Kivunlievitys ja ponnistusvaiheen kivut verrattuna avautumisvaiheeseen
Toinen synnytykseni on jo lähellä (rv 38), ja olen kovasti miettinyt kivunlievitystä. Tai lähinnä sitä, uskaltaisiko yrittää ilman mitään kivunlievitystä, paitsi ilokaasua. Esikoisen synnytyksessä otin avautumisvaiheen alussa ilokaasua, joka auttoikin hyvin ja sopi minulle. Kun se ei enää auttanut, loppusynnytys menikin sitten ilman mitään kivunlievitystä.
Avautumisvaiheen loppu oli todella tuskallinen, ja pystyin vain karjumaan. Ponnistusvaiheessa ei enää sattunut paljon, mutta olin saanut puudutuspiikin välilihan leikkausta varten. Nyt mietinkin, oliko tuolla puudutuksella jotain vaikutusta siihen, että ponnistus ei tehnyt kovin kipeää, vai onko ihan sattumaa, kenellä mikäkin vaihe on tuskallisin. Onko toisessa synnytyksessä odotettavissa lievemmät avautumisvaiheen kivut kuin ensisynnyttäjällä, vai onko sekin ihan sattumasta kiinni?
Minkälaisia kokemuksia teillä on akvarakkuloista? Mitään mömmöjä ja piikityksiä, jotka vielä mahdollisesti estävät liikkumisen, en halua ottaa. Voiko tavallista puudutusainetta pyytää ponnistusvaiheessa, ja onko siitä mitään apua? Toisaalta olen menossa synnyttämään sillä mielellä, että mitään ei kannata päättää ehdottomasti etukäteen, vaan katsotaan miten homma etenee ja toimitaan tilanteen mukaan.
Kommentit (5)
Kolmessa synnytyksessä en ennättänyt saamaan muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu. Kaikissa ponnistusvaiheet oli nopeita ja mun kohdalla se kivulian juttu. Toki avautumisvaiheen lopussa supistukset oli tosi kipeitä, mutta kestettävissä ilokaasun turvin. Kolmas syntyi käsi poskella ja sain 2. asteen repeämän. Siitä jäikin sitten pieni kammo seuraavaa synnytystä kohtaan.
Nyt neljännen kohdalla ennakoin tilanteen ja jo etukäteen sovittiin kätilön kanssa (mahdollisesta) pudendaalipuudutuksesta (=kohdunsuun puudutus). Sainkin sen sopivasti 13 min ennen tytön syntymää ja täytyy sanoa että mun kohdalla se oli todella onnistunut juttu. Vauvan ulostulo oli täysin kivuton, eikä tälläkertaa repeämiäkään tullut. Toisaalta nyt en juurikaan ponnistanut, vaan vauva " liukui" nätisti maailmaan =)
Minnis ja typy kohta 2vk
ilokaasulla pärjäsin koko synnytyksen, kesto 5,5h. ponnistusvaihe ei sattunut ollenkaan,kysyin kätilöltä vaikuttiko välilihan puudutus , ei kuulemma.
avautumisvaiheen kipu oli kovaa mutta ei sietämätöntä.
Eli eka synnytys meni ihan luomuna periaatteessa, ilokaasua koitin mutta siitä tuli vain huono olo. Kohdunkaulan puudutetta koitettiin laittaa, mutta ei ollut enää siinä vaiheessa kohdunkaulaa minne sitä törkätä :) Olin jp 7cm auki kun koitettiin puudutusta... Joten ei toiminut. Avautumisvaihe oli nopea (3h), mutta siis ihan luomuna älyttömän kipeä. Onneksi se oli siis lyhyt. Mullakin puudutettiin väliliha varmuuden vuoksi ennen ponnistuksen alkamista, jos joudutaan leikata ja ponnistusvaihe oli mulla siis ihan kivuton! Oli kuin olis taivaaseen päässyt kipeän avautumisvaiheen jälkeen kun sai alkaa ponnistaa...
Toisessa synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen ajoissa, eli olin silloin 5cm auki ja oli kaulaa vielä jäljellä, minne puudutteen sai laitettua. Tuo puudute toimi toisessa synnytyksessä älyttömän hyvin ja vei sen kovimman kärjen kivusta pois, pystyi taas rentoutumaan ja ottamana supistuksen vastaan. Suosittelen :) Se ei siis ole mikään raju " mömmö" eikä estä pystyssä olemista. Itse olin lähes koko avautumisvaiheen (1,5h) pystyssä, makasin vain kun se puudute laitettiin ja kun katsottiin tilannetta. Ponnistusvaihe tuli toisella kertaa niin yllättäen kätilölle, että ei siinä tilanteessa ehtinyt kuin ottaa vauvan vastaan :) Ei siis puhettakaan mistään varmuuden vuoksi puudutuksista välilihaan... Ja ponnistaminen sattui todella paljon! Vaikka ei tullut kuin ihan pieni pintanaarmu ja ponnistus kesti vain pari minuuttia, niin se kipu oli kyllä tosi kova. Mutta onneksi sitä kesti niin lyhyen aikaa vaan.
En sitten tiedä mistä johtui että eka ponnistus oli kivuton ja toinen kivulias, uskon kuitenkin että välilihan puuduttamisella saattoi olla jotain vaikutusta (kun tuota toista punnertaessa tuntui, että halkean kahtia ihan just...).
Ekassa synnytyksessäni epiduraalin vaikutus oli jo loppunut, kun ponnistusvaihe alkoi, mutta siinä vaiheessa tuntui, että supistuksista saa taustatukea ponnistamiseen. Kipu ei ollut mitään verrattuna avautumisvaiheen kipuihin (olin kärvistellyt 7 tuntia ennen epiduraalia).
Tokassa synnytyksessä jouduttiin odottamaan vauvan asettautumista synnytyskanavassa 4 tuntia sen jälkeen, kun kohdunsuu oli auki. Epiduraalin vaikutusta oli hitusen jäljellä ponnistaessani. Kovin kipu oli siinä vaiheessa, kun tytön hartiat syntyivät, mutta koko ponnistusvaihe kesti vaivaiset 6 minuuttia. Avautuminen oli edennyt vauhdikkaasti ja kivuliaasti. Taas kerran ponnistaminen oli lastenleikkiä avautumisvaiheen tuskiin verrattuna.
Kummatkin ovat ollee todella nopeita synnytyksiä.
Ensimmäinen 6h ja tämä 3,5h.
Ensimmäisellä oli vain ilokaasu.
Muistikuvat olivat minulla samat kuin sinulla eli kauheat tuskat avautumisvaiheessa, etenkin loppuvaiheessa, mutta ponnistuksessa kipu tuntui helpottavan.
Lähdin tähän synnytykseen siinä mielin, että ilman puudutksia tämäkin menee. Avautumisvaihe loppu mertreillä oli yhtä tuskaa, mutta ponnistusvaiheessa helpotti eli kestettiin ja selvittiin... :).
Kohdunkaulalle on joku uusi puudute, jota minulle ehdotettiin, kun kivut olivat pahimmillaan, mutta sitä ei sitten keritty laittamaan.
Olisin sen ehkä ottanut.
Ei muuta, kun tzemppiä synnytykseen!!