*** Helmet viikkoon 47! ***

Huomenta helmille!



Tänne ei kummallisempia, lumi näyttää valitettavasti sulavan.. :( Voi höh. Oli jo niin kaunista, tai edes vähän kauniimpaa. Ois niin ihanaa jos olis valkoinen joulu (ja jo joulukuu!). Ovat olleet viime vuosina niin mustia ja harmaita vuodenvaihteeseen saakka.



Huomenna taas neuvola, supistukset ovat pysyneet vähissä, oon yrittäny lepäillä kaikin tavoin. Varmaan kuitenkin seuraillaan tässä tarkemmin ja useammin kuitenkin, en tiiä..



Isännälle oon miettiny joululahjaa. Aina niin vaikeaa.. Varmaan perinteiset uudet kalsarit ja sukat (jostain syystä ei itse hanki uusia?), mutta mitäs muuta? GPS-paikannin? Taitavat olla vähän turhan kalliita. Ideoita??





Mrs.Marple & Kuopus, rv jotain..

Supisteluja on ollut entiseen malliin ja maha tuntuu olevan laskeutunut, ystävät sanoivat, itse huomasin sen potkuista ja sitten poraus on alkanut....

Onko muilla jo maha laskeutunut?



Vauva on kyllä kasvanut, potkut on jo aika mojovia;) Lääkäriin vielä tällä viikolla, jos paikat pysyneet kiinni ja kaikki muuten ok ei enää tarvitse käydä lääkärissä, viikkoja kuuleman sen verran ettei tarvitse olla huolissaan.



Täällä pohjoisessa on lumet pysyneet ja lisää vähän sateli aamulla.



Nyt syömään..



Aurela ja masuasukki 29+3..?

Marple: täälläkin sama ongelma, miehelle joululahja " hakusessa" , vaikka ollaan " alustavasti sovittu" , että ostan hänelle joulun jälkeen alennusmyynneistä uuden ulkoilu/laskettelupuvun. Silti tekis mieli ostaa jouluksi jotain, koska tiedän että hänkin ostaa mulle. Ehkä menen myös sille kalsari-sukkalinjalle! =] Omasta mielestäni GPS-paikannin olisi meillä turha; tähänkin asti ollaan osattu " suunnistaa perille" ilman ko. laitetta, ja eipä sille kuitenkaan kovin usein käyttöä edes olisi (enemmän matkustellaan noita tuttuja reittejä pitkin esimerkiksi kasitietä ylösalas tai sitten keskisuomen kautta).



Potkuista: aamulla tunsin ensimmäisen kerran vauvan potkun osuvan kylkiluita päin! olin jotenkin vähän " lytyssä" , ja kun vauva potkaisi niin kylkiluissa sattui.. =]



Täällä hieno aurinkoinen päivä, plussan puolella kylläkin ja lumet vähän hävinneet, mutta hieno ulkoiluilma! Joten nyt ulkoilemaan!



jonttu rv 28+6 (aapuuuvaa.. huomenna alkaa rv 30!!!)

meikäläinenkin on ollut täällä taka-alalla taas viime aikoina, mutta nyt rykäsen ja kirjottelen kuulumisia ja kysymyksiä!



Mulla ei ole vielä maha laskeutunut, on kyllä alhaalla ihan normaalitilassakin, kun ei nouse ollenkaan lähelle rintoja vaikka kohtu onkin oikoryhdissä... Odottelen jännityksellä milloin pieni heittää kuperkeikkaa ja jää raivotarjontaan. Viime torstaina oli neuvola, silloin vielä perätilassa. Minkälaisia kokemuksia teillä on että millä viikoilla lapsenne ovat kääntyneet masussa vai onko joku kenties synnyttänytkin " perätilalapsen" ? Mulla esikoinen oli jo viikolta 25 lähtien raivotarjonnassa ja viihtyi niin loppuun asti.



Muuten neuvolassa kaikki kohdallaan, painoa tullut nyt sellainen 10 kiloa lähtöpainosta, mutta olinkin silloin aivan onnettoman laiha imetyksen jäljiltä... Hb oli mullakin noussut ja tuntuukin että jaksaa paremmin. Kahta rautatablettia ei mahakaan kestänyt!



Mulla ei ole supistellut kuin rankkojen suoritusten jälkeen, mutta lääkäri käski lepäilemään aina kun mahd. kun paikat oli muuten niin kypsät jo 3 vko sitten... Suonikohjuja mullakin vasemmasta reidestä nivuseen ja toiseen häpyhuuleen. Ei kiva, mutta onneksi häviää sitten synnytyksen jälkeen. Meillä miestä pelottaa harrastella seksiä jos vaikka vauva alkaisikin syntymään. Asia ei ole mikään ongelma, en halua painostaa kun tietää että ei toinen siitä sitten niin nauti... Mutta lupasi kyllä että sitten kun viikot on vähissä niin sitten kyllä!=) Onko kellään muulla vastaava tilanne? Eipä tässä meikäläiselläkään mitkään mahdottomat halut ole, että ei seksittömyys tuota ongelmia, tuntuu vaan oudolta kun ei sitä nyt olekaan niin kuin normaalisti...



Joo, odotan kyllä jo kovasti että pieni syntyisi niin pääsisi masusta eroon ja voisi taas tehdä ja touhuta ilman huolta supistuksista ja jaksamisesta. Mutta oikein hyvää viikkoa kaikille helmimammoille!



suko 81 29+2

Tänään oli neuvola.Jouduin alkamaan syömään rautaa 113 hb.Oon huomannut et väsyttää kamalasti.Mulle tehdään sokerirasitus testi kun kuopus oli niin iso syntyessään(4.435kg)ja sit neljän viikon päästä vauva ultrataan ja katotaan minkä kokoinen on.

Neuvolatäti sai mun sf mitaksi 25.5 ja se lääkäri sai muka kolmeviikkoa sit 26.Mutta neuvolatäti sanoi et hänen mitat pitää paikkansa koska hän on mitannut enempi.

Muuten kaikki oli ok.

anna_liisa 28+5

Terveisiä neuvolasta, pissa oli puhdas ja hb 114 jo (alimmillaan on siis ollu 91) vielä kuitenkin jatkan raudan syöntiä, paino oli laskenu 3 viikossa 700g :D Vaavin syke oli 152 ja sf 31 HUI! Kova on vauhti masussa muuutenkin :) Raivotarjonnassa vaavi oli jo, mutta kamalan korkeella ei laskeutumisesta tietoakaan. Sterilisaatio paperitkin tehtiin tänään niin pitkälle, kun nyt voi ja keskusteltiin aiheesta, että varmasti tiedän mitä olen tekemässä.



Muuten oma olo olo suht jees, närästää vaan ihan kamalasti, ihan sama mitä syö. Tänä aamuna söin muroja ja maitoa ja närästi niin kovasti ettei ole viel närästänytkään :( Onneks Rennien avulla pysyy aika hyvin kuitenkin kurissa :)



Yksityiselle lääkärille on mulla aika viel perjantaina ja sit varmaan lopetan käynnit siel jos kaikki kunnossa.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



t:sininenkirsikka ja kuopus 29+3

Aviomiehen joululahjoista oli täällä puhetta. Mä varmaan ostan tuolle jääkiekkofanille Esa Tikkasen elämänkerran. Se ei muuten kyllä kirjoja pahemmin lue (eipä sillä ole niin paljoa joutilasta aikaa, hyvä jos päivän lehden ehtii lukea), mutta jos liittyy jääkiekkoon tai populäärimusiikkiin, niin sitten lukee. Toi Tikkasen kirja olis varmasti mieleinen, joten pitää varmaan se käydä ostamassa. Mä toivoin itelleni lahjaksi kännykän autolaturia. Mitään muuta ei tarviis kyllä ostaa, kun olen ite törsännyt niin paljon viime aikoina. Pakko opetella pitämään nyt paussia nettishoppailussa...



Vai on Sinisellekirsikalle valmisteilla sterilisaatio. Tehdäänkö se siis samalla reissulla, kun vauva syntyy? Mies taas eilen tuosta ko. asiasta puhui, mutta kun mulle se ei ole ollenkaan niin itsestään selvää...



Täytyy lähteä uuniin hakemaan lisää puita. Tänne on ensi yöksi luvattu -12 astetta pakkasta, joten ajattelin lämmittää, ettei aamulla tuntuis talo niin kylmältä.



Ainiin, pesin just vauvan vaatteet. Kyllä tuntui ihmeelliseltä katella taas niin pieniä vaatteita. Tuntui, että onko meille todella tulossa vielä yksi NÄIN pieni ihminen ;-).



neronja rv 29+1

Tänään oli 4D-ultra ja lisäksi sain äitiyspakkauksen!!!



Ihanaa piristystä tähän väsymykseen ja kivuliaisuuteen. Ja lauantaina vielä Ikeaan! Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu :)



Kaikki hyvin, vauvalla varsinkin, itselläni vaan on kaikki mahdolliset vaivat mitä listasta löytyy. Väsymys, närästys, ummetus, suonenvedot, levottomat jalat, liitoskivut (ja tosi kovia!), alaselkäkivut... Ei ole kovinkaan autuas olo.



Mutta se 4D oli kyllä upea... Vauvalla kaikki niin kuin pitääkin, paino vaikuttaisi olevan 1040g, painoarvio 3,6kg käyrällä. Ja nyt se sitten varmistui, pieni tyttö on tulossa =)



Lääkäri sanoi, että tytön merkit niin selkeät, että on 100% varmuudella tyttö. Ihanaa, sitähän mä salaa toivoinkin...

Elikkäs tänään oli taas neuvola. Kaikki oli ihan ok, painoa oli tullut vaan 200 grammaa!! Jipii. Näköjään se vaikuttaa kun katsoo mitä suuhunsa laittaa.. :D



Sokeriarvot oli ok, mutta sain silti tehtäväkseni mitata kolmen päivän ajan tiettyinä aikoina itse tota sokeria ja kirjoittaa ruokapäiväkirjaa. Ajattelin tehdä sen viikonloppuna. Vähän jännittää että miten toi pistäminen onnistuu kun en voi sietää mitään piikkejä tai neuloja. Jos en itse pysty niin pitää sit antaa miehen tehtäväksi se.. =)



Ei osannut lääkäri arvioida yhtään minkä kokoinen matkustaja mulla tuolla masussa on mukana, ultrausta kun ei tuolla meidän neuvolassa ole mahdollista tehdä. No, ei voi mitään. Pitää luottaa että aika käyrillä paino pikkuisellakin menee..



Hb oli noussut edellisestä kerrasta. Viimeksi se oli 114 ja nyt 127, joten melkein samoissa luvuissa mennään kuin ihan ekalla mittauksella jolloin se oli 133. On rauta tehnyt siis tehtävänsä, vaikken ole syönyt kuin yhden päivässä.



Miehelle varmistui tänään uusi työpaikka, on tehnyt tähän saakka kahta hommaa kun ei ole ollut koko päiväistä työtä ja se on ollut sitten pois yhteisestä ajasta. Nyt onneksi alkaa sitten vain yksi työ ja jää aikaa keväällä sitten lapsellekin enemmän. Ja muutenkin varmasti jaksaa hänkin paremmin, kun ei tarvitse koko ajan olla menossa.



Mutta, taas näin omanapaisesti kirjoittelin ja suuntaan tv:n ääreen.



Hyvää viikkoa kaikille ihan tasapuolisesti!!



Suan ja Nuppu hmm... öö.. 27+5??

Joo, sterilisaatio olis tarkotus tehdä samalla reissulla vauvan syntymän kanssa. Jos synnytys on normaali alatiesynnytys, niin sterilisaatio ois sitten tarkotus tehdä samana päivänä ja jos päädytään synnytyksessä sektioon niin sitten sen yhteydessä. Terkka neuvolassa sanoi, että vaikka sterilisaatio paperit ovatkin synnärillä valmiina, niin sen voi perua esim. silloin jos joudutaan hätäsektioon, eikä tiedetä mikä on vauvan vointi. Muutenkin sen voi kuulemma perua vielä viime hetkilläkin jos mieli muuttuu.



sininenkirsikka

Sininenkirsikka, kiitos tiedosta. Jännä kun minulle yksi lääkäri sanoi, että mieluiten puoli vuotta synnytyksen jälkeen, mutta just tuolla suurperheellisten pinossakin yhdelle synnyttäjälle oli tehty sterilisaatio synnytystä seuraavana päivänä, joten kyllä se ihan yleinen käytäntö näyttää olevan. Jotenkin mä mieluiten pyyhkisin mielestäni koko sterilisaation, mut ettei vaan mies alkais painostaa siihen. E-pillerit mulle ei tukostaipumuksen vuoksi käy. Voisihan sitä kierukkaa kai ajatella. Meille on siis tulossa kuudes. Tuntuu vaan niin pelottavalta tehdä niin lopullinen päätös, ettei enää IKINÄ voisi saada vauvaa...



Suan pelkäsi pistämistä. Minähän olen myös piikkikammoinen, mutta niin vaan piti 2006 vuoden alussa opetella pistämään joka päivä hepariinipiikki mahaläskeihin (tai siis raskausaikana joudun pistämään). Minäkin ensin mietin, että annan sen miehen tehtäväksi, mutta ei sekään sitten toisaalta tuntunut hyvältä, kun eihän se mies tiedä, miltä tuntuu ja kärsiikö tiettyyn kohtaan pistää. Sitten vaan ajattelin, että ehkäpä jos olen nyt oikein urhea, voitan oman pelkoni ja pistän piikit itse joka päivä, niin ehkäpä saan elävän vauvan syliin (ennen vuoden 2006 raskautta minulla oli neljä perättäistä km:a). Ekan pistämisen jälkeen tuntui, että silmissä mustenee ja piti mennä sängylle ja nostaa jalat ylös, mutta toisella kertaa ei enää tarvinnut niin tehdä ja tosi äkkiä alkoi sujua rutiinilla. Sinulla on varmaankin kyse sormeen tuikkaamisesta? Sisukkaasti ja päättäväisesti vain, kyllä se siitä hyvin menee :-).



Jahas, kello kävelee (ylläytys yllätys), joten täytyy alkaa joutua nukkumaan.



neronja rv 29+1

Suanille heti alkuun pistämisestä: Mä jouduin kans piikkikammoisena inssin takia pistämään itseäni kaksi kiertoa, eli yhteensä varmaan noin 30 kertaa. Ei ollut kivaa ja pelotti ihan kamalasti. Mutta kyllä sitä kummasti voittaa pelkonsa käärön toivossa. Nyt alkaa mielessä jo kummitella synnytys ja olen ihan varma, että voitan piikkikammon myls epiduraalia kohtaan jos vaan kivut tarpeeksi koviksi yltyy. Pari vinkkiä kuitenkin pistämiseen: Jos joutuu mahanahkaan pistämään kannattaa nahkaa, johon pistää nipistää toisella kädellä niin tiukkaan, ettei varsinainen pisto enää tunnu...Eli kun nipistää itse itseään tarpeeksi kovaa, ihosta tulee tosi kovaa, eikä se anna enää piikin alla periksi niin, että neulan pää edes tuntuisi missään. Ihan kuin se menisi ihohuokosesta läpi vaan. Ja jos sormenpäähän joutuu pistämään, neuvoi sairaanhoitajakaveri tekemään sen reunaan, lähelle kynnen reunaa. Siinä kohdassa sormenpäätä on kuulemma vähiten tuntoa. Mä käännän aina neuvolassakin HB:tä mitatessa sormen reunan pistettäväksi eikä se pahemmin tunnu. Ja onneksi terkkarillakin on se sellainen " ammuttava" piikki, jolla pistää siihen, ettei tartte milli kerrallaan tökkiä.



(.) Kaikki hyvin. Nallekarkki liikkuu runsaasti ja äiti saa ravata vessassa jatkuvasti. Selkäkivut on pysyneet kurissa tukivyöllä ja sairausloma on pitänyt supistuksetkin melkein kokonaan poissa.



Toista sairauslomaviikkoa siis mennään. Eilen päätin kokeilla ekaa kertaa, miten normaalielämä sujuu...eikä se oikein sujunut. Olin liikkeessä koko päivän; aamulla vein miehen töihin autolla, kävin neuvolassa hakemassa unohtuneen neuvolakortin ja vakuutusyhtiössä viemässä viimeiset paperit vauvavakuutusta varten. Samalla kävin ostamassa uuden luomivärin ja pari uutta kalaa akvaarioon. Ruokakaupasta tullessa alkoi jo tuntua ikävältä masussa ja kun pääsin kotiin vähän ennen kahta, olin jo ihan puhki. Supisteli ja kiristeli tosi ikävästi. Lähdin kuitenkin reippaana tyttönä vielä käymään mummolassa ja hain miehenkin töistä kotia. Ilta menikin sitten vaan makoillessa huonovointisena. Ja tänä aamuna heräsin päänsärkyyn ja nenäverenvuotoon...Eli epäilenpä, että parin päivän työkokeilun jälkeen päädyn loppuajaksi takaisin sairauslomalle.



Tänä aamuna sattui muuten jotain ihan uutta. Herättiin miehen kanssa molemmat jo ennen kellon soittoa; minä vähän viiden jälkeen vessahätään ja Nallekarkin jumppaan ja mies sitten kuuden maissa mun pyörintään ja hyörintään. Menin sitten miehen kainaloon makoilemaan, jotta hänkin tuntisi Nallekarkin jumppaliikkeet. Yhtäkkiä tunsin jotain märkää hänen peitossaan, kun vaihdoin asentoa. Kävin sitten kiusaamaan häntä, että hän on yön aikana kuolannut, jolloin hän huomasi toisen märän läikän mun yöpaidassani, oikean rinnan kohdalla. MAITOA! Ihan ekaa kertaa...Tuli kyllä tosi hölmistynyt tunne. Vielähän Nallekarkin pitäis viihtyä ainakin 10 viikkoa masukodissaan. Kai tää on vaan sitä valmistautumista. Ihmettelinkin, kun eilen särki illalla tissejä. Yllätys oli kuitenkin aikamoinen.



Tänään ajattelin siivota eteisen kaapit, jotta saan kaikki loputkin vauvan tavarat laiteltua paikoilleen. Illalla mennään taas hakemaan yksi auto koeajoon, Corolla Verso tällä kertaa. Reilun viikon päästä pitäis tehdä päätös, mihin autoon siirrytään vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä ei ole vielä mitään hajua.



Joululahjoista vielä: Ajattelin ostaa äidille Eaglesien uuden levyn ja yöpaidan ja isälle Reinot, joita en isänpäiväksi saanut. Pikkuveljen lahja mietityttää. Mitä voi ostaa 25-vuotiaalle autohullulle? Ehkä jonkun leffan löydän. Mummi on kans ikuinen ongelma...sillä kun on jo kaikkea. Plus et ollaan ostettu sille Pääsiäiseksi 80-vuotislahjaksi kylpylämatka Pärnuun, johon uppoaa aika paljon rahaa. Mekin ollaan muuten lähdössä pienen ihmisenalun kanssa mukaan. Toivottavasti Nallekarkki luopuu kodistaan ajoissa, sillä muuten ei ehditä saamaan sille passia. Itse olen varautunut siihen, että en kylpemään pääse, mutta ainahan sitä kampaajalle tai kosmetologille tuollaisissa paikoissa varmasti pääsee.



Saattaa muuten tulla hautajaiset vielä eteen ennen joulua. 7 vuotta syöpää sairastanut setäni joutui viikonloppuna sairaalaan, on tosi huonossa kunnossa. Eniten säälittää mun serkun perhe, johon monen vuoden hoitojen jälkeen on syntymässä esikoinen helmikuussa ja etenkin kun kyseessä on ilmeisesti suvun eka poikalapsi ja nimenjatkaja, harmittaa, ettei tuleva ukki tule tapaamaan pientä. Mutta elämä on...Ja onhan tähän ehditty valmistautua jo monta vuotta. Alun perin elinaikaa annettiin 3kk-3v ja tuo määrä on jo tuplattu.



Nyt kuitenkin aamupalalle. Jos vaikka pääsis jotenkin päivä vauhtiin.



Nonna ja Nallekarkki, tänään rv 26+6 (ja taas poksuu huomenna)

Tänään oli pitkästä aikaa neuvolakäynti, tai lääkäri oikeastaan. Ihana oli kuulla, että kaikki näytti hyvältä. Varsinkin tuota kohdunsuun tilannetta olen jännäillyt, kun supistuksia on joinain päivinä ollut ihan reilusti, ainakin omasta mielestä. Mutta sekin oli tosi hyvä.

Sf-mitta oli vain 22! Tosin lääkäri mittasi ihan eri paikasta kuin terkka yleensä, eli laittaisin tuohon 1-2cm lisää. Katotaan sit kolmen viikon päästä neuvolassa, miltä silloin näyttää, kun oma th mittaa. Hb:a ei mitattu, kun se on ollut päälle 120 aina aiemmin, eikä väsymyskään pahemmin ole viimeaikoina vaivannut. Tai siis ainakaan mitenkään poikkeavasti. Heh. Verenpaineet edelleen tooosi alhaiset. Ja paino oli ylläri ylläri ihan ok lukemissa, noin 450g/vko lisäystä viime kerrasta ja kokonaislisäys vajaat 7kg.



Mahassa on hirveä disco taas päällä! Ihanaa! Pää alaspäin siellä kaveri jo on. Tosin vielähän ehtii pyöriä. Esikoinen oli kyllä tosi varhain jo rt:ssa, eikä siitä enää kääntynyt. Ehkä hän on jättänyt seuraavallekin hyvät ohjeet masuun. =D



Esikoinen muuten möläytti vauvalle suunnittelmamme nimenkin mun siskolle. Onneksi sisko ei vielä saa ihan kaikesta naperon puheesta selvää, niin ei älynnyt nimeä. Toisaalta, mitäpä väliä sillä olisikaan, mutta toisaalta... Eikähän se nimikään ihan 100% varma vielä ole.



Hienoa, kun irtisanoutumisia/lakkoa ei tullut! Yksi mun huoleni hälveni. Ei tarvitse jännätä saako hoitoa tarvittaessa, jos vaikka pieni syntyisi etuajassa tms.



Miehelle joululahja kovassa pohdinnassa täälläkin! Se on kyllä tosi hankalaa, jos ei tule mitään " oivallusta" . Eikä ainakaan vielä ole tullut. Yhden kirjan ostin jo, mutta senkin hän on " tilannut" . Joku ylläri olis vielä kiva keksiä. Ei ole hänellä oikein kalsaritarvettakaan, kun joutui reissussa ostamaan varaston uusiksi, kun matkalaukku ei löytänyt perille. =) Miehellä on vielä heti joulun jälkeen synttärit, joten lahjan kanssa on oikein tuplaongelma! Ideoita otetaan vastaan!



GPS-paikanninta oli joku pohtinut (mrs. Marple?). Meillä sellainen on. Tai siis miehen puhelimessa. Aika vähällä käytöllä se on. Itse tykkään vielä toistaiseksi ainakin suunnistaa perinteisellä kartalla. Siinä kun näkee jotenkin paremmin pidemmälle sitä reittiä. Mutta on sitä tosiaan silloin tällöin käytetty, jos karttaa ei ole käsillä tai etsitään esim. Helsingissä jotain osoitetta (siinä se on muuten tosi kätevä!). Mutta miehet on kyllä jotenkin kummasti tosi innoissaan tuollaisista vempeleistä!



Nonna: onko sun veljellä oma auto? Osta siihen vaihdekepin nuppi, joku sellainen erikoinen (ellei siinä siis ole jo). Ainakin Biltemassa on ollut niitä kaikenlaisia.



Suko puheli seksiasioista. Meilläkin on aika rauhallista ollut sillä rintamalla. En tiedä, mitä mies miettii, mutta mä tunnen itseni kömpelöksi tän muhkean vatsan kanssa ja luulen, että siksi on jäänyt vähän vähiin. Periaatteessa kyllä mitään esteitä ei olis. Toisaalta... aikansa kutakin.



Ja siitä päästäänkin sit ehkäisyyn. Mä en taida vielä sterilisaatiota saada. Toinen lapsi ja ikääkin kolmekymppiä (kohta). Oon kyllä aikas varma, että mun raskaudet on tässä. Mutta kai sitä täytyy kierukkaa kokeilla seuraavaksi. Ilman hormoneja. Ne ei tunnu passaavan mulle ollenkaan.



Suanin miehelle onnittelut työpaikasta! Hienoa, että saatte elämän mallilleen silläkin saralla. Kyllä se varmasti helpottaa sitten kevättä, kun on vain yksi työ. Lapsi vie sitä energiaa kumminkin osansa. Vaikka kyllähän sitä energiaa toisaalta lapsesta saakin.



Me ei taideta päästä muuttamaan ennenkuin lapsi syntyy. Ei vaan tunnu löytyvän sitä meidän kotia. =( Hyvin me tuossakin pärjätään, mutta tekisi mieli omaan ja pois kerrostalosta.



Tosiaan oma olo on jokseenkin " valasmainen" . Maha tuntuu olevan tiellä koko ajan (juu, onhan se kyllä ihana) ja pienestäkin liikkumisesta tai tekemisestä väsähdän nopeasti ja totaalisesti. Yritin neuvolassakin vähän narista supistuksista ja möhötyksestä, mutta ei lääkäri oikein ottanut mitään kantaa. Täytyy vaan tarkkailla jaksamista ja olla sitten yhteydessä neuvolaan, jos ei tosiaan jaksa.



Nyt täytyy alkaa tehdä töitä! Oon vaan tunnin notkunut netissä lääkärikäynnin jälkeen.



-Tango ja pikkukaiffari 27+3 (88 päivää la:an ja 32 työaamua äitiyslomaan. Mitä, kuka laskee? =))

Eli sain kaveriltani aamulla viestin että pitkän odotuksen jälkeen he ovat vihdoinkin sairaalaan saakka päässeet (laskettu aika hänellä oli jo 11.päivä) ja että nyt vain odottelevat että pikkuinen syntyisi. Mua jännittää ihan tajuttomasti heidän puolesta. En tiedä miksi niin jännitän, kai siksi kun omakin on pian edessä.. Nyt vaan kuumeisesti odotan että saisin onnellisen viestin siitä, kumpi on syntynyt.



Ää... Miten mua näin voikin jännittää?



Ja tästä aasinsilta.. Toisaalta, musta tuntuu että viikot menee tosi nopeesti, mutta toisaalta taas tuntuu että helmikuu on jo niin kovin kaukana. Tänään tuli taas niin kärsimätön olo, kun ajatteli että vielä on niin " pitkä" aika siihen että itse pääsee tositoimiin. Olisi myös niin paljon helpompaa jos tietäisi tasan tarkkaan mikä päivä synnytys käynnistyy ja syntyykö vauva LA:n jälkeen vai ennen ja kuinka paljon aikaisemmin jos aikaisemmin syntyy.. Toisaalta, mulla ei ainakaan merkkejä tässä vaiheessa ole siitä että ennenaikaisesti syntyisi.



Olen vaan niin älyttömän kärsimätön.. Onko muilla samanlaista fiilistä?



Odotan jo niin paljon sitä hetkeä kun sairaalaan lähdön aika koittaa ja kun sitten vihdoin saa sen pikkuisen syliin..



Tuntuu vain että siihen on niin kovin kauan aikaa vielä..



Suan ja Nuppu 27+6 (jos olen oikein laskenut)

suan, mä niin tiedän miltä susta tuntuu! :) Viikot mennä vilajaa, tuntuu että harva se päivä saa olla lukemassa että mitäs tällä raskausviikolla tapahtuukaan (oon ottanu tavaksi sunnuntaisin lukea aina seuraavan viikon jutut ukon kans). Toisaalta tuntuu taas niin kaukaiselta koko helmikuu ja mietin sitä, että kuinka tän vattan kans jaksaa sinne saakka! Ja sitten alkaa jännittää että mitenkä ja kuinka tässä nyt eletään ja miten synnytys menee ja .. lopulta mietin sitä kun istun keittiön pöydän ääressä yöllä ja odotan murkkuikäistä tyttöä yöjuoksuilta kotiin kun kotiintuloaika on mennyt umpeen. Eipä tuo kannata murehtia etukäteen, mutta minkäs teet kun yöllä valvottaa.



Vointi on pääosin hyvä pikkuvaivoja lukuunottamatta. Kovin ei voi urheilla kun vatta vetää heti kovaksi, onneksi on torstaina neuvola niin saa selvyyden onko paikat ookoo. Suonenvedot vaivaa ajoittain ja selkäkivut ja sit noi supparit, oonkin aatellut että kyllä tuo kroppa näköjään pistää hidastamaan vauhtia jos ei pää ymmärrä ajoissa! Kovasti onkin käynti hidastunut ja mieli muutenkin rauhoittunut.



Voimia sokerin kanssa kamppailijoille!



Lissula 27+2

Me päädyttiin sterilisaatioon sen tähden, et mulle ei oikein noi hormonaaliset ehkäisyt sovi (hormonikierukastakin tuli ihan kamala ihottuma kaikkiin taipeisiin ja päänahkaan, hävis vasta kun kierukka otettiin pois). Lisäks asiaan vaikuttaa sekin, että mun miehellä on on aivovamma (autokolarin seurauksena). Ei oikeistaan kauheesti vaikuta päivittäiseen elämään muuten, mut väsyy helposti eikä oikein jaksa meteliä. Ni alunperinkin on ollu puhe et meille 2 lasta riittää hyvin. Tarjoutu ite menee sterilisaatioon, mut totesin et mitä suotta, kun mulle se voidaan tehä synnytyksen yhteydessä.

Mulla ikää 31 ja se riittää sterilisaation saantiin, kun täytyy olla joko ikää 30 tai vähintään 3 lasta.



Eilen toi terkka sitä multa moneen kertaan varmisteli, et haluanko varmasti tehdä niin lopullisen päätöksen, et mitäs jos lapsille sattuu jotain??? Totesin et 2 lasta on mulle ihan riittävästi, olen huomannu et ei musta suurperheen äidiks oliskaan ja jos lapselle/lapsille jotain sattuis niin eihän niitä uusilla korvata vois.



että tällasia pohdintoja tällä erää...



t:sininenkirsikka ja kuopus 29+4

mukava on teidän vointeja lueskella. Omassa masussa kaikki hyvin, viikko sitten oli neuvolalääkäri, paikat kiinni ja tulokas raivotarjonnassa. Töissä olen jaksanut ok, vaikka yöunet on jo hepposia. Sain edellisen lapsen ison koon, sekä kiireellisen section vuoksi lähetteen äitiyspolille synnytystapa-arvioon. Tänään tuli sitten kustsu, se on laskettuna päivänä, eli 5.2.2008. Pitäisi ehkä käydä paikanpäälllä vähän aiemmin, koetan huomenna soittaa ja vaihtaa aikaa.



Mukavaa loppuodotusta!

Elni, masukas rv. 29

Heippa!



Ei oikein tule kirjoiteltua, kun ei mitään ihmeellistä tunnu tapahtuvan. Mikä on tietysti raskaana ollessa hyvä asia...:) Vointi on ihan mainio edelleen. Närästykset ja muut vaivat loistavat poissaolollaan, mutta eiköhän viimeistään tammikuulla ala jo tuntua siltä, että on oikeasti raskaana. Nyt kulkee vielä tuo masukin aika kepeästi mukana.



SUAN: Sellaistahan se vauvakuume ja raskaana olo parhaimmillaan on, että ikävöi omaa nyyttiään, eikä malttaisi odottaa, että se syntyy. Muistan tunteen hyvin esikoisen odotusajalta.:) Tulokasta odotellessa voi vaikka nauttia levosta ja rauhasta (ainakin jos odottaa esikoista), hiljaisista öistä, omasta ajasta ja ennen kaikkea tehdä kaikenlaista kivaa kahdestaan miehen kanssa. Suosittelen!



Itse lähinnä kauhistelen ajan kulumista ja toivon koko ajan, että vauva pysyisi mahassa mahdollisimman pitkään. Tuntuu, etten ennen äitiysloman alku pysty enkä ennätä mitenkään orientoitua tulevaan - eikä meillä ole kyllä vauvallekaan vielä mitään laitettuna valmiiksi. Vaatteet ja muut tykötarpeet tietty pääasiassa löytyvätkin esikoisen jäljiltä, mutta ovat vielä lainassa pitkin maailmaa.



Pakko myöntää, että mua vähän jännittää edessä oleva rumba yövalvomisineen ja kitinöineen. Esikoinen oli vauvana tosi rauhallinen, söi ja nukkui hyvin eikä paljon itkeskellyt, enkä jotenkin saata uskoa, että tämä toinen lapsukainen olisi yhtä iisi.;) Samoin jännittää esikoisen suhtautuminen suureen muutokseen. Ja oma jaksaminen ja kotielämään sopeutuminen taas työvuosien jälkeen. Ja ihan konkreettiset asiat, kuten miten saadaan esikoisen hoito järjestymään synnytyksen koittaessa (meillä ei isovanhempia tms. lähimaillakaan).



En nyt mitenkään kauhuissani ole, vaan ihan rauhallisin mielin odottelen tulokasta saapuvaksi, mutta huomattavasti enemmän on noita ristiriitaisia ajatuksia nyt kuin oli esikoista odottaessa. Onneksi itse raskaus on sujunut niin hyvin ja ilman huolia. Tällä hetkellä yritän lähinnä vain nauttia suht hyvistä yöunista, arjesta reippaan ja omatoimisen esikoisen kanssa, liikunnasta, kiireettömistä lounaista ja kahvihetkistä sekä läheisyydestä miehen kanssa.



Levollista odotusmieltä teille kaikille!



Toivottelee

Lumileopardi kera beibin rv 28+4

JONTTU: Mä olen pari kertaa tehnyt rinnakkaiset mittaukset ja olen kyllä saanut hyvin samanlaiset tulokset. Isoin ero on tainnut olla 0,5 mmol/l.

Yleensä oon tehnyt sen toisen mittauksen samasta pisarasta kuin ensimmäisenkin. Mun mittari tarvii niin pienen tipan verta. Olen kyllä jonkun kerran tehnyt vertailumittauksen toisesta sormesta, mutta silloinkin olen saanut hyvin samanlaiset tulokset.

Sinällään se veripisara ei kontaminoidu(tätä jonttu jossain vaiheessa ihmettelit) Mutta eri sormista otettu näyte kyllä heittää helposti koska jos toista sormea joutuu esim puristamaan enemmän kuin toista, voi toisessa pisarassa olla enemmän kudosnestettä kuin toisesssa. Eli se voi ainakin osittain selittää sitä eroa.



Aika ylimalkaiset ohjeet olit Mantelipulla saanut. Tai ehkä ne esitettiin vähän töykeästi?Tiedän ainakin omalta kohdaltani että ei yhtään huvita ottaa ohjeita vastaan jos antaja tyrkyttää niitä asenteella " minä tiedän parhaiten" eikä kannustavasti. Toivottavasti jaksat silti. *halaus*



MRS. MARPLE: Ohjeet oli aika ylimalkaiset ja nyt kun olen asiaa kelannut, niin mulla oli suuremmat odotukset kuin mitä sain. Siis en saanut konkreettista apua niihin mun ongelmakohtiin sillä tavalla kuin olisin toivonut/odotin. Töykeydestä ei siis lopulta ollut kyse. Mutta toki on aika turhauttavaa jos vaan hoetaan, että oot saanut ne ohjeet lue siitä. Jos kysyy apua johonkisen sellaiseen joka ei siitä lapusta selviä.

Ja vasta jälkikäteen pitkän kelaamisen jälkeen hoksasin, että kuvittelin että sillä kätilöllä olis ollut paremmat valmiudet antaa sitä opastusta siihen ruokavalioon.



SIIRIKKI KIITOS TSEMPISTÄ!!!

Ja SAMOIN SINULLE KANSSA TSEMPPIÄ!

Mulla on seuraava käynti äippäpolilla 13.12 siihen asti ainakin pitäisi kovasti skarpata ja pitää noi paastoarvot ja aterian jälkeiset arvot kunnossa jotta ei tarvis sitä insuliinia.



Mantelipulla!

Voi että harmittaa varmasti! :(

Millainen sinun syömisaikataulu on tähän asti ollut? Mikä siinä oli pielessä? En minäkään ole saanut syömisaikatauluihin mitään opastusta. :/ Kuinka sinun täytyy korjailla nyt syömisaikataulua?

Tsemppiä kovasti!!!



HELMIKUU2008: Mä syön aamupalan, töissä aamulla kahvitunti ja lounas ruoka klo 12 jälkeen ja sitten mulla ei välttämättä ole tullut raskausaikana sen jälkeen nälkä. Eli liian pitkät ruokailuvälit.



Nyt mä olen pakottautunut syömään aamupalan kahvitauko ja lounas jää pakosta klo 12 jälkeen (teen 5 h työpäivää ja siihen ei kuulu ruokataukoa) ja sitten pitäisi syödä vielä päivällinen ja iltapala.

Mulla kyllä tahtoo toi päivällinen venyä muiden iltapala aikaan mutta toi iltapalan syöminen on laskenut ton aamun paastoarvon oikeelle tasolle <5,8.



ANNA_LIISA: Harmi että joudut saikulle, mutta et kyllä ole työkuntoinenkaan kun jo kävely aiheuttaa suppailuja.



jaahas nyt on pakko painua nukkumaan!



mantelipulla 29+5

Luuk: Lämmin kiitos ihanista sanoista, mä olin ihan tippa linssissä sanoistasi!! Jotenkin sitä vaan on elänyt tossa teidän " jutussa" täysillä mukana. Mun mies ihmetteli sitä, et miten tämmösen palstan kautta voi alkaa tuntumaan siltä, et te ootte niin läheisiä ja tunteet sit täysillä mukana. Nyt sitä vaan toivoo, et siskosi perheellä ja teillä kaikilla, suru edes hivenen helppaa ja että ajan kanssa elämä normalisoituisi. Siitä oon niin onnellinen, että siskollasi on kaksi lasta. Lapset ovat suureksi avuksi surussakin. Ystäväni menetti esikoisensa syntyessään, ja koskaan ei saatu selville miksi. Nyt heillä kaksi lasta ja elämä on voittanut. Kaipaus kylläkin ainainen, mutta sanoi, että sen kanssa on ajan kanssa oppinut elämään. sitä toivon teille kaikille. Joulun aika ei varmaan ole helppo, koska pikkuisen piti päästä silloin ehkä kotiin, mutta toivotaan kevätauringon auttavan !!! ja sinun pikkuinen on myös siskollesi erittäin ihana lahja. Luulen, että ulkopuolisten vauvojen näkeminen lisää vielä pitkäään ikävää siskollasi, mutta oman siskon vauvan syntyminen on ihan eri asia.



anna-liisa: Kyselit olenko pessyt vauvan vaatteita. joo, olen pessyt ja silitellyt. Ja kaikki sit on ruskeeta, vaaleansinistä, vihreetä... Täällä avattiin taas uus iso hyllykirppis, ja oon sit tehnyt kovasti ihania löytöjä. Mallisto jo aika mahtava! Meidän kuopus tykkää mun kans silitellä noit vaatteita ja ollaan sit sovittu, et mitkä hän tuo meille laitokselle! Tyttöjen vanhoista vaatteista ei sovi kuin muutama, kun kaikki on vaaleanpunaisia.

Miten sun supistelujen laita? Mulla niit tulee, kun liikaa rehkin. Tänään imuroidessa otti koville.

ootko muuten alkanut laittamaan kotia joulukuntoon? Ajattelin ottaa projektiksi siivota joka päivä vaikka vain yhden kaapin, niin saisin aika paljon aikaseksi ennen joulua ja sit uusi vauvakin " mahtuisi" paremmin. Mä oon noita Ikeasta ostettuja valokransseja ripustanut ikkunoihin piristämään päivää. Täällä ei vieläkään lunta, joten synkkää ja pimeatä on melkein koko päivän. Huomenna vois ulos laittaa vähän valoja, niin näyttäs valoisemmalta.





Kaikille oikein mukavaa joulun alusaikaa ja nauttikaahan jo joulusta. Ja ei aikaakaan, kun ollaan jo tammikuussa! Ja sit voidaan jo alkaa turvallisin mielin odotella ekojen vauvojen syntymää.



Mä oon kyl vähän edelleen ihmeissäni tästä suuresta masusta ja eniten siitä, et jos tää hirveesti kasvaa, niin miten mun kohtu kestää? Lääkäri sillon viimeksi leikkauksen jälkeen sanoi, että turvallista olisi, jos vauvasta ei tule isoa. Kolme kilonen ihan ok.! Joo ja nyt tää maha on tosi iso, edellisiin verrattuna. Ja vielä kolme kuukautta laskettuun aikaan. Mulla on ollut öisin kipuja mahassa, aina sen jälkeen kun käännyn kyljeltä toiselle! Onko teillä muilla ollu vastaavia kipuja? Viime yönä laitoin tyynyn mahan ja sängyn väliin ja se vähensi kipua. Kaipa kysäsen lääkäriltä, kun meen ens maanantaina taas ultraan.



Mukavaa loppuviikkoa!



iitulii72 27+0