdbdbdbd sulle! Mulla on km tullut heti kirkasta verta ja se on alkanut 2 h sisällä molemmilla kerroilla. Tuhruttelua olen kuullut olleen useammallakin ja kaikki silti ok. Kaverilla oli vielä rv 16 ruskeaa vuotoa ja hyytymiä, nyt vauveli 2,5 kk.
Itse kävisin yksityisellä ultrassa vaikka siellä ei mitään ihmeemmin näkyisi niin tietäisi, onko kiinnittynyt ja jos niin minne. Saisin ainakin itse mielenrauhan, niin olen itse tehnyt kolmen raskauden kanssa.