Taistelu taaperon kanssa, teinkö oikein?

Ei ole oikein, että koko perheen meno peruuntuu yhden kiukuttelijan takia. Ei lapsi määrää mennäänkö vai ei, äiti päättää sen. Lisäksi mielestäni tuon ikäinen on jo aika iso puremaan ja lyömään, eiköhän siihen kannattaisi puuttua jo aika tiukasti. Uhma täytyy erottaa ihan vaan huonosta käytöksestä : )

Eli siis puet vielä tuon ikäistä? Anna opetella pukemaan itse, niin todennäköisemmin tulee vähemmän riitaa siitä. Lisäksi kiinnitin huomiota tuohon, että sait itkun loppumaan kun lahjoit videoiden katselemisella, taas mielestäni iso virhe. Lapsihan sen riidan aloitti, miksi sinä yrität lepytellä?

sanoisin, että kyseessä on ainoa lapsi, eli koko perheen menon peruuntuminen tarkoitti tässä tapauksessa häntä itseään ja meitä vanhempia, jotka olimme lähtöä hänelle ehdottaneet.

Sitä en tiennytkään, että tämän ikäisen pitäisi osata itse pukea. Saa toki hatun päähänsä ja lapaset käsiin, mutta haalarin pukeminen ei onnistu. Muilla ilmeisesti onnistuu?

että mitä tarkoittaa tuo tiukempi puuttuminen puremisen ja lyömisen yrittämiseen? Olen puuttunut siihen niin, että estän puremisen/lyömisen ottamalla lyövästä kädestä kiinni ja kiellän tiukasti. Mitä suosittelet tiukemmaksi puuttumiseksi?

ei sitten mennä ....kun pukemisesta tulee hankalaa. Yleensä lähdetään, jos tulee kiltisti hetken päästä mutta ollaan kyllä jääty kotiinkin. Meidän kaksivuotias ei niitä hanskojakaan vielä käteen saa, saati sitten muita vaatteita. En miettisi mikä on väärin tai oikein. Meillä mennään aika pitkälle johdonmukaisuudella ja ei anneta taaperon määräillä. Joskun joustetaan, joskun ei, riippuu tilanteesta. Leikeillä ja huumorilla yritän äidin hermoja ja tilanteita hoitaa.

meidän raivot raivotaan yleensä lattialla ja en anna sille kauheasti huomiota vaan alan touhuta jotain muuta.. syliin saa tulla jos haluaa ja sitten jutellaan ja lohdutetaan. Satuttaminen kielletään ja estetään ja sanotaan että sattuu...ja sylistä joutuu heti lattialle.

Näin meillä.

...toisen lapsesta mikä konsti auttaa. Meillä kaikki kolme on ihan erilaisia luonteeltaan, mikä toimii toisella ei toimikaan toisella. On kyllä sujuvasti pukeneet alle 2veenä ja ihan mielellään opetelleet.

teit oikein kun toteutit uhkauksen ja peruit lähdön kun kerran olit siitä varoittanut!

Se tietysti kannattaa miettiä etukäteen millä uhkaa, mutta jos uhkaa niin se kannattaa myös pitää.

Lapset oppii kuitenkin aika äkkiä jos useesti uhkailee, mutta ei koskaan pidäkään " lupaustaan" ....

...eli minustakin uhkaukset kannattaa pitaa, muuten lapsi oppii hyvin nopeasti etta vanhempi ei tarkoita mita sanoo. Ja tosiaan kannattaa miettia milla uhkaa, etta sen pitaminen on sitten myos mahdollista. ;-)

Toimit ihan oikein! Hyvä, kun ette menneet. Ne videot olisi voinut kyllä jättää katsomatta. Mutta todella harva lapsi osaa pukea kaksi-vuotiaana! Ei meillä ainakaan pukenut vielä 2vuotiaana. vasta 3-vuotiaalta voidaan vaatia sellaista taitoa,toki harjoitella voi aiemminkin lapsen kiinnostuksen mukaan. Tyttöjä kiinnostaa usein aikaisemmin kuin poikia.

Näin maallikkona ajattelisin, että toimit oikein kun toteutit uhkauksesi. Ja kuten jo joku aiemmin mainitsikin, kannattaa etukäteen miettiä, millä uhkaa, koska siitä on pidettävä kiinni.



Ja samaa mieltä siitä, että videot olisi voinut jäädä katsomatta. Mielestäni kiukuttelun palkitsemista.



Mutta noi on hankalia tilanteita ja voin kertoa, että niitä tulee lisää ;) Kannattaa siis vähän jo etukäteen pohtia toimintatapoja, mahdollisia rangaistuksia (isommalla esim. jäähypenkit) jne. Ja itsensä hillitseminen kannattaa aina :)

Tuli mieleen yleisesti ottaen, koskien siis kaikenlaisia uhkauksia, että asianhan voi muuttaa kysymykseksi, ja heittää pallon lapselle, mutta toisaalta säilyttää päätäntävallan myös itsellä, eikä menetä uskottavuuttaan, vaikka lapsi ei kaikesta huolimatta tottelisikaan. Tulipa pitkä lause! :)

SIIS tarkoitan, tässä tilanteessa uhkaus " ei mennä sitten jäätelölle ollenkaan" , olisi voinut olla " Voi voi, voidaankohan tässä nyt sitten ollenkaan lähteä jäätelölle...?"

Itselläni ei vielä uhmaikäistä ole, joten käytännön kenttäkokemus vielä puuttuu, joten puhun ihan keltanokkana.. Eli jos meni ihan metsään, niin korjatkaahan viisaammat!

Näiden ero on kyllä hiuksenhieno ja usein tulkintakysymyskin. Jos sanot lapselle " et saa jäätelöä ellet syö laustasta tyhjäksi" sen voi tulkita uhkaukseksi, mutta jos sanot " kun syöt lautasen tyhjäksi, saat jäätelöä" on kyseessä ihan selkeä syy ja seuraus! Eli erota näitä nyt sitten toisistaan.

Komppaan useita edellisiä, eli pysyy siinä millä uhkaa tai mitä lupaa eli ihan oikein ettette lähteneet. Videot olisi tosiaan voinut jättää väliin mutta kuka meistä on täydellinen ja kasvattaa AINA mitä johdonmukaisimmin?

Pukemisesta: en oikein usko että useimmat kaksivuotiaat pukisivat itse. Meillä tyttö vajaat 15kk pukee itse hanskat ja hatun (jotenkinpäin). Kovasti yrittää sukkia ja housut osaa nostaa kintuista ylös jos tulevat helposti sekä kädet työntää hihoihin itse paitaa puettaessa. Mutta jos uloskin mennään niin yhtäkään vaatetta ei ihan itse pue ilman että niitä vielä sen jälkeen fiksattaisiin suoraan ja kohdalleen :-) Hoitopaikassa kesällä 3v täyttävä tyttö pukee itse hatun ja sukat sekä haalarit vyötärölle asti. Siitä eteenpäin hoitaja auttaa loppujen kanssa. Kukin varmaan oppii kiinnostuksensa mukaisesti.

Minunkin mielestä teit ihan oikein, kun toteutit uhkauksesi, johdonmukaista toimintaa. Titinalle ei ehkä paras mahdollinen lopetus tälle episodille ;)

Kiitos kommenteista! Jospa homma ei siis mennyt aivan kokonaan metsään. Olen itsekin sitä mieltä, että dvd oli turha juttu. Meillä on ollut vasta vähän näin kovia yhteenottoja, ja siksi ehkä säikähdin isoa parkua turhan paljon ja siitä hätääntyneenä halusin lohdutella dvd:llä. Rangaistus temppuilusta oli kyllä kova, kun ei päässytkään jätskille (parkui pitkään, että tottelen, tottelen, mennään jätskille). Hyvät neuvot ovat tarpeen jatkossakin, koska temppuilu tuntuu lisääntyvän koko ajan. Nyt esim. illalla nukkumaan mennessä ei rauhoittunut millään, vaan pomppi vain sängyssä, vaikka kuinka kielsin. En tiedä mikä olisi tässä tilanteessa sopiva uhkaus, koska huoneeseen yksin jättäminen on minusta turhan karu keino noin pienelle.

Jos sattuu uhkaus lipeämään, niin sitten siitä pitää pitää kiinni. Mutta mun mielestä kaksivuotias ei vielä osaa päättää että mielummin kiukkuaa kuin lähtee jätskille. Se on aikuisen tehtävä päättää mitä tehdään, ei lapsen. Meillä ainakin kaksi ja puoli vuotiaalla tulee välillä sellaisia raivareita, ettei enää osaa hallita itseään eikä voi vaatia että lapsi itse osaa hetkessä rauhoittua. Vaaditaan usein vähän aikaa ja lopulta syliä siihen että on rauha maassa, pyytääkin itse sitten syliin kun kiukku ei tahdo loppua.



Eikös koko uhmaikä johdu siitä että lapsi opettelee uusia tunteita yms. On mun mielestä aika kohtuuton vaatimus että lapsi osaisi itse hallita tunteitaan kun ne kerta ovat ihan uusia ja voivat muutenkin hämmentää lasta.



Lisäksi on musta aika sama onko perheessä yksi vai monta lasta. Ei lapsi osaa miettiä kuinka tärkeää kenellekin jätskille lähteminen on, kaikkien pitää olla tavallaan tasavertaisia.



Näin minun mielestä

Tipy

Teit aivan oikein. Jo reilu kaksi vuotias kyllä tajuaa, jos vanhemmat antavat tyhjiä uhkauksia. Meillä esikoisen kanssa opeteltiin tämä kantapään kautta! Meillä meni siihen, että poika huomasi ettei uhkauksia kuitenkaan toteuteta ja niinpä veti äiskää ja iskää ihan höplästä ennen kuin asialle pistettiin piste.



Ja pukemisesta vielä. Jos muutenkin uhmaa havaittavissa niin ei se itse pukeminen tilannetta ainakaan helpota. Meillä ei ainakaan tuon ikäisenä itsenäisesti ole puettu kaikkia vaatteita. Aika kunkku saa olla jos itse pukee kaikki vaatteet.

Jos on annettu selvät säännöt, että jos ei nyt pukeminen ala sujua ja kiukuttelut loppua niin jätskille ei mennä... niin kyllä se uhkaus pitää toteuttaa myös. Tuon ikäinen alkaa kyllä jo hoksaamaan jos noista jutuista luistetaan ja koettelemaan vielä enemmän.



Pukemisesta piti kommentoida, ei meillä tuon ikäisenä vielä pojat ole osanneet itseään pukea. Toki laittaa hattua ja hanskaa, mutta kyllä meillä vielä tuon ikäistä ollaan puettu.

Keskimmäinen poikamme on nyt 2,5v ja kyllä häntä vielä puetaan/paljon autetaan pukemisessa.



Ja sitten vielä puremisesta ja potkimisesta... Kuten joku mainitsikin, lapset onvat niin erilaisia! Meillä kolme aivan erilaista poikaa perheessä, varsinkin esikoinen ja kakkonen kuin yö ja päivä. Ei toki tule hyväksyä mitään tuollaista käytöstä ja siihen tulee puuttua. Mutta kun toisilla vaan tuppaa olla se kiukun puuska raivokkaampaa kui toisella. Väittäisin että se lapsi ei siinä suuttuessaan edes tajua välttämättä mitä tekee kun oikein kiukustuu (varsinkaan vielä noin pieni).



Meillä keskimmäinen on tosi tempperamenttinen ja veljeksistä se helposti suuttuvinta sorttia. Hänen raivarit kyllä kuuluu ja näkyy. Saattaa potkaista minua suutuksissaan, heittelee tavaroita ja läpsii, rimpuilee, makaa ja huutaa maassa ja sätkii minkä kerkeää....

Meillä ei esikoisen kanssa ollut mitään tälläistä, mutta kakkosen kanssa tätä on ollut jo tosi pitkään (siis taisi jo alle vuoden ikäisenä osoittaa kiivasta luonnettaan ensimmäisiä kertoja...)

Meillä on kuria pidetty ja oltu tiukkoja säännöistä. Nyt tuntuu että vähän on alkanut hellittää tuo kiukustuminen ja kiukku tilanteissa käyttäytyminen. Poika selkeästi on alkanut hahmottaa että niitä sääntöjä tosiaan kannattaa noudattaa. Ei toki ihan aina taida muistaa, mutta noin yleensä ottaen on helpottanut ;)



Tässä taannoin oli vielä ihan mahdotonta menoa, jos ei ruoka miellyttänyt sanoi vaan että ei tätä ja tyrkkäsi lautasen menemään.

Jos halusi kaapista maitoa ja hetken joutui odottamaan, se maito ei enää kelvannut ja sen perään jakso huutaa jopa puoli tuntia. Jos sitä maito lasia erehtyi antamaan hänen raivotessaan, se oli takuu varmasti lattialla se maito...

Ulkoa poistuttiin moneti kun hiekkaa lennätti toisten silmille... tahallaan ja monesta kiellosta huolimatta. Kun niin oli " uhattu" niin se myös toteutettiin.

Sama seurasi naapurin tytön kiusaamisesta... kun tahallaan tuuppasi nurin ja meni päälle makaamaan ja painimaan.



Kyllä ne säännöt tulee tehdä mielestäni selväksi ja niistä jos itse luistaa niin aika vaikeaa tulee kun uhma pahenee.



Meni nyt vähän ohi aiheen suurin osa tästä minun löpinästä... :)



K@tju ja poikakolmikko 4v8kk, 2v6kk ja 1v1kk.

Syy-seuraussuhde ei ole mitenkään looginen kuin aikuisille. Eli uhka jäätelön menettämisestä ei merkitse mitään taaperolle, kun häntä kiukuttaa pukeminen. Olisi eri juttu jos se jätski olisi siinä nokan edessa. Minusta kannattaa kuitenkin aina toteuttaa uhkauksensa, koska muuten lapsi oppii, etta äiti vaan mesoaa, mutta minä saan silti tehdä niinkuin haluan. Uhmiksen huudosta ei kannata välittää, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Meillä minä sanon raivarin sattuessa, että jahka olet huutanut tapeeksi, voit tulla äidin syliin/poytään/kylpyyn jne jne Jahka pahin raivokohtaus on ohi, minä yleensä lohdutan lasta ja pahoittelen, että hän menetti malttinsa esim." Sinä suutuit kovasti, kun jouduit laittamaan vaatteet päälle" . Tämä ei tietenkään tarkoita, että antaisin lapselle periksi. Lapsi kuitenkin tuolla uhmallaan hakee rajoja. Rajojen löytymiseen tarvittava aika on kyllä kovasti yksilöllinen.

T: Kahden jästipään äiti

KOska tuntuu, että itsekkin olen jatkuvasti pulassa näissä kasvatustilanteissa 2,4v tytön kanssa. Saattaisin tehdä ihan samanlailla, mutta tulee vaan mieleen että oppiiko siitä lapsi käyttämään pukemisraivareita hyväkseen silloin, kun oikeasti on meno johonkin epämieluisaan paikkaan ja sitten ajattelee että kun pistän raivarin pystyyn, niin ei tarvitse lähteä ollenkaan.



Meillä pukemisen taistelut on saatu vielä katkeamaan sillä, että sanon lähteväni yksin ulos(ja alan pukea) jos ei kerran lapsi halua pukea ja tulla mukaan. Tosin tuo on varmaan kamalaa kiristämistä jonkin mielestä.



Meillä osataan laittaa housut jalkaan, pipo, hanskat, haalari, kengät. Mutta ne onkin sitten sullottu miten sattuu, joten kyllä puen vielä vaatteet lapselle. Tai sitten autan lasta pukemaan.